Juutalaiskysymys Raamatun valossa

Israelin kansa esiintyy maailman historiassa sangen ihmeellisenä. Sen yllä lepää salaisuuden tiheä verho. Se itse, sekä toisetkin kansat kyselevät usein: "Miksi? Miksi?" Tämä kansa on aivan toisenlaista kuin kaikki muut kansat. Sen historia ja sen kohtalo ovat täynnä mitä arvoituksellisimpia tapahtumia, joita ihmisjärki ei kykene selittämään. Mutta yksi kirja voi antaa tyhjentävän vastauksen tähän ihmiskunnan suureen kysymysmerkkiin: Raamattu - juutalaisten kirja, juutalaisten kirjoittama ja suurimmalta osaltaan juutalaisille kirjoitettu. Se vetää jumalallisella arvovallalla verhon syrjään ja selittää meille Israelin kansan suuren menneisyyden, sen synkän nykyisyyden ja sen ihanan tulevaisuuden.

Seuraava kirjoitus on alunperin julkaistu vuonna 1946, eli pari vuotta ennen Israelin valtion perustamista.


Wasserzug-Traeder G.


ISRAELIN KANSAN SUURI MENNEISYYS

Maailman historiassa nähdään miten Jumala toimii. Hänen tahtonsa ja suunnitelmansa on pelastaa langennut ihmiskunta, joka on luopunut Hänestä ja menee syntiensä tähden kadotukseen.

Jo 2000 vuotta ennen Messiasta toimii Jumala ihmiskunnassa Aabrahamin ja hänen jälkeläistensä kautta. Aabraham on yksi ihmiskunnan voimakkaimmista persoonallisuuksista. Sekä juutalaiset, kristityt ja muslimit kunnioittavat hänen nimeään. Jumala itse valitsi hänet ja antoi hänelle suurimman lupauksen, mikä milloinkaan on kenellekään ihmiselle annettu:

"Ja JHWH sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka Minä sinulle osoitan. Niin Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä" (1Ms 12:1-3).

Näillä sanoilla Jumala lupaa Aabrahamille: kansan, maan ja siunauksen. Koko Israelin kansan historia keskittyy näihin kolmeen lupaukseen. Näitä kolmea sanaa voidaan pitää tämän kansan arvoituksen avaimena: kansan, maan ja siunauksen.

Aabraham ja hänen vaimonsa Saara, "ruhtinatar", olivat Jumalalle kuuliaiset ja niin heistä tuli totisen uskon esikuvat. He jättivät kotinsa Kaldeanmaan Uurissa ja saapuivat Kaanaanmaahan, nykyiseen Israeliin. Siellä Jumala teki Aabrahamin kanssa ikuisen liiton, jota ei ole purettu ja jota Jumala ei tule purkamaan. Hän on antanut pyhän lupauksensa Aabrahamille ja on pitävä sanansa. Aabrahamin kuoltua siirtyivät Jumalan lupaukset hänen pojalleen Iisakille ja edelleen tämän pojalle Jaakobille. Kun Jaakob oli antanut elämänsä Jumalalle, hän sai Jumalalta uuden nimen: Israel. Sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa Jumala kutsuu itseään Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi, koska Hän on tehnyt ikuisen liiton näiden juutalaisten isien kanssa. Niinkuin nuo kolme lupausta: kansa, maa ja siunaus ovat järkkymättömän varmat, niin on myös muukin, minkä Jumala on luvannut Aabrahamille toisten kansojen sekä yksilöidenkin suhteen, varmaa. "Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat!" Näiden sanojen perusteella ymmärrämme kukoistuksen ja tuhon ajat eri kansojen historiassa.

Ensin Jumala kasvatti Aabrahamin perheestä kokonaisen kansan. Jaakob lähti poikineen Egyptiin, missä heidän jälkeläisensä raskaiden koettelemusten alla lisääntyivät 400 vuoden aikana kansaksi. Näin oli toteutunut Jumalan ensimmäinen lupaus Aabrahamille.

Pääsiäislampaan veren turvin ja Jumalan väkevän käden johdolla lähti Israelin kansa sitten Egyptistä ja saapui Siinaille, missä JHWH Jumala Mooseksen välityksellä antoi heille lain ja teki sen kanssa iäisen liiton, puhuen voimallisesti Israelin kansalle. Niin ei Jumala milloinkaan ole puhunut millekään muulle kansalle maailmassa:

"Ja Mooses nousi Jumalan tykö, ja Herra huusi häntä vuorelta ja sanoi: 'Sano näin Jaakobin heimolle ja ilmoita israelilaisille: Te olette nähneet, mitä Minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka Minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette Minun ääntäni ja pidätte Minun liittoni, niin te olette Minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on Minun. Ja te olette Minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa. Sano nämä sanat israelilaisille'" (2Ms 19:3-6).

Jumala kutsui Israelin kansaa "omaisuudekseen ennen kaikkia muita kansoja", - mikä valtava etuoikeus! Miksi juuri tämän kansan? Tähänkin Raamattu antaa selvän vastauksen:

"Sillä sinä olet JHWH:lle, Jumalallesi, pyhitetty kansa; JHWH, sinun Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on. Ei JHWH sentähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan sen tähden, että JHWH rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne" (5Ms 7:6-8).

Jumala teki Israelin kansan kanssa liiton rakkaudessa ja kasvatti sitä 40-vuotisen erämaavaelluksen aikana tulevaan tehtäväänsä niinkuin isä poikaansa. Noin 1400 vuotta ennen Messiaan syntymää Israelin kansa tuli Joosuan johdolla Kaanaanmaahan. Siihen mennessä se oli saanut runsaasti kokea Jumalan armoa. Ja niin israelilaiset ottivat haltuunsa maan, jonka JHWH oli luvannut Aabrahamille:

"Sinä päivänä JHWH teki Abramin kanssa liiton, sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi Minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka'" (1Ms 15:18).

Maa, joka luvattiin Israelin kansalle, on paljon suurempi kuin nykyinen Israelin alue. Se ulottuu Niilistä Eufratiin ja Välimerestä Persian lahteen. Tämän maan Jumala on antanut Aabrahamille ja hänen siemenelleen ikuisiksi ajoiksi. Tämä maa on asemaansa ja maanlaatuunsa nähden aivan erikoinen. Siitä sanotaan Raamatussa: "maa joka vuotaa maitoa ja mettä" (2Ms 3:8). Kaanaanmaa on Jumalan lahja Israelin kansalle - kuninkaallinen lahja.

"Sillä JHWH, sinun Jumalasi, vie sinut hyvään maahan, laaksoissa ja vuorilla vuotavien purojen, lähteiden ja syvien vesien maahan, nisun ja ohran, viiniköynnöksen, viikunapuun ja granaattiomenapuun maahan, jalostetun öljypuun ja hunajan maahan, maahan, jossa sinun ei tarvitse puutteessa leipääsi syödä eikä mitään puutetta nähdä, maahan, jonka kivet ovat rautaa ja jonka vuorista voit louhia vaskea. Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, niin ylistä JHWH:a, sinun Jumalaasi, siitä hyvästä maasta, jonka Hän on antanut sinulle" (5Ms 8:7-10).

