Tässä on kahdeksan juutalaista, ne majoitetaan teille

Pieniin hämäläiskyliin majoitettiin sodan aikana lähes sata saksalaisten valtaamilta alueilta paennutta juutalaista. Asukkailta ei lupaa kysytty.

Lainattu: YLE Uutiset Antti Ruonaniemi 23.10.2018

Lammin Porraskosken kylässä asunut kaksivuotias Pauli Riihilahti ja hänen äitinsä saivat heinäkuun ensimmäisen ja toisen päivän yönä 1941 rajun herätyksen.

– Äitini kertoi, että heräsimme, kun kuorma-auto ajoi pihaan. Oveen jyskytettiin kovaa ja äitini avasi oven. Ovella oli puolituttu nimismies ja joukko ihmisiä. Nimismies sanoi yksikantaan: "Tässä on kahdeksan juutalaista pakolaista, ne majoittuvat teidän taloonne."

Pauli Riihilahden mukaan tästä ei aiheutunut ongelmia, koska talossa oli tilaa, talon isäntäkin oli rintamalla. Juutalaiset myös elättivät itsensä.

Saksan vallattua Itävallan vuonna 1938, sieltä alkoi virrata juutalaispakolaisia, myös Suomeen. Itävallan lisäksi Suomeen tuli juutalaispakolaisia myös muista maista, esimerkiksi Saksasta, Puolasta ja Unkarista. Eri arvioiden mukaan näitä pakolaisia oli noin 350.

Pieniin hämäläiskyliin juutalalaispakolaisista majoitettiin vuonna 1941 kaikkiaan lähes sata.

– Me tulimme hyvin toimeen heidän kanssaan. Äitini taisi olla jopa tyytyväinen, kun taloon tuli ihmisiä. Vaikka juutalaiset eivät juuri töitä tehneet, he olivat lapsenlikkana minulle ja äiti pääsi maatilan töihin. Olin kuulemma villi lapsi, naurahtaa Pauli Riihilahti.

Pauli Riihilahti on selvittänyt pitkään ja perusteellisesti juutalaispakolaisten vaiheita.

Juutalaiset toivat pikkukyliin tuulahduksen suuresta maailmasta

Porraskoskella asunut Aimo Saarinen oli 10-vuotias juutalaisten tullessa. Hän muistaa heidät hyvin.

– Se oli nuorelle pojalle jännittävää. Juutalaiset olivat hyvin puettuja, useilla miehillä oli puku päällä. He olivat siistejä ja kultahampaat vilkkuivat suussa, muistelee Aimo Saarinen.

Aikoinaan kultaa käytettiin varakkaiden henkilöiden hampaiden paikkaamiseen.

Saarisen mielestä he toivat suuren maailman tuulahduksen Porraskosken-Järventaustan kyliin.

– Juutalaiset saattoivat myös itse ihmetellä saapumistaan keskelle hiljaista hämäläistä maaseutua, miettii Saarinen.

Aimo Saarinen ja Pauli Riihilahti ovat yhtä mieltä siitä, että juutalaiset otettiin kylissä hyvin vastaan.

– En kuullut yhtään poikkipuolista sanaa heistä silloin enkä jälkeenkään päin, vakuuttaa Aimo Saarinen.

Pauli Riihilahti vahvistaa enonsa puheet, mutta kertoo samalla tyytyväisyyden olleen molemminpuolista.

– Pääsin tutkimaan juutalaisen seurakunnan arkistoa, josta löytyi kylissä asuvien kirjekopioita. Niissä pakolaiset olivat hyvin tyytyväisiä oloihinsa. Sain myös Ruotsista kiinni erään kylissä asuneen juutalaispakolaisen. Hänkin kertoi vain myönteisiä asioita ajastaan Hämeessä, kertoo Pauli Riihilahti.

Osa juutalaisista joutui työleireille

Juutalaismiesten huoleton oleskelu hämäläiskylissä päättyi kuitenkin ikävällä tavalla maaliskuussa 1942. Valtiollinen poliisi päätti, että juutalaismiehet on julistettava työvelvollisiksi ja heidät on lähetettävä työleirille. Myös Porraskosken-Järventaustan kylistä lähetettiin parikymmentä juutalaismiestä koviin oloihin aluksi Sallan Kuusivaaraan.

– Hölmöä oli, että osa juutalaisista oli erittäin korkeasti koulutettuja, oli lääkäreitä ja yksi oli aivotutkija. He olisivat voineet olla hyödyksi omissa ammateissaan. Ruumiilliseen työhön tottumattomat miehet pantiin hakkaamaan jäistä maata. Se oli puhdasta kiusantekoa, puuskahtaa Riihilahti.

