Iran käynnistää ensimmäisen suoran hyökkäyksen Israelia vastaan

Eskaloituminen

Israel kiihdytti dramaattisesti taistelua Iranin kanssa 1. huhtikuuta 2024, kun sen uskottiin pommittaneen Damaskoksessa sijaitsevaa rakennusta, jota iranilaiset väittivät konsulaatiksi (Israel ei yleensä tunnusta vastuuta tällaisista iskuista). Iskussa kuoli kenraali Mohamad Reza Zahedi, joka valvoi Iranin salaisia sotilasoperaatioita Syyriassa ja Libanonissa, kaksi muuta kenraalia ja neljä Quds-joukkojen upseeria. Olisi epätavallista, että islamilaisen vallankumouskaartin (IRGC) upseerit työskentelisivät konsulaatissa eikä suurlähetystössä. Iran on silti saattanut uskoa, että rakennusta olisi pidetty yhtä suojattuna kuin diplomaattitoimistoa.

Iran ja Hizbollah vannoivat kostoa ja sanoivat, etteivät Israelin lähetystöt ole enää turvassa. Iranin korkein johtaja ajatollah Ali Khamenei sanoi, että Israelia on rangaistava operaatiosta, joka hänen mukaansa vastasi hyökkäystä Iranin maaperään. Israel sanoi olevansa valmis mihin tahansa uhkaan.

Lähes heti Damaskokseen tehdyn iskun jälkeen Yhdysvallat ja Israel alkoivat valmistautua Iranin vastaiskuun. Reutersin mukaan Iran varoitti Turkkia, Jordaniaa ja Irakia 72 tuntia etukäteen hyökkäyssuunnitelmastaan. Turkki sanoi ilmoittaneensa asiasta Yhdysvalloille, minkä hallinto kiisti. Siitä huolimatta presidentti Joe Biden ilmoitti 12. huhtikuuta 2024, että Iran hyökkää Israeliin "ennemmin ennemmin kuin myöhemmin". Hän sanoi, että hänellä oli Iranille yksi sana: "Älkää", ja toisti Amerikan sitoutumisen. "Tuemme Israelia. Me puolustamme - autamme puolustamaan Israelia. Ja Iran ei tule onnistumaan", Biden totesi. Amerikan sitoutuminen Israeliin, hän sanoi toistuvasti, oli "raudanluja".

Vahvistaakseen sanojaan Biden määräsi Yhdysvaltain sota-alukset ja muut voimavarat sijoitettaviksi puolustamaan Israelia ja amerikkalaisia joukkoja.

Iran ei lannistunut presidentin varoituksesta eikä Israelin uhkauksista kostotoimista.

Iran käynnistää iskun

13. huhtikuuta 2024 Iran teki lennokki-iskun. Hitaasti liikkuvat lennokit antoivat Israelille useita tunteja aikaa valmistautua, ja suurimmassa osassa maata yleisöä kehotettiin suuntaamaan pommisuojiin, kouluja ja muita tapahtumia peruttiin, ja ilmapuolustusjoukot, jotka olivat jo valmiiksi korkeassa hälytystilassa, alkoivat tarkkailla tulevia uhkia. Myöhemmin Iran laukaisi ballistisia ohjuksia, jotka kulkivat paljon nopeammin ja tarjosivat paljon lyhyemmän varoitusajan.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu puhui kansalle: "Arvostamme Yhdysvaltojen seisomista Israelin rinnalla sekä Ison-Britannian, Ranskan ja monien muiden maiden tukea. Olemme määritelleet selkeän periaatteen: Kuka tahansa vahingoittaa meitä, me vahingoitamme häntä. Puolustamme itseämme kaikkia uhkia vastaan ja teemme sen tasapäisesti ja päättäväisesti."

Vaaran laajuus oli epäselvä, mutta tiedettiin, että Iranilla oli paljon suurempi tulivoima ja tappavampia aseita kuin Hamasilla. Israel oli huolissaan siitä, että suuren määrän lennokkien ja ohjusten samanaikainen hyökkäys voisi musertaa sen ilmapuolustuksen, varsinkin jos Hizbollah laukaisi osan 150 000 ohjuksestaan.

