Palestiinalaisten salakähmäinen yritys ottaa Juudea ja Samaria haltuunsa

"Laiton arabirakentaminen on riistäytynyt käsistä. He yrittävät ehdottomasti luoda tosiasioita paikan päällä", sanoo huolestunut juutalainen pormestari.

David Isaac | 23. elokuuta 2022

(JNS) Palestiinalaishallinto noudattaa ahkerasti yli 10 vuotta sitten laadittua yleissuunnitelmaa, ja se on laittomalla rakentamisella ottamassa haltuunsa suuria alueita Israelin valtion maata. Potemkinin kyliä muistuttavat monet rakennukset seisovat tyhjinä, onttoina, ikkunattomina, yksinäisinä tai rykelminä. Alueella asuvat juutalaiset kertovat JNS:lle, että maankaappaus on onnistunut erinomaisesti, koska Israelin vastatoimet ovat olleet niin heikkoja.

"Heidän puolensa on keskittynyt, päättäväinen ja heillä on hyvin laadittu suunnitelma. Meidän puolellamme ei ole keskittymistä, se on päättämätön eikä monissa tapauksissa edes tiedä, mitä on tekeillä", sanoo Michael Sperber, perheasianajaja, joka asuu Efratissa, 15 000 asukkaan kaupungissa noin puolen tunnin ajomatkan päässä Jerusalemista etelään Juudean kukkuloilla.

Pitkään Efratissa asunut Sperber (hän toimi apulaispormestarina 15 vuotta sitten) on ottanut tehtäväkseen dokumentoida alueella tapahtuvaa laitonta arabirakentamista. Daganista, kaupungin pohjoisimmasta kaupunginosasta, Sperberillä on ikkunapaikka arabirakennuksille, jotka etenevät Betlehemistä kapean laakson yli kohti Efratia.

Efratin pormestari Oded Revivi kertoi JNS:lle: "Arabien harjoittama laiton rakentaminen on lisääntynyt niin dramaattisesti viime vuoden aikana, että se on riistäytynyt käsistä. Jos arvioimme sen mukaan, missä nämä toimet tapahtuvat, ne ovat ehdottomasti sellaisissa paikoissa, joista näkee, että he yrittävät luoda tosiasioita paikan päällä."

Revivi totesi, että jos laittomia rakennelmia ei liitetä viemäriverkkoon, tämä voi johtaa maanalaisten säiliöiden saastumiseen, ja jos ne pystytetään liian lähelle teitä, tämä voi estää kaistojen leventämisen tulevaisuudessa.

Sperber uskoo, että panokset ovat vieläkin suuremmat.

"Palestiinalaiset ovat kaupungin jokaisella sisäänkäynnillä. Efrat piiritetään - eikä vain Efrat. Koko Juudeassa ja Samariassa meidät piiritetään ja suljetaan. Tärkein ponnistukseni kolmen viime vuoden aikana on ollut herättää hallitus, jotta se ymmärtäisi, että olemme häviämässä tämän taistelun. Meidän on tehtävä jotakin, eikä vain siellä sun täällä, vaan jotakin järjestäytynyttä", hän sanoi.

Sperber tarjoaa kiertokäyntejä poliitikoille ja lehdistölle. Jopa hyvin perillä olevat julkisuuden henkilöt ovat järkyttyneitä näkemästään, hän sanoi ja mainitsi useita tunnettuja Knessetin jäseniä ja kommentaattoreita, jotka hänen mukaansa myönsivät, etteivät he olleet ymmärtäneet ongelman vakavuutta.

Efrat on täydellinen paikka nähdä koko palestiinalaisten suunnitelma pienoiskoossa, Sperber sanoi ja viittasi harjujen yli kulkeviin laittomiin hiekkateihin ja eri rakennusvaiheissa oleviin rakennuksiin.

"Rakennuskuvio on kaikkialla sama ja noudattaa seitsemää vaihetta", hän kertoi JNS:lle laakson ylle avautuvalta kukkulalta. "Aluksi rakennetaan kasvihuone, sitten pieni vaja työkaluille, sitten isompi vaja työkaluille. Sitten rakennetaan pieni talo ja sitten isompi talo. Sen jälkeen he rakentavat monikerroksisen talon, jossa on viidestä kuuteen kerrosta. Sitten he ampuvat", hän sanoi.

