Katso Gesher Hajetsian sivuilta: Kuka Putin on ja miten toimii.

Venäjän hyökkäys, Lainattu YLEn sivuilta.

Putin, Ukraina ja imperiumi

Miksi Vladimir Putin päätti hyökätä Ukrainaan? Pohdimme Putinin ajattelua eri lähteitä ja asiantuntija-arvioita käyttäen. Analysoimme tarkasti Putinin ennen sotaa pitämän "sodan oikeutus" -puheen. 

2.4.2022•Päivitetty 4.4. 

Esko Varho

Venäläisen toimittajan Mihail Zygarin vuonna 2015 ilmestyneessä arvostetussa kirjassa Putinin sisäpiiri kerrotaan hätkähdyttävä yksityiskohta.

Suomennokset on Ylen tilauksesta tehnyt Liisa Viitanen.

Puhe on jaettavissa kolmeen pääosaan, joita analysoimme erikseen:

1. Laaja historiaosuus, jossa Putin selittää, miksi Ukraina ei hänestä ole oikea valtio.

2. Polveileva kuvaus Ukrainasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Putinin pääajatus on, että Ukrainassa on kaikki mennyt pieleen, Venäjän hyväntahtoisuudesta huolimatta.

3. Putinin mielestä Naton laajentuminen uhkaa Venäjää, erityisesti Ukrainasta käsin.

OSA 1: Tarinoita kaukaa historiasta

Heti puheensa alussa Putin sukelsi hyvin syvälle historiaan.

PUTIN: Ukraina ei ole meille vain naapurimaa. Se on erottamaton osa omaa historiaamme, kulttuuriamme ja henkistä tilaamme. Tämän muinaisvenäläisen alueen lounaisosien asukkaat kutsuivat jo ammoin itseään venäläisiksi ja ortodokseiksi. Näin oli jo ennen 1600-lukua, jolloin osa näistä alueista liittyi Venäjän valtioon, sekä sen jälkeen. Jotta ymmärtäisimme tämänhetkisiä tapahtumia, Venäjän toiminnan motiiveja ja asettamiamme tavoitteita, on sanottava ainakin muutama sana historiasta.”

(Artikkelin lainauksia Putinin puheesta on luettavuuden takia paikoin tiivistetty lyhentämällä.)

Putin käyttää lähes kolmanneksen puheestaan perustellen, miten Ukraina ei ole hänestä oikea valtio, vaan Venäjän historiallinen osa.

Tämä historiayhteyden korostaminen ei ole pelkkää propagandaa tai retoriikkaa, vaan aivan Putinin ajatusmaailman ytimessä.

Putinin ydinajatuksena on eräänlainen isovenäläinen kansallisuusmielisyys. Se sisältää ajatuksen siitä, että Venäjällä on määräysvalta myös muihin vanhan imperiuminsa osiin.

– Venäjän niin sanottuja luonnollisia rajoja on aina ollut vaikea määritellä myös siksi, että venäläisillä on erilaisia käsityksiä omasta identiteetistään, Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti Aappo Kähönen kuvaa.

– Isovenäläisessä ajattelussa ainakin valkovenäläiset ja ukrainalaiset nähdään pikemminkin Venäjän heimoina kuin oikeina kansakuntina.

Putinin logiikka veljeskansasta uppoaa erinomaisesti venäläisiin. Venäläisille kerrotaan jo koulun penkillä Venäjän muodostuvan kolmesta veljeskansasta: isovenäläisistä, valkovenäläisistä ja vähävenäläisistä eli ukrainalaisista.

Tällainen tulkinta ei ole Putinin keksintö, vaan paljon vanhempaa perua. Se ei kuitenkaan historiantutkijoiden mielestä pidä paikkaansa.

Ukrainan alue oli vuosisatoja pikemminkin osa Keski-Euroopan, eikä Venäjän kulttuuria.

Bolševikkien vahingossa luoma maa?

PUTIN: ”Nykyinen Ukraina on täysin ja kokonaan Venäjän luoma. Tarkemmin sanoen bolševistinen, kommunistinen Venäjä loi sen. Lenin ja hänen toverinsa tekivät sen kaiken lisäksi tavalla, joka oli erittäin töykeä Venäjää itseään kohtaan, eli erottamalla ja riistämällä siltä osia sen historiallisista alueista.”

– Jo tämä lähtökohta on virheellinen, toteaa Neuvostoliiton syntyvuosiin laajasti perehtynyt Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti Aappo Kähönen.

– Vaikka ukrainalainen nationalismi oli suomalaista tai puolalaista heikompaa 1900-luvun alussa, niin se oli merkittävä voima jo ennen neuvostovaltaa. Bolševikkien oli pakko huomioida se paitsi vallankumouksen ja sisällissodan vuosina, myös myöhemmin. Ukrainalaisuus tai Ukraina ei todellakaan ollut heidän keksintönsä, Kähönen kuvaa.

