Katsaus Putinin Dresdenin päiviin
Presidentti Vladimir Putin ryyppäsi kerran kollegoidensa kanssa Neuvostoliiton johtajan Konstantin Tshernenkon ennenaikaiselle kuolemalle ja uskoi, että Neuvostoliitto oli tuhoon tuomittu, kertoo eräs hänen entisistä kollegoistaan kirjoittama uusi kirja.
Kirjan "Sosluzhivets" eli "Ammattitoveri" on kirjoittanut Vladimir Usoltsev, joka istui Putinin - joka tunnettiin tuolloin nimellä "pikku-Volodja" - vastapäätä pöydän ääressä, kun tuleva presidentti oli komennuksella Itä-Saksan Dresdenissä vuosina 1984-1990. Molemmilla miehillä oli majurin arvo.
Kirja valottaa hieman sitä, mitä Putin teki KGB:n upseerina Dresdenissä ja millaisena hänet nähtiin kollegojensa silmissä.
Upseerit joivat Krimin shampanjaa Tšernenkon kuoltua vuonna 1985, koska hän jätti johtajuuden nopeasti sen sijaan, että olisi ensin kärsinyt pitkittyneistä sairauksista kuten hänen kaksi edeltäjäänsä, Leonid Brežnev ja Juri Andropov, saksalaisessa Der Spiegel -viikkolehdessä julkaistun kirjaa käsittelevän tuoreen raportin mukaan. Kirja on tarkoitus julkaista Venäjällä lähiaikoina.
"Olimme turvallisuuspalvelun nuorta sukupolvea. Meille oli täysin selvää, että neuvostovalta marssi vääjäämättömästi kohti kuilua", Der Spiegel siteeraa nyt 56-vuotiasta Usoltsevia.
Dresden ei tarjonnut juurikaan jännitystä, ja Itä-Saksaan sijoitettujen KGB:n upseerien palkat olivat surkeat, kirjassa kerrotaan Der Spiegelin mukaan. Maine ja hyvät palkat kuuluivat niille, jotka toimivat Länsi-Saksassa.
Dresdeniin sijoitetun kourallisen KGB:n upseerin elämää kuvataan pienenä maailmana, ikään kuin he olisivat avaruusaluksessa pitkällä lennolla - "mikrokosmoksena, jossa vastavalmistuneet salaisen palvelun koulusta tapasivat vanhoja, sitkeitä tšekistejä". Maailma täynnä typerää työtä kansioiden kanssa, opettavaisia puoluepiirejä ja inhimillisiä juonitteluja."
Usoltsev kuvaa Putinia kunnianhimoisena pragmatistina, "joka ajattelee yhtä ja sanoo toista". Hän kuvaa häntä konformistiksi, joka ei erottunut muista.
Putinin tehtävänä oli etsiä potentiaalisia KGB:n agentteja Dresdenin teknillisen yliopiston ulkomaalaisten opiskelijoiden joukosta, joita hän tapasi autossaan tai Dresdenin ympäristön nummilla. Putin kohteli erästä Rainer M:ää, itäsaksalaista poliisia, joka auttoi KGB:tä rekrytoimaan latinalaisamerikkalaisia opiskelijoita, "melkein kuin perheenjäsentä". Rainer M. pidätettiin ja häntä syytettiin vakoilusta Saksan demokraattisen tasavallan kaatumisen jälkeen.
Putin kätki kunnianhimonsa ja toisinaan kovakouraisen kohtelunsa muiden kohteliaisuuden ja kuuliaisuuden imagon alle, joka palveli häntä hyvin eri pomojensa ja myöhemmin presidentti Boris Jeltsinin kanssa Kremlissä, kirjassa sanotaan.
Hän esitti itsensä sitoutuneena kommunistina, joka ei halunnut muutoksia Neuvostoliitossa, ja arvosteli erästä kollegaansa, joka halusi, sanoen, että tämän pitäisi pitää valituksensa omana tietonaan ja ajatella perhettään.
Mutta vaikka Putin kaikesta päätellen mukautui, hän avautui mielellään pienissä ryhmissä. Usoltsev sanoi Putinin joskus yllättäneen hänet poliittisilla mielipiteillään heidän viikoittaisilla saunakäynneillään.
Tshernenkon kuolema teki tilaa uudistajalle Mihail Gorbatshoville, joka pani uudet poliittiset voimat liikkeelle.
Putin osoitti kiinnostusta kansalaisoikeusaktivisti Andrei Saharovia kohtaan, jonka Gorbatshov vapautti sisäisestä maanpaosta. Putin ei kuitenkaan halunnut myöntää, että Stalinin aikana salaisen palvelun virkamiehet ampuivat ihmisiä heidän syyllisyydestään riippumatta täyttääkseen Moskovan asettaman kiintiön, kirjassa kerrotaan.
Usoltsevin mukaan Putin osoitti juutalaisia kohtaan suvaitsevaisuutta, joka oli epätavallista KGB:ssä, joka oli syvästi antisemitistinen ja näki juutalaiset kaiken takana, mitä se piti neuvostovastaisena.
Putinille juutalaiset olivat tavallisia ihmisiä; hän oli kasvanut heidän keskuudessaan Leningradin urheiluseuroissa, joissa monet valmentajat ja huippu-urheilijat olivat juutalaisia.
Usoltsev kuvailee Putinin saksan kielen taitoa "sujuvaksi, mutta perusluokkaa olevaksi" ja arvioi hänen älylliset kykynsä "hyviksi, mutta ei mitenkään erikoisiksi; hän ei ollut suuri puhuja".
Hänen mukaansa Putinin suurin saavutus Dresdenissä oli KGB:n yhteyshenkilöluettelon pelastaminen Itä-Saksan turvallisuuspoliisin Stasin paikallisesta toimistosta juuri ennen Berliinin muurin murtumista vuonna 1989.
Usoltsev oli muiden Dresdenin kollegojen tavoin hämmästynyt kuullessaan, että Putin oli päätynyt korkeaan poliittiseen virkaan, vaikka Putin oli aina ollut hyvin kunnianhimoinen.
Hän oli yllättynyt myös siitä, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Putin ilmestyi Pietarin pormestarin Anatoli Sobtšakin oikeaksi kädeksi. Vuoteen 1990 mennessä Putin oli eronnut KGB:stä ja ryhtynyt taksinkuljettajaksi.
Usoltsev ehdottaa, että Putin työskenteli Sobtshakin palveluksessa KGB:n upseerina erityistehtävässä.
Nyt Kremlissä Putin on edelleen vahvasti riippuvainen salaisesta palvelusta, kirjassa sanotaan. "Se on minulle suurin arvoitus", Usoltsev kirjoittaa. "Se on hänen tragediansa."