Miksi lokakuun 7. päivän julmuudet kielletään?

Holokaustin kieltämisessä ei ole mitään järkeä. Fyysiset todisteet kansanmurhasta ovat olemassa. Eloonjääneiden sekä natsien ja heidän avustajiensa todistukset ovat olemassa. Ja ne kaikki ovat kiistattomia.

Lisäksi natsit olivat ylpeitä siitä, että he tappoivat 6 miljoonaa juutalaista. Kieltämällä holokaustin nykyiset natsit ja natsifanit näyttävät halventavan sankareitaan. Miksi he tekisivät niin?

Holokaustin kieltämisen mysteeri ei ole pelkkä arvoitus kaukaisesta menneisyydestä. Sen tarkoituksen ymmärtäminen on olennaista, kun kamppailemme nykyisen ahdinkomme kanssa. Heti sen jälkeen, kun tieto Hamasin sadistisesta yli 1 400 israelilaisen miehen, naisen ja lapsen teurastuksesta 7. lokakuuta tuli julki, Hamasin kannattajat ympäri maailmaa aloittivat yhteiset ponnistelut kiistääkseen, että mitään olisi tapahtunut.

Aivan kuten uusnatsit sekä juhlivat holokaustia että kieltävät sen, niin myös ne, jotka riemuiten tervehtivät tarinoita teurastetuista ja mestatuista juutalaisvauvoista ja -miehistä sekä raiskatuista ja paloitelluista juutalaisnaisista ja -tytöistä, väittävät, ettei Hamas ole syyllistynyt mihinkään näistä rikoksista.

Merkillepantavaa julmuuksissa on se, että Hamasin joukkomurhaajat eivät yrittäneet salata niitä. Sen sijaan he levittivät niitä maailmanlaajuisesti, kun he toteuttivat niitä. GoPro-kameroilla ja uhriensa kännyköillä aseistautuneet palestiinalaisterroristit Etelä-Israelissa kuvasivat uhriensa raiskaukset, paloittelun, kidutuksen ja teloituksen uhrien omiin puhelimiin ja julkaisivat niitä uhriensa perheiden WhatsApp-ryhmissä ja Facebook-sivuilla samalla, kun he toteuttivat niitä. He tekivät samoin omilla sosiaalisen median alustoillaan. Kukaan ei tarvinnut tutkijoita haravoimaan Hamasin arkistoja. Teurastusohjeet löytyivät asiakirjoista, joita terroristit kuljettivat mukanaan Israeliin.

Miksi Hamasin kannattajat siis repivät alas julisteita, joissa on siepattuja israelilaislapsia, -naisia ja -miehiä, joita pidetään panttivankeina Gazan kaistalla? He juhlivat panttivankien ottamista sosiaalisessa mediassa. Miksi he vakuuttavat opiskelijatovereilleen kampuksilla tai New Yorkin ja Johannesburgin metromatkustajille, että Gazassa ei ole panttivankeja ja että tämä kaikki on sionistien salaliitto? Kaasusytytys?

Ymmärtääksemme, mitä on tapahtumassa ja mitä se edustaa, meidän on tarkasteltava holokaustin kieltämisen nykyisin suosituinta ja voimakkainta muotoa. Kuten Izabella Tabarovsky osoitti huolellisesti Tablet-lehden artikkelissa viime tammikuussa, tämän holokaustin kieltämisen muodon keksivät neuvostoliittolaiset. Sen teki tunnetuksi eräs maineikas palestiinalainen terroristi: palestiinalaishallinnon puheenjohtaja ja Palestiinan vapautusjärjestön johtaja Mahmud Abbas.

Abbas kirjoitti vuonna 1982 KGB:n Oriental Studies Institute of Oriental Studies -instituutissa väitöskirjan, josta hän teki myöhemmin bestsellerin. Hänen väitöskirjansa, jonka nimi on "Sionistien ja natsien suhde vuosina 1933-1945", on pohjana holokaustin opetukselle palestiinalaiskouluissa.

Abbas väitti, että sionistit olivat natseja. Hän vaati, että aivan kuten natsit määrittelivät itsensä arjalaisiksi rotusorron kannattajiksi, sionistit määrittelivät itsensä juutalaisiksi rotusorron kannattajiksi. Abbas väitti, että holokausti oli natsien ja Israelin sionistijohdon yhteinen ponnistus. David Ben-Gurionilla oli Euroopassa agentteja, jotka tekivät yhteistyötä natsien kanssa. Abbasin mukaan heidän tavoitteenaan oli tukea Euroopan juutalaisten kansanmurhaa, jotta saataisiin kansainvälistä sympatiaa sionistien pyrkimyksille perustaa juutalaisten ylivaltaan pyrkivä valtio Israelin maahan eli "Palestiinaan".