Bolševikeille kansallisuuskysymys oli ongelmallinen erityisesti Ukrainan takia. Kun he esimerkiksi pohtivat miten suhtautua Suomen itsenäistymisen tunnustamiseen, olennaista oli nimenomaan se, miten se heijastuisi Ukrainaan.

Putin: ”Bolševikkien politiikan seurauksena syntyi Neuvosto-Ukraina, jota voidaan tänäkin päivänä perustellusti kutsua ’Vladimir Leninille nimetyksi Ukrainaksi’. Hän oli sen luoja ja arkkitehti.”

– Jos Ukraina ja ukrainalainen nationalismi ovat vain bolševikkien luomus, niin miksi se sitten on niin vahvaa, että sille piti tehdä myönnytyksiä? Neuvosto-Venäjä (tai Lenin) ei luonut Ukrainaa, vaan joutui reagoimaan ukrainalaiseen nationalismiin, Kähönen kuvaa.

Putin: ”Neuvostoliiton hajoamiseen johtivat bolševikkien johtajien historialliset strategiset virheet valtion rakentamisen eri vaiheissa sekä talous- ja kansallispolitiikassa. Neuvostoliittona tunnetun historiallisen Venäjän hajoaminen on heidän omallatunnollaan.”

Edellä lainattu lause on Putinin puheen syvää ydintä. Hänen mielestään Neuvostoliitto oli siis yhtä kuin historiallinen Venäjä.

Putin on alkanut nähdä itsensä historian henkilönä

Brittitoimittaja Catherine Belton kertoo kirjassaan Putinin Sisäpiirissä (2020), kuinka jo vuonna 1992 silloinen Pietarin apulaispormestari Vladimir Putin sanoi eräässä tv-dokumentissa: ”Vuoden 1917 vallankumoukselliset bolševikit olivat syypäät valtiomme romahduksen tragediaan. He paloittelivat maan tasavalloiksi, joita ei aiemmin ollut olemassa.”

Toisen presidenttikautensa alussa Putin alkoi esittää yhä ideologisempia näkemyksiä, joita hän ammensi historiasta. Hän korosti historioitsija-filosofi Ivan Iljinin (1883–1954) ajatuksia. Iljin oli oikeastaan fasisti, joka haaveili vahvan johtajan nousevan Venäjän johtoon rappeutuvaa länttä vastaan.

Venäläisten nationalistien ajattelu ja ajatus ”venäläistä maailmaa" (russkij mir) suojelevasta Venäjästä vahvistui Kremlissä.

Putin sanottiin kuuntelevan myös muun muassa filosofi Aleksandr Duginia, jota väitettiin jopa Kremlin pääideologiksi ja ”Putinin Rasputiniksi”.

Äärikansallisen, Venäjän valtavasta euroaasialaisesta suurvallasta haaveilevan politologi Duginin ajatukset selvästi viehättivät Putinia.

Olennaista on se, että Putin näyttää yhä enemmän perustelevansa tekojaan omaperäisillä historiatulkinnoilla.

Jo viime heinäkuussa Kremlin nettisivuilla julkaistiin laaja artikkeli ”Venäläisten ja ukrainalaisten historiallisesta yhtenäisyydestä”. Artikkelin kirjoittajaksi ilmoitetaan Vladimir Putin itse.

Artikkelia myös jaettiin ennen sotaa Ukrainan rajalle keskitetyille venäläisille joukoille.

On hämmentävää, että suurvallan johtaja keskellä koronakriisiä omistautuu todistelemaan omia historiatulkintojaan jopa 1 000 vuoden takaisista tapahtumista.

Historiassa elävä, eristäytynyt presidentti

Venäläistoimittaja Mihail Zygar kirjoitti pari viikkoa sitten New York Timesissa, että hänen lähteidensä mukaan Putin tuntuu menettäneen kiinnostuksensa nykyhetken ongelmiin ja märehtivänsä menneisyydessä. Talous tai vaikkapa koronakriisin hoito eivät häntä kiinnosta, toisin kuin historia ja hänen oma asemansa siinä.

Putin on viime vuodet ollut yhä eristäytyneempi entisistä ystävistään. Zygar kertoo, että Putin eristäytyi koronakriisin alussa oligarkki Juri Kovaltšukin kanssa huvilalle, ja he ovat siitä asti viettäneet hyvin paljon aikaa keskenään, puhuen pakkomielteisesti Venäjän menneisyydestä.

Putinin eristyneisyys välittyy kuvista, joissa jopa hänen tärkeimmät liittolaisensa istuvat valtavan pitkien pöytien päässä.

Imperiumin palautustehtävä

Venäjän 1990-luvun talousuudistusten pääarkkitehti, maan pääministerinä Boris Jeltsinin aikaan toiminut Jegor Gaidar kirjoitti vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassaan Imperiumin tuho, oppitunteja tämän päivän Venäjälle (suomeksi 2014) Neuvostoliiton hajoamisen traumasta.