Israel sulki ilmatilansa, kuten muutkin alueen maat.

Iranista, Irakista, Syyriasta ja Jemenistä laukaistiin yhteensä noin 170 lennokkia, 30 risteilyohjusta ja 120 ballistista ohjusta. Iranin laukaisemissa ohjuksissa oli 750 kilon taistelukärjet ja lennokeissa 50 kilon taistelukärjet. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Hizbollahin käyttämässä Katyusha-raketissa on 20 kilon taistelukärki.

Netanjahu sanoi: "Me sieppasimme. Me estimme. Yhdessä me voitamme."

Negevin autiomaassa sijaitseva Nevatimin lentotukikohta, jossa osa Israelin F-35-hävittäjistä on sijoitettu, sai neljä osumaa. Yksi lähellä kiitorataa, kaksi avoimella alueella ja yksi rakenteilla olevan rakennuksen lähellä. Toimintaan ei ollut vaikutusta. Iskun ainoa uhri oli seitsemänvuotias beduiinityttö, joka haavoittui vakavasti pudonneesta sirpaleesta. Muita tuhoja tai loukkaantumisia ei raportoitu.

Viranomaiset kertoivat Wall Street Journal -lehdelle: "Iranin ohjuksia ja lennokkeja seurattiin niiden laukaisuhetkestä lähtien varhaisvaroitustutkat Persianlahden maissa, jotka olivat yhteydessä Yhdysvaltain operaatiokeskukseen Qatarissa, joka välitti tiedot useiden maiden hävittäjille Jordanian ja muiden maiden yläpuolella olevassa ilmatilassa sekä merellä oleville sota-aluksille ja Israelin ohjuspuolustuspattereille."

Hallinnon mukaan 99 prosenttia iranilaisista ohjuksista ammuttiin alas, useimmat ennen kuin ne ehtivät Israelin alueelle. Yhdysvaltain keskusjohto kertoi, että lentokoneet pysäyttivät 80 lennokkia, ja Yhdysvaltain ohjushävittäjät ampuivat alas ainakin kuusi ballistista ohjusta itäisellä Välimerellä. Irakiin sijoitettu Yhdysvaltain Patriot-ilmatorjuntajärjestelmä pudotti myös yhden ballistisen ohjuksen.

Israel käytti monikerroksista ohjuspuolustustekniikkaansa, Iron Domea, David's Slingiä ja Arrow'ta torjumaan saapuvia uhkia.

Arabivaltiot vastaavat

Jordanian kritiikki Israelin sotaa Hamasia vastaan kohtaan ei estänyt Jordanian ilmavoimia pysäyttämästä sen ilmatilaan tunkeutuneita lennokkeja. "Kaikista Jordanian ja Israelin välisistä poliittisista jännitteistä huolimatta sotilas- ja tiedustelusuhteet eivät koskaan katkenneet", sanoo Ghaith al-Omari, Washington Institute for Near East Policyn vanhempi tutkija. "Lauantai-illan tapahtumien pitäisi olla muistutus paitsi jordanialaisille myös israelilaisille heidän suhteensa tärkeydestä", al-Omari sanoi.

Jordania toimi myös oman edun nimissä, sillä Iran on uhannut kuningaskunnan vakautta. "Iranilaisilla on katseet Jordaniaan, he pitävät sitä alueen heikoimpana lenkkinä", al-Omari lisäsi. "Ja Jordanian armeija pitää Irania merkittävimpänä uhkana alueella, koska Syyrian rajalla ja [Irakin] itärajalla on Iranin tukemia puolisotilaallisia joukkoja. He ovat hyvin huolissaan Iranin vaikutusvallan ulottumisesta Hamasin kautta Länsirannalle [jolla on pitkä yhteinen raja Jordanian kanssa]."

