Hamas hylkää aseistariisunnan – vaatii Israelin vetäytymistä ehdoksi
Terroristijärjestö on jälleen kerran osoittanut, ettei se ole valmis luopumaan vapaaehtoisesti sotilaallisesta voimastaan – ja asettaa ehtoja, jotka tekevät poliittisen läpimurron tällä hetkellä mahdottomaksi.
Dov Eilon 5. huhtikuuta 2026
Iranin vastainen sota ja yhteenotot Hizbollahin kanssa Libanonissa ovat viime aikoina työntäneet Gazan alueen jonkin verran pois valokeilasta. Otsikoiden takana konfliktin keskeinen poliittinen kysymys kuitenkin kehittyy siellä edelleen – ja se on edelleen ratkaisematta.
Hamas on tehnyt selväksi, ettei se ole halukas hyväksymään mitään todellista demilitarisointia. Keskusteluissa kansainvälisten sovittelijoiden kanssa terroristijärjestö on sitonut mahdollisen aseistariisunnan yhteen keskeiseen ehtoon: Israelin on ensin vetäydyttävä kokonaan Gazan alueelta.
Mediatietojen mukaan tämä kanta esitettiin äskettäin Kairossa käydyissä keskusteluissa egyptiläisille ja qatarilaisille sovittelijoille. Näin tehdessään Hamas vastaa virallisesti ensimmäistä kertaa kansainväliseen ehdotukseen, joka kaavailee asteittaista aseistariisuntaa vastineeksi Gazan alueen poliittisista ja taloudellisista tulevaisuudennäkymistä.
Mutta juuri tämän lähestymistavan järjestö hylkää. Sen näkökulmasta aseiden luovuttamisesta voidaan keskustella vasta, kun Israel lopettaa kaiken sotilaallisen toiminnan, vetäytyy kokonaan ja panee täysimääräisesti täytäntöön kaikki mahdollisen tulitauon ehdot.
Näin tehdessään Hamas asettaa ehtoja, jotka ovat ristiriidassa kansainvälisen lähestymistavan ytimen kanssa. Israelin näkökulmasta järjestys on selvä: ensin terroristijärjestön aseistariisunta, sitten mahdollinen vetäytyminen. Vetäytyminen ilman edeltävää demilitarisointia merkitsisi edellytysten luomista uudelle uudelleenaseistautumiselle ja tuleville iskuille.
Kantakohdat tuskin voisivat olla kauempana toisistaan. Samalla kun kansainväliset toimijat yrittävät käynnistää asteittaisen poliittisen prosessin, Hamas vaatii skenaariota, joka käytännössä mahdollistaisi sen sotilaallisten rakenteiden säilyttämisen – ainakin Israelin täydelliseen vetäytymiseen asti.
Tämä tekee jälleen kerran selväksi, miksi niin monet aloitteet ovat epäonnistuneet tähän mennessä: Hamasille sen aseet eivät ole neuvoteltavissa oleva yksityiskohta, vaan osa sen olemassaoloa.
Hamasin johtavat hahmot, kuten Khaled Mashal ja Musa Abu Marzuk, ovat viime kuukausina hylänneet Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ehdottaman suunnitelman keskeiset elementit, erityisesti aseistariisuntavaatimuksen – vaikka järjestö oli alun perin hyväksynyt ehdotuksen lokakuussa.
Mashal ilmaisi myös Hamasin kannan julkisesti. Israelin vastaisessa konferenssissa Istanbulissa joulukuun alussa hän julisti: "Vastarinta ja sen aseet ovat kansakunnan kunnia ja ylpeys."
Ilman sotilaallista voimaa Hamas vaarantaisi paitsi valtansa Gazan kaistalla, myös väitteensä olla johtava voima "vastarinnassa".
Israelille tämä on kuitenkin juuri keskeinen kysymys. Viime vuosien kokemusten jälkeen Hamasin aseistariisuntaa pidetään pitkän aikavälin vakauden edellytyksenä. Jerusalemin näkökulmasta skenaario, jossa järjestö pysyy aseistettuna Israelin joukkojen vetäytyessä, ei tule kysymykseenkään.
Tätä taustaa vasten diplomaattinen läpimurto näyttää tällä hetkellä erittäin epärealistiselta. Neuvottelut jatkuvat, mutta peruskysymys on edelleen ratkaisematta: kuka toimii ensin – ja millä hinnalla?
Hamas Trumpille: Emme koskaan luovu aseistamme
Dohan huippukokouksessa Khaled Mashaal ylistää 7. lokakuuta tapahtunutta verilöylyä, vannoo voittavansa Israelin ja tuomitsee Trumpin tukeman Gazan vakautussuunnitelman.
Ryan Jones 8.2.2026
Jälleen kerran Hamas on tehnyt aikeensa täysin selväksi – ja jälleen kerran maailma teeskentelee, ettei kuule niitä.
Puhuessaan sunnuntaina Dohassa järjestetyssä Al Jazeera -foorumissa Hamasin korkea-arvoinen johtaja Khaled Mashaal torjui jyrkästi kaikenlaisen mahdollisuuden aseiden luovuttamiseen osana Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin rauhansuunnitelmaa ja panosti sen sijaan entistä voimakkaammin sotaan, jihadiin ja väkivaltaiseen ”vastarintaan”, joka johti 1 200 ihmisen verilöylyyn Etelä-Israelissa 7. lokakuuta.
”Me voitamme vihollisemme, Israelin, Allahin tahdosta”, Mashaal vannoi.