Gaidar huomautti, että Neuvostoliitto oli oikeastaan viimeinen suuri monikansallinen imperiumi, joka hajosi. Sitä ennen olivat hajonneet mm. Itävalta-Unkarin ja Ottomaanien imperiumit sekä Britannian, Ranskan ja Espanjan siirtomaaimperiumit.

Putinin trauma imperiumin hajoamisesta on näkynyt kauan. Kuuluisassa puheessaan vuonna 2005 Putin totesi, että ”Neuvostoliiton hajoaminen oli vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi. Kymmenet miljoonat kansalaisemme ja maanmiehemme jäivät Venäjän rajojen ulkopuolelle.”

Putin näkee selvästi Venäjän imperiumin palauttamisen jonkinlaisena historiallisena tehtävänään, eikä ole sitä edes koskaan suuremmin peitellyt.

Ja ilman suurta Ukrainaa sellaisen imperiumin palauttaminen ei ole mahdollista.

Gaidar varoitti kirjassaan jo vuonna 2007, että Venäjän imperiumihaaveista voi tulla uhka koko maailmalle.

OSA 2: Putinin 20-vuotinen kamppailu Ukrainasta

Putinin puheen toinen osa käsittelee laajasti sitä, miten Putinin mielestä Ukrainassa on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen mennyt kaikki pieleen.

Putin: ”Ukrainassa nousi kansalliskiihko, joka kehittyi nopeasti aggressiiviseksi russofobiaksi ja uusnatsismiksi. Ukrainalaiset nationalistit ja uusnatsit osallistuivat Pohjois-Kaukasian terroristiryhmiin. Ukrainalla ei ole ollut koskaan vakaata omaa valtiojärjestelmää. Siksi se lähti 1991 mekaanisesti kopioimaan vieraita malleja, joilla ei ollut yhteyttä sen historiaan tai todellisuuteen.”

Putin ei edes yritä esittää selkeää tarinaa Ukrainan kehityksestä, vaan heittelee erilaisia yksityiskohtia, joista osa pitää paikkaansa ja osa on valheita. Putin jättää tietoisesti yleensä sanomatta, milloin väittää asioiden tapahtuneen.

Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Sinikukka Saari arvioi, että Putinin puheesta tulee silmille eräänlainen historiallinen determinismi.

Putin kuvaa, kuinka hänestä asiat ovat menneet väärin, erityisesti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

– Putin tuntuu ajattelevan, että hänellä on historiallinen tehtävä korjata nuo vääryydet. Aivan kuin olisi jotenkin mahdollista kelata historiaa taaksepäin ja muuttaa sitä, Saari kuvaa.

Saaren mielestä puheesta näkyy myös ikävä ilmiö, joka on näkynyt Venäjällä jo pitkään.

Venäjällä niin sanottuja lähiulkomaita, siis erityisesti entiseen Neuvostoliittoon kuuluneita naapureita ei nähdä aitoina, suvereeneina valtioina.

Suhteita näihin maihin on alusta asti hoidettu Venäjän presidentin kansliasta käsin, eikä normaaliin tapaan ulkoministeriön kautta.

Olennaista on se, että Putinin väite siitä, että Venäjä olisi tehnyt yhteistyötä Ukrainan kanssa avoimesti, rehellisesti ja sen etuja kunnioittaen, ei pidä alkuunkaan paikkaansa.

Ylen haastattelema kokenut diplomaatti korostaa, että Putinille ja hänen lähipiirilleen Ukraina on koko ajan ollut valtavan tärkeä asia, mitä lännessä ei ole aina ymmärretty. Diplomaatti ei työtehtävänsä takia voi esiintyä jutussa nimellään.

Putin on koko valtakautensa yrittänyt sitoa Ukrainan tiiviimmin Venäjään. Kaikilla Venäjän toimilla on kuitenkin ollut lähes päinvastainen vaikutus kuin Putin olisi halunnut, diplomaatti toteaa.

Kun etsitään syytä Venäjän nykyiselle suurhyökkäykselle, on syytä katsoa sitä pitkää Venäjän Ukraina-politiikan epäonnistumisten ketjua, joka sitä edelsi.

Ensimmäinen yhteenotto: Oranssi vallankumous

Ukraina on pitkään kipuillut lännen ja Venäjän välissä. Maan itäosissa asuu paljon venäjänkielisiä, maan länsiosissa on katsottu länttä kohti.

Vuonna 2004 Putin sekaantui Ukrainan presidentinvaaliin tukeakseen venäläismielistä Viktor Janukovytšia. Janukovytšin vastaehdokas, Ukrainan lähentymistä länteen ajanut Viktor Juštšenko yritettiin myrkyttää. Hän selvisi, mutta myrkky jätti hänen kasvonsa pahoille arville.

