Ekstremistinen puhe verkossa ja uutismediassa
Valtioneuvoston julkaisuna löytyy, Julkaisuarkisto Valto
Ekstremistinen puhe verkossa ja uutismediassa.
Tutkimuksessa käsitellään ekstremististen aatemaailmojen ilmenemistä suomenkielisessä mediaympäristössä kahdesta näkökulmasta: 1) Millaista väkivallan hyväksyvää tai toisia ihmisiä epäinhimillistävää puhetta suomenkielisessä verkkoympäristössä esiintyy ja 2) miten väkivaltaista ekstremististä toimintaa ja aatemaailmoja käsitellään suomenkielisessä valtakunnallisessa uutismediassa.
Julkaisun osassa Nykyäärioikeiston aatteelliset pääsuuntaukset
tutkimuksen tekijät toteavat (korostukset lisätty lainaajan toimesta):
"Uusnatsisminakin nykyään tunnettu kansallissosialismi oli natsi-Saksan valtionideologia 1930–40-luvuilla. Aatteen peruspilarit – juutalaisviha, rotubiologinen maailmankuva ja pyrkimys ”jalostaa” omasta kansasta geneettisesti virheetön – ovat säilyneet muuttumattomina tähän päivään. Etenkin juutalaisviha korostuu kansallissosialismissa huomattavasti voimakkaammin kuin esimerkiksi etnonationalismissa. Kansallissosialistit uskovat juutalaisten kontrolloivan maailmaa muun muassa rahoituslaitosten ja median kautta ja pyrkivän horjuttamaan valkoisen rodun väitettyä koheesiota valtaasemansa, maahanmuuton ja tasa-arvon keinoin sekä tukemalla seka-avioliittojen solmimista.
Kansallissosialismin alueelliset tavoitteet vaihtelevat ryhmästä riippuen. Siinä, missä natsi-Saksa pyrki valtaamaan suurimman osan Itä-Euroopasta ja sisällytti tavoitteisiinsa myös globaalin ulottuvuuden, osa nykyisistä ryhmistä havittelee rajatumpaa aluetta, kuten Pohjoismaita tai Yhdysvaltain luoteisosaa. Kansallissosialismin voidaan
katsoa olevan luonteeltaan etnonationalismia kansainvälisempi aate, sillä se painottaa etnisyyteen perustuvien kansallisvaltioiden sijaan laajemmille ihmisryhmille – roduille – tarkoitettuja hallintoalueita.
Kansallissosialismin sisällä on 2010-luvun jälkipuoliskolta lähtien vahvistunut akselerationismina (engl. accelerationism) tai Siege-kulttuurina tunnettu strategisen ajattelun haara, jonka keskeinen piirre on pyrkimys jouduttaa valtioiden romahdusta ja rotusotaa poliittisella väkivallalla, jotta uusi kansallissosialistinen yhteiskunta voitaisiin pystyttää vanhan raunioille. Oppi perustuu pitkän linjan uusnatsin James Masonin 1980-luvulla toimittamaan Siege-kiertokirjeeseen, joka koottiin samannimiseksi manifestiksi vuonna 1992. Masonin hahmottelema strategia nojaa johtajattoman vastarinnan periaatteella toimivien yksittäisten ihmisten ja pienten terroristisolujen tekemiin iskuihin.
Rotunationalismia on esiintynyt ja esiintyy Suomessa useiden eri ryhmien taholla.
Kuten aiemmin mainittu, on syytä huomata, että kulttuuri-, etno- ja rotunationalismin väliset rajat ovat osin häilyviä. Esimerkiksi juutalaisvastaisuus ei rajoitu yksin kansallissosialistiseen tai laajemmin rotunationalistiseen äärioikeistoon, vaan sitä löytyy myös keskusteluista, jotka vaikuttavat nojaavan ensisijaisesti etnonationalistisiin tausta-ajatuksiin. Vaikka avointa juutalaisvastaisuutta ei aiemmin sallittu esimerkiksi Hommaforumilla, rujoakin antisemitististä kirjoittelua on katsottu tutkimuksen käsittämällä ajanjaksolla läpi sormien. Kulttuuri-, etno- ja rotunationalismin väliset erot eivät yleisestikään piirry sosiaalisessa mediassa kovin terävinä, vaan suuntaukset ovat pikemminkin vahvasti toisiinsa kietoutuneita."
Lainauksia tutkimuksesta:
Kolmas äärioikeiston nykysuuntauksista on rotunationalismi, joka mieltää nimensä mukaisesti rodun keskeisimmäksi ihmisryhmiä erottavaksi tekijäksi ja painottaa, että eri rodut eivät saa sekoittua keskenään. Rotunationalismi on totalitaarinen, demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja juutalaisiin vihamielisesti suhtautuva aatehaara ja etenkin sen piiriin lukeutuva kansallissosialismi on tämän tutkimuksen kannalta keskeinen suuntaus.
Uusnatsisminakin nykyään tunnettu kansallissosialismi oli natsi-Saksan valtionideologia 1930–40-luvuilla. Aatteen peruspilarit – juutalaisviha, rotubiologinen maailmankuva ja pyrkimys ”jalostaa” omasta kansasta geneettisesti virheetön – ovat säilyneet muuttumattomina tähän päivään.