Israelin kansa oli valtuutettu ottamaan haltuunsa koko Kaanaanmaan:

"Mihin paikkaan te jalkanne astutte, se on oleva teidän. Erämaasta ja Libanonista, virrasta, Eufrat-virrasta, aina Länsimereen saakka on teidän alueenne ulottuva. Ei kukaan kestä teidän edessänne. Kauhuun ja peljästykseen teidän edessänne on JHWH saattava koko sen maan, johon te astutte, niinkuin Hän on teille puhunut" (5Ms 11:24,25).

Näin täyttyi Jumalan toinen lupaus Aabrahamille: Hän oli antanut Israelin kansalle maan. Mutta Israelin kansan kohtalo luvatussa maassa oli kokonaan riippuvainen heidän kuuliaisuudestaan Jumalalle. Kuuliaisuus merkitsi kansalle siunausta, tottelemattomuus kirousta!

"Jos kuulet JHWH:n, sinun Jumalasi, ääntä ja pidät tarkoin kaikki Hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin JHWH, sinun Jumalasi, asettaa sinut korkeammaksi kaikkia kansoja maan päällä. JHWH käskee siunauksen seurata sinua jyväaitoissasi ja kaikessa, mihin ryhdyt; Hän siunaa sinua siinä maassa, jonka JHWH, sinun Jumalasi, sinulle antaa. Ja kaikki kansat maan päällä näkevät, että JHWH on ottanut sinut nimiinsä; ja he pelkäävät sinua. Ja JHWH antaa sinulle ylen runsaasti hyvää, tekee sinun kohtusi hedelmän, karjasi hedelmän ja maasi hedelmän ylen runsaaksi siinä maassa, jonka JHWH sinun isillesi vannotulla valalla on luvannut antaa sinulle. JHWH avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaakseen sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen kaikki sinun kättesi työt; ja sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse lainaa ottaa. Ja JHWH tekee sinut pääksi eikä hännäksi; sinä aina vain ylenet etkä koskaan alene, jos tottelet JHWH:n, sinun Jumalasi, käskyjä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että ne tarkoin pitäisit, etkä poikkea oikealle etkä vasemmalle yhdestäkään niistä sanoista, jotka minä tänä päivänä teille annan, et seuraa muita jumalia etkä palvele niitä" (5Ms 28:1,8,10-14).

Mutta jos sinä et kuule JHWH:n, sinun Jumalasi, ääntä etkä tarkoin pidä kaikkia Hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin kaikki nämä kiroukset tulevat sinun päällesi ja saavuttavat sinut. JHWH antaa sinun vihollistesi voittaa sinut; yhtä tietä sinä menet heitä vastaan, mutta seitsemää tietä sinä heitä pakenet; ja sinä tulet kauhistukseksi kaikille valtakunnille maan päällä. Sinun maasi hedelmän ja kaiken sinun vaivannäkösi kuluttaa kansa, jota sinä et tunne; kaiken elinaikasi sinä olet oleva sorrettu ja runneltu. Ja sinä tulet hulluksi siitä, mitä sinun silmäsi näkevät. Ja sinä tulet kauhistukseksi, sananparreksi ja pistopuheeksi kaikille niille kansoille, joiden keskuuteen JHWH sinut kuljettaa. Muukalainen, joka asuu keskuudessasi, kohoaa sinun ylitsesi yhä ylemmäksi, mutta sinä painut aina alemmaksi. Hän lainaa sinulle, mutta sinä et voi lainata hänelle. Hän tulee pääksi, mutta sinä hännäksi. Ne jäävät merkkeinä ja ihmeinä sinuun ja sinun jälkeläisiisi iankaikkisesti " (5Ms 28:15,25,33,34,37,43,44,46).

Tässä avautuu eteemme Israelin kansan koko salaisuus. Ollessaan Jumalan omaisuuskansana oli sillä aivan erikoisia etuja, mutta myös aivan erikoisia velvollisuuksiakin. Israelin kansan historia Kaanaanmaan ajoilta on täynnä vaihtelevaa myötä- ja vastoinkäymistä. Se eli suurta aikaa kuninkaansa Daavidin hallitessa, miehen, joka oli Jumalan mielen mukainen. Samoin myös temppelinrakentajan Salomon aikana, jonka maine levisi kaukaisimpiinkin valtakunnan rajojen ulkopuolella oleviin seutuihin. Mutta kansa kääntyi luopumuksessa Jumalastaan yhä kauemmaksi. Ja yhtä varmat kuin Jumalan lupaukset, ovat myös ne tuomiot, jotka Hän on säätänyt.

Israelin kansan historia on todistusta pyhästä ja totisesta Jumalasta, joka ei salli itseään pilkattavan. Vuonna 932 ennen Messiasta valtakunta jaettiin pohjoiseen osaan "Israeliin", johon kuului 10 sukukuntaa ja eteläiseen "Juudaan" kaksine sukukuntineen. Molemmat valtakunnat lankesivat epäjumalien palvelukseen ja siveettömyyteen, ja heidät saavutti uhattu rangaistus: Israel vietiin vankeuteen Assyyriaan - v. 722 eM. - Juudan valloitti mahtava Baabelin hallitsija, Nebukadnezar vieden v. 586 eM. kansan vankeuteen. Jerusalem oli raunioina ja ihana temppeli hajoitettu.

Jumala teki kaikkensa varjellakseen kansaansa näiltä raskailta rangaistuksilta. Hän lähetti profeettoja, jotka liikuttavalla tavalla kehoittivat kansaa kääntymään pahoilta teiltään katumukseen ja kuuliaisuuteen. Miten järkyttävät ovatkaan ne profeettain sanat, jotka todistavat kansalle Jumalan rakkaudesta:

"Jesajan, Aamoksen pojan, näky, jonka hän näki Juudasta ja Jerusalemista Ussian, Jootamin, Aahaan ja Hiskian, Juudan kuningasten, päivinä. Kuulkaa, taivaat, ota korviisi, maa, sillä JHWH puhuu: Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi, mutta he luopuivat Minusta. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, Minun kansani ei ymmärrä. Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta kansaa, pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hyljänneet JHWH:n, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanansa, he ovat kääntyneet pois. Mihin pitäisi teitä vielä lyödä, kun yhä jatkatte luopumustanne? Koko pää on kipeä, koko sydän sairas. Kantapäästä kiireeseen asti ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan haavoja, mustelmia ja vereksiä lyömiä, joita ei ole puserrettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty" (Js 1:1-6).

"Sentähden sano heille: Tämä on kansa, joka ei kuullut JHWH:n, Jumalansa, ääntä eikä ottanut kuritusta varteen. Kadonnut on totuus ja hävinnyt heidän suustansa" (Jr 7:28).

