Gorbatšov ja Jeltsin

Mihail Gorbatšov

  • Neuvostoliiton 1. presidentti 
    15. maaliskuuta 1990 – 25. joulukuuta 1991.
  • Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 7. pääsihteeri 
    15. maaliskuuta 1985 – 24. elokuuta 1991.
  • Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtaja 
    25. toukokuuta 1989 – 15. maaliskuuta 1990.
  • Neuvostoliiton korkeimman neuvoston presidiumin puheenjohtaja 
    1. lokakuuta 1984 – 25. toukokuuta 1989.

Vuonna 1988 Gorbatšov julisti Neuvostoliiton hylkäävän Brežnevin opin ja sallivan demokraattiset uudistukset Itä-Euroopassa. Näiden tarkoituksena oli vahvistaa Neuvostoliittoa, joka oli alkanut uhkaavasti natista liitoksistaan, mutta valtion rakenteet eivät kestäneet uudistuksia. Tämä johti sarjaan vallanvaihdoksia Euroopassa 1989 alkaen ja sosialistisen järjestelmän romahtamiseen. Romaniaa lukuun ottamatta vallanvaihdokset olivat rauhanomaisia, ja kylmä sota Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä päättyi. Gorbatšov sai Nobelin rauhanpalkinnon 1990. Gorbatšov valittiin Neuvostoliiton ensimmäiseksi virkaatekeväksi presidentiksi 15. maaliskuuta 1990.

Mullistus Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa herätti myös vastustusta, ja Neuvostoliiton johdon vanhoillinen siipi aloitti vallankaappauksen elokuussa 1991 suistaakseen Gorbatšovin vallasta. Hänet vangittiin kolmeksi päiväksi 19.–21. elokuuta loma-asunnollaan Forosissa, Krimillä. Kaappauksen aikana Baltian neuvostotasavallat julistautuivat itsenäisiksi, sekä Ukraina että Venäjä Boris Jeltsinin johdolla 24. elokuuta. Gorbatšov joutui erottamaan ja vangitsemaan suuren joukon politbyroota, mukaan lukien vallankaappausta Gennadi Janajevin johdolla yrittäneen kahdeksan kovan linjan kannattajan ryhmän.

Neuvostoliiton kommunistinen puolue lakkautettiin 29. elokuuta 1991 ja Gorbatšov erosi virastaan Neuvostoliiton presidenttinä 25. joulukuuta 1991. Seuraavana päivänä korkein neuvosto päätti Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton purkamisesta.

Neuvostoliiton valtion laillinen seuraajavaltio on Venäjän federaatio. Venäjän federaation johtajaksi ja yleisesti Gorbatšovin seuraajaksi tuli hänen entinen poliittinen kilpailijansa Boris Jeltsin.

Boris Jeltsin

Boris Nikolajevitš Jeltsin oli Venäjän ensimmäinen presidentti vuosina 1991–1999. Jeltsinillä oli myös keskeinen rooli Neuvostoliiton alasajossa, ja hänen presidenttikaudellaan Venäjällä tapahtui suuri joukko uudistuksia kohti markkinataloutta. Uudistusprosessi oli vaikea Neuvostoliiton lakkaamisen jätettyä jälkeensä suuria taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, jotka leimasivat Venäjän koko 1990-lukua.

Jeltsin erosi kommunistipuolueesta heinäkuussa 1990 ja voitti kesällä 1991 Venäjän presidentinvaalin. Kun Gorbatšov joutui vallankaappausyrityksen kohteeksi elokuussa 1991, Jeltsin nousi kaappausyritystä vastaan Moskovassa ja vaati Gorbatšovin palauttamista valtaan. Kun yritys oli ohi, Jeltsin alettiin nähdä maan vahvimpana poliitikkona.

Joulukuussa 1991 Jeltsin perusti Ukrainan ja Valko-Venäjän johtajien kanssa Itsenäisten valtioiden yhteisön, joka tulisi korvaamaan hajoamassa olleen Neuvostoliiton. Kun tämä tapahtui jo saman kuun lopulla ja Gorbatšov erosi, Jeltsinin johtama Venäjän hallitus otti Neuvostoliitolle kuuluneet velvollisuudet hoitaakseen.

Jeltsin erotti 9. elokuuta 1999 hallituksensa, ja uudeksi pääministeriksi tuli Vladimir Putin.

Gennadi Janajev ja vanhoillisten vallankaappausyritys

Gorbatshovia vastustaneet vanhoilliset kommunistit yrittivät kaapata vallan Moskovassa elokuussa 1991. Kömpelö kaappausyritys johti kuitenkin koko Neuvostoliiton kaatumiseen.

Vanhoillisten vallankaappausyritys alkoi päivää ennen uutta liittosopimusta neuvostotasavaltojen kanssa. Gorbatshovin kannattama sopimus olisi taannut tasavalloille enemmän valtaa.

Varapresidentti Gennadi Janajevin johtama vanhoillisten ryhmä vastusti uutta sopimusta. Lisäksi he eivät hyväksyneet Gorbatshovn tukea Itä-Euroopan sosialististen maiden uudistuksille ja Saksan yhdistymiselle.

Presidentti Gorbatshov oli kotiarestissa loma-asunnollaan Krimillä. Janajevin johtama hätätilakomitea oli määrännyt Moskovaan ja useille muille paikkakunnille poikkeustilan. Suuria mielenosoituksia oli tuolloin ainakin Moskovassa ja Leningradissa.

Vanhoillisten vallankaappauksen näkyvin vastustaja oli Venäjän presidentti Boris Jeltsin. Jeltsiniä tukevat venäläiset pystyttivät katusulkuja pitkin Moskovaa vanhoillisten hyökkäystä vastustaakseen.

Elokuun 21. päivän yönä vanhoilliset hyökkäsivät tankein kohti parlamenttitaloa. Katusuluilla olleet ihmiset vastustivat sotilaita käsivoimin. Ainakin viisi ihmistä kuoli tankkien alle tai sotilaiden luoteihin. Seuraavana päivänä sotilaat valtasivat mm. Tallinnan televisiotornin.

Vallankaappausta yrittäneet eivät kuitenkaan saaneet kansan eivätkä sotaväen tukea hankkeelleen. Silloinen Venäjän tasavallan presidentti Boris Jeltsin ryhtyi vastustamaan vallankaappausta. Hän nousi parlamenttitalon lähellä panssarivaunun päälle kannustamaan mielenosoittajia. Vallankaapaus kiihdytti Neuvostoliiton hajoamista.

Vallankaappausyritys kaatui, kun KGB:n johtaja Vladimir Krjutshkov käski panssareiden vetäytyä parlamenttitalolta seuraavana päivänä. Gorbatshov palasi jatkamaan presidentin tehtäviä. Vallankaappaajat pidätettiin myöhemmin, ja moni heistä teki itsemurhan.

Jeltsinin ja Gorbatshovin vallan määrä mitattiin viimeistään elokuun tapahtumissa. Seuraavaksi oli vuorossa neuvostotasavaltojen jo alkaneen itsenäisyysprosessin sinetöinti.