Saudi-Arabian roolia vähäteltiin poliittisista syistä, vaikka eräs kuningasperheen lähde myönsi, että "kaikki epäilyttävät yksiköt" Saudi-Arabian ilmatilassa pysäytetään automaattisesti. Kuningaskunta ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat toimittivat Yhdysvalloille tiedustelutietoja, mukaan lukien Iranilta saamiaan tietoja sen aikeista.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun arabimaat taistelivat Israelin puolesta.

"Persianlahden maat tietävät, ettei niillä ole vieläkään samaa tukea kuin Israel saa Yhdysvalloilta, ja näkevät sen, mitä he tekivät [lauantaina], keinona saada sitä tulevaisuudessa", Carnegie Endowment for International Peace -järjestön ulkopuolinen tutkija Yasmine Farouk sanoi Wall Street Journalille.

Britannia lähetti Kyprokselle sijoitettuja Typhoon-hävittäjiä osallistumaan operaatioon. Ne ampuivat alas 10-20 lennokkia.

Ranska osallistui operaatioon, mutta väitti, että se puolusti vain ilmatilaa alueellisten tukikohtiensa läheisyydessä.

Hieman kello yhden jälkeen yöllä Iran lähetti viestin X:ssä: "Iranin sotilaallinen toiminta oli vastaus sionistihallinnon hyökkäykseen diplomaattitilojamme vastaan Damaskoksessa. Asiaa voidaan pitää päättyneenä." Oli epäselvää, riittäisikö tämä ilmoitus lannistamaan Israelin vastahyökkäyksen. Lopulta Israel ei vastannut.

Hyökkäys oli ennennäkemätön suora hyökkäys Iranin maaperältä Israelin alueelle. Israel oli suorittanut lukuisia salaisia tehtäviä Iranissa, mutta Iran ei ollut koskaan vastannut iskemällä juutalaisvaltioon.

Hyökkäys osoitti onnistuneesti, että Israel tai Yhdysvallat eivät lannistaneet Irania, ja sen ansiosta Iranin johto saattoi kertoa kansalleen, että se oli vastannut Israelin aggressioon ja aiheuttanut viholliselle tuskaa. Se paljasti kuitenkin myös hallinnon heikkouden. Sen tulitus ei aiheuttanut käytännössä mitään vahinkoa, osa sen kehittyneimmistä aseista oli helppo ampua alas, lähes puolet sen ohjuksista räjähti laukaisualustalla tai ei osunut kohteeseensa, ja Hizbollah laukaisi vain 40 rakettia tuhansien sijasta joko Iranin ohjeistuksesta tai Israelin reaktiota peläten.

Yhdysvallat sai myös ensimmäistä kertaa onnistuneesti aikaan yhteisen vastatoimen, johon osallistui länsimaiden, arabimaiden ja Israelin sotilaallisia voimavaroja.

Israelille lyhyt taistelu oli kallis sotilaallisten voimavarojen, kuten Arrow-ohjusten (3,5 miljoonaa dollaria kappaletta), osalta, joita se joutui käyttämään ja joita olisi täydennettävä. Erään arvion mukaan kustannukset olivat yli miljardi dollaria. Väestössä herätettyä pelkoa ei voitu mitenkään arvostaa.

Myönteistä oli ainakin lyhyellä aikavälillä se, että Israel sai takaisin maailmanlaajuisen sympatian, vahvisti uudelleen Yhdysvaltojen kanssa solmitun liiton vahvuutta, aiheutti Iraniin keskittyvän YK:n turvallisuusneuvoston keskustelun, sai kongressin nopeuttamaan Israelille annettavan avun käsittelyä ja käänsi huomion pois Gazan sodasta.