Kaikki oli kuitenkin turhaa, JHWH:n, Jumalan täytyy valittaa: "Te ette tahtoneet kuulla!" Israelin ja Juudan täytyi jättää maansa! Mutta Jumala ei voinut jättää kansaansa. Hänen lupauksensa on muuttumaton ja Hänen liittonsa ikuinen. Kansan ollessa Baabelin vankeudessa, antaa Hän ilmoittaa heille:

"Sillä näin sanoo Herra, JHWH: Katso, Minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin Minä pidän huolen lampaistani, ja Minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä" (Hes 34:11,12).

Kun 70 vuotta oli kulunut vankeusajan alusta, antoi Persian kuningas, Kyyros, joka myös oli valloittanut Baabelin, Juudan kansalle käskyn palata rakentamaan temppeliä. Vain vähäinen osa kansasta palasi takaisin. Ensimmäiset lähtivät ruhtinas Serubaabelin ja ylipapin Joosuan johdolla - toinen joukkue palasi kirjanoppineen Esran johdolla, joka sitten noin 445 perusti Nehemian kanssa uuden valtakunnan. Kotiutunutta Israelin kansaa, joka suurimmalta osaltaan oli Juudan, Benjaminin ja Leevin heimoa, alettiin kutsua Juudan kansaksi.

Jumala lahjoitti kansalleen takaisin luvatun maan ja antoi heille uudet elämisen mahdollisuudet. Tulevatko juutalaiset käsittämään korkean kutsumuksensa, ja Jumalan omaisuuskansana antamaan valmistaa itseään kolmatta suurta, Aabrahamille annettua lupausta varten: "Sinussa tulevat kaikki sukukunnat maan päällä siunatuksi"? Siinä Jumalan suuri kysymys Israelille, sen palattua Baabelista. Hän antaa heille 500 vuotta aikaa miettimiseen ja valmistautumiseen.


ISRAELIN KANSAN SYNKKÄ NYKYISYYS

Jumala ei ollut antanut Israelin kansalle muinaista suuruuden aikaa sen omia, itsekkäitä tarkoitusperiä varten. Israel ei ollut Jumalan valitsema kansa vain itsensä tähden, vaan myös siunausta varten, joka sen kautta oli tuleva kaikille kansoille ja kaikille sukukunnille maan päällä. Aabrahamin siemenestä, Juudan suvusta, oli tuleva Hän, joka oli vapahtava ja pelastava ihmiskunnan.

"Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee Hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat" (1Ms 49:10).

Yhä selväpiirteisemmin alkaa Messiashahmo - Jumalan Voideltu - eroittautua profeettain ennustuksissa, yhä kirkkaampana loistaa valkeus Hänen edellään ilmoittaen, että Hän on oleva Israelin kansan kuningas ja maailman Vapahtaja. Vanhan Testamentin kirjoitukset antavat kahdenlaisen kuvan Juudan sukukunnan odotetusta vapahtajasta: Hän on tuleva vaatimattomuudessa ja sälyttävä päälleen ihmisten synnit.

"Mutta totisesti, meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän sälytti päällensä. Me pidimme Häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut" (Jes 53:4,5).

Toisaalta Hänet kuvataan väkeväksi ja mahtavaksi, jonka herruudella ei ole loppua:

"Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja Hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. JHWH:n Sebaotin kiivaus on sen tekevä" (Jes 9:5,6).

Maailmanhistorian suurin päivä ja Israelin kansan historian suurin hetki koitti: Jeshua syntyi Betlehemissä, Aabrahamin siemenestä, Juudan suvusta, Juudan kuninkaiden valtaistuimen oikeudenmukaisena perillisenä. Luvattu siunaus, joka Aabrahamin kautta oli koituva koko maailmalle, oli tullut: Israelin kansan kutsumus oli täyttynyt: Maailman pelastus tulee juutalaisista! Pelastus on Jeshua Messias, Jumalan Poika, ihmiseksi tullut ja juutalaiseksi syntynyt.

Näin Hänen aikalaisensa kuvaavat Messiaan majesteettiutta ja kirkkautta sekä samalla Hänen rakkauttaan kadotettuihin syntisiin:

"Me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta" (Jh 1:14).

"Sinä olet Jumalan Poika, Sinä olet Israelin kuningas." (Jh 1:49).

"Me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja" (Jh 4:42).

Jeshua Messias on itse näyttänyt todeksi, että Hän on Jumalan Poika, luvattu Messias, jossa kaikki Vanhan Testamentin lupaukset ovat täyttyneet:

"...että kaiken pitää käymän toteen, mikä Minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa" (Lk 24:44).

Jeshuan tulolla maailmaan oli kahdenlainen tarkoitus: Daavidin suoranaisena jälkeläisenä Hän oli astuva Daavidin valtaistuimelle juutalaisten kuninkaaksi; Ihmisen Poikana oli Hän Jumalan Karitsa, joka sijaiskärsimisellään ja kuolemallaan kirouksen puulla maksoi ihmiskunnan syntivelan.

Israelin kansa oli joutunut historiassaan valinnan eteen. Taivaan valtakunta oli tullut lähelle, Jeshua, heidän kuninkaansa, oli heidän keskellään. Tunnustavatko he Hänet, nostavatko Hänet riemuiten Daavidin valtaistuimelle?

Vain vähäinen osa kansasta otti Hänet vastaan. Juutalaiset jättivät käyttämättä historiansa suurimman tilaisuuden:

"Hän tuli omiensa tykö, ja Hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan" (Jh 1:11).

Pilatus "sanoi juutalaisille: 'Katso, teidän kuninkaanne!' Niin he huusivat: 'Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!' Pilatus sanoi heille: 'Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?' Ylipapit vastasivat: 'Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari' (Jh 19:14,15).

"Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: 'Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne.' Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: 'Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle' (Mt 27:24,25).

"Vie pois!" Jeshua Messias naulittiin ristille - juutalaiset ja pakanat hylkäsivät Hänessä Vapahtajansa - mutta Juudan kansa myös kuninkaansa. Hänen ristinsä päälle oli kirjoitettu kolmella kielellä: hepreaksi, kreikaksi ja latinaksi: "Jeshua Nasaretilainen, Juutalaisten Kuningas". Valtaistuimen sijasta antoi Israel kuninkaalleen ristinpuun! Ihmeellisessä viisaudessaan Jumala aintoi ainokaisen Poikansa ihmiskunnan syntien tähden kärsiä rangaistuksen tällä ihmisten valmistamalla ristinpuulla. Niin toteutui, mitä oli kirjoitettu:

"Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut" (Jes 53:5).

"Sen, joka ei synnistä tiennyt, Hän meidän tähtemme teki synniksi, että me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi" (2Kr 5:21).