Selvästi vilpillisten vaalien jälkeinen mielenosoitusliike, niin sanottu oranssi vallankumous, johti uusiin vaaleihin ja länsimielisen Juštšenko voittoon.

Putin oli raivoissaan. Hän syytti länttä sekaantumisesta Ukrainan presidentinvaaleihin, vaikka ei ollut vähimmässäkään määrin peitellyt Venäjän sekaantumista vaaleihin. Putin oli avoimesti kampanjoinut Janukovytšin puolesta, jopa osallistumalla vaalitilaisuuksiin.

Georgiassa tapahtui hieman aiemmin ruusuvallankumous. Nämä niin sanotut värivallankumoukset ovat Putinille selvästi traumaattinen asia.

Putin on pitkään pelännyt samankaltaista liikehdintää myös Venäjällä.

Oligarkkien maa – siis Ukraina vai Venäjä?

Puheessaan Putin esittää Ukrainan röyhkeänä, oligarkkien hallitsemana maana, joka on koko ajan uhannut Venäjää.

Putin: ”Ukrainaan ei syntynyt vakaata valtiota. Politiikkaan ja vaaleihin liittyvät toimenpiteet vain peittivät vallan ja omaisuuden uudelleenjaon oligarkkien kesken.”

Ukrainassa on ehdottomasti oligarkkeja, joilla on tai ainakin on ollut monenlaista poliittista valtaa. Silti sen korostaminen kuulostaa luultavasti jopa Putinia tukevista venäläisistä hiukan huvittavalta.

Putinin oma hallinto on lähes alusta asti perustunut eräänlaiselle sopimukselle Venäjän kansallisomaisuutta 1990-luvulla ryövänneiden oligarkkien kanssa.

Putin teki heti alussa selväksi, että oligarkit voivat pitää rahansa, kunhan eivät vähimmässäkään määrin haasta Putinin valtaa poliittisesti.

Ukrainassa tilanne on toinen.

Suurin ero Ukrainan ja Venäjän välillä on nimenomaan se, että Ukrainassa erilaiset tahot ovat käyneet pitkään valtataistelua, ja maassa on käyty lukuisia aivan oikeita vaalitaisteluita.

Putin sivuuttaa myös sen olennaisen seikan, että osa Ukrainan oligarkeista on ollut hänen ja Venäjän liittolaisia.

Maidan oli vedenjakaja

Putin sekaantui Ukrainan tilanteeseen hyvin tiiviisti myös oranssin vallankumouksen jälkeen, käyttäen esimerkiksi kaasutoimituksia aseena Ukrainan painostamisessa.

Venäläismielinen Viktor Janukovytš nousi vihdoin Ukrainan presidentiksi vuonna 2010, sillä kertaa suhteellisen rehellisissä vaaleissa.

Ukraina oli solmimassa EU:n kanssa assosiaatio- ja vapaakauppasopimuksen vuonna 2013. Sillä oli Ukrainassa hyvin laaja kannatus ja myös Janukovytš tuki sitä. Putin puuttui kuitenkin peliin ja alkoi painostaa Janukovytšia, joka lopulta ilmoitti ettei allekirjoita sopimusta.

Mutta kun Janukovytš marraskuussa 2013 torppasi EU-sopimuksen, kansa kerääntyi taas Kiovan itsenäisyyden aukiolle eli Maidanille.

Valtavat mielenosoitukset jatkuivat viikkoja. Niiden tukahduttamisyritykset johtivat rajuun väkivaltaan. Helmikuussa 2014 Janukovytš pakeni maasta ja Ukrainan parlamentti päätti virallisesti erottaa hänet.

Janukovytšin kaataneista Maidanin mielenosoituksista tuli vedenjakaja Putinin uralla.

Hän reagoi tavalla, joka shokeerasi muun maailman. Venäjä miehitti Ukrainalle kuuluneen Krimin.

Putin: Radikaalit käyttivät hyväkseen ihmisten oikeutettua tyytymättömyyttä ja aloittivat mielenosoitukset, jotka johtivat vallankaappaukseen 2014. Tähän he saivat suoraa apua ulkomailta. Julmuuteen syyllistyneet rikolliset eivät saaneet rangaistusta, eikä kukaan edes etsi heitä. Mutta me tiedämme heidän nimensä ja teemme kaikkemme löytääksemme ja saattaaksemme heidät oikeuden eteen. Maidan ei tuonut Ukrainaan demokratiaa ja edistystä. Vallankaappauksen jälkeen nationalistit ja niitä tukeneet poliittiset voimat johtivat Ukrainan lopullisesti umpikujaan ja työnsivät sen sisällissodan syövereihin.”

Tosiasiassa Ukraina ajautui sisällissotaan, koska Venäjä halusi niin. Itä-Ukrainassa syntyi pian Krimin valtauksen jälkeen keväällä 2014 konflikti, joka on jatkunut vuosikausia, koska Venäjä on halunnut pitää sitä yllä.