Israelin rajoittaminen

Israelin odotettiin tekevän vastaiskun, ja jotkut kannattajat, kuten Trumpin entinen kansallinen turvallisuusneuvonantaja John Bolton, ehdottivat, että he käyttäisivät tilaisuutta Iranin ydinaseiden tuhoamiseen. Biden kuitenkin kehotti Netanjahua "ottamaan voiton" viitaten vahinkojen ja uhrien estämiseen. Kuten Gazan sodan alusta lähtien, Biden oli päättänyt välttää sodan laajenemista, vaikka se oli selvästi laajentunut, ja Yhdysvaltojen joutumista suoraan yhteenottoon Iranin kanssa. Hän kehotti Israelia "hidastamaan ja miettimään asioita" ennen vastausta ja kertoi Netanjahulle, että Yhdysvallat ei osallistuisi mihinkään hyökkäystoimiin Irania vastaan.

Israelilla oli tiettävästi ennalta hyväksytty suunnitelma hyökätä Iraniin, mutta Netanjahu vakuuttui presidentti Bidenin kanssa käymässään puhelussa siitä, ettei hänen pitäisi vastata välittömästi.

Iran varoitti, että se puolustautuisi Israelin hyökkäystä vastaan ja vastaisi "oikeasuhteisesti", jos Yhdysvallat puuttuisi asiaan. Vielä pahaenteisemmin presidentti Mohammad Khatamin entinen neuvonantaja Saeed Laylaz sanoi: "Jos Israel tai Yhdysvallat vastaa islamilaisen tasavallan hyökkäyksiin, islamilainen tasavalta testaa ensimmäisen ydinpomminsa."

Seitsemän maan ryhmän, johon kuuluvat Yhdysvallat, Ranska ja Britannia, johtajat antoivat yhteisen julkilausuman, jossa vahvistettiin tuki Israelille ja syytettiin Irania "hallitsemattoman alueellisen eskalaation provosoimisesta", joka on vältettävä.

Turvallisuusneuvosto piti 14. huhtikuuta hätäkokouksen, jonka aikana pääsihteeri António Guterres totesi, että "on aika astua takaisin kuilun partaalta". Muut johtajat kehottivat maltillisuuteen. Seuraavina päivinä Yhdysvaltain viranomaiset jatkoivat Israelin varoittamista "eskaloitumisesta". Samanlaisia viestejä antoivat henkilökohtaisesti Ison-Britannian ja Saksan ulkoministerit, jotka vierailivat Israelissa 17. huhtikuuta.

Israelin toimien lannistamiseksi Yhdysvallat ja eurooppalaiset ilmoittivat aikovansa asettaa uusia pakotteita Iranille. Iranilaiset toivoivat myös vakuuttavansa Bidenin hallinnon hillitsemään Israelia sanomalla, ettei se ryhtyisi uusiin hyökkäyksiin. "Kerroimme amerikkalaisille viesteissä selvästi", että Iranin päätös "rangaista" Israelia oli "lopullinen ja lopullinen", Iranin ulkoministeri Hossein Amir-Abdollahian sanoi. Iranin presidentti Ebrahim Raisi sanoi myös, että Israelin "pienikin" hyökkäys aiheuttaisi "ankaran ja ankaran vastauksen".  

Netanjahu sanoi, että liittolaisilla "on kaikenlaisia ehdotuksia ja neuvoja, joita arvostan; haluaisin kuitenkin myös selventää - me teemme päätöksemme itse". Israelin valtio tekee kaiken tarvittavan puolustaakseen itseään."

Israelilla oli suunnitelmia hyökätä Iraniin jo ennen huhtikuuta. Axios kertoi, että Israel oli valmistautunut kostoiskuun 15. huhtikuuta, mutta päätti lykätä operaatiota. Bidenin hallinto toivoi, että mahdollinen hyökkäys olisi tarpeeksi rajallinen, jotta se ei johtaisi Iranin uuteen vastaiskuun. Puhelinkeskustelussaan Netanjahun kanssa Iranin hyökkäyspäivänä Biden oli kehottanut pääministeriä "olemaan varovainen ja strateginen". Ennen puhelua Bidenin kanssa Israel suunnitteli iskevänsä useisiin sotilaskohteisiin, myös Teheranin lähellä sijaitseviin kohteisiin.

