Suomen juutalaisluovutukset
Suomi oli ainoa Saksan vaikutuspiirissä ollut maa, joka ei osallistunut holokaustin toteuttamiseen. Suomi ei luovuttanut saksalaisille yhtään suomenjuutalaista, mutta luovutti kuitenkin yhteensä ainakin kymmenen juutalaispakolaista. Sen lisäksi Valpon jäsenet osallistuivat Lapissa juutalaisten ja kommunistien seulontaan tietoisina siitä, että saksalaiset surmaisivat erotellut juutalaiset.
Heinrich Himmler vieraili kesällä 1942 Suomessa yhtenä tarkoituksenaan vaatia Suomea luovuttamaan Saksaan juutalaisia. Kun Himmler tiedusteli pääministeri Jukka Rangellilta Suomen ”juutalaiskysymyksestä”, Rangell kuvaili Suomen juutalaisia kunnollisiksi ja kunnioitetuiksi sekä kielsi että Suomessa olisi mitään juutalaiskysymystä. Saksalaiset eivät sen jälkeen halunneet vaarantaa maiden välistä sotilasyhteistyötä ja luopuivat toistaiseksi vaatimuksistaan suomenjuutalaisten luovuttamisesta. Suomeen saapuneista noin 350 juutalaispakolaisesta Suomi sen sijaan luovutti marraskuussa 1942 saksalaisille kahdeksan, joista vain yksi selvisi hengissä. Luovutuksen syistä ei ole selvyyttä.
Suomen juutalaisluovutuksilla viitataan jatkosodan aikaisiin tapauksiin, joissa Suomi luovutti Saksalle juutalaisia pakolaisia ja sotavankeja. Luovutetut joutuivat keskitysleireille tai Einsatzgruppen-ryhmien tai muiden saksalaisten organisaatioiden teloittamiksi. Suomi luovutti noin kymmenen juutalaista pakolaista ja joitakin kymmeniä juutalaisia sotavankeja. Jälkeenpäin on arvioitu, että syy luovutuksille oli Saksan painostus.
Luovutetut
Luovutetut olivat seuraavat kahdeksan juutalaispakolaista, jotka marraskuun alussa 1942 kuljetettiin höyrylaiva S/S Hohenhörnillä Tallinnaan, josta heidät vietiin edelleen Auschwitzin tuhoamisleirille
- Heinrich Huppert (s. 16. marraskuuta 1896 Wien, Itävalta)
- Kurt Huppert (s. 29. elokuuta 1931 Wien, Itävalta)
- Franz Olof Kollmann (s. 15. toukokuuta 1941 Helsinki, Suomi)
- Georg Kollmann (s. 19. marraskuuta 1912 Wien, Itävalta)
- Janka Kollmann, o.s. Holčerová (s. 10. syyskuuta 1910 Nyiregyháza, Unkari)
- Elias Kopelowsky (s. 22. syyskuuta 1881 Ilgen)
- Hans Robert Martin Korn (s. 26. kesäkuuta 1919 Bielitz, Puola)
- Hans Edward Szybilski (s. 29. elokuuta 1907 Elberfeld)
Kahdeksasta luovutetusta vain Georg Kollman selvisi tuhoamisleiriltä hengissä ja muutti myöhemmin Israeliin. Hänen vaimonsa Janka Kollman sekä heidän puolitoistavuotias lapsensa Franz Olof Kollman murhattiin Auschwitzissa.
Pakolaiset olivat saapuneet Suomeen Saksan miehittämiltä alueilta vuonna 1938. Heistä viisi oli Suomesta turvapaikan saaneita pakolaisia, ja heidän mukanaan lähti vapaaehtoisesti yhden karkotetun vaimo ja heidän kaksi lastaan. Näiden kahdeksan pakolaisen lisäksi Suomi luovutti yhden pakolaisen ja nimen perusteella mahdollisesti vielä kolme muuta.