Sallan Kuusivaara oli saksalaisten sotatoimialuetta, joten juutalaisten lähettäminen sinne oli hyvin omituinen teko. Saksalaiset uhkailivat leirillä olleita juutalaisia: "Ette te pakoon pääse."

– Pelko juutalaisten keskuudessa oli ymmärrettävästi kova, mutta saksalaiset eivät tulleet juutalaisten asuntoihin. Sen sijaan suomalaiset tulivat ja uhkailivat, kertoo Pauli Riihilahti.

Suomalainen Valpon mies tuli juutalaisten kertoman mukaan siviilin kanssa asuntoon, huusi "Heil Hitler" ja uhkaili leirivankeja. Myöhemmin hän uhkasi tappaa erään juutalaisista, joka ei suostunut vakoilemaan tovereitaan.

– Viemme sinut metsään, yksi laukaus ja pyyhimme nimesi pois papereista, eikä sinua enää ole. Meille olet vain yksi juutalainen vähemmän, lukee Riihilahti juutalaisen leiriläisen kertomuksesta.

Sallasta juutalaisten leiriläisten tie jatkui ratatöihin Kemijärvelle ja sieltä Suomenlahden Suursaareen.

Kyläläiset pelastuivat saksalaisilta nipin napin

Suursaaresta lähetettiin yhdeksän juutalaista Valpon tiloihin Ratakadulle. Sinne oli kerätty myös muita juutalaispakolaisia. Näistä yhdeksästä kaksi oli majoittunut aiemmin hämäläiskyliin.

Tästä seurasi Suomen juutalaishistorian kenties kuuluisin ja surullisin tapaus: 1942 Valpo lähetti kahdeksan juutalaista laivalla suoraan saksalaisten käsiin Tallinnaan. Heistä jäi vain yksi henkiin.

Muut, joukossa myös hämäläiskylässä asuneet, jäivät odottamaan seuraavaa kuljetusta.

– Oli varmasti kauhea tilanne ajatella, että on kohta lähdössä kohti varmaa kuolemaa, miettii Pauli Riihilahti.

Onneksi luovutuksista nousi Suomessa niin iso kohu, että loput Ratakadulla kuljetusta odottaneet pelastuivat.

Juutalaiset asuivat Hämeessä pari vuotta

Juutalaispakolaisten vaiheet pienissä hämäläiskylissä ovat unohdettua sotahistoriaa. Heistä on kirjoitettu hyvin vähän. Pauli Riihilahti on melkoisella varmuudella henkilö, joka tietää asiasta eniten Suomessa. Hänen mukaansa kaikki juutalaiset lähtivät hämäläiskylistä vuosina 1942–1943.

– En ole valitettavasti pystynyt selvittämään tarkkaan juutalaisten liikkeitä. Osa siirtyi pienemmistä kylistä ensin isompiin. Osa onnistui pakenemaan omia reittejään Ruotsiin, jonne suurin osa juutalaisista siirtyi viimeistään vuonna 1944, kertoo Riihilahti.

Mutta miksi pääkaupunkiseudulla jo pari-kolme vuotta asuneet juutalaiset tuotiin Hämeen syrjäseuduille?

– Tähän on selvä syy. Kun saksalaisia alkoi tulla Suomeen, heistä osa tuli Helsingin kautta ja jäikin Helsinkiin. Tällöin pääkaupunkiseudulla olleet juutalaispakolaiset oli saatava suojaan, pois saksalaisten silmistä.

– Hämäläiskylät valikoituivat sen vuoksi, että juutalaisten pakolaiskomitean johtaja Bernhard Blaugrund oli viettänyt usein kesiään Lammilla ja tiesi, että kylissä on tarpeeksi majoitustiloja muun muassa täysihoitoloita, kertoo Pauli Riihilahti.

*********************************

Lisää asiaa lainattuna Ylen uutissivuilta edellä olevaan liittyen:

Viimeinen kortti keskitysleiriltä kertoo Lammille kätkettyjen juutalaisten vaiheista

Lammille jatkosodan aikana turvaan viety Simon Grünzweig sai syyskuussa 1941 kortin saksalaiselle keskitysleirille viedyltä äidiltään ja pieneltä tyttäreltään. Kortti jäi viimeiseksi. Vajaan sadan juutalaispakolaisen piilottaminen Porraskoski-Järventaustan pieneen kylään on uskomaton tarina.

Markku Karvonen Yle 12.7.2014

Emme voi kuvitella lammilaiseen Porraskoski-Järventaustan kylään piilotetun Itävallan juutalaisen Simon Grünzweigin tunteita, kun hän sai odotetun kortin äidiltään ja tyttäreltään. Aiemmasta kirjeenvaihdosta oli jo näkynyt Saksaan liitetyn Itävallan juutalaisten olojen nopea huononeminen sekä äidin ja tyttären joutuminen keskitysleirille. Tuo kortti jäi perheenjäsenten viimeiseksi elonmerkiksi.

