Apartheid-valheen torjuminen – totuudella

Tunnen apartheidin hyvin. Eikä syntymämaani Etelä-Afrikan ja nykyisen asuinmaani Israelin välillä ole pienintäkään vertailukohtaa

Stan Goodenough 9.11.2022

Israelia uhkaavien lukemattomien vaarojen lisäksi – joista osaa käsitellään päivittäin näillä sivuilla – on olemassa jatkuva uhka, joka on tarkoituksellisesti suunniteltu juutalaisvaltion legitiimiyden kyseenalaistamiseksi ja siten sen perustusten horjuttamiseksi. Ja on ilmaistu pelko, että tämä hyökkäys on kovaa vauhtia kiihtymässä.

Varoitus tuli vuoden 2022 ensimmäisenä päivänä silloisen ulkoministerin Yair Lapidin suusta: ”Uskomme, että tulevana vuonna käydään ennennäkemättömän myrkyllistä ja kiihottavaa keskustelua sanoista ’Israel apartheid-valtiona’.”

Meidän on oltava valmiita vastustamaan tätä valhetta, ja pystymme siihen, kun tiedämme totuuden.

Mitä sitten oli apartheid?

Vuonna 1948 Etelä-Afrikan hallitus alkoi säätää lakeja, joilla kansalaisiin pakotettiin rotuerottelu.

Nämä niin sanotut ”apartheid-lait” määräsivät maan valkoisten kansalaisten ehdottoman ylivalta-aseman ja mustien täydellisen vallanmenetyksen – mukaan lukien täysveriset ’afrikkalaiset’, sekarotuiset ’värilliset’ sekä aasialaisten siirtotyöläisten jälkeläiset. Mustilta, jotka muodostivat ylivoimaisen enemmistön eteläafrikkalaisista, riistettiin laillisesti kansalaisuus, ja heistä tehtiin ulkomaalaisia omassa syntymämaassaan.

Olen valkoinen eteläafrikkalainen, joka syntyi apartheid-aikakaudella ja eli puolet siitä. Kasvaessani perheeni muutti toistuvasti. Asuimme maan joka kolkassa – kaikissa sen maakunnissa. Vaihdoin koulua 13 kertaa. Kolmen vuoden aikana, palveltuani Etelä-Afrikan puolustusvoimissa, olin sijoitettuna viiteen eri sotilastukikohtaan. Tunnen maani hyvin. Tunnen apartheidin hyvin.

Tuon Etelä-Afrikan ja tämän Israelin, jossa olen asunut 30 vuotta, välillä ei ole edes kaukaisinta vertailukohtaa.

Ei lainkaan.

Selitän, mitä Israelin pitäisi tehdä, jotta se voitaisiin luokitella apartheid-valtioksi.

Mutta ensin muutama selvennys:

Syytös on, että Israelin toiminta palestiinalaisarabien suhteen muistuttaa valkoisen Etelä-Afrikan kohtelua mustia kansalaisiaan kohtaan.

Siinä, heti alussa, apartheid-syytös kaatuu. Palestiinalaiset arabit eivät ole koskaan olleet Israelin kansalaisia. Heillä ei myöskään ole minkäänlaista kansallista historiaa ”palestiinalaisina” – ei Israelissa eikä missään muuallakaan. He ovat arabeja – heidän juurensa ovat Arabiassa.

Ensinnäkin on siis äärimmäisen virheellistä verrata Israelin suhdetta palestiinalaisiin arabeihin millään alueella apartheid-hallituksen kohteluun mustia kansalaisiaan kohtaan.

Palestiinalaiset eivät ole israelilaisia. Piste. Heidän ahdinkonsa ei ole Israelin aiheuttama, eikä Israelin hallitus edusta heitä eikä ole vastuussa heidän kansallisesta hyvinvoinnistaan, sen enempää kuin Englanti on vastuussa ranskalaisista tai Australia paraguaylaisista. Palestiinalaisarabien syytös, jonka mukaan Israel harjoittaisi heitä kohtaan apartheidia, on kiistattomasti väärä.

Katsokaamme sitten Israelin omia arabikansalaisia. He ovat itse asiassa myös syntyperältään palestiinalaisia arabeja, mutta toisin kuin suurin osa kansastaan – joka on edelleen kansalaisuudeton – he päättivät ottaa kansalaisuuden vastaan vuoden 1948 jälkeen ja integroitua uudestisyntyneeseen juutalaiseen kansallisvaltioon, Israeliin.

Selvennykseksi: Ennen vuotta 1948 alue, joka tunnettiin nimellä Palestiina – ja joka käsitti nykyisen Israelin (Juudean, Samarian, Gazan ja Golanin kukkulat) sekä Jordanian – ei ollut valtio eikä maa. Se oli juutalaisten ja arabien asuinpaikka. Nimitys ”palestiinalainen” ei ole koskaan ollut kansalaisuus. Palestiinalaisjuutalaisista tuli israelilaisia juutalaisia Israelin itsenäistyessä. Ne palestiinalaisarabit, jotka pakenivat maasta ja asuivat myöhemmin Israelin ulkopuolella, ovat niitä, joita nykyään kutsutaan ”palestiinalaisiksi”. Kuten mainittiin, ne, jotka jäivät ja suostuivat tulemaan Israelin kansalaisiksi, tunnetaan israelilaisina arabeina.