Pakolaisten lisäksi Suomi luovutti saksalaisille sotavankeja omilta vankileireiltään. Saksalaisille poliittisten vankien leiriltä toimitettujen 520 neuvostoliittolaisen sotavangin joukossa oli 39 juutalaiseksi merkittyä henkilöä. Näiden 520 joukosta tutkija Serah Beizer on vielä sotavankien nimien perusteella arvioinut, että kokonaismäärä voisi mahdollisesti olla 74, mutta nimien perusteella luku jää epävarmaksi. Max Jakobsonin mukaan Saksan Gestapo ja Suomen Valpo olivat sopineet luovutuksesta Rangellin hallituksen tietämättä. Päätöksen asiasta teki sisäministeri Toivo Horelli Valpon päällikön Arno Anthonin esityksestä. Päätös oli lainmukainen, koska sisäministerillä oli oikeus päättää ulkomaalaisten oleskeluluvista.
Anteeksipyynnöt
Pääministeri Paavo Lipponen pyysi marraskuussa 2000 Suomen valtion ja kaikkien suomalaisten puolesta anteeksi juutalaisten luovuttamista Gestapolle. Helsingin juutalainen seurakunta paljasti silloin Rafael Wardin ja Niels Haukelandin suunnitteleman muistomerkin Tähtitorninmäellä Helsingissä.
Samaan aikaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous pyysi juutalaisilta anteeksi sitä, että kirkko oli 1930- ja 1940-luvulla vaiennut Natsi-Saksan rikoksista juutalaisia kohtaan eikä ollut puuttunut juutalaispakolaisten luovuttamiseen Suomesta Saksaan.
Muistopäivä
Tammikuun 27. päivää – Auschwitchin vapautumisen päivää – on vuodesta 2001 alkaen vietetty Suomessa virallisesti kansallisena uhrien muistopäivänä.
Muistomerkki
Juutalaispakolaisten muistomerkki eli Apua anovat kädet on veistos Helsingin Tähtitorninvuoren puistossa, Ullanlinnassa rinteessä lähellä Makasiiniterminaalia. Teoksen ovat suunnitelleet Rafael Wardi ja Niels Haukeland ja se paljastettiin 5. marraskuuta 2000.
Katso kuvia alla.
Seuraava katkelma blogitekstistä, joka perustuu Helsingin juutalaisen seurakunnan kunniapuheenjohtaja Gideon Bolotowskyn 6.11.2014 Tähtitorninmäen muistomerkillä pitämään puheeseen:
”II maailmansodan aikana natsit ja heidän myötäjuoksijansa Salonikista Hammerfestiin, Jerseyn saarelta Stalingradiin murhasivat kuusi miljoonaa juutalaista ja miljoonia muita ei-toivottuja ihmisiä. Murhatuista juutalaisista 25 % eli puolitoista miljoonaa oli alle 18-vuotiaita lapsia. Joka Holokaustin mahdollistaneen ihmismielen pimeydestä hakee sen kaikkein mustimman ytimen, niin nimenomaan lasten murhaaminen on se kaikkein mustin ydin.
Suomessa asuu tällä hetkellä yli 30 000 ihmistä, jotka ovat vähintään 90-vuotiaita. He olivat jo aikuisia sinä perjantaiaamuna marraskuun 6. 1942, jolloin höyrylaiva s/s Höhenhörn irtautui alapuolellamme olevasta Eteläsatamasta ja suuntasi kohti Tallinnaa lastinaan 207 tonnia sotilastavaraa. Virallisissa laivausasiakirjoissa kahdeksan juutalaista oli jo muuttunut ihmisistä tavaraksi. Siksi menneisyys ei ole mennyt – se ei ole edes vielä ohi. 30 000 aikalaistodistajaa osoittaa, ettei suinkaan historia, vaan nykyisyys on saavuttanut meidät tänään täällä Helsingin Tähtitorninmäellä.”