Takuumies on kuollut, syntivelka on maksettu Jumalan synnittömän Pojan verellä ja jokainen, joka ottaa kiitollisena vastaan sovituksen ja uskoo Jumalan Sanan, pelastuu. Kaikki Vanhan Testamentin uhrit olivat vertauskuvia Jeshuasta Messiaasta, täydellisenä uhrina ristinpuulla.

(Messias) "on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä" (Hbr 9:26).

Hän teki täydellisesti Jumalan tahdon ihmiskunnan pelastukseksi, eikä sentähden voinut jäädä kuoleman valtaan: Hän on ylösnoussut, totisesti ylösnoussut! Jeshua Messias elää, Hän on itse ylösnousemuksensa jälkeen sen toteen näyttänyt:

"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä" (Mt 28:18).

Ja Hän on nyt se henkilö, josta jokaisen ihmisen kohtalo riippuu ajassa ja iankaikkisuudessa ja Hänen sanomansa sekä juutalaisille että kaikille muillekin kansoille kuuluu:

"Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Jh 3:16).

Niin toteutui kolmas Jumalan Aabrahamille antama lupaus: "Sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä". Jumalan pelastussuunnitelma oli: Jeshuan Messiaan tuli kärsiä ihmiskunnan synnin tähden. Mutta Israel ei tunnustanut kuningastaan, vaan tappoi Hänet. Jeshuan Messiaan risti on Israelin kansan hirveä syyttäjä.

"Tulkoon Hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle!", niin huusivat juutalaiset. Mutta vielä toisenkin kerran panee Jumala valitun kansansa valinnan eteen - niiden jälkeläiset, jotka Häntä olivat pistäneet, saavat valita. Paavali, tuo suuri juutalainen, farisealainen ja Pyhien Kirjoitusten tuntija, Jeshuan Messiaan voittama, kehoittaa monesti uutta juutalaista sukupolvea - n. vuonna 60 jälkeen Messiaan syntymän - ottamaan vastaan Jeshuan Messiaanaan. Mutta lapset valitsevat saman tien kuin esi-isätkin. Heistä tulee Messiaan ja Hänen lähettiensä vainoojia.

Jeshuan Messiaan hylkääminen muodostui kohtalokkaaksi Juudan kansalle. Vuonna 70 Tiitus valloitti Jerusalemin, hajoitti temppelin ja kaupungin: Israelin synkkä nykyisyys alkoi. Jokaisen, joka tahtoo nähdä, täytyy tunnustaa, että Israelin kärsimykset alkoivat heti Jeshuan Messiaan hylkäämisen jälkeen. Vuodesta 70 aina tähän päivään asti seuraa onnettomuus Juudan kansaa.

Juutalaiset ovat lahjoittaneet maailmalle Suurimman, joka milloinkaan on astellut maan kamaralla monet ihmiset kaikista kansoista ja roduista ovat Hänessä löytäneet pelastuksensa ajassa ja iankaikkisuudessa. Mutta Israelin kansa, joka ennen muita oli valittu perimään Aabrahamille luvatun siunauksen, on hyljännyt tämän ainoan, josta koko sen kohtalo kansana ja valtiona on riippuvainen ja joka sitäpaitsi on jokaisen yksityisen juutalaisen henkilökohtainen Vapahtaja.

Jeshua itki kansansa sokeutta:

"Ja kun Hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki Hän sitä ja sanoi: 'Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut'" (Lk 19:41-44).

Jeshuan vaivannäkö kansansa hyväksi oli turhaa. Hänen täytyi sydän täynnä tuskaa huudahtaa:

"Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein Minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'" (Mt 23:37,38).

Paavali koetti palavalla rakkaudella neuvoa kansaansa:

"Minä sanon totuuden Messiaassa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä - että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Messiaasta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta" (Rm 9:1-3).

Mutta kaikki oli turhaa. Hänen täytyi huudahtaa:

"Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen. Sillä näin on JHWH meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti'" (Apt 13:46,47).

Israelin kansa menetti siunauksen ja sen kera maansa, tullen hajoitetuksi maailman kaikkien kansojen keskuuteen! Sellainen on Israelin synkkä kohtalo aina vuodesta 70 tähän päivään saakka.

Hirvittävällä tavalla on käynyt toteen kirous, jonka Jumala oli ilmoittanut, ellei Hänen ääntänsä kuulla. Jo melkein kaksituhatta vuotta on kuljeksiva juutalainen harhaillut maailmassa, kodittomana; ei missään mielellään nähtynä, aina poikkeavana muista kansoista - ja kuitenkin ilman kansallisuutta, ilman maata ja ilman siunausta.

Mutta vielä tänäkin päivänä on Jumalan antama sana Aabrahamille historian ojennusnuorana:

"Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat" (1Ms 12:3).

Tämä Jumalan sana on toteutunut niin hyvin yksityisten ihmisten kuin kansojenkin kohtalossa. Kansa, joka on vainonnut juutalaisia, ei ole milloinkaan menestynyt. Juutalaisten vainot merkitsevät itsemurhaa sille kansalle, joka ne suorittaa. Joka tähtää aseensa juutalaisiin, hän satuttaa itsensä. Mahtavat kansat ovat sortuneet, kun ovat karkoittaneet juutalaiset; toiset kansat ovat menestyneet otettuaan turviinsa juutalaiset. Tämä Jumalan laki on voimassa meidänkin päivinämme.

Kohta kaksituhatta vuotta ovat juutalaiset olleet hajallaan kaikkien kansojen keskuudessa, ja kuitenkin he ovat säilyttäneet kansallisuutensa, - Jumalan varjeluksen aikaansaama ihme - sillä Hän on tehnyt Aabrahamin kanssa iäisen liiton.

Lähes kaksituhatta vuotta oli Israelin maa vieraiden kansojen herruuden alaisena - mutta ei milloinkaan toisen kansan kotimaana - se on ollut niinkutsuttu "mandaattialue" - jota hoidettiin juutalaisia varten, joilla siellä on Jumalan itsensä antama kotimaa - ikuisiksi ajoiksi.

Jo kohta kahdentuhannen vuoden aikana virtaa elävästä Jeshuasta Messiaasta Aabrahamin siunaus kaikkiin kansoihin, mutta Israelin kansa, Messiasta hylkivänä, on usein pahennukseksi, jopa kiroukseksikin niille kansoille, joiden keskuudessa se asuu. Heidän epäuskollaan, jumalattomuudellaan ja aineellisuudellaan on ollut huono vaikutus kansoihin, jotka itsessään jo ovat olleet synnin saastuttamia ja siten vastaanottavaisia sille mädännäisyydelle, jota Israelin epäusko levittää. Luvatun siunauksen asemesta on Israel aiheuttanut maailmalle kirousta.