Trumpin 20-kohtainen etenemissuunnitelma vaatii Hamasia laskemaan aseensa Yhdysvaltojen ja arabikumppaneiden tukeman vaiheen 2 vakautussuunnitelman puitteissa. Suunnitelmaan sisältyisi kansainvälisten joukkojen saapuminen Gazan kaistalle sekä Hamasin osallistumatta muodostettava palestiinalaisten siirtymäelin.
Mashaalin vastaus oli selkeä: Ei koskaan.
” ”Niin kauan kuin kansamme on miehityksen alla [sic]”, hän sanoi foorumilla, ”puheet aseistariisunnasta ovat yritys tehdä kansastamme uhreja, jotta sen tuhoaminen olisi helpompaa.”
Hän puolusti edelleen Hamasin 7. lokakuuta tekemää verilöylyä – kutsuen sitä strategiseksi voitoksi, joka ”toi palestiinalaisten asian jälleen etualalle” ja teki sen ratkaisemisesta ”välttämättömyyden”. Kaapattuja 251 panttivankia ei mainittu lainkaan. Ei anteeksipyyntöä. Ei katumusta. Vain ylpeyttä.
Aseistariisuntaa ei ole koskaan ollut neuvottelupöydällä
Vaikka presidentti Trump väitti viime kuussa Davosissa, että ”Hamas oli suostunut luopumaan aseistaan”, tämä viimeisin puhe on vain uusin esimerkki Hamasin johtajien pitkästä sarjasta kategorisista hylkäyksistä.
”Emme keskustelleet hetkeäkään aseiden luovuttamisesta”, korkea-arvoinen virkamies Musa Abu Marzouk kertoi Al Jazeeralle 28. tammikuuta.
Mashaal oli jo tehnyt tämän kannan selväksi joulukuussa Istanbulissa pidetyssä huippukokouksessa julistaen, että Hamasin aseet olivat islamilaisen kansakunnan ”kunnia ja ylpeys” sekä ”vastarinnan” pyhä oikeus.
Sunnuntaina hän toisti, että ”vastarinta on miehitettyjen kansojen oikeus” – ja esitti näin nimenomaisesti Hamasin 7. lokakuuta toteuttamat toimet, mukaan lukien naisten ja lasten joukkomurhan, sekä oikeutettuina että kiitettävinä.
Edelleen suosiossa, edelleen esiintymisalustalla
Se, että tämä puhe pidettiin Qatarissa, Al Jazeera -foorumin lavalla, ei pitäisi yllättää ketään. Doha tarjoaa edelleen suojaa Hamasin johtajille, rahoittaa heidän operaatioitaan ja pukee heidän ideologiansa mediaystävälliseen muotoon.
Israelin ulkoministeriö tuomitsi foorumin oikeutetusti jo etukäteen ”jihadistien ja heidän tukihenkilöstönsä kokoontumiseksi”.
Kutsulista todistaa asian: iranilaiset virkamiehet, YK:n pakotteiden kohteena olevat toimijat ja Mashaalin kaltaiset terrorijohtajat – joille annettiin paitsi legitiimiyttä, myös suosionosoituksia.
”Qatar on pieni maa”, Mashaal sanoi, ”mutta sen rooli on suuri ja arvostettu.”
Niin se todellakin on. Arvostettu Hamasin keskuudessa. Vihattu Israelin keskuudessa. Ja toistaiseksi siedetty Washingtonissa.
Mutta suurempi ongelma ei ole Qatar. Se on kansainvälinen kieltäytyminen kuuntelemasta sitä, mitä Hamas sanoo selvästi.
Hamasin suunnitelma ei ole rauha
Vaikka Yhdysvallat jatkaa ehdotusten esittämistä Gazan vakauttamiseksi ja jälleenrakentamiseksi olettaen, että Hamas on väistymässä – tai matkalla maltillisuuteen – Mashaalin puhe tekee selväksi, että ryhmällä ei ole aikomusta poistua hiljaa. Tai poistua lainkaan.
He eivät osoita joustavuutta.
Se valmistautuu avoimesti seuraavaan sotaan.
”Vastarinta ja sen aseet ovat muslimiyhteisön kunnia ja ylpeys”, Mashaal sanoi joulukuussa. Sunnuntain puhe vain vahvisti tämän.
Hän torjui myös Trumpin tukeman Gazan hallintokomitean, kutsuen sitä eräänlaiseksi ”ulkomaiseksi hallinnoksi” ja julistaen, että ”emme hyväksy holhouksen logiikkaa”.
Toisin sanoen: Ei aseistariisumista. Ei ulkoista hallintoa. Ei rinnakkaiseloa. Kyllä loputtomalle sodalle.
Kysymys, johon on vastaus
Maailma kysyy edelleen: Kuinka rauhaa voi olla, jos Hamas ei suostu kompromisseihin?
Mutta Mashaal vastasi siihen. Samoin teki Abu Marzouk. Ja niin on tehnyt myös Hamas, sanoin ja teoin, joka kuukausi 7. lokakuuta lähtien – ja jo monta vuotta ennen sitä.
He eivät halua rauhaa. He haluavat voiton.
He eivät halua rinnakkaiseloa. He haluavat tuhoamisen.
He eivät pidä 7. lokakuuta tahrana – he pitävät sitä mallina.
Ja kunnes tämä todellisuus tunnustetaan, jokainen rauhansuunnitelma on fantasiaa ja jokainen tulitauko vain väliaikaa.