Kuten Tabarovsky selitti, Abbasin väitteiden viehätysvoima niin palestiinalaisten juutalaisvihaajaa kuin neuvostoliittolaistakin kohtaan on selvä. Ensinnäkin se antaa heille mahdollisuuden välttää vastuunottoa roolista, joka heillä oli kuuden miljoonan juutalaisen murhassa. Palestiinalainen arabijohtaja Haj Amin al-Husseini - ei Ben-Gurion tai kukaan muu juutalainen, sionisti tai ei - teki yhteistyötä Hitlerin kanssa juutalaisten tuhoamiseksi Euroopassa ja kaikkialla maailmassa. Ja se oli Neuvostoliitto - ei sionistijohto - joka allekirjoitti hyökkäämättömyyssopimuksen natsien kanssa. Vaatimalla, että juutalaiset tekivät yhteistyötä oman tuhonsa kanssa, sekä neuvostoliittolaiset että palestiinalaiset pystyivät projisoimaan oman syyllisyytensä vihollisiinsa, juutalaisiin. Ne pystyivät myös kieltämään juutalaisilta moraalisen oikeutuksen uhreina.

Loppujen lopuksi, jos juutalaiset tekivät sen itselleen, kenenkään muun ei tarvinnut tunnustaa mitään. Ja mikä vielä tärkeämpää, juutalaisten väitetty lahjomattomuus merkitsi sitä, että natsit olivat oikeassa. Juutalaiset ovat pahoja ja ansaitsevat tulla pyyhityksi pois kartalta.

Tuhkan seulominen

Sama ilkeä, kansanmurhaa tukeva ajattelutapa ohjaa Hamasin kannattajia kaikkialla maailmassa nykyään.

Viime päivinä on tullut julki yhä enemmän tietoa siitä, miten Hamasin hirmutekojen uhreja murhattiin ja kidutettiin sadismilla, joka oli käsittämätöntä 7. lokakuuta asti. Ja kun näitä tietoja on levitetty, Hamasin kannattajien pyrkimykset demonisoida tiedon levittäjät ovat laajentuneet räjähdysmäisesti.

Otetaan vain yksi esimerkki. Viikonloppuna United Hatzalah -pelastusjärjestön johtaja Eli Beer kertoi amerikkalaiselle juutalaisyleisölle Kfar Azan vauvan tarinan. Hänen mukaansa vauva laitettiin uuniin ja poltettiin elävältä. Myöhemmin kerrottiin, että vauvan isä ammuttiin ja jätettiin vuotamaan kuiviin, kun hänen vaimonsa joukkoraiskattiin ja teloitettiin ja vauva poltettiin elävältä.

Julkaisin jutun X-platform (entinen Twitter) -tililläni. Postaus levisi muutamassa tunnissa. Keskiviikkoaamuun mennessä sitä oli katsonut yli 2,5 miljoonaa ihmistä. Tuhannet olivat lähettäneet sen uudelleen, ja tuhannet muut olivat vastanneet siihen.

Maanantai-iltapäivään mennessä tajusin, että suurin osa reposteista ja kommenteista oli Hamasia tukevia. Monet vitsailivat hirmuteosta. Suurin osa viesteistä oli kuitenkin pelkkiä kieltoja siitä, että rikos olisi edes tapahtunut. Postaajat demonisoivat minut "sionistiseksi natsiksi", joka levittää valheita. Jotkut Hamasia kannattavat kirjoittajat loivat meemejä, joissa minut julistettiin valehtelijaksi.

Kun ymmärsin, mitä oli tapahtumassa, pyysin useilta ihmisiltä vahvistuksia, joita sain suoraan ja epäsuorasti Israelin puolustusvoimilta, Israelin hallitukselta, Yhdysvaltain hallitukselta, ZAKA:lta (ruumiinpalautusyhdistys, ja tässä tapauksessa ruumiinosia) ja muista lähteistä. Sain myös tietää, että Beerin paljastama tapaus ei ollut yksittäistapaus. Useiden vauvojen ruumiita löydettiin grillijäljillä, jotka osoittivat, että heidät oli poltettu elävältä uuneissa.

Professori Chen Kugel, Israelin kansallisen oikeuslääketieteen instituutin johtaja, valvoo uhrien ruumiiden tunnistamisprosessia. Lokakuun 7. päivän jälkeisissä mediaesiintymisissään Kugel on toistuvasti kuvannut elävältä poltettujen uhrien ruumiita. Heidät voidaan erottaa uhreista, joiden ruumiit poltettiin teloituksen jälkeen, sen perusteella, että heidän keuhkoissaan on nokea. Noki osoittaa, että he hengittivät palamisen aikana.

Uhrien tunnistaminen on pitkällinen prosessi, koska Hamas ohjasi murhaajiaan polttamaan uhrien ruumiit. Kugel ja muut ovat kuvailleet monien ruumiiden jäänteitä sellaisiksi, joita voi nähdä krematoriosta. Avigail Gimpel, juutalaisen hautausseuran Chevra Kadishan vapaaehtoinen, joka valmisteli kymmeniä uhrien ruumiita hautaamista varten, kertoi, että useat hänen ja hänen kollegoidensa saamista ruumiista olivat hiilipalloja. Israelin muinaismuistoviranomaisen arkeologit on kutsuttu paikalle seulomaan palaneiden talojen tuhkaa erottamaan ihmisjäännökset palaneista huonekaluista ja seinistä.

