Eteläafrikkalaiset paljastavat ”israelilaisen apartheidin” harhakuvitelman
Propagandistit kohtaavat voimakasta vastustusta eteläafrikkalaisilta aktivisteilta, jotka tuntevat Israelin ja apartheidin ja vastustavat pyrkimyksiä mustamaalata juutalaisvaltiota.
Paul Schneider 3.2.2023
Nykyään yhä useammat ihmiset kutsuvat Israelia apartheid-valtioksi. Joillekin se on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä tapa kanavoida antisemitistisiä tunteita. Toisille se on eräänlainen moraalisen ylpeyden osoittaminen. Ja tietysti on olemassa antisionisteja esimerkiksi Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin kaltaisissa järjestöissä.
Mitä eteläafrikkalaiset sitten sanovat tästä?
No, toisaalta on kirjoittajia kuten Ronnie Kasrils, entinen Etelä-Afrikan ministeri, joka tukee BDS-liikettä, on syyttänyt Israelin johtoa ”natsimaisesta käyttäytymisestä”, on verrannut Israelin lentokenttärajoituksia Gestapon taktiikoihin, on pyrkinyt solmimaan suhteita Hamasiin ja väittää, että olot Israelissa ovat pahemmat kuin Etelä-Afrikan apartheidin aikana.
Sitten on John Dugard, eteläafrikkalainen lakimies ja kirjailija, joka on toiminut YK:n ihmisoikeuskomission (UNCHR) erityisraportoijana. Hän on hienostuneempi kuin Kasrils, mutta hänen sanomansa on sama: israelilaiset ovat oikeudettomia sortajia, palestiinalaiset ovat velvollisuuksista vapaita uhreja eikä terrorismia ole olemassa. Itse asiassa Dugard on puolustanut palestiinalaisten itsemurhapommittajien ja rakettien käyttöä ”toimina, jotka on tehty kansallisen vapautussodan yhteydessä kolonialismia, apartheidia tai sotilaallista miehitystä vastaan”. Eräässä haastattelussa hän on sanonut: ”En epäröi hetkeäkään sanoa, että Israelin rikokset ovat äärettömän paljon pahempia kuin Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon tekemät rikokset.”
Kasrilsin ja Dugardin kaltaisilla propagandisteilla on paljon vaikutusvaltaa. He kohtaavat kuitenkin myös voimakasta vastustusta toiselta eteläafrikkalaisten kirjailijoiden ryhmältä – ihmisoikeusaktivisteilta, joilla on yksityiskohtaista tietoa Israelista, jotka tuntevat apartheidin omakohtaisesti ja vastustavat aktiivisesti pyrkimyksiä mustamaalata juutalaisvaltiota. Heidän joukossaan eturintamassa on kirjailija Benjamin Pogrund. Vuonna 1933 syntynyt Pogrund työskenteli yli 25 vuotta toimittajana Rand Daily Mail -lehdessä Johannesburgissa ja kirjoitti apartheidin pahuudesta. Vastineeksi Etelä-Afrikan hallitus vangitsi hänet, peruutti hänen passinsa viideksi vuodeksi ja julisti hänet valtion viholliseksi. Kun Rand Daily Mail suljettiin vuonna 1985 hallituksen painostuksen seurauksena, Pogrundin liberaali maine esti häntä saamasta työpaikkaa. Niinpä hän muutti Lontooseen ja toimi siellä kymmenen vuotta kirjailijana ja toimittajana, ennen kuin teki alijahin vuonna 1997. Myöhemmin ilmestyi hänen kirjansa ”Drawing Fire: Investigating the Accusations of Apartheid in Israel”. Hän ei epäröi kritisoida Israelia, mutta kiistää, että se olisi apartheidvaltio. Kohta kohdalta vertailemalla Pogrund osoittaa, että äänestämisen, demokratian, perusvapauksien, avioliiton, terveydenhuollon, sosiaaliturvan, oikeuden työhön, koulujen, kansalaisuuden, julkisten palvelujen, oikeusjärjestelmän ja muiden tekijöiden osalta vihreän linjan sisäpuolella sijaitsevan Israelin ja apartheid-Etelä-Afrikan välillä ei ole merkittävää samankaltaisuutta.
Pogrund ei myöskään näe apartheidia Länsirannalla. Apartheidin ydin, hän toteaa, on rasistiseen ideologiaan perustuva tahallinen syrjintä. ”Länsiranta ei ole sellainen. Siellä ei ole ideologista tavoitetta syrjiä palestiinalaisia.” Kiista koskee maata. Kyse ei ole rodusta. ”Miten se voisi olla mahdollista? Palestiinalaiset ovat sukulaisia niille palestiinalaisille, jotka asuvat Israelissa ja joilla on Israelin kansalaisuus ja kansalaisoikeudet. He ovat samaa sukua.” Lisäksi Länsirannalla asuvat palestiinalaiset, jotka työskentelevät laillisesti Israelissa, ”nauttivat samoista työlakeista kuin israelilaiset”. Ja palestiinalaiset, jotka työskentelevät Länsirannan siirtokuntien teollisuusalueilla, saavat ”Israelin laissa säädetyt palkat ja etuudet”. Siten, Pogrund sanoo, olosuhteet Länsirannalla eivät ”muistuta lainkaan Etelä-Afrikan apartheidin huolellisesti järjestettyä ja institutionalisoitua rasismia”.
Vastaavasti rabbi tohtori Warren Goldstein, Etelä-Afrikan päärabbi, on kirjoittanut, että apartheid-syytös ”esittää groteskin vääristyneen kuvan sekä Etelä-Afrikan historiasta että Israelin nykyisestä todellisuudesta”. Tämän herjauksen takana olevana tavoitteena, hän väittää, on ”Israelin legitiimiyden kumoaminen, sen väärä kuvaaminen valtioksi, joka perustuu rasismiin, joka on kuolemansynti, ja siten sen moraalisen olemassaolon oikeuden kieltäminen”. Lisäksi hän sanoo: ”Ei voi olla suurempaa apartheidin uhrien muiston häpäisemistä kuin repiä sana pois Etelä-Afrikan maaperästä, irrottaa se alkuperäisestä merkityksestään ja käyttää sitä aseena toisenlaisen suvaitsemattomuuden puolesta.”
Tätä väärinkäytön teemaa pohtiessaan eteläafrikkalainen musta asianajaja ja aktivisti Olga Meshoe Washington on kirjoittanut: ”Israelin kutsuminen apartheid-valtioksi vähättelee nöyryytystä ja epäoikeudenmukaisuuksia, joita apartheidin aikana eläneet mustat eteläafrikkalaiset ovat joutuneet kestämään ja jotka yhä, yhdessä lastensa ja lastenlastensa kanssa, kantavat sen perinnön arpia. Jos mustat eteläafrikkalaiset nauttisivat samoista oikeuksista kuin israelilaiset arabit, Etelä-Afrikan vapautusliikkeelle ei olisi ollut tarvetta.” Hän jatkaa ja toteaa lopuksi: ”Siksi on moraalisesti vastenmielistä, että kukaan henkilö, järjestö tai hallitus väärinkäyttää Etelä-Afrikan apartheid-historiaa Israelin suhteen.”
Valitettavasti apartheid-syytökset saavat yhä enemmän tuulta purjeisiinsa. Toivotaan siis, että nämä Israelia tukevat eteläafrikkalaiset saavat ansaitsemansa huomion.
9.11.2022