Arabien hyökkäys Hebroniin 1929

Vuoden 1929 levottomuudet Palestiinassa olivat väkivaltaisia yhteenottoja tuolloin brittien hallitsemalla Palestiinan mandaattialueella vuonna 1929. Tilanne oli kiristynyt edellisenä vuonna puhjenneiden Temppelivuoren tilannetta koskeneiden riitojen takia. Laajemmin kyseessä oli palestiinalaisen nationalistisen liikkeen kasvava vaikutus etenkin sionismin vastustuksen takia. Arabien ja juutalaisten vastakohtaisuus sai ensimmäisen kerran uskonnollisen konfliktin muodon Jerusalemin pyhistä paikoista käytynä kiistana.

Väkivaltaisuuksissa kuoli satoja, mutta lopulta britit palauttivat järjestyksen. Kiistat arabien ja juutalaisten välillä yltyivät uudelleen vuonna 1936 arabikapinaksi, joka kohdistui myös brittihallintoa vastaan.

Palestiinalainen arabinationalismi oli vahvistunut etenkin 1920-luvulta lähtien. Liikkeen kasvuun oli useita eri syitä, joihin kuului taloudellinen ja sosiaalinen tilanne, sekä sen muutokset. Yksi pääsyistä oli kuitenkin sionismin ja juutalaisen siirtolaisuuden ja maan hankinnan vastustus. Tärkein palestiinalaisen liikkeen johtohahmoista oli Jerusalemin mufti Haj Amin al-Huseini, jonka britit olivat nimittäneet Palestiinan muslimien johtajaksi vuonna 1921.

Kasvavat jännitteet Palestiinassa juutalaisten ja arabien välillä olivat kärjistyneet jo vuonna 1928,jolloin syttyi riitoja Jerusalemin Temppelivuoren hallinnasta.

Lopulta 16. elokuuta 1929 arabit hyökkäsivät eri kohteisiin ympäri maata. Toistasataa juutalaista ja kymmeniä arabeja sai surmansa.

Levottomuuksien suurin yksittäinen veriteko tapahtui Hebronin kaupungissa, missä surmattiin 67 juutalaista.

Safedissa 29. elokuuta hyökkääjät ryöstivät ja sytyttivät taloja ja tappoivat juutalaisia. 

Brittien palautettua lopulta järjestyksen väkivaltaisuuksissa oli kuollut toista sataa juutalaista ja kymmeniä arabeja. Yhteensä kuolleita oli 250 ja haavoittuneita 570.

Jännitteet Palestiinassa eivät päättyneet vuoden 1929 tapahtumiin, vaan vuonna 1936 syttyi edelleen laajempi arabikapina. Entistä verisempi kapina tukahdutettiin kuitenkin jälleen brittien taholta.

Hebron

Osmanien valta Hebronissa päättyi joulukuuhun 1917, jolloin sen miehittivät brittijoukot. Vuonna 1922 siitä tehtiin osa Palestiinan brittiläistä mandaattia. Pieni mutta vanha juutalainen vähemmistö kaupungissa päätyi brittihallinnon ja sionistien vastaisten mellakoiden kohteeksi vuonna 1929 ja surmansa sai noin 70 paikallista. 

Mellakoiden jälkeen britit siirsivät juutalaiset pois kaupungista. Israelin itsenäisyyssodan aikana vuonna 1948 Hebronin miehittivät Jordanian joukot ja paikalliset päättäjät äänestivät liittymisestä Jordaniaan vuonna 1950. Hebronilaisilla vaikuttajilla oli oleellinen asema Jordanian taloudellisessa kehityksessä 1950-luvulla ja kaupunki hyötyi yhteyksistään Ammaniin. 

Israel miehitti Hebronin Kuuden päivän sodan aikana ja Hebronista tuli osa Länsirantaa Israelin sotilashallinnon alaisuudessa. Kaupungin viereen vuonna 1971 rakennettu Kiryat Arba oli ensimmäinen juutalainen siirtokunta Länsirannalla.

Hebron on yksi oman alueensa parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista ja sen vanhakaupunki on Unescon maailman-perintöluettelon kohde vuodesta 2017 lähtien. Vanhakaupunki on rakentunut Makpelan luolan ympärille ja sille ovat tyypillisiä kapeat kadut, tasakattoiset kivirakennukset, basaarit ja sisäpihat. Vanhallakaupungilla ei ole varsinaista kaupunginmuuria, mutta sen ulkoreunan muodostaa toisiinsa yhteen rakennettujen talojen ketju, jonka rikkoo viisi sisäänkäyntinä käytettyä porttia. Vanhankaupungin arkkitehtuuri on peräisin Osmanien valtakunnan ajoilta ja jotkin rakennukset ovat säilyneet aina Mamelukkien ajoilta lähtien.

Kaupungin tunnetuin historiallinen kohde on Makpelan luola, jonka muslimit tuntevat Ibrahimin moskeijana. Raamatun mukaan paikalle on haudattu Abraham, hänen vaimonsa Saara, Rebekka, Jaakob ja Iisak. Paikkaa ovat rakentaneet ajan kuluessa roomalaiset, muslimit ja ristiretkeläiset. Vanhankaupungin toisella puolella sijaitsee pieni Tel Hebronin tai Tel Rumeidan kukkula, jolla joidenkin israelilaisten tutkijoiden mukaan alkuperäinen raamatullinen Hebron sijaitsi. Kukkulan eteläpuolella on paikka, jonka uskotaan olevan Daavidin isän Iisaian hauta. Toinen tunnettu historiallinen paikka on Hebronin länsipuolella nykyisin venäläisortodoksiselle luostarille kuuluvalla maalla sijaitseva tammi, jolle Abraham tarinan mukaan pystytti telttansa.