Sperber korostaa, että laiton rakentaminen ilman valvontaa johtaa terrorismiin. Hänen varoituksensa korostuivat entisestään sen jälkeen, kun hänen kotiinsa osui palestiinalaisten tulitus Betlehemistä 25. heinäkuuta. Taloon osui neljä luotia. Kolme osui varastoon. Kolme muuta luotia löytyi terassilta.

Vaikka Israelin poliisin tiedottaja kertoi JNS:lle, että ampumista ei todennäköisesti suunnattu tarkoituksella Sperberin kotiin, Sperber ei ole vakuuttunut asiasta. Hän huomautti, että laukaukset ammuttiin yksitellen kuuden tai seitsemän minuutin aikana eikä yhtenä sarjana, mikä olisi voinut olla vahinko (palestiinalaiset ampuvat Betlehemissä usein ilmaan juhlien aikana).

Sperber tunnetaan palestiinalaisten keskuudessa myös aktivismistaan. Hän osoittaa ylpeänä puoliksi rakennettua rakennusta laaksossa, jonka hän pysäytti yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa. Arabiaa puhuva Sperber käy myös palestiinalaiskylissä keskustelemassa asukkaiden kanssa ja pitää joitakin heistä ystävinään.

Efrat on korkealla PA:n prioriteettien joukossa sen strategisen sijainnin vuoksi, hän sanoo. Se on toinen kahdesta paikasta Juudeassa ja Samariassa, jotka katkaisevat sen alueen, jota palestiinalaiset vaativat tulevaksi valtiokseen.

"Näetkö nuo kaksi kukkulaa tuolla? Se on Givat Eitam. Se on osa Efratia, ja se on kaavoitettu kehitettäväksi. Se tunnetaan myös nimellä E-2", Sperber sanoi. "Se katkaisee palestiinalaisten yhteydet Betlehemin ja Hebronin välillä. Siksi he yrittävät aina saada jalansijaa siellä."

(Toinen paikka, joka katkaisee palestiinalaisten yhteydet, on E-1, joka sijaitsee Jerusalemin itäpuolella ja on osa Israelin Ma'ale Adumimin kaupunkia.)

Sperberin mukaan palestiinalaiset toimivat palestiinalaishallinnon entisen pääministerin Salam Fayyadin vuonna 2009 laatiman yksityiskohtaisen ohjelman, Fayyadin suunnitelman, mukaisesti. Sen tavoitteena on vallata mahdollisimman suuri osa Juudeasta ja Samariasta laittomien rakennus- ja maataloushankkeiden avulla.

Maankäyttökysymyksiin keskittyvän israelilaisen kansalaisjärjestön Regavimin kansainvälisen osaston johtaja Naomi Kahn sanoi, että suunnitelmassa keskitytään hankkimaan "hallitsevia näköalapaikkoja" tärkeimpien liikenneväylien yli sekä leikkaamaan ja eristämään juutalaisyhteisöjä toisistaan.

Sperber osoitti laaksossa sijaitsevaa viisikerroksista rakennusta ja sanoi: "Tuon talon omistaja on Nassar. Hän omistaa suurimman osan Juudean ja Samarian 22:sta kivenhakkuutehtaasta. Neljä vuotta sitten, kun tulin tähän naapurustoon, hän alkoi pystyttää tuota rakennusta. Se ei vain sijainnut siinä. Se oli 100 metriä kauempana. Keskellä yötä, perjantai-iltana, palestiinalainen poliisi ja palestiinalainen Mukhabarat [palestiinalaishallinnon tiedustelupalvelu] tulivat ja pidättivät hänet ja hänen ystävänsä. Syynä oli se, että hän ei ollut rakentanut Salam Fayyadin suunnitelman mukaisesti. Niinpä hän siirsi rakennuksen, jotta se olisi osa suunnitelmaa."

Suunnitelmassa vaaditaan myös korkeita rakennuksia, koska heidän mielestään tällaiset rakennukset "näyttävät maalta", Sperber sanoi. "Vain ne seisovat tyhjillään, koska asuntojen kysyntää ei ole niin paljon."

Oslon sopimusten mukaan Juudea ja Samaria on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen: Alueet A, B ja C.

• Alue A on täysin palestiinalaisten hallinnassa.
• Alue B on palestiinalaisten siviilivalvonnassa sillä varauksella, että Israelilla on oikeus päästä alueelle turvallisuussyistä.
• Alue C on täysin Israelin valvonnassa.

