Pyhä sota: Ali Khamenein vetoomus sunneille
Uskonnolliseen verhoon kätketty avunhuuto. Khamenein epätoivoinen vetoomus islamilaiselle maailmalle.
Aviel Schneider 20.6.2025
Kun Iranin islamilaisen tasavallan ylin johtaja alkaa julkisesti siteerata Koraania – eikä missä tahansa yhteydessä, vaan juuri silloin, kun Teheranin ydinohjelmaa ravistelevat ilmaiskut varjostavat tilannetta – asia on selvä: kyseessä on muutakin kuin politiikka. Kyse on uskosta, identiteetistä ja pyhästä sodasta.
Sura 3:n siteeraaminen merkitsee kaikkien muslimien uskonnollista mobilisointia Israelia vastaan. Viimeisimmässä twiitissään Iranin ylin johtaja Ali Khamenei siteerasi Al-Imran-suran, ”Imranin perhe”, 126. jaetta, joka on Koraanin kohta, joka liittyy Allahin rohkaisuun ennen taistelua:
”Ja voitto tulee vain Allahilta, Kaikkivaltiaalta, Kaikkitietävältä.” (Sura 3:126)
Tämä jae ei ole sattumaa, vaan tarkoituksellinen uskonnollis-poliittinen viesti. Kun kuulen tällaisia jakeita muslimijohtajien suusta Israelin yhteydessä, jotain herää minussa. Kyseessä on enemmän kuin pelkkä uskonnollinen koriste – se on yritys legitimoida nationalistinen sota pyhänä sotana, uskonnollisen sodankäynnin retoriikka, joka usein hämmentää länsimaalaisia. Ja se on täysin järkeenkäypää Israelin kanssa käytävän sodan kontekstissa.
Lainattu jae on peräisin Koraanin keskeisestä luvusta, joka käsittelee islamilaisen yhteisön varhaisia taisteluita, erityisesti Badrin taistelua, jossa lukumääräisesti alivoimainen muslimiarmeija saavutti voiton ”jumalallisen” puuttumisen ansiosta. Laajemmassa kontekstissa se voidaan karkeasti kääntää seuraavasti:
”Allah lähetti enkeleitä tukemaan uskovia, jotta sydämenne vahvistuisivat. Voitto tulee ainoastaan Allahilta.”
Sotilaallisten takaiskujen keskellä, kun Israelin hävittäjät pommittavat voimakkaasti Irania ja pitävät hallussaan täyden ilmatilan ylivoiman sen ilmatilassa, Khamenei käyttää tätä jaetta uskonnollisena vahvistimena islamilaisen maailman mobilisoimiseksi. Se on strateginen kertomus, joka kehystää sodan Israelia vastaan ei poliittisena konfliktina vaan islamilaisen uskon taistelujen jatkumona. Viittaamalla suuraan 3:126 Khamenei asettaa itsensä islamilaiseksi johtajaksi sodassa, jonka Allah on oikeuttanut. Jakeesta tulee osa hänen teologisesti latautunutta mobilisointistrategiaansa.
Sunnit ja shiitit yhden lipun alla
Khamenein viesti on selkeä: Israel ei ole vain Iranin vihollinen, vaan koko islamin vihollinen. Hän tietää, että shiialainen akseli, johon kuuluvat sen edustajat Hizbollah, Hamas ja houthit, on sotilaallisesti rajallinen. Silti suurin osa maailman muslimeista – esimerkiksi Egyptissä, Saudi-Arabiassa, Jordaniassa, Indonesiassa ja Pakistanissa – on sunneja. Sanavalinnoillaan Khamenei pyrkii uskontokuntien rajat ylittävään mobilisointiin. Valitsemalla yhteisen Koraanin jakeen, jossa ei ole shiialaisia konnotaatioita, hän pyrkii vetoamaan kaikkien muslimien uskonnolliseen identiteettiin.
Viesti: Israel on islamin vihollinen – ei vain shiiojen.
Tavoite on ilmeinen: uskonnollisesti legitimoitu sunni- ja shiiojen rintama Israelia vastaan, ellei sotilaallisesti, niin ainakin ideologisesti. Onnistuuko tämä, riippuu osittain sunnihallinnoista, jotka pelkäävät Irania mutta pitävät Israelia yhä enemmän turvallisuuden takaajana. Islamilaisessa kansanliikkeessä tällaiset jakeet voivat kuitenkin todellakin herättää tunteita ja myötätuntoa.
Miksi suura 3? Strateginen valinta!
Suura Al-Imran valittiin tarkoituksella. Se on yksi niistä suuroista, joissa ei ole sunnien ja shiioiden välisiä uskonnollisia jakolinjoja ja jossa puhutaan myös Jeesuksesta ja ”epäuskoisista” – juutalaisista ja kristityistä. Se kuuluu Koraanin varhaisiin Mekkan ja Medinan suuroihin ja muodostaa yhteisen teologisen perustan sekä sunneille että shiioille. Siteeraamalla juuri tätä Al-Imranin jaetta Khamenei välttää shiioille ominaista symboliikkaa. Hän kohdistaa viestinsä islamilaisen maailman sunnienemmistöön selkeällä tavoitteella luoda uskontokuntien välinen liittouma Israelia vastaan.
Toisin sanoen: Ali Khamenei anoo tukea sunniveljiltään, sillä shiialainen liittouma – Teheranista Hizbollahin ja houthien kautta – on yhä suuremman paineen alla. ”Jerusalemin sionistisen hallinnon” – kuten Teheran sitä kutsuu – muodostama uhka esitetään yhteisenä vihollisena. Teheranin mullah-hallinto on ahdingossa.
