Britannian Palestiinan valkoinen kirja 1939

Britannia asetti rajoituksia juutalaisten maahanmuutolle ja maan ostolle.

Valkoinen kirja julisti aikaisemmat sopimukset mitättömiksi ja juutalaisilta kiellettiin maanhankinta sekä heidän maahanmuuttoaan rajoitettaisiin seuraavien 10 vuoden aikana siten, että vain yhteensä 75000 saisi muuttoluvan. 

Huomioiden Saksassa julistetut järjestelmälliset vainot ja joukko-teloitukset, britit välillisesti myötävaikuttivat satojentuhansien juutalaisten surmaamisen estämällä juutalaisilta pääsyn Palestiinaan, vaikka se oli hyväksytty sen aikaisemmin juutalaisten kansalliseksi kodiksi oman hallituksen ja Kansainliiton toimesta.

Niinpä juutalaiset hylkäsivät Valkoisen kirjan, kuten arabitkin, tosin eri seikoista johtuen.

*******************

Valkoinen kirja julistimisesta seurasi juutalaisten maahan-muutolle suuria vaikeuksia, katso Aliyah Bet (1939 - 1948)


Osia Valkoisen kirjan tekstistä.


PALESTIINA
Lausunto politiikasta
Kabinetin ulkoministerin esityksenä parlamentille
Hänen majesteettinsa käskystä
Toukokuu 1939


II pykälä. Maahanmuutto

Toimeksiannon 6 artiklan mukaan Palestiinan hallinto "huolehtii siitä, että muiden väestöryhmien oikeuksia ja asemaa ei loukata" edellyttää "helpottamaan juutalaisten maahanmuuttoa sopivissa olosuhteissa". Tämän lisäksi toimeksiannossa ei ole missään määritelty, missä määrin juutalaisten maahanmuutto Palestiinaan on sallittua. Mutta vuoden 1922 komentokirjassa määrättiin, että juutalaisen kansalliskodin perustamispolitiikan toteuttamiseksi:

"On välttämätöntä, että juutalaisyhteisö Palestiinassa pystyy kasvattamaan lukumääräänsä maahanmuuton avulla. Tämä maahanmuutto ei voi olla niin suurta, että se ylittäisi maan taloudellisen kapasiteetin tuolloin. on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että maahanmuuttajat eivät saa olla taakka koko Palestiinan kansalaisille ja että heidän ei pidä viedä mitään osaa nykyisen väestön työllisyydestä. "

Käytännössä tuosta päivästä viime aikoihin asti maan taloudellista vastaanottokykyä on pidetty ainoana rajoittavana tekijänä, ja kirjeessä, jonka pääministerinä toiminut Ramsay MacDonald lähetti tohtori Weizmannille helmikuussa 1931, vahvistettiin poliittisena kysymyksenä, että taloudellinen vastaanottokyky oli ainoa kriteeri. Tätä tulkintaa on tuettu mandaatin ylikomissaarin päätöslauselmilla. 

Hänen majesteettinsa hallitus ei kuitenkaan tulkitse vuoden 1922 poliittisen lausunnon tai vuoden 1931 kirjeen tarkoittavan, että toimeksianto vaatii heitä kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa helpottamaan juutalaisten maahanmuuttoa Palestiinaan ottaen huomioon vain maan taloudellinen vastaanottokyky. He eivät myöskään löydä toimeksiannosta tai myöhemmistä toimintapoliittisista lausunnoista sitä näkemystä, että juutalaisten kansalliskodin perustamista Palestiinaan ei voida toteuttaa, ellei maahanmuuttoa saa jatkaa loputtomiin. 

Jos maahanmuutolla on kielteinen vaikutus maan taloudelliseen asemaan, sitä olisi selvästi rajoitettava. ja yhtä lailla, jos sillä on vakava haitallinen vaikutus maan poliittiseen asemaan, se on tekijä, jota ei pidä jättää huomiotta. Vaikka ei ole vaikeaa väittää, etteikö suuri määrä tähän mennessä maahan otettuja juutalaisia ​​maahanmuuttajia olisi ollut taloudellisessa köyhyydessä, arabien pelko siitä, että tämä tulva jatkuu loputtomiin, kunnes juutalainen väestö pystyy hallitsemaan heitä, on tuottanut seurauksia jotka ovat erittäin vakavia juutalaisille ja arabeille sekä Palestiinan rauhalle ja vauraudelle. Viimeisten kolmen vuoden valitettavat häiriöt ovat vain viimeisin ja jatkuvin osoitus tästä voimakkaasta arabien pelosta. 

