Exodustoimikunta


Exodus-toimikunta, jota kutsutaan myös nimellä ”Neliapila”, koska lopullisessa kokoonpanossaan siinä toimi neljä yhdistystä (ICEJ Suomen osasto, Karmel yhdistys, Gesher Hajetsia ja Israelin Ystävyysseura), perustettiin 1990.

Exodus-toimikunta on rekisteröimätön yhteisö, joka toimintamuotona antoi mahdollisuuden toimintavapaudelle, eikä toiminnassa ole rekisteröinnin tuomaa kankeutta,

Perustetussa toimikunnassa oli 4 yhdistystä, joista yksi oli Israelin Ystävät (jonka tilalle tuli myöhemmin Israelin Ystävyysseura). Israelin Ystävät/ Ilkka Vakkuri halusi ottaa Israelin Ystäville johdon, jolloin Juutalaistoimisto ei enää halunnut toimia yhteistyössä Israelin Ystävien kanssa.

Juutalaistoimiston näkemyksen mukaan, seurannan pohjalta, ne ihmiset, jotka ovat majoittaneet muuttajia, ovat olleet myös aktiivisesti mukana tukemassa maahanmuuttajia alijan toteuttamiseksi.

Vuoden vaihteen tienoilla 1989-1990 Israelin Ruotsin suurlähettiläs Tukholmasta otti Seppo Seppälään, pitkäaikaiseen exodustoimikunnan rahastonhoitajaan, yhteyden ja, koska Neuvostoliitto oli hajoamassa, pyysi kartoittamaan ryhmät, jotka voisivat tukea ”exodusta”. 

Pian Karmelin tiedusteluun vastasi Gesher Hajetsia (”Lähtösilta”) ilmoittaen olevansa valmis lähtemään mukaan. Sen jälkeen myös ICEJ:n Exodus-osasto ja Israelin Ystävät ilmoittautuivat yhteistyöhön. Myös Kuva ja Sana (Leo Meller) oli jossain vaiheessa kiinnostunut, mutta ei lopulta halunnut mukaan.

Exodus/alija asiasta pidetyssä neuvotteluissa Suomen valtiovallan kanssa, joita oli useita, mukana viranomaisia, ja siellä todettiin, että Exodus-toimikunnalla on parempi valmius ottaa vastaan maahanmuuttajia kuin viranomaisilla. Näin maahanmuuttajien vastaanottaminen ja avustaminen jäi Exodus-toimikunnan tehtäväksi. 

✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡


Ulla Järvilehdon kirjasta Kutsuttu lohduttamaan otteita:

Aluksi muuttajat tulivat Pietarin konsulaatin erikoisluvilla. Jonkin ajan kuluttua Pietarin konsulaatti ilmoitti, että he eivät enää halua antaa näitä erikoislupia. Paine on kova, ja tulijoita olisi. He kehottivat meitä neuvottelemaan Suomen viranomaisten kanssa pysyvän kulkureitin avaamiseksi. Näin tehtiinkin. 

Neljä järjestöä, ICEJ:n Suomen osaston lisäksi Gesher Hajetsia, Israelin Ystävät ja Karmel-yhdistys, jotka olivat varautuneet Suomen kauttakulkuun ja alkaneet järjestellä majoitusverkostoa, päättivät kokoontua ja tehdä yhteistyötä tässä yhteisessä asiassa.

Totesimme, että kunkin järjestön majoittajalistalla oli monia samoja nimiä. Miksi siis tehdä päällekkäistä työtä, kun sitä voidaan tehdä yhdessäkin yhteisen päämäärän hyväksi? Pidimme välttämättömänä myös tehdä yhteistyötä Juutalaistoimiston, Sochnutin, kanssa, koska se yhdessä konsulaattien kanssa varmistaa muuttajien juutalaisuuden - siihenhän meillä ei ole edellytyksiä - sekä antaa heille maahanmuuttoon oikeuttavat asiakirjat ja järjestää vastaanoton Israelissa.