Israelilaiset arabit muodostavat noin kaksi miljoonaa Israelin 9,4 miljoonasta kansalaisesta. He ovat siis vähemmistö. (Etelä-Afrikassa mustat olivat selvästi enemmistönä.)

Nämä arabialais-israelilaiset asuvat pääasiassa 15 kaupungissa, joista suurin osa sijaitsee Galileassa ja sen ympäristössä. He ovat lain edessä täysin tasa-arvoisia juutalaisten ja kaikkien muiden israelilaisten kanssa. Heillä on täysi äänioikeus. Arabipolitiikkajoukot ovat edustettuina Knessetissä, ja yksi niistä oli mukana Bennettin ja Lapidin koalitiossa; arabilaiset lainsäätäjät ovat saaneet ministerin salkkuja ja toimineet Knessetin varapuhemiehinä. Israelin arabituomari istuu korkeimman oikeuden – maan ylimmän tuomioistuimen – tuomarina.

Israelin arabit nauttivat maassaan täydellistä vapautta. He voivat asua, opiskella, työskennellä ja harjoittaa uskontoaan missä haluavat. Heillä on kansallinen sairausvakuutus ja he nauttivat samoista etuuksista kuin juutalaiset kansalaisensa. Ainoa asia, johon heitä ei velvoiteta, on palvelus Israelin puolustusvoimissa (IDF).

Millaista näiden arabien elämä olisi, jos Israel todellakin olisi apartheid-valtio

Kaiken tämän sanottuani katsotaanpa edellä mainittua luetteloa ”apartheid-laeista” ja pohditaan, millaista näiden arabien elämä olisi, jos Israel todellakin olisi apartheid-valtio:

• Arabit jouduttaisiin rekisteröimään rodullisen luokituksen mukaan – (Väestörekisterilaki).

• Arabit joutuisivat asumaan ”vain arabeille” tarkoitetuilla asuinalueilla ja työskentelemään ”vain arabeille” tarkoitetuilla liiketoiminta-alueilla – (Ryhmäalueita koskeva laki).

• Arabien nimet poistettaisiin järjestelmällisesti äänestäjäluettelosta, kunnes heiltä kaikilta olisi riistetty äänioikeus – (Äänestäjien erillistä edustusta koskeva laki).

• Lain mukaan arabit karkotettaisiin mistä tahansa Israelissa asuivatkin ja sijoitettaisiin väkisin niille osoitettuihin ”vain arabeille” varattuihin alueisiin – (Bantu-viranomaislaki).

• Arabit häädettäisiin ja heidän kotinsa tuhottaisiin, jos he yrittäisivät jäädä ”vain juutalaisille” varattuihin alueisiin – (Lainvastaisen asunnonvaltauksen ehkäisemistä koskeva laki).

• ”Vain arabeille” tarkoitetut alueet muutettaisiin täysin itsenäisiksi arabien kotimaiksi, ”arabstaneiksi” – (Bantu-itsehallinnon edistämislaki).

• Kansalaisuuden menettämistä koskeva laki muuttaisi näiden ”arabstanien” asukkaiden asemaa riistämällä heiltä Israelin kansalaisuuden kaikkine etuoikeuksineen ja etuineen – (Mustien kotimaiden kansalaisuuslaki).

• Suurin osa Israelin kehittyneistä kaupunkialueista (kaikki vakiintuneet ja taloudellisesti kukoistavat kaupungit ja taajamat) katsottaisiin ”juutalaisiksi”, ja näillä alueilla oleskelua haluavien arabien olisi asuttava ”suljetuissa yhteisöissä” – (Alkuperäiskansojen lakien muutoslaki).

• Arabiväestön olisi pidettävä mukanaan kulkulupakirjoja aina, kun he ovat suljettujen alueidensa tai niille osoitettujen alueiden ulkopuolella. Kuka tahansa juutalainen, jopa lapsi, voisi pyytää arabia esittämään kulkulupansa. Kulkuluvan esittämättä jättäminen johtaisi henkilön pidättämiseen – (Kulkulupalait).

• Kun ”vain arabeille” tarkoitetut alueet olisi modernisoitu ja kehitetty, arabit siirrettäisiin pois ja alue julistettaisiin ”vain juutalaisille” tarkoitetuksi alueeksi – (Ryhmäalueiden kehittämislaki).

• Arabeilta riistettäisiin oikeus valittaa tuomioistuimiin kieltomääräyksen tai minkä tahansa oikeudellisen menettelyn avulla – (Alkuperäiskansojen (kieltomääräysten kieltäminen) laki).

