Juutalaiset sotavangit

Lokakuun 1942 alussa valtaosa noin 300 juutalaisesta sotavangeista koottiin erilliseksi osaksi Järjestelyleiri 2:ta. Tästä menettelystä on olemassa hyvin vähän tietoja. On myös käytetty nimitystä "juutalaisleiri", mikä on kuitenkin virheellinen ilmaus.

Huomiota herättävää on, että Järjestelyleiri 2:n päällikölle annetussa käskyssä ilmoitettiin, että vangeilla ei olisi erityisoikeuksia. Erikoisvapauksien ja erikoisetujen epääminen kertoo, että valmistelevissa keskusteluissa niistä on keskusteltu; muutoinhan tällaista yksityiskohtaa ei olisi tarvinnut lainkaan mainita.

Etuoikeudet kuitenkin toteutuivat, sillä Helsingin ja Tukholman seurakunnat saivat osallistua juutalaisvankien huoltoon, mikä tapahtui teknisesti Suomen Punaisen Ristin välityksellä ja armeijan sotavankivankihallinnon hyväksynnällä; Mannerheim oli SPR:n puheenjohtaja. Suomen laki sen sijaan kielsi siviilejä avustamasta sotavankeja henkilökohtaisesti. Tällaisesta vihollismaan kansalaisten suosimisesta Valpon etsivä Kauhanen laatikin sävyltään närkästyneenoloisen raportin. Näiden sotavankien ruokahuolto ja vaatetus hoidettiin paremmin, kuin suomalaisten siviilien kohdalla.

Juutalaisten sotavankien avustaminen on ollut useiden suomalaisten ja ruotsalaisten siviilihenkilöiden tiedossa, joten on varsin todennäköistä, että tieto asiasta on vuotanut myös saksalaisille, mikä on myös ollut etukäteen ennakoitavissa. Saksan tiedustelu toimi sekä Suomessa että Ruotsissa (Juutalaissotavangit).

Juutalaiset sotavangit Järjestelyleiri 2:ssa

Lähes puolitoista vuotta sodan alkamisen jälkeen syksyllä 1942 Järjestelyleiri 2:n päällikkö sai käskyn, jonka mukaan juutalaiset sotavangit tulisi sijoittaa samaan parakkiin muista vangeista erillään. Poliittisten sotavankien lähettäminen Saksaan oli päättynyt hieman aikaisemmin.

Järjestelyleirissä oli 2.000-3.000 vankia ja sen tuli varautua vastaanottamaan 150 juutalaissotavankia. Suomessa olleista 333 juutalaista uskontoa tunnustaneista sotavangeista tälle leirille sijoitettiin lopulta 218 vankia. Heidän osuutensa oli siten suuruusluokkaa 10% leirin koko vankimäärästä.

Syy erikoiseen järjestelyyn on jäänyt historiantutkimuksessa epäselväksi. Perustamisen ajankohta ja ohjeistus kuitenkin kertovat, että kyseessä on ollut normaalista poikkeava toimenpide.

Suojelu toisilta vangeilta?

Varsin usein syyksi on arvioitu Päämajan halu suojella juutalaisia sotavankeja toisilta vangeilta. Pogromit olivat Venäjältä peräisin ja Stalin hävitti systemaattisesti sekä kansallista että uskonnollista ajattelua.

Mikäli näin olisi ollut, pitäisi löytyä leirien laatimia raportteja tai edes viitteitä merkittävistä, juutalaisiin kohdistuneista väkivaltaisuuksista. Kiusantekoa on kyllä tapahtunut, mutta ei mitään niin merkittävää, että se perustelisi juutalaissotavankien erottamista muista.

Saksaan lähettäminen?

Leirin on myös väitetty olleen valmistelua juutalaisten sotavankien Saksaan lähettämiseksi. Tätä vastaan ovat ainakin seuraavat seikat:

  • ruoka- ja vaatehuolto leirillä olivat paremmat kuin suomalaisilla siviileillä
  • sotaa oli käyty lähes puolitoista vuotta, kun leiri perustettiin
  • vankien olemassaolo tehtiin (armeijan hyväksynnällä) tiettäväksi siviilien toimesta aina Ruotsissa asti, josta heille toimitettiin ruokaa ja vaatteita
  • Suomen ja Saksan välillä vaihdettiin liki 3.000 sotavankia ilman erityisiä leirejä, joten 300 vangin vaihtaminenkaan ei olisi leiriä edellyttänyt
  • leirille ei siirretty politrukkeja, joista suomalaiset kaikkein mieluimmin olisivat halunneet päästä eroon (itse asiassa politrukkien - niin juutalaisten kuin muidenkin - lähettäminen Saksaan oli päättynyt juuri ennen leirin perustamista)
  • leirille ei lähetetty upseerisotavankeja, joiden vaihtamista suomensukuisiin vankeihin saksalaiset vielä myöhemminkin ehdottivat

Juutalaiset sotavangit-internetsivu löytyy tästä.