Talousuudistajat pihalle, vanhat KGB-miehet valtaan

Mihail Zygarin kertoo kirjassaan, kuinka Maidanin jälkeen keväällä 2014 Kremlin talousliberaalit syrjäytettiin täysin johdosta.

Kirjan mukaan talousliberaalien johtohahmo, Putinin vanha ystävä, entinen valtiovarainministeri Aleksei Kudrin yritti lähes yksin vakuuttaa Putinia siitä, että valittu linja oli väärä.

Mutta Putin ei enää kuunnellut. Koko hänen muu lähipiirinsä vakuutti valitun linjan olevan oikea. Putin uskoi, että Yhdysvallat halusi kaataa hänet.

Krimin valtauksesta päätöstä tekemässä oli Putinin lisäksi lähteestä riippuen 3–4 miestä. Paikalla olivat turvallisuusneuvoston sihteeri Nikolai Patrušev, FSB:n johtaja Aleksandr Bortnikov, presidentin hallinnon johtaja Sergei Ivanov sekä Zygarin mukaan myös puolustusministeri Sergei Šoigu.

Miehet ovat kaikki suunnilleen samanikäisiä,noin 70-vuotiaita, kovan linjan miehiä. Šoigua lukuun ottamatta kaikki ovat Putinin tavoin entisiä KGB-upseereja.

Näistä Ivanov on joutunut hieman sivuraiteille, mutta muut haukat ovat edelleen Putinin tärkeimmässä lähipiirissä.

UPI:n Sinikukka Saari arvioi, että sukupolvikysymyksellä on iso merkitys. Putin ja hänen lähimmät miehensä ovat Neuvostoliiton kasvatteja, jotka KGB:ssä suorastaan koulutettiin vihaamaan ja epäilemään länttä.

Itä-Ukrainan sota ajaa maata kohti länttä

Sinikukka Saaren mielestä on hyvin huolestuttavaa, että Putin kuvaa Ukrainan kehitystä täysin omasta näkökulmastaan, joka ei perustu todellisuuteen.

Todellisuudessa Ukraina on muuttunut koko ajan ja etääntynyt yhä enemmän Neuvostoliiton perinnöstä.

Saaren mukaan on ilmeistä, että Putinin kuva Ukrainasta perustuu väärään analyysiin koko maasta.

Ylen haastatteleman diplomaatin mukaan Putin on kauan ollut tavallaan niiden ihmisten vanki, jotka hänelle tietoa syöttävät.

Putinin kokonaisarvio tilanteesta, ennen kaikkea ukrainalaisten halusta puolustautua oli väärä.

Saaren mielestä tämä on yllättävää, koska venäläisten olisi luullut jo Itä-Ukrainan sodan alun tapahtumien jälkeen ymmärtäneen, että heidän käsityksensä ukrainalaisista oli väärä.

Putinilla oli vuonna 2014 alkaneessa operaatiossa paljon pitemmälle meneviä suunnitelmia, kuin mihin Venäjä lopulta kykeni. Venäläiset kuvittelivat, että Itä-Ukrainan venäjänkielinen väestö olisi aktiivisesti tukenut vastarintaa Kiovan hallitusta vastaan.

Näin ei käynyt ja venäjämielisten haltuun jäi varsin pieni osa Itä-Ukrainaa.

Kahdeksanvuotinen sota on vain vahvistanut ukrainalaisten kansallisuustunnetta ja yhteenkuuluvuutta, myös venäjänkielisillä alueilla.

Ukrainan onnistuminen demokraattisena valtiona uhkaisi Putinia

Putin selittää jopa Ukrainan talousongelmia lännen vaikutuksella.

Putin: ”Nyt, kahdeksan vuoden kuluttua maa on jakautunut. Ukrainassa on vakava sosiaalisekonominen kriisi. Itse asiassa Ukrainan talousromahdukseen liittyi kansalaisten ryöstäminen. Ukraina joutui ulkoisen valvonnan alle. Ohjailua ei hoideta vain länsimaiden pääkaupungeista vaan myös paikan päällä ulkomaisten neuvonantajien, kansalaisjärjestöjen ja muiden Ukrainaan sijoitettujen instituutioiden verkoston kautta.”

Tämä on hyvin olennaista, sanoo Ylen haastattelema diplomaatti.

Putinin on pidettävä yllä käsitystä, että Ukrainassa asiat menevät ikään kuin “päin helvettiä” eli asiat ovat paljon huonommin kuin Venäjällä. Ja että tämä kaikki on lännen ja väärien johtajien syytä.

– Ukraina ei saa onnistua demokraattisena valtiona, koska se on suora uhka Putinille, diplomaattilähde sanoo. Se voisi herättää venäläisissä kysymyksiä: miksi ukrainalaisilla menee paremmin kuin meillä?