Väkivaltaiseen sisäiseen konfliktiin viitataan usein myös termillä ”rotusota”, sillä yhteenoton uskotaan muodostuvan maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta vastustavien valkoisten kantasuomalaisten tai länsimaalaisten ja tummaihoisten, arabien ja juutalaisten sekä näitä tukevan kantaväestön väliseksi.
Jihadismin keskeiset uskomukset
Jihadismissa ulkoryhmä voidaan jakaa kahteen eri osaan. Ensimmäisen osan muodostavat islamin ulkopuoliset tahot, jotka uhkaavat uskon ja uskonyhteisön hyvinvointia ja menestystä. Näihin lukeutuvat kristillisinä ristiretkeläismaina kuvatut länsimaat ja heidän vääräuskoiset kansalaisensa, jotka Yhdysvaltain johtaman ”Pax Americana” maailmanjärjestyksen kautta käyvät globaalia sotaa islamia ja muslimeja vastaan. Tähän ryhmään lukeutuvat myös Israel ja juutalaiset, joihin jihadistit viittaavat sionisteina. Toisen osan muodostavat ne, jotka uhkaavat uskoa ja uskonyhteisöä sisältäpäin. Uskonopillisen puhtauden vaalijoina itsensä esittävät jihadistit ovat perinteisesti määrittäneet näiden olevan muun muassa harhaoppineita, uskonluopioita, epäjumalanpalvelijoita, teeskentelijöitä ja tekopyhiä, jotka ovat ajautuneet uskossaan aidon islamin ulkopuolelle. Tällaisia ovat myös jihadistien harhaoppisina pitämät islamistit ja etenkin muslimiveljeskunnan edustajat.
Jihadistien mukaan islamin ja globaalin muslimiyhteisön painoarvo on heikentynyt myös siksi, että ne ovat eksistentiaalisen, kulttuurisen, poliittisen ja sotilaallisen hyökkäyksen kohteena. Tämän hyökkäyksen keihäänkärkenä ovat kansainvälispoliittista ”Pax Americana” -järjestelmää johtavat salaliitossa olevat Yhdysvallat ja muut kristilliset ”ristiretkeläisvaltiot” (länsimaat) sekä ”sionistit” (Israel). Nämä ovat vastuussa kaikista muslimiyhteisön kokemista vastoinkäymisistä niin muslimienemmistöisissä valtioissa kuin länsimaissakin. Monien paikallisten konfliktien (esimerkiksi Tshetsheniassa, Afganistanissa, Irakissa, Somaliassa ja Jemenissä) esitetään olevan osa tätä globaalia hyökkäystä.
Ekstremististen liikkeiden muu toiminta
Ekstremistisiä liikkeitä kytketään myös antisemitistisen toiminnan kontekstiin erilaisiin juutalaisiin kohteisiin kohdistuneen ilkivallan kautta. Vaikka järjestöjä ei teoista suoraan syytetäkään, ne yhdistetään ilkivaltaa käsittelevissä uutisissa osaksi antisemitismiä muun muassa kertomalla, että eräskin ryhmä poltti Israelin lipun Tampereella Auschwitzin vapauttamisen muistopäivänä ja jakoi propagandaansa Haminan alueella ennen juutalaiseen hautausmaahan kohdistunutta ilkivaltaa. Israelin Helsingin-suurlähetystöön kohdistunutta ilkivaltaa koskevassa uutisoinnissa epäilykset toisaalta kohdistetaan suoremmin
toiseen ryhmään. Suomessa esiintyvän antisemitismin lisääntymistä ja taustaa perataan ilkivallantekoihin liittyen myös esimerkiksi Helsingin Sanomien tammikuussa 2020 julkaisemassa artikkelissa, jossa Åbo Akademin tutkijat kertovat äärioikeistolaisen antisemitismin saavan kasvuvoimansa muun muassa populismin vahvistumisesta ja vellovan valkoiseen ylivaltaan ja juutalaisiin liitettyihin salaliittoteorioihin uskovien ryhmien piirissä.
Yleisluontoisempi uutisointi äärioikeiston ideologioista ja symboleista
Myös antisemitismi on eräs äärioikeistolaisia aatevirtauksia yleisluontoisemmin käsittelevän aineiston teemoista. Vaikka aihetta pohditaan pääasiallisesti Suomessa tapahtuneiden ilkivallantekojen ja Hallen terrori-iskun yhteydessä, sitä koskevia juttuja on julkaistu myös väkivallantekojen ja ääriliikkeiden toiminnan ulkopuolisessa kontekstissa.
Esimerkiksi Ilta-Sanomat käsittelee maaliskuussa 2019 julkaisemassaan kolumnissa laajasti Suomessa ja muualla länsimaissa esiintyvää juutalaisvihaa sekä sen mahdollisia taustatekijöitä. Antisemitismiä koskevien kirjoitusten kohdalla on tosin syytä huomata, että ne käsittelevät äärioikeiston juutalaisvastaisuuden ohella toisinaan myös äärivasemmiston ja Euroopan muslimiväestön keskuudesta kumpuavaa antisemitismiä.
Avaa Valtioneuvoston arkiston sivuilta tiedosto, jossa koko tutkimus (PDF tiedostona):