Niinpä Israelin synkän nykyisyyden tunnuksena ovat luvatun siunauksen vastakohdat: ei kansaa, ei maata, ei siunausta. Juudan kansan vankeus Baabelissa esikuvasi sitä suurta vankeuden aikaa, mikä on kestänyt 1900 vuotta. Mitä profeetat näkivät näyissään 70-vuotisesta vankeudesta, on nyt toteutunut Israelin vankeutena kaikissa maailman maissa. Jeremia kysyy huolestuneena:

"Minkätähden olet lyönyt meitä, niin ettemme voi parantua?" (Jr 14:19).

Ja Herra Jumala vastaa hänelle:

"Sinä olet hyljännyt Minut, sanoo JHWH, olet kääntynyt pois; niinpä Minä olen ojentanut käteni sinua vastaan, ja Minä hävitän sinut. En jaksa enää armahtaa. Minä viskaan viskimellä heidät maan porteilla; Minä teen lapsettomaksi, Minä hukutan kansani, kun he eivät ole teiltänsä kääntyneet. Heidän leskiänsä on oleva enemmän kuin meren hiekkaa; Minä tuon heidän nuorukaistensa äitien kimppuun hävittäjän keskellä päivää, langetan äkkiä heidän päällensä tuskan ja kauhun. Seitsemän pojan synnyttäjä menehtyy ja huokaisee henkensä pois; hänen aurinkonsa laski, kun vielä oli päivä, hän joutui häpeään, sai hävetä. Ja mitä heistä jää, sen Minä annan miekalle alttiiksi heidän vihollistensa edessä, sanoo JHWH" (Jer 15:6-9).

Näin kuuluu Jumalan "sentähden", Israelin kysymykseen "minkätähden?", sen synkän nykyisyyden aikana.


ISRAELIN KANSAN IHANA TULEVAISUUS

Mutta edelläsanottu ei ollut Jumalan viimeinen sana Israelille! Niinkuin se sai palata Baabelin vankeudesta, on se saava palata niistä maista, joissa se on ollut hajoitettuna.

"Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu" (Rm 11:29).

Profeetat edeltänäkivät Israelin kansan hirmuisen murhenäytelmän ja heidän sanoissaan käy liikuttavalla tavalla ilmi Jumalan murhe kansansa puolesta. Mutta he ovat myös nähneet Israelin kansan ihanan tulevaisuuden: Herra tulee luomaan uutta. Se valtava tulevaisuudenkuva, sellaisena kuin profeetat sen kuvaavat, ei ole mikään utukuva tahi unelma, vaan se on toteutuva sanasta sanaan. Miten liikuttava onkaan Herran sana Jeremialle:

"'Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä Minä annan sinun kuulla sanani'. Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä. Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä. Silloin tuli minulle tämä JHWH:n sana: 'Enkö Minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo JHWH. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette Minun kädessäni, te Israelin heimo' (Jr 18:2-6).

Herra Jumala tahtoo luoda uuden Israelin. Hän muistaa Aabrahamille antamansa lupauksen ja tahtoo yhdistää sen kansaksi jälleen.

"Mutta israelilaisten luku on oleva niinkuin meren hiekka, jota ei voi mitata eikä lukea. Ja siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', heille sanotaan: 'Elävän Jumalan lapset!'" (Hos 1:10).

Eikö Juudan kansa, ollessaan muiden kansojen keskuudessa, ollut vaarassa sulautua niihin? Miten monet juutalaiset halusivatkaan ensikädessä olla englantilaisia, saksalaisia, amerikkalaisia ja vasta sitten juutalaisia. Miten monet häpesivät juutalaista syntyperäänsä ja pitivät loukkauksena, kun heitä kohdeltiin juutalaisina. Mutta Jumala tahtoi varjella kansansa. Alkoi juutalaisvastainen toiminta, antisemitismi - juutalaiset merkittiin. Sukuperät tutkittiin ja miljoonat saivat tietää olevansa juutalaisia! Herra, Jumala hakee esiin ja tekee heidät jälleen juutalaisiksi! Se valtava liikehtiminen, mikä on nykyisessä juutalaismaailmassa huomattavissa, on tarkoitukseltaan ja aiheeltaan inhimilliselle ymmärrykselle täydellisesti arvoituksellista! Mutta Pyhä Sana antaa kirkkaan valonsa langeta kaiken sen yli, mitä nykyään tapahtuu:

"JHWH:n käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois JHWH:n hengessä ja laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita. Ja Hän kuljetti minua ympäri niitten ohitse; ja katso, niitä oli hyvin paljon laakson kamaralla, ja katso, ne olivat hyvin kuivia. Niin Hän sanoi minulle: 'Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?' Mutta minä sanoin: 'Herra, JHWH, Sinä sen tiedät'. Niin Hän sanoi minulle: 'Ennusta näistä luista ja sano niille: Kuivat luut, kuulkaa JHWH:n sana. Näin sanoo Herra, JHWH näille luille: Katso, Minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Minä panen teihin jänteet, kasvatan teihin lihan, vedän yllenne nahan ja annan teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Ja te tulette tietämään, että Minä olen JHWH'. Minä ennustin, niinkuin minua oli käsketty. Ja kävi humahdus, kun minä ennustin; ja katso, kuului kolina, ja luut lähenivät toisiaan, luu luutansa. Minä näin, ja katso: niihin tulivat jänteet ja kasvoi liha, ja päälle vetäytyi niihin nahka; mutta henkeä niissä ei ollut. Niin Hän sanoi minulle: 'Ennusta hengestä, ennusta, ihmislapsi, ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, JHWH: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi'. Minä ennustin, niinkuin Hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylenmäärin suuri joukko. Ja Hän sanoi minulle: 'Ihmislapsi, nämä luut ovat koko Israelin heimo. Katso, he sanovat: Meidän luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyttä, me olemme hukassa. Sentähden ennusta ja sano heille: Näin sanoo Herra, JHWH: Katso, Minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, Minun kansani, ylös haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. Ja siitä te tulette tietämään, että Minä olen JHWH, kun Minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, Minun kansani, ylös haudoistanne. Ja Minä annan teihin henkeni, niin että te tulette eläviksi, ja sijoitan teidät omaan maahanne. Ja te tulette tietämään, että Minä olen JHWH: Minä olen puhunut, ja Minä sen teen, sanoo JHWH" (Hes 37:1-14).

Näemme, kuinka tämä suurenmoinen profeetallinen sana toteutuu aivan meidän päivinämme. Suuren yhteisen hädän yhdistämänä muodostuu kansa, joka kokoontuu maailman eri maista yhtenäiseksi kansallisuudeksi, jolla on sama kohtalo, samat kärsimykset ja tyhjyys edessään. Ei mikään muu kuin tämä hirmuinen ahdistus olisi voinut yhdistää juutalaisia. Koko tämän hirvittävän tapahtumasarjan takana on Jumalan sana:

"Minä tahdon tehdä sinut suureksi kansaksi" (1Ms 12:2).