• Arabit saivat opiskella ainoastaan arabien omissa oppilaitoksissa. Yksikään Israelin koulu tai yliopisto ei saanut ottaa arabilaisia opiskelijoita – (Bantu-koulutuslaki). Israelin hallitseva poliittinen puolue julisti, että se piti koulutusta avaintekijänä suunnitelmassaan luoda täysin eriytetty yhteiskunta. Etelä-Afrikan ”apartheidin isän” Hendrik Verwoerdin sanoja jäljittelemällä eräs Israelin pääministeri julisti: ” Arabeilla ei ole paikkaa israelilaisessa yhteisössä tiettyjen työtehtävien tasoa korkeammalla … Mitä hyötyä on opettaa arabilapselle matematiikkaa, kun hän ei voi käyttää sitä käytännössä? Se on täysin järjetöntä. Koulutuksen on koulutettava ihmisiä heidän elämänmahdollisuuksiensa mukaisesti, sen mukaan, millaisessa ympäristössä he elävät.”

• Arabeille sallittaisiin ammattikoulutus, mutta heidän työpaikkansa rajoitettaisiin – (Bantu-rakennustyöläislaki).

• Julkiset paikat ja palvelut, kuten rannat, leikkipuistot, kansallispuistot, bussit ja junat, ravintolat ja hotellit, teatterit ja elokuvateatterit jne., erotettaisiin toisistaan siten, että juutalaisille varattaisiin parhaat ja parhaiten varustetut paikat, kun taas arabeille joko osoitettaisiin erilliset alueet tai heiltä kiellettäisiin pääsy tai näiden tilojen käyttö – (Erillisten palvelujen varaamista koskeva laki).

• Arabit voitaisiin leimata ”kommunisteiksi” – mikä tarkoittaisi, että he olivat rikollisia – jos he tekisivät mitään, mikä edistäisi epäjärjestystä ja levottomuuksia tai ruokkisi vihamielisyyttä arabien ja juutalaisten välillä – (Kommunismin torjumista koskeva laki).

• Jokainen arab, jota epäillään osallistumisesta terrorismiin – joka määriteltiin laajasti kaikeksi, mikä saattaisi ”vaarantaa lain ja järjestyksen ylläpitämisen” – voitaisiin pidättää 60 päivän ajaksi (jota voitaisiin uusia toistuvasti) ilman oikeudenkäyntiä ja korkea-arvoisen juutalaisen poliisiviranomaisen määräyksestä. Pidätettyjen henkilöllisyyttä koskevia tietoja ei olisi velvollisuutta julkistaa, minkä vuoksi pidätetyt voisivat yksinkertaisesti ”kadota” – (Terrorismilaki).

• Juutalaisten ja arabien väliset avioliitot kiellettiin lailla – (Sekavioliittojen kieltolaki).

• Arabimiehen olisi laitonta edes osoittaa romanttista kiinnostusta juutalaista naista kohtaan; samoin kuin juutalaispojan olisi laitonta osoittaa kiinnostusta arabityttöä kohtaan – (Siveettömyyslain muutos).

• Kaiken tämän lisäksi, jotta heitä voitaisiin pitää sellaisen valtion kansalaisina kuin Etelä-Afrikan apartheid-valtio, Israelin arabien olisi muodostettava valtaosa väestöstä, ja heitä pidettäisiin juutalaisen vähemmistöväestön julman ja riistävän vallan alla.

Apartheid-aikana Etelä-Afrikan mustat olivat enimmäkseen kristittyjä ja animisteja. Hyvin, hyvin harvat olivat muslimeja. Tuolloin ei ollut ilmeistä tukea tai kiinnostusta PLO:ta tai muita Israelin vastaisia terroristiryhmiä kohtaan. Radikaalia ääripäätä lukuun ottamatta he eivät koskaan vaatineet valkoisten ajamista mereen. Israelin arabeista 94 prosenttia on muslimeja, ja suurin osa, mukaan lukien heidän Knessetin jäsenensä, tukee palestiinalaisten kansallista asiaa, jonka julistettu tavoite on muuttaa Israel islamilaiseksi maaksi nimeltä Palestiina – ”joesta mereen”.

Tätä ei tule tapahtumaan, luojan kiitos, mutta jos niin kävisi, voimme olla varmoja, ettei täällä olisi mitään Etelä-Afrikan tyylistä ”Totuus- ja sovintokomissiota”, vaan vain sharia-oikeuden mukaisia näytösoikeudenkäyntejä, pogromeja ja joukkomurhia.

Voisin jatkaa siitä, kuinka kurjaa arki olisi Israelin arabeille, jos tätä maata hallitsisi apartheid-hallinto. Täysin päinvastainen totuus on, että juutalaisvaltion arabikansalaiset nauttivat mittaamattoman korkeammasta elintasosta ja elämänlaadusta kuin kukaan heidän arabikansalaisistaan 22 arabivaltiossa.

Väittää, että Israelin arabit eläisivät millään tavalla verrattavissa olevaa elämää eteläafrikkalaisten mustien kärsimään kurjaan olemassaoloon, on tehdä kauheaa vääryyttä sekä Israelille että sen valtion uhreille, joka keksi, lainsäädännössä vahvisti ja harjoitti todellista apartheidia.

Tämä on herjaus, joka on paljastettava sen ilkeämieliseksi harhaksi, mitä se on.