Irgun

Irgun Tzva’i Le’umi (lyhyemmin Irgun tai heprealaisen lyhennyksen mukaan Etzel) eli ”kansallinen sotilasorganisaatio” oli sionistinen taistelujärjestö, joka irrottautui vuonna 1931 Avraham Tehomin johdolla vanhemmasta Hagana-järjestöstä. Haganah oli perustettu vuonna 1920 suojelemaan Palestiinan juutalaissiirtolaisia arabien hyökkäyksiä vastaan. Huomattavasti aggressiivisemman taktiikan omaksunutta Irgunia pidetään näkökannasta riippuen joko terroristi- tai vapautusjärjestönä.

1800-luvun lopulla sionistinen liike alkoi kannustaa juutalaisia muuttamaan muinaisille asuinseuduilleen Palestiinaan, joka oli Osmanien valtakunnan aluetta. Ensimmäinen maailmansota aiheutti ottomaanien vallan luhistumisen Palestiinassa, ja Kansainliitto antoi alueen brittiläisen mandaattihallinnon huostaan. |1920-luvulla alkoivat Palestiinan arabien ja juutalaissiirtolaisten yhteenotot, ja arabien rauhoittamiseksi britit alkoivat rajoittaa juutalaisten maahanmuuttoa.

Puolan hallitus antoi Irgunille salaista tukea vuonna 1936 ilmeisesti toivoen helpottavansa juutalaisten muuttoa sikäläisistä getoista Palestiinaan.

Aseellinen toiminta brittejä vastaan

Irgun lähti vuonna 1937 Zev Jabotinskin  esittämien sionistisen revisionismin periaatteiden mukaan vastustamaan myös brittiläistä hallintoa luodakseen itsenäisen ja puhtaasti juutalaisen valtion. 

Toisen maailmansodan alettua osa Irgunista siirtyi brittien puolelle Britannian armeijaan, ja osasta muodostettiin itsenäinen juutalaisprikaati.

Abraham Sternin johtama osa Irgunista jatkoi brittien vastaista taistelua toisen maailmansodan ajan. Joulukuussa 1943 ryhtyi Irgunin johtajaksi Menachem Begin, ja Irgun alkoi hyökätä poliisiasemia, toimistoja ja esikuntia vastaan hankkien näin briteiltä aseita ja ammuksia. 

Britit vastasivat joukkopidätyksillä. Irgun joutui maan alle ja Begin pakeni Tel Aviviin synagogaan uskonnon harjoittajaksi. Jewish Agency (Juutalaistoimisto) ja sitä tukeva Hagana nousivat Irgunia vastaan ja luovuttivat sen jäseniä brittiviranomaisille tuomittaviksi.

Toisen maailmansodan jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen Hagana pettyi britteihin, joilta se oli toivonut lievennyksiä juutalaisten maahanmuuttorajoituksiin, ja sekin yhtyi Irguniin ja Sternin ryhmään (Lehi) taistelemaan brittejä vastaan.

Toukokuussa 1946 Irgun räjäytti King David -hotellin, jossa toimi brittien mandaattihallinto. Räjäytys aiheutti satakunta kuolonuhria. Britit vastasivat joukkopidätyksillä. Haganan toiminta lamautui sen johtajien tultua vangituiksi elokuussa 1946, mutta Irgun jatkoi taistelua, ja brittien oli lisättävä joukkojensa määrää 100 000 sotilaaseen.

Britit pidättivät, karkottivat, ruoskivat ja hirttivät juutalaisaktivisteja yrittäessään hallita ristiriitojen repimää aluetta. Vastavetona Irgun vapautti toukokuussa 1947 brittien vartioimasta Arcen linnoituksesta 41 jäsentään. Kun britit hirttivät kolme Irgunin jäsentä, kaappasi Irgun kolme brittisotilasta ja hirtti heidät vastaukseksi.

Israelin itsenäistyminen

Kun Israel itsenäistyi toukokuussa 1948, tarjoutui Irgun liittymään Haganahin pohjalle perustettuun Israelin armeijaan. Kun Irgunin Altalena-niminen vene oli tulossa Jaffan satamaan ampumatarvikelastissa, halusi Haganah kaikki ammukset itselleen. Syntyi kiihkeä kiista, ja lopulta Haganah avasi tulen venettä vastaan haavoittaen ja tappaen Irgunin jäseniä ja upottaen veneen. Haganan komentajana oli Jitzhak Rabin, josta tuli myöhemmin Israelin pääministeri.

Jewish Agencya (Juutalaistoimisto) ja Haganaa lähellä olevat juutalaisvaikuttajat perustivat Israelin hallitsevan Työväenpuolueen, kun taas Irgunia lähellä ovat perustivat oikeistopuolue Likudin.