Voiko maanjäristys tuoda Lähi-idän viholliset yhteen?

Fiamma Nirenstein

Israel, Turkki, Syyria, Iran ja muut pitkään vihan loukussa olleet maat työskentelevät nyt yhdessä pelastaakseen ihmishenkiä.

10. helmikuuta 2023

(JNS) Mikään ei tee ihmisestä niin haurasta kuin sellainen massiivinen luonnonkatastrofi, jota Turkki ja Syyria kohtaavat nyt massiivisen maanjäristyksen seurauksena. Eloonjääneiden etsiminen, loukkaantuneiden auttaminen ja lopulta massiivinen jälleenrakennushanke tekevät vähäpätöiset inhimilliset konfliktimme naurettaviksi, ja lasten vetäminen raunioista, joiden alla heidän vanhempansa saattavat olla kuolleina, muistuttaa meitä elämän hirvittävästä hauraudesta.

Lähi-idän konfliktien moninaisuus on kuitenkin myös esillä tässä laajassa humanitaarisessa ponnistuksessa.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan on nyt mies valokeilassa. Hän pelaa jo politiikkaa ja yrittää esiintyä kaikkivoipana ruhtinaana, joka tietää kaiken ja järjestää kaiken. Koko maailma on kiirehtinyt hänen luokseen tarjoamaan sympatiaa ja apua, mutta hän ei voi silti paeta mielikuvaa lännen parhaasta vihollisesta.

Syyrian diktaattori Bashar Assad sen sijaan on pysynyt suurelta osin poissa parrasvaloista, sillä maailma on jo pitkään todistanut hänen jatkuvaa teurastustaan kansaansa kohtaan, joka joutuu nyt kohtaamaan hirvittävän kohtalon teon, joka on vain lisännyt sodan runteleman maan kauheita kärsimyksiä.

Niinpä Erdogan on ollut kansainvälisen avun osoite, ja Yhdysvaltain presidentti Joe Biden ja ulkoministeri Antony Blinken lupasivat välittömästi apua. Heidän on kuitenkin myös punnittava huolellisesti tämän poliittisia seurauksia, sillä Turkki on vain kahden kuukauden päässä vaaleista, joissa Erdogan voi hyvinkin hävitä. Turkin inflaatio on yli 80 prosenttia, talous on polvillaan ja Erdoganin vankilat ovat täynnä toisinajattelijoita ja väitettyjä vakoojia ja pettureita. Lisäksi varjossa ovat Erdoganin uusosmanilaiset ulkopoliittiset pyrkimykset laajentaa Turkin vaikutusaluetta Libyaan ja Syyriaan.

Amerikkalaisille tärkeintä on kuitenkin Turkin epäselvä politiikka Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Parhaimmillaan Erdogan näyttää olevan päättänyt toimia välittäjän roolissa. On kuitenkin merkkejä siitä, että hän pelaa molemmilla puolilla: hän toimittaa lennokkeja Ukrainaan mutta vie myös mikrosiruja, kemikaaleja ja muita tuotteita Venäjälle, joita voidaan hyvinkin käyttää Venäjän käynnissä olevassa sodassa naapuriaan vastaan. Yhdysvaltain valtiovarainministeriön ylin pakoteviranomainen Brian Nelson on jo varoittanut Erdogania lopettamaan tämän viennin. Amerikkalaiset eivät myöskään ole tyytyväisiä Erdoganin uhkaukseen estää Ruotsin ja Suomen liittyminen Natoon.

Politiikkaa pelataan jopa maanjäristyksen uhrien kesken. Turkkia ja Syyriaa yhdistää nyt katastrofi, mutta ne ovat hyvin kaukana siitä, että ne tekisivät yhteistyötä vastatoimissa. Erdogan ja Assad ovat riidoissa kurdeista, ISIS:stä, Assadia kannattavien ja vastustavien miliisien roolista ja muista asioista.

Samaan aikaan Venäjän presidentti Vladimir Putin väijyy taustalla. Hän hallitsee Syyriaa ja saattaa pyytää Erdogania ainakin keskustelemaan Assadin kanssa, kuten Putin on tiettävästi tehnyt aiemmin. Länsivallat eivät kuitenkaan välttämättä ole tästä mielissään.

Kaiken tämän kauhun politisoitumisesta huolimatta on kuitenkin ollut valonsäteitä, aidon ja jopa liikuttavan anteliaisuuden tapauksia, kuten Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyyn tarjous lähettää apua huolimatta maansa epätoivoisesta selviytymissodasta.

Israel, jolla on pitkät perinteet humanitaarisessa avussa, on unohtanut monet sisäiset ongelmansa ja kiirehtinyt Turkin avuksi rakentamalla kenttäsairaaloita ja osallistumalla pelastusoperaatioihin. Huomionarvoista on, että Israel auttaa salaa myös Syyriaa - vihollisvaltiota - selviytymään katastrofista. Tämä ei ollut helppo päätös, ja se asetti israelilaiset avustustyöntekijät jonkinlaiseen vaaraan. Israel on kuitenkin tehnyt sen, ja sillä on kentällä suurin valtuuskunta, joka on jo pelastanut 12 raunioiden alle hautautunutta ihmistä.

On kuitenkin joitakin pahaenteisiä merkkejä: Israelin kuolemanvihollinen Iran on myös mukana pelastustoimissa, ja iranilaisia avustustyöntekijöitä on nähty israelilaisten ja Abrahamin sopimuksen maiden kansalaisten rinnalla. Suuri iranilainen lentokone laskeutui Damaskokseen lastattuna, kuten iranilaiset sanovat, avustustarvikkeilla - mutta kuka voi luottaa heihin? Ja nyt israelilaiset toimivat myös Syyrian maaperällä, jossa Iran on lähes yhtä voimakas kuin Venäjä. Turkin Gaziantepissa näkyi iranilaisia taustalla israelilaisen toimittajan televisioraportin aikana.

Onko mahdollista, että nämä sotivat osapuolet löytävät yhteisen sävelen humanitaarisissa toimissaan? Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että iranilaiset ja Hizbollah, jotka ovat nyt yhdessä Israelin ja muiden vannoutuneiden vihollisten kanssa tuhoalueilla, yrittävät luoda parempia ihmissuhteita. Mutta mikään ei ole mahdotonta. Ne ovat kaikki yhdessä katastrofin keskipisteessä ja työskentelevät käsi kädessä pelastaakseen kohtalon runtelemia ihmisiä. Ehkä tämä riittää saamaan ainakin jotkut kentällä olevat shiialaiset islamistit miettimään heidän toimintaansa hallitsevaa vihaa?

"Taivaassa ja maan päällä on enemmän asioita kuin mitä teidän filosofianne unelmoi."