Arabiterroristien arabeja ja juutalaisia ​​vastaan käyttämät toimet ​​on tuomittava ehdottomasti. Mutta ei voida kieltää sitä, että arabien väestössä on levinnyt pelko juutalaisten rajoittamattomasta maahanmuutosta ja että tämä pelko on mahdollistanut häiriöitä, jotka ovat antaneet vakavan takaiskun Palestiinan taloudelliselle kehitykselle, ja heikentäneet elämän ja omaisuuden turvaa ja tuottanut katkeruutta arabien ja juutalaisten väestön välillä, mikä on valitettavaa saman maan kansalaisten kesken. Jos näissä olosuhteissa maahanmuuttoa jatketaan maan taloudelliseen vastaanottokykyyn saakka, kaikista muista näkökohdista huolimatta, kohtalokas vihamielisyys näiden kahden kansan välillä säilyy, ja Palestiinan tilanteesta voi tulla pysyvä kitkan lähde kaikkien Lähi- ja Keski-idän maiden kansalaisten keskuudessa. Hänen majesteettinsa hallitus ei voi olla näkemättä, ​​että heidän mandaatin mukaiset velvoitteensa sekä terveen järjen ja oikeudenmukaisuuden näkökohdat edellyttävät, että heidän on huomioitava nämä olosuhteet maahanmuuttopolitiikkaa laadittaessa.

Kuninkaallisen komission mielestä Balfourin julistuksen politiikan yhdistäminen Mandaatti-järjestelmään merkitsi uskoa siihen, että arabien vihamielisyys aiemmin mainittuja kohtaan voitettaisiin ennemmin tai myöhemmin. Britannian hallitusten toivo on ollut Balfourin julistuksen antamisesta lähtien, että ajan myötä arabiväestö, joka hyväksyy juutalaisen asutuksen ja Palestiinan kehittymisestä saatavat edut, sopeutuu juutalaisten kansalliskodin kasvuun. Tämä toivo ei ole toteutunut. Vaihtoehdot Hänen Majesteettinsa hallitukselle ovat joko (i) pyrkiä laajentamaan juutalaisten kansalliskotia loputtomiin maahanmuuton avulla maan arabiväestön voimakkaasti ilmaisemaa tahtoa vastaan; tai (ii) sallia juutalaisten kansalliskodin laajentaminen maahanmuuton avulla vain, jos arabit ovat valmiita suostumaan siihen. Entinen politiikka tarkoittaa voimankäyttöä. Muiden näkökohtien lisäksi tällainen politiikka näyttää Hänen Majesteettinsa hallituksen mielestä olevan ristiriidassa Kansainliiton yleissopimuksen 22 artiklan koko hengen kanssa ja sen erityisvelvoitteidensa kanssa arabien osalta Palestiinan mandaatissa.

Lisäksi arabien ja juutalaisten välisten suhteiden on Palestiinassa perustuttava ennemmin tai myöhemmin keskinäiseen suvaitsevaisuuteen ja hyvään tahtoon; Juutalaisten kansalliskodin rauha, turvallisuus ja edistyminen itse sitä edellyttävät. Siksi Hänen Majesteettinsa hallitus on vakavasti harkittuaan ja ottaen huomioon, missä määrin juutalaisten kansalliskodin kasvua on helpotettu viimeisten 20 vuoden aikana, päättänyt, että on aika hyväksyä periaatteessa toisena mainittu vaihtoehto paremmaksi.

On vaadittu lopettamaan viipymättä kaikki juutalaisten lisämaahanmuutot Palestiinaan. Hänen majesteettinsa hallitus ei voi hyväksyä tällaista ehdotusta. Se vahingoittaisi koko Palestiinan rahoitus- ja talousjärjestelmää ja vaikuttaisi siten haitallisesti sekä arabien että juutalaisten etuihin. Lisäksi Hänen Majesteettinsa hallituksen mielestä uuden maahanmuuton äkillinen lopettaminen olisi epäoikeudenmukaista juutalaisten kansalliskodille. Mutta ennen kaikkea Hänen Majesteettinsa hallitus on tietoinen nykyisissä onnettomissa tilanteissa kärsivästä suuresta joukosta juutalaisia, jotka etsivät turvapaikkaa tietyistä Euroopan maista, ja he uskovat, että Palestiina voi ja sen pitäisi edelleen myötävaikuttaa tämän kiireellisen maailmanongelman ratkaisemiseen. Kaikissa näissä olosuhteissa se uskoo toimivansa noudattaen mandaatin velvoitteitaan sekä arabeja että juutalaisia ​​kohtaan ja tavalla, joka parhaiten nähdään palvelevan koko Palestiinan kansan etuja, hyväksymällä seuraavat maahanmuuttoa koskevat ehdotukset:

Juutalaisten maahanmuutto seuraavien viiden vuoden aikana tulee olemaan sellaisella tasolla, joka, jos taloudellinen vastaanottokyky sallii, kasvattaa juutalaisen väestön noin kolmanteen osaan koko maan väestöstä. 

Kun otetaan huomioon arabien ja juutalaisten väestön odotettu luonnollinen lisääntyminen ja maassa nyt olevien laittomien juutalaisten maahanmuuttajien määrä, tämä sallisi noin 75 000 maahanmuuttajan pääsyn tämän vuoden huhtikuun alusta lukien seuraavien viiden vuoden aikana.

Nämä maahanmuuttajat otettaisiin, taloudellisen vastaanottokyvyn rajoissa, seuraavien edellytysten täyttyessä:

Kullekin seuraavalle viidelle vuodelle sallitaan 10 000 juutalaisen maahanmuuttajan kiintiö huomioiden, että seuraavien vuosien kiintiöihin voidaan lisätä yhden vuoden täyttymättä jäänyt kiintiömäärä viiden vuoden aikana, jos taloudellinen vastaanottokyky sen sallii.

Lisäksi juutalaisten pakolaisongelman ratkaisemiseksi 25 000 pakolaista otetaan vastaan ​​heti, kun ylikomissaari on vakuuttunut siitä, että heidän ylläpidostaan on huolehdittu, ja pakolaislapsiin ja apuatarviseviin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Nykyinen koneisto taloudellisen vastaanottokyvyn varmistamiseksi säilytetään, ja ylikomissarilla on lopullinen vastuu taloudellisen kapasiteetin rajojen päättämisestä. Ennen jokaista määräajoin tehtävää päätöstä kuullaan juutalaisten ja arabien edustajia.

Viiden vuoden kuluttua juutalaisten uusi maahanmuutto ei ole sallittua, ellei Palestiinan arabit ole valmiita suostumaan siihen.

Hänen majesteettinsa hallitus on päättänyt tarkistaa laitonta maahanmuuttoa, ja uusia ehkäiseviä toimenpiteitä ollaan toteuttamassa. Niiden juutalaisten laittomien maahanmuuttajien määrä, jotka näistä toimenpiteistä huolimatta saattavat tulla maahan ja joita ei voida karkottaa, vähennetään vuosikiintiöistä.

Hänen majesteettinsa hallitus on tyytyväinen siihen, että kun nyt tarkasteltu viiden vuoden maahanmuutto on tapahtunut, sillä ei ole oikeutta helpottaa eikä sillä ole velvollisuutta helpottaa juutalaisten kansalliskodin jatkokehitystä maahanmuuton avulla paitsi arabiväestön toivomuksesta.

III pykälä. Maa

Palestiinan hallintoa vaaditaan mandaatin 6 artiklan mukaan "samalla kun varmistetaan, että muiden väestöryhmien oikeuksia ja asemaa ei loukata", rohkaisemaan "juutalaisten läheistä asuttamista maahan", eikä rajoituksia ole pantu tähän mennessä maan siirtämiseksi arabeilta juutalaisille. 

Useiden asiantuntijakomissioiden raportit ovat osoittaneet, että arabiväestön luonnollisen kasvun ja arabimaiden viime vuosien jatkuvan maan myynnin juutalaisille johdosta joillakin alueilla ei ole enää mahdollisuuksia arabimaiden uusille siirroille, kun taas joillakin muilla alueilla tällaisia ​​maansiirtoja on rajoitettava, jos arabiviljelijöiden halutaan säilyttävän nykyisen elämäntapansa, eikä huomattavaa maatonta arabiväestöä olla luomassa. 

Näissä olosuhteissa ylikomissaarille annetaan yleiset valtuudet kieltää ja säännellä maansiirtoja. 

Nämä valtuudet tulevat voimaan tämän poliittisen lausunnon julkaisemisesta lukien, ja ylikomissaari säilyttää ne koko siirtymäkauden ajan.