Huolimatta lisääntyvistä rikosteknisistä todisteista ja todistajanlausunnoista kieltäminen jatkuu ja laajenee. Kun niitä tarkastellaan palestiinalaisten holokaustin kieltämisen yhteydessä, niiden voidaan ymmärtää palvelevan kolmea toisiinsa liittyvää tavoitetta.

Ensinnäkin kieltäminen antaa ihmisille, jotka ovat tottuneet tukemaan palestiinalaisia mutta jotka haluavat, että heitä pidetään totuudenmukaisina, mahdollisuuden kyseenalaistaa totuus. Esimerkiksi New York Magazinen edistyksellinen kirjoittaja Eric Levitz julkaisi 22. lokakuuta X:ssä seuraavaa:

"Eilen illalla väitin, että tämä [lokakuun 7. päivän teurastukseen liittyvä] raportti osoitti, että vauvoja mestattiin. Tämä oli liioittelua. Minun olisi pitänyt sanoa, että raportti osoitti, että vauvoja löydettiin ilman päätä, mikä antaa uskottavuutta väitteille mestauksesta, mutta ei todista niitä."

Tällä viikolla Yale Daily News julkaisi yhtä turmeltuneen oikaisun mielipidekolumnista, joka liittyi siihen, että Hamasin terroristit mestasivat ja raiskasivat uhrinsa. Yalen opiskelijalehti vaati, että väitteitä ei ollut todistettu.

Hamasin kannattajien kieltämisen toinen tarkoitus on kriminalisoida Israel. Jos Hamas ei ole syyllinen, niin ilmeisesti Israel on. Abbas syytti juutalaisia vastuusta holokaustiin torjuakseen Israelin valtion moraalisen oikeutuksen. Hän teki sen myös välttääkseen kiistelemästä palestiinalaisten syyllisyyttä kansanmurhaan huolimatta Husseinin roolista juutalaisten siirtolaisuuden estämisessä esivaltioon Israeliin ja hänen suorasta roolistaan holokaustin toteuttamisessa. Aivan samoin Hamasin kannattajat syyttävät nyt Israelia omien kansalaistensa tappamisesta tai keksivät heidän joutumisensa terroristijärjestön uhreiksi rakentaakseen jutun, jonka mukaan Israel on tämän tarinan roisto. Näin juutalaisvihaajat ympäri maailmaa voivat tuntea olonsa mukavaksi ilmaista omaa inhoaan juutalaisia kohtaan. Jos juutalaiset ovat roistoja, on moraalista vihata heitä. On moraalista tukea Hamasia. Ja on moraalitonta tukea juutalaisia ja Israelin valtiota.

Lopuksi, kun totuus on asetettu kyseenalaiseksi ja Israel on leimattu roistoksi, Hamasin rikosten kieltäminen helpottaa näiden rikosten jatkumista ja laajentumista. Hamasin, kuten Abbasin Fatah-puolueen, julistettu tavoite on juutalaisvaltion tuhoaminen. Toisin sanoen sen tavoitteena on toteuttaa uusi holokausti. Kun Israel on leimattu valehtelijaksi ja roistoksi, seuraava askel on sen tuhoaminen.
Juutalaisista ja heidän kannattajistaan Hamasin apologeetat, jotka terrorisoivat juutalaisia yliopistokampuksilla ja kaupungeissa eri puolilla Yhdysvaltoja ja Eurooppaa ja jotka riehuvat sosiaalisessa mediassa, vaikuttavat hulluilta. Miten he voivat kieltää Hamasin kiistattoman syyllisyyden?

Hamasin kannattajat eivät kuitenkaan ole harhaisia. He tietävät tarkalleen, mitä ovat tekemässä.

He käyvät psykologista sotaa länsimaiden hallituksia ja yleisöä vastaan. Heidän tarkoituksenaan on kaasuttaa satoja miljoonia ihmisiä, saada heidät kyseenalaistamaan oma todellisuuskäsityksensä ja pelotella heidät vaikenemaan. Samaan aikaan he pyrkivät rohkaisemaan liittolaisiaan ja kanssakulkijoitaan seisomaan avoimesti Hamasin rinnalla osoittamalla, ettei heillä ole mitään menetettävää.

Jos he onnistuvat siinä, heidän pyrkimyksensä luovat kansainvälisen ilmapiirin, joka edistää heidän yhteisen tavoitteensa eli juutalaisen kansan ja juutalaisvaltion hävittämisen saavuttamista. Jos ne onnistuvat osittain, Israelin sotatoimet heikkenevät ja juutalaisiin kohdistuvat hyökkäykset lisääntyvät maailmanlaajuisesti.