Näin syntyi näiden neljän järjestön yhteistyörukkaseksi Exodustoimikunta, jota alettiin kutsua nimellä ’’Neliapila”. 
Jokainen järjestö nimesi siihen kaksi edustajaa varaedustajineen. Luotiin yhteinen valtakunnallinen majoittajaverkosto; kullakin alueella olisi yhdyshenkilö varajäsenineen. He tiesivät tarkkaan alueen majoittajat ja myös sen, ketkä voivat majoittaa miehiä tai naisia tai perheitä ja kuinka suuria tai pieniä määriä, ketkä voivat toimia kuljettajina, venäjänkielentulkkeina sekä vapaaehtoisen lääkärin- tai sairaanhoitoavun antajina. 

Neliapilan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tuli Israelin Ystävien toiminnanjohtaja Jouko Neulanen. Hänen sairastuttuaan vakavasti ja lopullisesti 1990-luvun alkupuolella toimikunta valitsi puheenjohtajakseen minut (Ulla Järvilehdon).

Kun olimme saaneet yhteisen verkoston hahmottumaan, neuvottelimme Pietarin konsulaatin neuvon mukaisesti Suomen viranomaisten kanssa. Meitä auttoi suuresti silloinen kansanedustaja Toimi Kankaanniemi. Hän neuvotteli ulkoministeri Paasion kanssa, joka suhtautui asiaan myönteisesti ja lupasi informoida myös presidentti Koiviston.

Kävin yhdessä Kankaanniemen kanssa myös sisäministeriön ulkomaalaistoimiston johtajan puheilla. Hänkin lupasi näyttää vihreää valoa, kunhan asiasta ei nosteta suurta kohua. Pidimme siis matalaa profiilia, mikä alkuaikoina merkitsi todella juoksemista pakoon tiedotusvälineiltä, kunnes asia menetti uutuudenviehätyksensä.

Kun Suomen viranomaiset siis näyttivät vihreää valoa, lähdin Wieniin. Se oli edelleen Länsi-Euroopan ainoa paikka, jossa Sochnutilla oli toimisto. Kerroin tuon Juutalaistoimiston johtajalle Jitzhak Ben-Zville, että Pietarin juutalaiset ovat pyytäneet apuamme Suomen kauttakulkureitin avaamiseksi, että olemme järjestäneet neljän järjestön yhteisen, varsin kattavan majoitusverkoston ja että Suomen viranomaiset näyttävät hankkeelle vihreää valoa.

Ben-Zvi esitti minulle mm. kysymyksen: ’’Aiotteko käännyttää heitä?”
Vastasin: ’’Olemme avoimesti kristittyjä, sitä en kiellä, mutta tarkoituksemme on auttaa kaikkia juutalaisia palaamaan kotimaahansa Israeliin riippumatta siitä, mihin he uskovat vai uskovatko mihinkään.”

Silloin, 18. maaliskuuta 1990, istuessani siinä tuo Juutalaistoimiston johtaja soitti päätoimistoonsa Israeliin, minkä seurauksena Juutalaistoimisto lähetti ensimmäiset neuvottelijansa Suomeen.

Ensimmäisessä neuvottelussa Suomessa olivat läsnä Juutalais-toimiston edustaja Zvi Barak avustajansa kanssa Israelista, Israelin suurlähettiläs Asher Naim ja ensimmäinen lähetystösihteeri Eitan, Toimi Kankaanniemi ja Eeva-Liisa Moilanen eduskunnasta ja minä. Neuvoteltiin lentovaihtoehdoista, kerroimme majoituskapasiteetista ja valmiuksista.

Ilmeisesti meihin luotettiin, koska jonkin ajan kuluttua Juutalaistoimiston pääjohtaja Simcha Dinitz tuli Suomeen neuvottelemaan maan ylimmän johdon kanssa, ja säännöllinen reitti Suomen kautta avautui vuonna 1990.

Juutalaistoimisto avasi osaston Pietariin, ja sen ensimmäisiksi johtajiksi ja suomalaisten yhteistyökumppaneiksi tulivat Ze’ev ja Dalija Abramson. Juutalaistoimisto asetti yhteistyön ehdoksi sen, että kauttakulkijoille ei saa jakaa mitään kirjallista aineistoa - ei uskonnollista eikä poliittista. Exodustoimikunta päätti yksimielisesti noudattaa ehtoja. Totesimme, että on parempi saada auttaa ja hoivata näitä paluumuuttajia rakkaina vierainamme, vastata heidän kysymyksiinsä ja osoittaa näin Messiaan rakkautta näille kaltoin kohdelluille ihmisille kuin menettää heidät kokonaan omapäisyyden vuoksi. Totesimme myös, että kaikenlainen hengellinen painostus ruoka- ja majoitusavun ehtona kääntyy hyvin helposti tarkoitustaan vastaan. Majoitusverkoston jäsenet ymmärsivät tämän yleisesti ottaen hyvin, vain muuttaman kerran Juutalaistoimisto huomautti poikkeamista, mikä johti majoituslistalta poistamiseen. Se oli yhteistyön jatkumisen edellytys.