Mutta paitsi kansaksi tekemistä on Jumala luvannut peruuttamattomasti Aabrahamille myöskin maan. Onhan Jumala antanut Kaanaan maan Israelin kansalle ikuisiksi ajoiksi (1Ms 17:8). Maanpaon aika lähenee loppuaan. Keskellä sodan pauhinaa tapahtuu maailmassa jotakin valtavaa: Israelin kansa palaa jälleen maahansa. Palestiinasta on uudelleen tullut maapallon tapahtumain polttopiste. Koko juutalainen kansa on liikkeellä tahi valmistautuu lähtöön. Vaikkakin monien toivomukset ja kaipaus suuntautuu mannermaan eri maihin, sieltä onnea etsiäkseen, eivät he tule lepoa löytämään ennenkuin Jumalan tahto on tapahtunut ja he ovat jälleen Kaanaan luvatussa maassa.

Viime vuosisadan lopulla syntyi sionismi-niminen liike, jolla oli tarkoituksena johdattaa juutalaiset takaisin Palestiinaan asumaan. Tämän liikkeen ylevämielinen alkuunpanija ja johtaja oli tohtori Herzl. Hän kehoitti tarmokkaasti juutalaisia palaamaan maahansa. Vain harvat noudattivat kehoitusta ja monet asettuivat suorastaan vastustamaan liikettä. Heillä oli hyvä olla turvapaikoissaan, eivätkä halunneet lähteä. Miten monet olisivatkaan välttyneet suurilta kärsimyksiltä, jos olisivat totelleet kehoitusta ja käsittäneet sen Jumalan tahdoksi!

Sitten Jumalan täytyi lähettää metsästäjät, joiden tuli etsiä juutalaiset kaikista maista ja ajaa heitä takaa, kunnes he löytäisivät tien Palestiinaan. Erittäin selvää kieltä puhuvat profeetat tuosta ajasta:

"Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo JHWH, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin JHWH elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta', vaan: 'Niin totta kuin JHWH elää, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin Hän oli heidät karkoittanut.' Sillä Minä palautan heidät heidän omaan maahansa, jonka Minä annoin heidän isillensä. Katso, Minä käsken tulemaan monta kalastajaa, sanoo JHWH, ja ne heitä kalastavat, ja sen jälkeen Minä käsken tulemaan monta metsästäjää, ja ne heitä metsästävät kaikilta vuorilta ja kaikilta kukkuloilta ja kallioiden rotkoista" (Jr 16:14-16).

Kaiken takana, mitä Israelin kansalle nykyään tapahtuu, on Jumalan järkähtämätön tahto:

"Katso, Minä kokoan heidät jälleen kaikista maista, joihin Minä heidät vihassani, kiivastuksessani ja suuressa suuttumuksessani karkoitan, ja palautan heidät tähän paikkaan ja annan heidän asua turvassa. Silloin he ovat Minun kansani, ja Minä olen heidän Jumalansa. Ja Minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, niin etten käänny heistä pois, vaan teen heille hyvää; ja Minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he Minusta luovu. Ja Minä iloitsen heistä, siitä että teen heille hyvää; Minä istutan heidät tähän maahan uskollisesti, kaikesta sydämestäni ja kaikesta sielustani. Sillä näin sanoo JHWH: Niinkuin Minä olen tuottanut tälle kansalle kaiken tämän suuren onnettomuuden, niin Minä myös tuotan heille kaiken sen hyvän, minkä Minä heille lupaan. Vielä ostetaan peltoja tässä maassa, josta te sanotte: 'Se on oleva autio' (Jr 32:37,38, 40-43).

Jumala on luvannut Kaanaanmaan Israelin kansalle, ja Hän on täyttävä lupauksensa. Hän on luvannut antaa maan, joka vuotaa hunajaa ja maitoa, ja Hän on sen tekevä oikeaksi Jumalan puutarhaksi. Jo viime vuosikymmeninä on Palestiina muuttunut äärettömästi. Kuivat, hedelmättömät alueet ovat muuttuneet hedelmällisiksi puutarhoiksi. Maatalous ja teollisuus ovat arvaamattomasti kehittyneet: Jumala on voimallinen valmistaessaan Kaanaamaata ihanaksi kotimaaksi juutalaisille, lupauksensa mukaisesti:

"Mutta te, Israelin vuoret, teette lehvänne ja kannatte hedelmänne Minun kansalleni Israelille, sillä he ovat aivan lähellä, ovat tulossa. Sillä katso, Minä tulen teidän tykönne ja käännyn teidän puoleenne, ja teidät viljellään ja teihin kylvetään. Ja Minä lisään teille ihmisiä runsaasti - kaiken Israelin heimon kokonansa - ja kaupungit asutetaan ja rauniot rakennetaan. Ja Minä lisään teille ihmisiä ja karjaa runsaasti, ja ne lisääntyvät ja ovat hedelmälliset. Minä teen teidät asutuiksi, niinkuin olitte muinaisina päivinänne, ja teen hyvää vielä enemmän kuin alkuaikoinanne. Ja te tulette tietämään, että Minä olen JHWH" (Hes 36:8-11).

Näemme kuinka Jumalan toinen lupaus Aabrahamille ihmeellisesti täyttyy silmiemme edessä: "Maa"! Kärsimys sulattaa Jumalan kansan yhdeksi kansallisuudeksi. Hätä ajaa heidät takaisin isäinsä maahan. Miten Herra, Jumala, on täyttävä kolmannen lupauksensa, jonka Hän antoi Aabrahamille: "Siunauksen"? Se on yhdistetty siihen Ainoaan, joka on vaimon luvattu siemen Aabrahamin suvusta: Jeshua Messias. Hänestä on kirjoitettu:

"Pelastus on juutalaisista" (Jh 4:22).

Ja juuri tätä, suurinta Israelin heimossa, kiroavat juutalaiset. Tosin ovat kaikkina aikoina jotkut juutalaisista tunnustaneet Hänet Messiaaksi ja aina Paavalin ajoista asti, tuon suuren juutalaisen, joka ensin vihan vimmassa vainosi Jeshuaa Messiasta ja sitten tunnusti Hänet eläväksi Herraksi. Eivät ne, jotka ovat tunnustaneet Messiaan Herraksenn, ole tulleet huonommiksi juutalaisiksi. He ovat olleet juutalaisia, jääden suvultaan juutalaisiksi, mutta ovat tunnustaneet Jeshuan Messiaan, jossa kaikki juutalaiset profeetalliset ennustukset ovat täyttyneet.

Oikea juutalainen ei ainoastaan voi, vaan hänen myös tulee olla Messiaan totinen tunnustaja, tuon suurimman Daavidin pojista.