Toistaiseksi Khamenein avunhuuto on kuitenkin saanut vain vähän vastakaikua sunnimaailmassa. Ainoa järjestö, joka avoimesti asettuu hänen puolelleen, on ironisesti sunnimuslimien Veljeskunta, terroristijärjestö, joka on kielletty ja laiton monissa sunnimuslimimaissa, kuten Egyptissä ja Jordaniassa. Sama liike, joka toimii palestiinalaisen Hamasin hengellisenä esikuvana.
Eilen X:ään lähettämässään viestissä Muslimiveljeskunta kirjoitti:
”Muslimiveljeskunnalle asia on selvä: meillä on yksi vihollinen, sionistinen kokonaisuus. Tärkein aseemme, johon meidän on pidettävä tiukasti kiinni, on islamilaisen umman yhtenäisyys. Meidän on hyödynnettävä sen elävien ja aktiivisten voimien tahtoa, yhdistettävä niiden ponnistelut kattavalla strategisella visiolla, joka suuntaa umman kompassin kohti sen todellista vihollista, juutalaisia.”
Mitä siis Surah Al-Imranissa oikeastaan sanotaan?
Koraanin kolmas suura koostuu noin 200 jakeesta. Sen nimi on ”Imranin perhe”, ja se viittaa Imraniin (hepreaksi: Amram), joka islamilaisen käsityksen mukaan on Marian isä ja Jeesuksen isoisä. Sen keskeisiä teemoja ovat:
Monoteismin puolustaminen: Se kohdistuu juutalaisiin ja kristittyihin, jotka islamilaisesta näkökulmasta ovat poikenneet puhtaasta monoteismista. ”Jeesus ei ollut Jumalan poika, vaan Jumalan luoma ihminen.” (Jae 59)
Keskustelu Najranin kristittyjen kanssa: Koraani kumottaa kristillisen kolminaisuusopin korostaen: ”Jumalalla ei ole poikaa.”
Imranin perhe: Valittujen henkilöiden – Mooseksen, Aaronin, Marian ja Jeesuksen – sukupuu kuvataan esimerkkinä uskonnollisesta puhtaudesta.
Lujana pysyminen taistelussa: Jae 120:stä lähtien suura viittaa Uhudin taisteluun (625 jKr.), jossa muslimit olivat vähällä kärsiä tappion. Tämä oli toinen merkittävä taistelu Muhammedin johtamien muslimien ja mekkalaisten välillä. Vaikka muslimit olivat voittaneet aiemmin Badrin taistelussa, he kärsivät tappion Uhudissa. Khamenein lainaama jae 126 esiintyy tässä: ”Voitto tulee ainoastaan Allahilta, Kaikkivaltiaalta, Kaikkitietävältä.”
Allahin valinta ja vastuu: Muslimeja pidetään nyt uutena ”Jumalan kansana”, joka on kutsuttu yhtenäisyyteen ja moraaliseen rehellisyyteen.
Luottakaa Allahiin, älkää ihmisiin: Koraani varoittaa, että apu tulee yksinomaan Allahilta, ei poliittisten liittoutumien tai inhimillisten keinojen kautta.
Khamenein lainaus on enemmän kuin pelkkä jae. Sura 3 ei ole teologinen alaviite. Se on teologis-poliittinen perustava teksti, joka terävöittää islamilaista identiteettiä kristittyjä ja juutalaisia vastaan, käyttää historiallisia tapahtumia moraalisina opetuksina ja kehottaa luottamaan jumalalliseen apuun sodassa.
Khamenein viittaus jakeeseen 126 ei siis ole irrallinen, vaan syvästi juurtunut teologiseen strategiaan. Hän hyödyntää yhteistä uskon perustaa luodakseen uskonnollista yhtenäisyyttä Israelia vastaan ja kuvaillakseen taistelua juutalaisvaltiota vastaan pyhänä velvollisuutena.
Israelin näkökulmasta Ali Khamenei viestittää heikkoutta: Hän vetoaa sunnien maailmaan tukemaan shiioja, ei yhteisen vakaumuksen vuoksi, vaan yksinomaan siksi, että molemmat pitävät Israelia vihollisena. Silti kuka tahansa, joka tuntee islamin sisäisten konfliktien historian, tietää, että sunnien ja shiioiden välinen vihamielisyys on syvää, katkeraa ja usein tappavampaa kuin heidän yhteinen juutalaisvihansa.
Kysykääpä palestiinalaisilta sunneilta, mitä he todella ajattelevat shiioista. Tai muistelkaa sunnijihadistien julmuuksia shiiojen yhteisöjä kohtaan ja päinvastoin. Irak, Syyria, Jemen, Libanon – kaikkialla tämä veljien välinen sota on jättänyt jälkiä verestä ja vihasta.
Historialliset tiedot ovat selkeät: islamilaisessa maailmassa enemmän muslimeja on kuollut muiden muslimien käsissä kuin ulkoisten vihollisten käsissä. Tätä taustaa vasten Khamenein toive yhtenäisestä islamilaisesta rintamasta Israelia vastaan vaikuttaa pikemminkin epätoivoiselta kuin strategiselta. Lähi-idän dynamiikan ymmärtämiseksi on ymmärrettävä islamin sisäiset valtataistelut ja niiden hengellinen tausta – asia, joka usein jää lännessä huomaamatta.
27.7.2026
Khamenei vannoo ”jihadia” Hizbollahin pelastamiseksi
Iranin ylin johtaja sanoo, ettei Washingtonin kanssa solmita sopimusta, ellei Teheranin liittolaista Libanonissa suojella Israelilta.
Lue lisää ==> tästä