Samalla kun Venäjän kontrolloimat separatistialueet Itä-Ukrainassa integroitiin yhä syvemmin kulttuurisesti ja taloudellisesti Venäjään, suurin osa Ukrainaa etääntyi Venäjästä vuosi vuodelta.

Juuri se on ollut Putinista sietämätöntä.

Putinin kummityttären isä joutuu vaikeuksiin

Kun entinen koomikko Volodymyr Zelenskyi valittiin Ukrainan presidentiksi huhtikuussa 2019, Venäjä alkoi koventaa linjaansa Ukrainaa vastaan.

Venäjää äidinkielenään puhuva juutalainen Zelenskyi sanoi haluavansa lopettaa Itä-Ukrainan sodan.

Putinin kannalta Ukraina näytti entistä enemmän lipeävän Venäjän otteesta.

Putinilla oli kuitenkin vielä yksi keskeinen liittolainen Ukrainassa.

Ukrainan tärkeimmän venäjämielisen puolueen johtaja, oligarkki Viktor Medvedtšuk on Putinin perheystävä. Putin on Medvedtšukin tyttären kummi.

Toimittaja Mihail Zygar kuvaa kirjassaan, että Medvedtšuk on parinkymmenen vuoden ajan ollut lähes ainoa ukrainalainen poliitikko, johon Putin luottaa.

”Juuri Medvedtšukista tuli Kremlin keskeinen tietolähde siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu, hänestä tuli pääneuvonantaja ja tärkein yhteyskanava”, Zygar kuvaa miesten pitkää yhteistä suhdetta.

Medvedtšuk hallitsi viime vuoteen asti kolmea Venäjää tukevaa televisiokanavaa Ukrainassa.

Helmikuussa 2021 Medvedtšukin tv-kanavat suljettiin ja myöhemmin samana keväänä hän sai Ukrainassa maanpetosyytteen ja joutui kotiarestiin.

Tilanne oli Putinille sietämätön. Medvedtšukin kaatuminen sulki Putinilta jälleen yhden tien vaikuttaa Ukrainaan.

Jo keväällä 2021 Venäjä alkoi keskittää joukkoja Ukrainan rajalle.

Sinikukka Saari huomauttaa kuitenkin, että Putinin sotaoperaatio ei selvästikään ole syntynyt reaktiona millekään mitä Ukrainassa on viime vuosina tapahtunut, vaan sitä on valmisteltu hyvin kauan.

Tähän viittaa pitkäjänteinen sotakassan kerääminen ja valmistautuminen pakotteita vastaan.

Saaren mukaan Putin on vuosia pelannut riskipeliä, ja riskit ovat hänen näkökulmastaan näyttäneet tuottavan parempaa tulosta kuin yhteistyö lännen kanssa.

Esimerkiksi lännen pakotteet Krimin miehityksen jälkeen jäivät vaisuiksi.

OSA 3: Naton “uhka”

Putinin puheen kolmannessa osassa hän selostaa laajasti, kuinka Nato hänen mukaansa uhkaa Venäjää, erityisesti Ukrainasta käsin.

Tämä osa puheesta on perinteisempää sodan perustelupuhetta.

Putin: ”Ukraina hyväksyi maaliskuussa 2021 uuden sotilaallisen strategian. Se käsittelee lähes yksinomaan vastakkainasettelua Venäjän kanssa. Tiedämme myös lausunnoista, joiden mukaan Ukraina aikoo valmistaa ydinaseen. Meidän on pakko reagoida tähän todelliseen vaaraan. Vuodesta 2014 lähtien yksin USA on käyttänyt miljardeja dollareita ase- ja laitetoimituksiin. Naton joukot ovat viime vuosina olleet harjoitusten varjolla lähes jatkuvasti Ukrainassa. Yhteisharjoitukset ovat selkeästi suunnattu Venäjää vastaan.”

Putinin puheissa syy ja seuraus ovat usein nurinkurisessa järjestyksessä.

Ukrainan Venäjä-vastaisuuden kasvulle on tietysti aivan konkreettinen syy. Venäjä miehittää laittomasti Krimiä ja on käynyt kahdeksan vuoden ajan välillistä sotaa Itä-Ukrainassa. Siinä sodassa kuoli useita tuhansia ukrainalaissotilaita, jo ennen Venäjän nykyistä suurhyökkäystä.

USA:n sotilasapu Ukrainalle alkoi kasvaa merkittävästi vasta Krimin miehityksen jälkeen.

Ukraina ei ole peitellyt sitä, että se tavoittelee Nato-jäsenyyttä. Mutta ennen nykyistä sotaa kukaan ei olettanut, että Ukraina voisi liittyä Natoon vielä vuosiin.

Putinin väitteet Ukrainan ydinaseesta eivät perustu todellisuuteen. Mutta ne ovat huolestuttavia erityisesti siksi, että Venäjällä on tapana syyttää muita keinoista, joita se sitten aikoo itse käyttää.