Ottaen huomioon yleiskokouksen kokoonpanon ja Iranin liittolaisten Kiinan ja Venäjän läsnäolon turvallisuusneuvostossa YK:n ei odotettu tuomitsevan Iranin hyökkäystä. Kuitenkin 48 maan edustajat, Yhdysvallat mukaan lukien, antoivat 17. huhtikuuta yhteisen julkilausuman, jossa he tuomitsivat hyökkäyksen. Lisäksi Yhdysvaltain edustajainhuone hyväksyi 404-14 äänin päätöslauselman, jossa "tuomitaan Iranin hyökkäys, vahvistetaan ja tuetaan Israelin oikeutta itsepuolustukseen; seisotaan Israelin rinnalla, kun se puolustautuu Iranin hyökkäystä vastaan ja pyrkii palauttamaan pelotteen Irania ja sen valtakirjoja vastaan; tuetaan täysin Israelin oikeutta vastata tähän hyökkäykseen sotilaallisin, diplomaattisin, taloudellisin ja muilla tarvittavilla keinoin".

Samaan aikaan yksi hyökkäyksen kielteinen seuraus oli, että useimmat lentoyhtiöt peruuttivat lennot Israeliin ja Israelista määrittelemättömäksi ajaksi.

Israel kostaa

Israel vastasi tiettävästi 19. huhtikuuta Iranin hyökkäykseen. Vaikka se ei ottanut julkisesti vastuuta, Bidenin hallinto vuoti tietoja, joiden mukaan Israel iski useisiin kohteisiin, muun muassa sotilastukikohtaan, Isfahanissa. Yksityiskohtia oli saatavilla vain vähän, mutta näytti siltä, että Israel oli hyökännyt tutkiin Irakissa ja Syyriassa ja ampunut risteilyohjuksia lentokoneista Iranin ilmatilan ulkopuolelta. Yksi ohjus osui ilmatorjuntapatteriin, joka puolusti ydinohjelmaan liittyvää kohdetta. Eräs israelilainen virkamies kertoi New York Timesille, että Israelin ilmavoimat tuhosivat toisen ohjuksen tarkoituksella välttääkseen aiheuttamasta liikaa vahinkoa, kun kävi selväksi, että ensimmäinen ohjus oli saavuttanut kohteensa.

Isku oli huolellisesti kalibroitu siten, että se aiheutti mahdollisimman vähän vahinkoa ja vain vähän, jos lainkaan, uhreja. Israel ei hyökännyt läheisiin ydinlaitoksiin. Vaikka Iranin reaktiota oli mahdotonta ennustaa, ensireaktio antoi ymmärtää, ettei se enää kärjistyisi. Sen sijaan, että Iran olisi syyttänyt Israelia tai ilmoittanut vahingoista, se vähätteli hyökkäystä ja kertoi yleisölle, että sen puolustus oli ampunut alas kolme saapuvaa lennokkia ja että vahinkoja ei ollut aiheutunut. Tämä oli hyvin erilaista kuin presidentti Ebrahim Raisin sotaisa varoitus, jossa hän oli varoittanut, että Teheran antaisi "ankaran vastaiskun" mihin tahansa sen alueelle kohdistuvaan hyökkäykseen.

Vaikka Israelin isku oli rajallinen, se lähetti voimakkaan viestin siitä, että se voi läpäistä Iranin puolustuksen ja iskeä kohteisiin, myös ydinlaitoksiin, missä tahansa maassa. Kuten Biden halusi, se näytti vähentävän todennäköisyyttä, että isku eskaloituisi ja vetäisi Yhdysvallat, joka ilmoitti Iranille, ettei sillä ollut mitään tekemistä iskun kanssa ja että Israel ilmoitti siitä vasta vähän ennen iskun alkamista, sotaan Iranin kanssa. Israelin pidättyväisyyden tarkoituksena oli myös säilyttää Israelin avuksi tullut "halukkaiden liittouma".