Mutta Israel ei vieläkään ole herännyt tätä ymmärtämään. Heidän silmänsä ovat sokaistut, he eivät tunne Häntä, jonka kautta Aabrahamin siunaus on tuleva kaikille kansoille. Siinä on juutalaisten epäusko. Epäuskossa he palaavat luvattuun maahan, epäuskossa he jälleen rakentavat sen. Epäuskossa he solmivat liiton ennustetun maailmandiktaattorin kanssa. Tämä on ilmestyvä aikojen lopulla tekeytyen maailman pelastajaksi, sanoen olevansa Kristus. Israelin kansa hylkää Jumalan heidän kanssaan tekemän iäisen liiton, ja tuo vasta uudelleen muodustunut kansa tekee liiton tämän antikristuksen kanssa. Mutta hän rikkoo liittonsa juutalaisten kanssa ja kaikki kansat tulevat suuressa vihassa Israelia vastaan. Juudan kansalle koittaa kaikkien aikojen vaikeimmat kärsimykset - suuri ahdistuksen aika.

Tästä Israelin kauheasta ahdistuksen ajasta puhuvat profeetat hyvin selvästi:

"Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse" (Dn 9:27).

"Voi! Suuri on se päivä, ei ole sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä" (Jr 30:7).

Valtava on myös Messiaan puhe kansansa suuresta ahdistuksesta:

"Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa - joka tämän lukee, se tarkatkoon - silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule" (Mt 24:15-21).

Silloin on tuon suuren tapahtuman hetki tullut: Kun Israelin kansalla ei äärimmäisessä hädässään enää ole mitään mahdollisuuksia, on se syvässä katumuksessa kääntyvä Jumalansa puoleen Häntä avuksi huutaen.

Silloin taivas kuulee ja avautuu toisen kerran ja Jeshua Messias, joka kerran tuli alhaisena maailmaan, on tuleva kirkkaudessaan - koko maailman nähden - juutalaisten kuninkaana! Hän itse on sen edeltä ilmoittanut:

"Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja Hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat Hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin" (Mt 24:29-31).

Nyt tunnustavat juutalaiset Hänet. Peite otetaan pois silmiltä. He riemuitsevat kuninkaastaan ja korottavat Hänet Daavidin valtaistuimelle. Tästä suuresta päivästä luemme profeetoissa:

"Ja Minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat Minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat Häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat Häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista" (Sk 12:10).

He tulevat tunnustamaan Hänet, jonka he ovat lävistäneet! Mikä järkyttävä hetki, kun Jeshua Messias näkee rakastetun kansansa katumuksen kyyneleet ja antaa sille anteeksi:

"Katso, Minä kasvatan umpeen ja lääkitsen sen haavat, ja Minä parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden. Minä käännän Juudan kohtalon ja Israelin kohtalon ja rakennan heidät muinaiselleen. Ja Minä puhdistan heidät kaikista heidän pahoista teoistansa, joilla he ovat rikkoneet Minua vastaan, ja Minä annan anteeksi kaikki heidän pahat tekonsa, joilla he ovat rikkoneet Minua vastaan ja Minusta luopuneet. Ja tämä kaupunki on oleva Minulle kunniaksi ja iloksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi kaikkien maan kansojen edessä, jotka kuulevat kaiken sen hyvän, minkä Minä sille teen; he peljästyvät ja vapisevat kaikkea sitä hyvää ja kaikkea sitä onnea, jonka Minä sille annan. Näin sanoo JHWH: Vielä kerran kuullaan tässä paikassa, josta te sanotte: 'Se on oleva rauniona, vailla ihmisiä ja eläimiä.' Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin autioilla kaduilla, joilla ei ihmistä, ei asukasta, ei eläintä ole, riemun ja ilon huuto, huuto Yljälle ja huuto morsiamelle, niiden huuto, jotka sanovat: 'Kiittäkää JHWH:a Sebaotia, sillä JHWH on hyvä, sillä Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti', ja niiden, jotka tuovat JHWH:n huoneeseen kiitosuhreja. Sillä Minä käännän maan kohtalon muinaiselleen, sanoo JHWH" (Jr 33:6-11).

Israelin vihollisille, jotka tahtovat hävittää sen, tulee hirvittävä rangaistus:

"Mutta sinä päivänä Minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan" (Sk 12:9).

Tästä suuresta taistelusta luemme:

"Katso, JHWH:n päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi. Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista. Ja JHWH on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä. Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin. Ja te pakenette Minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja JHWH, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät Sinun kanssasi. Sinä päivänä ei ole valoa: loistavat tähdet sammuvat. Se on oleva yhtämittaista päivää - JHWH:lle on se tunnettu - ei vaihdu päivä ja yö; ja ehtoolla on oleva valoisata" (Sk 14:1-7).

Jeshua Messias on seisova Öljymäellä, josta Hän ylösnousemisensa jälkeen astui taivaaseen, ja on toteutuva sana, joka Hänestä silloin sanottiin:

"Tämä Jeshua, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte Hänen taivaaseen menevän" (Apt 1:11).

Silloin on muuttunut silminnähtäväksi totuudeksi se, mitä kerran luettiin halveksitun syntiemme sovittajan ristinpuulla: Jeshua Nasaretilainen, Juutalaisten Kuningas!

Hän perustaa rauhan ja vanhurskauden valtakunnan ja hallitsee Daavidin valtaistuimella Jerusalemissa tuhat vuotta. Saatana sidotaan, niin ettei se voi vietellä kansoja syntiin. Jerusalemista tulee maailman keskipiste ja kansat tulevat kumartamaan juutalaisten kuningasta. Mahtavasta Daavidin valtaistuimen haltijasta virtaa siunaus kaikkiin maihin - ja sanoin kuvaamaton ihanalla tavalla täyttyy nyt Aabrahamille annettu kolmas lupaus: "Sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä" (1Ms 12:3). Näin kertovat Vanhan ja Uuden Testamentin profeetat Jeshuan Messiaan tuhatvuotisesta valtakunnasta maan päällä:

"Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet. JHWH on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on JHWH oleva yksi ja Hänen nimensä yksi" (Sk 14:8,9).

"Vanhurskaus on Hänen kupeittensa vyö ja totuus Hänen lanteittensa side. Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään Minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä JHWH:n tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren" (Jes 11:5-9).

"Ja Hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan" (Jes:2:4).

"Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja JHWH:n kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa JHWH, ja sinun ylläsi näkyy Hänen kunniansa. Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti. Nosta silmäsi, katso ympärillesi: kaikki nämä ovat kokoontuneet, tulevat sinun tykösi; sinun poikasi tulevat kaukaa, sinun tyttäriäsi kainalossa kannetaan. Silloin sinä saat sen nähdä, ja sinä loistat ilosta, sinun sydämesi sykkii ja avartuu, kun meren aarteet kääntyvät sinun tykösi, kansojen rikkaudet tulevat sinulle. Ja kumarassa käyden tulevat sinun tykösi sinun sortajaisi pojat, ja kaikki sinun pilkkaajasi heittäytyvät sinun jalkaisi juureen. He nimittävät sinut "JHWH:n kaupungiksi", "Israelin Pyhän Siioniksi." Sen sijaan, että sinä olet ollut hyljätty ja vihattu, niin ettei ollut kauttasi kulkijaa, teen Minä sinut korkeaksi iankaikkisesti, iloksi polvesta polveen" (Jes 60:1-5,14,15).