Natolla uhkaaminen uppoaa venäläisiin

Putinin suhtautuminen Natoon on koventunut vuosi vuodelta. Ratkaiseva käänne tuli julki helmikuussa 2007, kun Putin piti Münchenin turvallisuuskonferenssissa kuuluisan, aggressiivisen puheen.

Putin syytti erityisesti Yhdysvaltoja suoraviivaisesti maailman turvallisuuden vaarantamisesta ja tuomitsi Naton itälaajenemisen.

Putinin puhe tuli monille yllätyksenä, sillä Länsi-Euroopassa Nato nähtiin pitkään jopa hieman vanhentuneena järjestönä, jolta puuttui tarkoitus, kun Neuvostoliiton uhka oli väistynyt.

Nato keskittyi pitkälti kriisinhallintaoperaatioihin ja yritti sitä kautta löytää itselleen uuden identiteetin.

Länsimaat yrittivät vuosikausia selittää venäläisille, että maantieteelliset etupiirit ovat vanhanaikainen turvallisuuskäsite, modernit uhat liittyvät esimerkiksi terrorismiin.

Mutta Putinille ja hänen vanhoille KGB ystävilleen Nato-laajeneminen oli USA:n etupiirin laajentamista Venäjän kustannuksella.

Samalla Natoa on historiallisista syistä helppo käyttää lännen vastaisten tunteiden luomiseksi varsinkin Venäjän vanhemman väestön keskuudessa.

Putin: ”Ja Ukraina toimisi sillanpääasemana iskulle Venäjään. Esi-isämme eivät varmaan uskoisi, jos he kuulisivat tämän. Pentagon on kehittänyt ballistisia ohjuksia, jotka voivat osua kohteisiinsa, jopa 5 500 kilometrin etäisyydellä. Jos niitä sijoitetaan Ukrainaan, ne pystyvät osumaan kohteisiin Venäjän koko Euroopan-puoleisessa osassa ja jopa Uralin takana. Tomahawk-ohjusten lentoaika Moskovaan on 35 minuuttia, ballististen ohjusten lentoaika Harkovin alueelta 7–8 minuuttia ja hypersonic-iskuaseiden 4–5 minuuttia. Se on kuin veitsi kurkulla.”

Putin puhui viime vuonna venäläisille useasti siitä, kuinka Nato uhkaa ohjuksilla Venäjää Ukrainasta. Mutta kyse ei ole todellisista, Ukrainaan sijoitetuista ohjuksista, vaan pelottelusta täysin hypoteettisella asialla.

Nato on Venäjälle ongelma, koska se estää naapureiden kontrolloimisen

Viime syksynä lännessä ihmeteltiin pitkään, mitä Putin oikeastaan tavoittelee keskittämällä joukkoja Ukrainaan.

Kun Venäjä joulukuussa esitteli vaatimuslistansa, jonka ytimenä oli Naton itälaajentumisen kääntäminen 25 vuotta taaksepäin, koko huomio tuntui kääntyvän siihen.

Mutta voi perustellusti kysyä, oliko koko vaatimuslista lähinnä sumutusta.

Venäjä tiesi hyvin, että sen esittämät vaatimukset olivat lännelle ja Natolle täysin mahdottomia hyväksyä.

Putinin hallinnolle Naton laajenemisen todellinen ongelma liittyy jälleen ajatukseen Venäjän etupiireistä.

Venäjän naapureiden Nato-jäsenyys ei oikeasti uhannut sotilaallisesti Venäjää.

Mutta se teki Venäjälle paljon vaikeammaksi yrittää kontrolloida niitä naapureita. Nato-maan uhkailu sotilaallisesti on paljon vaikeampaa.

Se on Naton itälaajenemisen todellinen uhka Venäjälle.

Donbassin avustusoperaatio?

Aivan puheensa lopussa Putin viittaa lopulta Itä-Ukrainan separatistialueisiin.

Niiden auttaminen on selkein Venäjän sodalle antama virallinen syy.

Putinin Venäjä on vuosia rakentanut valheellista kuvaa Ukrainasta natsien hallitsemana maana, jossa venäläisväestö on valtavan sorron alla.

Putin: ”Donbassin asutuskeskukset joutuvat joka päivä tulituksen kohteeksi. Niin sanottu sivistynyt maailma, jonka ainoiksi edustajiksi läntiset kollegamme ovat julistautuneet, on päättänyt olla näkemättä sitä. Ikään kuin ei olisi olemassakaan kauhua ja kansanmurhaa, jonka kohteeksi on joutunut lähes neljä miljoonaa ihmistä. Ja vain siksi, että he eivät hyväksyneet lännen tukemaa vallankaappausta vuonna 2014 ja vastustivat kansalliseksi politiikaksi nostettua siirtymistä kohti alkukantaista ja aggressiivista nationalismia ja uusnatsismia.”

Ukrainassa on toki nationalistisia ja jopa hyvin äärioikeistolaisia liikkeitä.