Simon Grünzweigin saaman kortin kopio on osa laajaa aineistoa, jonka hämeenlinnalainen Pauli Riihilahti on koonnut kotikylänsä Lammin Porraskoski-Järventaustan erikoisimmasta episodista. Jatkosodan puhjettua kylään tuotiin turvaan ja pois saksalaisten silmien edestä vajaa sata Itävallan juutalaista pakolaista. Riihilahden perheessä pakolaisia oli kahdeksan. Miksi ihmeessä he olivat syrjäisessä hämäläiskylässä?

Suomen juutalaisen yhteisön aloitteesta ja viranomaisten avulla

Suomeen saapui noin 150 Itävallan juutalaista pakolaista siinä vaiheessa, kun Saksa oli vuonna 1938 liittänyt Itävallan itseensä. He tiesivät, että paras oli jättää natsivaltakunta. Pauli Riihilahti kertoo heidän valinneen Suomen, koska itävaltalaisina he pääsivät tänne ilman viisumia. Jatkosodan sytyttyä Suomen juutalainen yhteisö esitti, että heidät olisi paras siirtää pois etelän kaupungeista ja viedä pois saksalaisten silmistä. Siis piiloon maalle.

Porraskoski-Järventaustan kylä taas valikoitui, koska seudulla oli paljon täysihoitoloita. Hämeessä täysihoitolassa ollut juutalaisyhteisön johtohahmo keksi, että Lammilla olisi hyvä turvapaikka. Kyläläisille tulijat olivat täysi yllätys. Pauli Riihilahti kertoo äitinsä muistelleen, että eräänä päivänä vain oveen koputettiin, ja nimismies ilmoitti että taloon tulee kahdeksan pakolaista. Heitä oli lähes joka maatalossa.

Yllätyksestä huolimatta elo oli sopuisaa

Pakolaiset olivat kylässä kummajaisia. Riihilahden mukaan he olivat korkeasti koulutettua ja sivistynyttä väkeä, jotka kävelivät kylällä puvuissaan ja kravateissaan. Maaseudun töissä heistä ei ollut mitään apua. Osan oleilua maksoi juutalainen seurakunta. Pauli Riihilahti kummastelee jälkeenpäin, ettei Suomi halunnut mitenkään hyödyntää pakolaisten hyvää koulutusta ja ammattitaitoa, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.

Pauli Riihilahden aikalaisia mm. haastatteluissa saama kuva on, että yhteiselossa kyläläisten ja pakolaisten välillä ei ollut ongelmia tai jännitteitä. Jotkut halusivat olla hyödyksi mm. antamalla saksantunteja. Riihilahdella olleet saivat olla Paulin lapsenvahteina. Ja selvästi salaisuus piti siihen saakka kunnes aselevon jälkeen pakolaiset siirtyivät enimmäkseen Ruotsin puolelle.

Mitä kertoo viimeinen kortti keskitysleiriltä?

Pauli Riihilahti on tutkinut kotikyläänsä liittyvää aihetta jo yli kymmenen vuotta, ja aineisto on täydentynyt kaiken aikaa. Jokin aika sitten hän sai yllätyspuhelun Ruotsista iäkkäältä naiselta, joka oli ollut pikkutyttönä sijoitettuna juuri hänen kotiinsa.

Esimerkkinä aineistosta ja runsaasta kirjeenvaihdosta Pauli Riihilahti näyttää postikortin kopiota, jonka Peltosen taloon sijoitettu ydinfyysikko Simon Grünzweig sai keskitysleiriltä äidiltään ja tyttäreltään. Koko perheen oli tarkoitus päästä tahoiltaan Amerikkaan, mutta matka jäi toteutumatta.

Äiti Gisella kirjoitti:

”Rakas lapsi! Sain kaikki kirjeesi, jotka minua ilahduttivat. Voit uskoa, että nämä kirjeesi pitävät minua elämässä. Kun se aika tulee, menemme kaikki yhdessä pienen rakkaan Ingasi kanssa tuonpuoleiseen. Siksi aloittakaamme uuden taistelun elämästämme, sellaisena kuin se tulee ja kantakaamme se kärsivällisesti, eikä anneta periksi. Jumala tulee meitä varmasti auttamaan. Äiti”

Pieni tytär oli kirjoittanut kortin toiselle puolelle oman viimeisen viestinsä, mutta sitä ei ole onnistuttu vielä selventämään.

Porraskoski-Järventausta on tehnyt pakolaisten eteen enemmän kuin mikään muu suomalainen kylä, sanoo Pauli Riihilahti.