Uuden Testamentin profeetat antavat meille aivan saman tulevaisuudenkuvan:

"Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja Hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja Hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja Hänen päässään oli monta kruunua, ja Hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin Hän itse, ja Hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla Häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja Häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Ja Hänen suustaan lähtee terävä miekka, että Hän sillä löisi kansoja. Ja Hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja Hän polkee Kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Ja Hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: 'Kuningasten Kuningas ja herrain Herra'. Ja minä näin enkelin seisovan auringossa, ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: 'Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle syömään kuningasten lihaa ja sotapäällikköjen lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten'. Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja Hänen sotajoukkoansa vastaan. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa. Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti Hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa" (Ilm 19:11-21).

"Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa" (Ilm 20:1-3).

Tiedämme, ettei tällaista aikaa vielä ole ollut, vaan olemme tässä tekemisissä tulevan ajan historian kanssa. Olemme nähneet, miten Raamatun lupaukset ja ennustukset ovat täsmälleen täyttyneet sinä neljäntuhannen vuoden aikana, joka on kulunut Aabrahamista meidän päiviimme saakka. Aivan yhtä täsmälleen on täyttyvä, mitä Pyhä Sana jumalallisella arvovallalla tulevaisuudesta ilmoittaa.

Jeshua Messias vastasi opetuslapsilleen, kun he kysyivät, milloin tämä kaikki on tapahtuva:

"Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. Totisesti Minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin nämä kaikki tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta Minun sanani eivät katoa" (Mk 13:28-31).

Viikunapuu on Israelin kansa. Eivätkö sen oksat tänään mehevöidy? Eikö oksiin kasva lehtiä parhaillaan? Miten muuten voisi selittää juutalaisten keskuudessa tapahtuvaa liikehtimistä? Niinpä siis tiedämme, että se on oven edessä, mitä profeetat ovat ennustaneet.

Israelin historia päättyy ihanasti Jeshuan Messiaan tuhatvuotiseen rauhanvaltakuntaan maan päällä. Silloin on täyttynyt kaikki, mitä Jumala Aabrahamille lupasi: kansan - maan - siunauksen.

Kun nuo tuhat vuotta ovat kuluneet, päästetään saatana vapaaksi ja hän alkaa jälleen villitä kansoja. Vielä kerran hyökkäävät kansat Kaanaanmaahan Israelin kansaa ja heidän kuningastaan Jeshuaa Messiasta vastaan. Mutta Hän nujertaa vihollisensa. Tuli, joka lankeaa taivaasta, kuluttaa heidät:

"Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti" (Ilm 20:7-10).

Ja niin on sitten tullut tämän maailman loppu. Saatana tuomitaan ainiaaksi tuliseen järveen, taivas ja maa jotka saatanan ja ihmisten synnin tähden ovat saastuneet, poltetaan tulessa ja syntyy jotakin aivan uutta:

"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole" (Ilm 21:1).

Se on niiden ihmisten asuinsija, jotka Jumalan armosta Jeshuassa Messiaassa ovat pelastuneet. He saavat asua ylösnousemuksen jälkeen synnittöminä uuden maailman päällä. Mutta kadotetut, jotka hylkäsivät Jumalan ja Hänen lähettämänsä pelastuksen, heitetään tulimereen saatanan ja hänen joukkonsa kanssa.

"Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen" (Ilm 20:11-15).

Israelin historia osoittaa meille valtavalla tavalla elävän Jumalan todellisen olemassaolon, Hänen, joka on kaiken takana, mitä maailmassa tapahtuu ja joka vie voittoon iäiset suunnitelmansa ehdottomalla varmuudella.

Jokainen yksilökin on osaltaan mukana maailmantapahtumissa. Kun Jumala toimii jonkin kansan suhteen, vaikuttaa se yksilöihinkin, ainakin ulkonaisesti. Sekin Jumalan tuomio, mikä parhaillaan kohtaa Israelia, vaikuttaa aina koteihin ja yksilöiden elämään saakka. Jokaisen on osallistuttava kansansa kohtaloon.

Mutta vaikkakin ihmisen ulkonainen elämä on kohtalonyhteydessä kansaansa, niin tarjoaa Herra Jumala kullekin yksilölle sisäisen vapauden ja uuden elämänyhteyden elävään Jumalaan, joka nostaa hänet vaikeuksien ja ahdistusten yläpuolelle. Jeshua Messias on tullut antamaan meille rauhan Jumalassa. Hän on itse ottanut syntimme päälleen ja kantanut ne. Hänen verensä on vuotanut syntiemme sovitukseksi. Ken Häntä siitä kaikesta sydämestään kiittää, hän on vapaa velastaan. Ja sellaiselle Hän sanoo: "Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut" (Lk 5:20, 7:48). Samalla voitamme itsellemme Hänet, ylösnousseen Messiaan, jolla oli valta sanoa:

"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä ... katso, Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Mt 28:18,20).

Hän on meidän parhain ystävämme, elämämme Herra, ilomme, voimamme, lohdutuksemme, jota ei kukaan voi meiltä kiistää ja rauha, joka käy yli kaiken ymmärryksen. Sen ovat kokeneet ne juutalaiset, jotka ovat kirjoittaneet Uuden Testamentin ja jotka suurella ilolla ja voimalla levittivät silloin tunnetulle maailmalle sanomaa Jeshuasta Messiaasta. He eivät vaihtaneet uskontoa, vaan he tunnustivat Jeshuan Messiaan juutalaisten korkeimmaksi jumalalliseksi ilmennykseksi. He eivät kieltäneet isiensä uskontoa, vaan päinvastoin näkivät Jeshuassa Messiaassa isille annettujen lupausten täyttymisen. Juutalainen, joka uskoo Messiaaseen, on oikea israelilainen, sillä hän uskoo Häneen, josta Aabraham, Iisak ja Jaakob ja kaikki Vanhan Testamentin profeetat ovat puhuneet.

Miksi tämä ahdistus on Israelin kansalla? Miksi? Jumala tahtoo puhua! Hän tahtoo puhua valitulle kansalleen, Hän tahtoo puhua sinulle. Hän on tahtonut puhua jo kahdentuhannen vuoden aikana, mutta Häntä ei ole kuunneltu. Parhaillaan Hän puhuu Israelin kansalle kuin ukkosen jylinä, jotta joka ainoa juutalainen kuulisi ne sanat, jotka kerran Pietari, juutalaisten apostoli, julisti:

"'Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on Hänet Herraksi ja Messiaaksi tehnyt, tämän Jeshuan, jonka te ristiinnaulitsitte'. Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: 'Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?' Niin Pietari sanoi heille: 'Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeshuan Messiaan nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä JHWH, meidän Jumalamme, kutsuu'" (Apt 2:36:39).

Sivun alkuun