Mutta niitä on ruokkinut erityisesti Venäjän oma aggressiivinen toiminta. Eivätkä ne missään vaiheessa ole olleet Ukrainassa vallassa.

Maaliskuun puolivälissä Haagin kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) totesi, ettei Venäjän väittämästä kansanmurhasta Itä-Ukrainan niin sanotuilla kapinallisalueilla ole nähty todisteita eikä kansanmurhaväite ole sodan oikeutus. Tuomioistuin kehotti Moskovaa lopettamaan välittömästi hyökkäyksensä Ukrainaan.

On syytä toivoa, ettei Putin ole alkanut uskoa omaa propagandaansa.

Mitä Putin lopulta tavoitteli?

Putinin ydinajatus on ollut sama jo 20 vuotta. Ukrainaa ei voi päästää irtautumaan Venäjän kontrollista.

Putinin alkuperäinen tavoite sodassa näyttää olleen Ukrainan liittäminen Venäjään, joko Valko-Venäjän kaltaisena, Kremlin tarkasti kontrolloimana vasallivaltiona tai suoraan Venäjän imperiumin osana.

Putinin tavoite oli vähintäänkin kaataa Kiovan hallitus ja korvata se Venäjälle kuuliaisella johdolla, sanovat Ylen haastattelemat asiantuntijat.

Diplomaattilähde vertaa operaatiota Prahan vuoden 1968 tapahtumiin, jolloin Neuvostoliiton panssarit kävivät vaihtamassa Tšekkoslovakian johdon.

Toinen selvä analogia on talvisota ja niin sanottu Terijoen-hallitus, jonka Neuvostoliitto halusi nostaa Suomen johtoon.

Juuri siksi venäläiset tavoittelivat sodan alkuhetkillä nopeaa rynnäkköä Kiovaan.

Miksi sota juuri nyt?

Venäjän Jeltsinin aikainen ulkoministeri Andrei Kozyrev arvioi pari viikkoa sitten, että Putinin sota juuri nyt perustuu kolmeen perusajatukseen.

Myös Kozyrev arvioi, että Putin ei ole koskaan pitänyt Ukrainaa oikeana valtiona.

Toiseksi Putin oli vakuuttunut siitä, että Venäjän armeijan iskukyky oli nyt riittävä hyökkäykseen.

Venäjän armeijaa on kehitetty voimakkaasti vuosia. Sen upseerit ja sotilaat ovat saaneet tuoretta sotakokemusta varsinkin Syyrian sodassa, missä on hiottu myös tekniikkaa ja taktiikkaa.

Kozyrevin mukaan kolmas ratkaiseva seikka oli se, että Putin uskoi lännen olevan nyt heikko.

Näyttää ilmeiseltä, että taitavana strategina pidetty Putin teki valtavan virhearvion.

Putin ylpeilee sillä, ettei käytä internetiä. Hän on ollut koko ajan eristäytyneempi ja myös haluton kuulemaan omia käsityksiään kyseenalaistavia mielipiteitä.

Putin on saattanut aidosti uskoa, että Ukrainan venäjänkieliset tukisivat Venäjän hyökkäystä tai ainakin Ukrainan uutta Venäjä-myönteistä hallintoa, jos Venäjä olisi sen onnistunut nopealla sodalla pystyttämään.

Ilmiö ei olisi varsinaisesti uusi. Myös Stalinin Neuvostoliitto arvioi Suomen puolustustahdon talvisodan alla aivan väärin.

Muuttuvat tavoitteet

Putin joutuu jatkuvasti arvioimaan sodan tavoitteita uusiksi.

Kiovan hallituksen vaihtaminen näyttää niin epätodennäköiseltä, että Venäjä tuskin tavoittelee sitä enää, ainakaan sotatoimilla.

Kiinnostavaa on nyt seurata, miten Venäjän julkisuudessa esittämät perusteet sodalle muuttuvat.

Venäjä ei ole enää viime aikoina esittänyt perättömiä väitteitä Ukrainan ydinaseesta, mikä on lupaavaa. Putin vakuutti presidentti Sauli Niinistölle, ettei Kiovan hallinnon kaataminen koskaan ollutkaan sodan tavoite. Kreml on alkanut korostaa, että kyseessä on Donbassin, siis Itä-Ukrainan suojeluoperaatio, eikä muuta.

Mutta jos Putinilla oli väärä käsitys Ukrainan tilanteesta ennen sotaa, hänellä voi olla sellainen edelleen.

Vihaiselle, nurkkaan ahdistetulle keisarille tuskin kukaan uskaltaa sanoa, ettei tällä ole vaatteita.

Lähteet: Mihai Zygar: Putinin sisäpiiri. Jegor Gaidar: Imperiumin tuho, oppitunteja tämän päivän Venäjälle. Catherine Belton: Putinin sisäpiirissä. Mm. NYTimes, TIME, Reuters.

Palaa sivu alkuun