"Kuusikymmentäkaksi prosenttia koko alueesta on C-aluetta. Siitä vain 3 prosenttia on siirtokuntien käytössä, eli 97 prosenttia on avointa maata. Israelin hallitus pitää sitä hallussaan tulevia neuvotteluja varten, ja palestiinalaiset tietävät sen. Siksi he rakentavat suurimman osan rakennuksistaan tälle alueelle", Sperber sanoi.

Regavimin Kahnin mukaan palestiinalaishallinto käyttää vain pienen osan budjetistaan A- ja B-alueisiin, vaikka molemmilla alueilla on runsaasti tilaa. "He käyttävät kaikki resurssinsa poliittisesti motivoituun rakentamiseen. Lisäksi palestiinalaishallinto kannustaa A- ja B-alueiden palestiinalaisia muuttamaan C-alueelle. He maksavat ihmisille muutosta. He tarjoavat kaikenlaisia kannustimia. He tarjoavat stipendejä yliopisto-opintoihin. Mitä tahansa."

Kahn luetteli Itä-Jerusalemin alueita, kuten Silwania ja Issawiyaa, ja sanoi: "Kaikki nämä alueet ovat täynnä ihmisiä, joille on annettu kannustimia muuttaa sinne."

Sperberin mukaan kyse on yhtä lailla Israelin kyvyttömyydestä valvoa omia sääntöjään kuin palestiinalaisten aikomuksesta rikkoa niitä.

"Me olemme ongelma", hän sanoi ja totesi, että Israelin siviilihallinto on antanut tilanteen pahentua.

Siviilihallinto on Israelin sotilashallinnon siviilihaarukka Juudeassa ja Samariassa, joka vastaa muun muassa rakentamisesta, kaavoituksesta ja infrastruktuurista. Osasto kuuluu puolustusministeriön alaisuuteen ja raportoi suoraan puolustusministerille.

Siviilihallinnon tiedottaja kertoi JNS:lle, että laittomien rakennusten määrät ovat luottamuksellisia.

Regavim on esittänyt omat lukunsa - 80 000 laitonta palestiinalaisarabirakennusta Juudean ja Samarian C-alueella. Kahn sanoi ryhmänsä päätyneen tähän lukuun laskemalla rakennukset yksi kerrallaan ilmakuvien avulla. "Vertailimme ilmakuvia, jotka on otettu kahden vuoden välein viimeisten 10 vuoden aikana, jotta voimme seurata rakentamista, purkamista, maataloustöitä, uusia teitä ja muita infrastruktuurihankkeita", hän sanoi.

YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston (OCHA) mukaan vuodesta 2009 lähtien on purettu 8 665 rakennusta. Niistä 79 prosenttia oli C-alueella ja 20 prosenttia Itä-Jerusalemissa. Vuonna 2022 on tähän mennessä purettu 500 rakennusta.

Viime vuosina Israelin valvontaryhmät ovat arvostelleet siviilihallintoa jyrkästi. Sitä on syytetty paitsi passiivisuudesta myös palestiinalaisten maankaappausten helpottamisesta. Sperber sanoo, että hänen kokemuksensa perusteella näin on.

"Kun tyypillinen arabi vaatii maata ilman mitään todisteita, hän soittaa DCL:lle [District Coordination and Liaison officer, edustaja, joka välittää armeijan, siirtokuntien ja palestiinalaisten asukkaiden välillä Juudeassa ja Samariassa], jonka suora numero hänellä on kännykässään, ja upseeri ilmestyy paikalle ja estää meitä juutalaisia tekemästä mitään estääkseen hänen laittoman haltuunottonsa", hän sanoo.

Yhteysupseerit antavat usein arabeille luvan tehdä jotain ja tarkistavat sitten jälkikäteen, oliko se laillista vai ei. Kun JNS tapasi Sperberin 10. elokuuta, hän kertoi, että vain muutamaa päivää aiemmin palestiinalaiset olivat alkaneet aurata 2 000 vuotta vanhan vesijohdon läheisyydessä, joka johtaa Salomon altaisiin, muinaisiin altaisiin, jotka sijaitsevat kaksi kilometriä Betlehemistä lounaaseen. Yhteysupseeri antoi heille luvan viljellä vesijohdon lähellä, vaikka laki kieltää kaiken toiminnan 100 metrin päässä vesijohdosta, hän sanoi.