Kaikki kristityt eivät tietenkään tätä ymmärtäneet. Saimme melkoista satikutia. Meitä - ja erityisesti minua toimikunnan puheenjohtajana - moitittiin evankeliumin vastustajiksi, mistä ei tietenkään ollut kysymys. Me vain teimme Nehemian työtä siunaten samalla niitä, joilla oli Herran antama - mutta vain Herran antama, ei itse hankittu - mandaatti Esran työhön.

Kaikkein kovimmin meitä arvostelivat ne, jotka eivät itse olleet evankelioineet ainuttakaan juutalaista. Ne, joilla oli kokemusta elämästä ja työstä juutalaisen kansan parissa, olivat paljon maltillisempia.

Neliapilan yhteistyö oli yleensä saumatonta ja siunauksellista. Exodustoimikunta kokoontui useita kertoja vuodessa. Mukana kokouksissa oli Juutalaistoimiston edustaja Pietarista, sittemmin Helsingistä, johon Sochnut myös avasi toimiston. Aluksi Suomen toimistoa hoiti Bruria Paz, jonka aviomies Mordechai hoiti Pietarin toimistoa Abramsonien jälkeen, myöhemmin suomenjuutalainen Paula Hovav.

Työn järjestelyt ja seuranta hoituivat neuvottelemalla. Kustannukset jyvitettiin järjestöjen koon ja kantokyvyn mukaan. Jos yhdellä järjestöllä oli rahavaikeuksia, toiset tulivat apuun. Neliapilalle avattiin oma tili ICEJ:n toimistoon. Sen kirjanpito oli kaksinkertainen, sitä hoitivat sekä ICEJ:n Suomen osaston kirjanpitäjä, että muiden järjestöjen edustajana Seppo Seppälä Karmel-yhdistyksestä. Kaikki oli avointa, eikä tilintarkastajilla ollut koskaan huomautettavaa tästä työstä.

Ongelmiakin toki syntyi joskus, aina ei tanssittu ruusuilla. Vuonna 1999 Israelin Ystävät erosi Neliapilasta ja aloitti oman exodustyön. Israelin Ystävistä oli irtaantunut ryhmä, joka halusi jatkaa yhteistyötä Neliapilan muiden järjestöjen kanssa. Se otti Bruria Pazin ehdotuksesta nimen Alija 50, Israelin valtion 50-vuotisjuhlien merkeissä. Myöhemmin, rekisteröidyttyään uudeksi yhdistykseksi se otti nimekseen Israelin Ystävyysseura.

Näissä myllerryksissä tulin viettäneeksi muuttaman unettoman yön, koska pelkäsin, että kauttakulkijat joutuvat hajaantumisen takia yhdistysten väliseksi kiistakapulaksi. Neuvottelemalla asiat saatiin taas raiteilleen. Sovittiin, että Neliapila hoitaa kaksi kuljetusta kolmesta ja Israelin Ystävät joka kolmannen. Kehotimme hoitamaan kaikki kauttakulkijat rakkaudellisesti ja huolellisesti riippumatta siitä, kuka oli kuljetusvastuussa.

Yli 90-prosenttisesti saimme ilahduttavan vastauksen: haluamme palvella Herraa ja Hänen omaisuuskansaansa, emme asettua vain jommankumman ryhmän tukijoiksi. 

Kun kerroin tämän Pietarin Juutalaistoimiston silloiselle johtajalle Michael Golanille, Hän vastasi:

’’Oli hyvä, että kerroit tämän. Minä jo mietin, voinko lähettää muuttajia Suomeen ollenkaan, jos he joutuvat riitojen keskelle.”

