Kommentti

YK:n Palestiina-komission 16. helmikuuta 1948 turvallisuusneuvostolle antamassa raportissa (A/AC.21/9) todettiin, että arabien johtamat vihollisuudet olivat yritys "estää [yleiskokouksen] jakosuunnitelman täytäntöönpano ja estää sen tavoitteet uhkailulla ja väkivallalla, mukaan lukien aseelliset hyökkäykset Palestiinan alueelle."

17. toukokuuta 1948 – hyökkäyksen alkamisen jälkeen Komissio on suunniteltu panemaan täytäntöön lykättyä 181 määrittelemättä päivämäärää sen jälkeen, kun yleiskokous nimitti YK:n sovittelijan Palestiinaan, mikä vapautti Yhdistyneiden Kansakuntien Palestiina-komission tehtävistä hoitaa edelleen velvollisuuksiaan. Jotkut ajattelivat, että jakosuunnitelma voitaisiin elvyttää, mutta sodan loppuun mennessä päätöslauselmasta 181 oli tullut kiistanalainen kysymys, kun todelliset tosiasiat tekivät aselepolinjan ["vihreä linjan" perustamisen – tilapäisen tulitaukolinjan], odotettiin rauhansopimuksia, joita on seurattava, mikä on rakentavin polku konfliktin ratkaisemiseen.

YK:n sihteeristön 30. heinäkuuta 1949 laatimassa työasiakirjassa The Future of Arab Palestine and the Question of Partition todettiin lisäksi, että: "Arabit hylkäsivät Yhdistyneiden Kansakuntien jakosuunnitelman, joten heidän kommenttinsa eivät koskeneet erityisesti jaetun Palestiinan arabiosan asemaa, vaan hylkäsivät suunnitelman kokonaisuudessaan."

Kun aseleposopimukset saavutettiin vuonna 1949 Israelin ja sen välittömien arabinaapureiden (Egypti, Libanon, Syyria ja Trans-Jordania) välillä YK:n sovittelijan tohtori Ralph Bunchen avustuksella, päätöslauselma 181 oli tullut merkityksettömäksi, ja aseleposopimukset käsittelivät uusia asioita. sodan luomia todellisuuksia. Seuraavina vuosina YK yksinkertaisesti hylkäsi päätöslauselman 181 suositukset, koska myöhemmät tapahtumat menettivät sen ideoiden merkityksen.

Lisäksi arabit jatkoivat 181:n torjumista sodan jälkeen, kun he itse hallitsivat Länsirantaa (1948-1967), jonne Jordania hyökkäsi sodan aikana ja liitti sen itseensä laittomasti.

Kari Väistö
13.4.2023