Sperber toi ongelman välittömästi puolustusministeriön tietoon. Silloin siviilihallinto toimi ja lopetti maataloustoiminnan. Sperberin mielestä hallinto ei olisi toiminut, jos kyse olisi ollut vain laittomasta maanviljelystä Israelin valtion mailla. Hän uskoo, että vain vesijohdolle aiheutuneen riskin vuoksi, joka oli itse asiassa vaurioitunut, tehtiin jotain.

"Tämä on vain yksi esimerkki siitä, mitä tapahtuu joka päivä", hän sanoi.

Siviilihallinto ei vastannut JNS:n toistuviin pyyntöihin kommentoida kritiikkiä.

Efratin pormestari Revivi sanoi, että siviilihallinnon toimet ongelman torjumiseksi ovat "pisara ämpärissä", ja perusti väitteensä näkemänsä laittoman rakentamisen määrään, kaupungin tekemiin valituksiin ja siihen, kuinka nopeasti hallinto reagoi. "He menevät ja esittävät varoituskirjeen, ja sitten asia voi periaatteessa pitkittyä kuukausia, ellei jopa vuosia, ennen kuin oikeusprosessi todella käynnistyy". Meillä on esimerkki talosta, jonka he ovat onnistuneet rakentamaan viisi kerrosta korkeaksi sinä aikana, kun se on ollut tarkkailussa", Revivi sanoi.

Sperber luettelee useita syitä, miksi tilanne on saavuttanut kriisipisteen.

"Ensinnäkin heräsimme liian myöhään. He aloittivat Fayyadin suunnitelman vuonna 2009. Heidän budjettinsa on 250 miljardia dollaria. Heillä on 600 työntekijää maarekisteriosastolla. Heillä on ministeri, joka on omistautunut tälle asialle. Aina kun menen Givat Eitamin kukkuloille, he lähettävät välittömästi ihmisiä. He mittaavat aluetta. He istuttavat. Me olemme vain joukko siviilejä, jotka yrittävät tehdä jotain. Hallituksemme ei toimi juuri lainkaan", hän sanoi.

Hän sanoi, että palestiinalaishallinto saa toimintaansa myös runsaasti ulkomaista tukea sekä Euroopan unionilta että yksittäisiltä eurooppalaisilta hallituksilta.

Regavimin Kahn vahvisti tämän ja sanoi: "Eurooppalaiset maksavat suunnittelun. He maksavat suunnittelusta. He maksavat oikeudellisen tuen. He maksavat infrastruktuurin. He maksavat rakentamisesta, vaikka he tietävät, että se on laitonta, ja he sisällyttävät sopimuksiin mahdollisen purkamisen. Ne sisällyttävät sopimukseen myös oikeudellisen edustuksen, jos ja kun asia tulee oikeuteen, koska se on laitonta."

Sperber totesi myös kulttuurisen eron. Hänen mukaansa arabit kunnioittavat niitä, jotka ovat vahvoja ja puolustavat oikeuksiaan, kun taas Israel vaikuttaa horjuvalta ja heikolta eikä halua puolustaa oikeuksiaan. Israel pelkää myös Yhdysvaltojen ja Euroopan painostusta.

Lopuksi hän sanoi, että "luonnolle ei sovi tyhjiö": "Jos alueella on avointa aluetta, eikä Israel tartu siihen, palestiinalaiset tarttuvat siihen".

Palestiinanhallituksen pyrkimyksiä kaapata mahdollisimman paljon maata Juudeassa ja Samariassa ei käsitellä laajasti Israelin tiedotusvälineissä, ja juttuja siitä löytyy yleensä vain poliittisen kartan oikealla puolella sijaitsevista lehdistä. Se ei myöskään ole esiintynyt kampanjakysymyksenä Israelin marraskuussa pidettävien vaalien alla.

Sperber haluaa tehdä siitä valtavirran aiheen. Hän pyrkii kiinnostamaan keskustalaisia poliitikkoja. Hän väittää, että jopa kahden valtion ratkaisua kannattavien israelilaisten pitäisi olla huolissaan siitä, että toinen näistä valtioista ei synny neuvottelujen vaan maavarkauksien kautta.