Vuonna 2003 Israelin ja Venäjän Juutalaistoimistojen johtokaksikko kävi Suomessa. Heidän viestinään oli, että Juutalaistoimisto haluaa keskittää koko Suomen kautta tapahtuvan exoduksen Neliapilalle. Näin Neliapilan velvoitteet lisääntyivät kolmanneksella, vaikka hartiamme olivat hieman kapeammat kuin aikaisemmin.

Herra kuitenkin auttoi, ihmisten sydämet ja kädet olivat avoimia. Koskaan meillä ei ollut kasoittain rahaa, mutta aina saatiin kaikki laskut maksetuiksi. Rauha vallitsi, ja yhteistyö Neliapilan järjestöjen välillä oli jälleen saumatonta kauteni loppuun asti, ja se näyttää ilokseni jatkuvan sellaisena edelleenkin.

Neliapila valitsi käytännön työn organisoimiseen yhdyshenkilön. Hän sai Pietarin Juutalaistoimistolta kulloistenkin tulijoiden nimet, iät ja perheyhteydet. Hän järjesti muuttajien noutamisen Pietarista suomalaisilla busseilla tai joskus pienemmillä autoilla. Lisäksi yhdyshenkilö otti yhteyttä vuorotellen eri paikkakuntien majoitusrenkaan yhdyshenkilöihin, jotka puolestaan järjestivät tulijoille majapaikat alueellaan.

Aluksi tällaisena organisaattorina toimi nyt jo edesmennyt Heikki Stenvall Gesher Hajetsiasta, sitten jonkin aikaa Reijo Ahteela, ja hänen jälkeensä tehtävässä on jo vuosien ajan toiminut Tapio Lieho. Napakkaotteisen Tapion poliisin ammatti ja vuosien kokemus tekivät hänestä erinomaisen asiantuntijan rajan ylitykseen liittyvissä kysymyksissä. 

✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡

Työtä tehtiin Juutalaistoimiston johdolla Helsingistä käsin. Israelin suurlähetystö oli mukana, ja myös Juutalainen seurakunta.

Juutalaistoimisto Pietarissa otti johtotehtävät vuosituhannen vaihtumisen jälkeen noin vuonna 2001, kun Suomen Juutalaistoimisto lopetti toimintansa. Maahanmuuttoasioita Suomessa hoidettiin edelleen Exodus-toimikunnan toimesta.

Noin vuonna 2005 Exodus-toimikunnan yhteyshenkilönä Juutalaistoimistoon aloitti Howard Flower, joka on kansainvälisestä ICEJ:stä. Hänen toimipaikkansa on Pietarissa.

✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡


Neuvostoliiton politiikassa alkoivat puhaltaa uudet tuulet

Sitten 1980-luvun lopulla Neuvostoliiton politiikassa alkoivat puhaltaa uudet tuulet, joita luonnehdittiin sanoilla ”avoimuus” ja ”uudistus”. Neuvostokansalaisia koskevia matkustusrajoituksia helpotettiin huomattavasti ja niin myös Neuvostoliiton miljoonien juutalaisten valtava patoutunut muuttopaine alkoi purkautua. Muutto alkoi loppuvuodesta 1989 myös Suomen kautta ja ensimmäiset perheet pääsivät matkustamaan Israeliin. Muistan elävästi tuon ajan suuren innostuksen maassamme ja silloisen uskon israelilaisten paluuta lupaavien Raamatun profeetallisten kirjoitusten toteutumiseen.

Muuttoliikettä auttamaan perustettiin loppuvuodesta 1989 erityinen yhdistys, Gesher Hajetsia, joka sitten olikin eturivissä toimimassa käytännön asioissa. Myös Israelin Ystävät ry:n exodustoiminta organisoitiin johdollani syksystä 1989 lähtien valtakunnallisesti, piireittäin ja paikallisesti. 

Yhdessä Gesher Hajetsian, ICEJ:n Suomen osaston ja Karmel-Yhdistyksen kanssa sovittiin yhteistyöstä ja annettiin siitä yhteinen julkilausuma. Juutalaistoimisto lähetti Suomeen asiamiehensä hoitamaan muuttoasioita heidän puoleltaan. Pietarissa oli myös yhdyshenkilöt käytännön järjestelyjä varten.

Edellä oleva on osa Israelin Ystävien 100-vuotisseminaarin pääpuheesta.

✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡


Hyvin toiminut yhteistyö ja yllätys ero

Neljän järjestön kiinteä yhteistoiminta Exodustoimikunnassa tuotti hyvää tulosta ja suomalaisten perhemajoittajien kautta kulki yli 25 vuoden aikana Venäjältä/Neuvostoliitosta juutalaisia maahanmuuttajia Israeliin yli 20 000. Tämä perhemajoitusten kautta osoitettu kristittyjen rakkaus juutalaisia muuttajia kohtaan oli ainutlaatuista koko maail-massa.

Mutta samalla tavoin kuin jo 1999 Israelin Ystävät jätti yhteistyön, niin myös ICEJ Suomen osasto teki samoin vuonna 2016, ilman varoitusta. Aikaisempi ero hoidettiin sovussa ja Exodustoimikunnan työ saattoi jatkua saumattomasti, kun Israelin Ystävistä eronnut Israelin ystävyysseura tuli neljänneksi "Neliapilan" jäseneksi.

ICEJ:n eron valmistelu tehtiin muilta jäsenjärjestöiltä salaa ja vieläpä siten, että toimiessaan Exodustoimikunnan puheenjohtajana Kari O. Niemi (ICEJ) ja John Remes (ICEJ) kävivät Pietarin Juutalaistoimiston kanssa neuvotteluja vuoden alkupuoliskolla 2016 ja ilmoittivat vasta marraskuussa virallisesti Exodustoimikunnalle, että he irtautuvat tästä yhteistyöstä.
Samalla selvisi, että he olivat sopineet Juutalaistoimiston kanssa hoitavansa juutalaisten muuton Suomen kautta siten, että muuttajat kuljetetaan Seutulan lentoaseman läheisiin hotelleihin ja sieltä järjestetään lennot Israeliin. Näin ainutlaatuinen kristittyjen järjestämä perhemajoitus sai väistyä (odottamaan tulevia tarpeita).

ICEJ tarjosi muille toimikunnan yhdistyksille yhteistyötä, joskin vain maksajan asemassa.

Pietarin Juutalaistoimisto ei ole ollut yhteydessä ennen tätä tapahtumaa eikä sen jälkeenkään Exodustoimikuntaan, joka jatkaa edelleen toimintaansa, keskustellakseen, miksi Suomen osalta järjestelyt muutettiin näin äkillisesti. Samoin yli kymmenen vuotta hyvää yhteistyötä siihen saakka tehnyt yhteyshenkilömme Pietarissa Howard Flower ei ole ollut missään yhteydessä Exodustoimikuntaan.

Kuten alla olevasta kaaviokuvasta näkyy alijan tehneiden muuttajien määrä oli juuri ennen ICEJ:n eroa toimikunnasta selkeässä kasvussa. Seuraavat vuodet ovatkin sitten olleet alamäkeä, jota koronavirus-epidemia ei ole ainakaan edesauttanut.



Suurenna kuva 
klikkaamalla sitä.

✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡


Kuten vuosi 2022 alku ukrainalaisien maastamuuttoineen on osoittanut, niin saatamme olla lähellä hetkeä jolloin myös Venäjän juutalaisia kohtaa "metsästäjien aika". Tällöin Suomen puolellakin tarvitaan majoittajia, kuten mm. Puolassa, paljon suuremmassa määrin kuin rauhanomaisena aikana. Pidetään yllä valmiuttamme perhemajoituksiin ja muihin tarpeellisiin järjestelyihin, vaikka tällä hetkellä emme voikaan majoittamisen kautta palvella muuttajia.


"Katso, minä käsken tulemaan monta kalastajaa, sanoo Herra, ja ne heitä kalastavat, ja sen jälkeen minä käsken tulemaan monta metsästäjää, ja ne heitä metsästävät kaikilta vuorilta ja kaikilta kukkuloilta ja kallioiden rotkoista." 
(KR38: Jer. 16:16)



Venäjän hyökkäyksen aika Ukrainaan osoittaa, että meillä kaikilla juutalaisten ja Israelin ystävillä on paljon syitä ja mahdollisuuksia tukea Ukrainassa olevia juutalaisia (samoin kaikkia muita kärsiviä) päivittäisissä tarpeissaan ja muutossa Israeliin, ja ennen kaikkea rukouksin.