Israelin tulevaisuus: kukoistus vai synkkyys?

Kaikista maailman kansakunnista Israel on ainoa, jonka olemassaolon edellytyksenä on sen moraalinen käyttäytyminen.

Tsvi Sadan | maaliskuu 2, 2023 Israel Today

Abu Dhabin (Yhdistyneiden arabiemiirikuntien pääkaupunki) nykyisen hallitsijan henkilökohtaisista tunteista riippumatta islam ei koskaan hyväksy Israelia kokonaisuutena. Kuva Wagdi Ashtiyeh / Flash90

Tämä on erikoinen ilmiö, kun otetaan huomioon Saksan, Turkin, Ruandan, Syyrian ja Kambodžan historia, vain muutamia mainitakseni kansakunnista, joiden moraalinen rikkomus ei ole koskaan kyseenalaistanut niiden olemassaolon oikeutusta.

Kysymyksestä Israelin legitimiteetistä ja tulevaisuudesta on tullut oma akateeminen tieteenalansa, ja aihetta käsittelevä kirjallisuus ja elokuvat ovat nousseet esiin viime vuosikymmenen aikana. Ensimmäinen vakavasti otettava akateeminen tutkimus Israelin mahdollisuuksista selviytyä lähitulevaisuudessa ilmestyi vuonna 2009, kun belgialaiset juutalaiset kirjailijat Richard Laub ja Olivier Boruchowitch julkaisivat teoksen Israel - Un Avenir Compromis (Israel - Vaarantunut tulevaisuus), joka on tieteellinen yritys ennustaa Israelin tulevaisuutta. Kirjoittajat sivuuttavat metafyysiset kysymykset, kuten tieteenala vaatii, ja päätyvät kuitenkin siihen johtopäätökseen, että nykyisessä ympäröivässä irrationaalisen antisemitismin, alueellisen epävakauden ja sisäisen yhtenäisyyden puutteen ilmapiirissä on yllättävää, että Israel on onnistunut selviytymään tähän asti.

Mutta erityisesti "viime vuosina", he kirjoittavat, "tapa, jolla Israelin ja palestiinalaisten konflikti nähdään, asettaa Israelin olemassaolon oikeuden vakavasti kyseenalaiseksi". Iranin ydinohjelma ja sen kiristynyt silmukka Israelin ympärillä on tarpeeksi hermostuttava ajamaan nämä kaksi kirjoittajaa epätoivoon. Heidän mukaansa islamilaisen tasavallan päättäväisyys tuhota Israel on vaarallisen yhteneväinen lännen harhaisen moraalisen näkemyksen kanssa, joka pitää Israelia paria-valtiona. Realistisesti ajateltuna Israelin ei siis voida odottaa selviytyvän pitkään länsimaiden välinpitämättömyydessä hyvin todellisia eksistentiaalisia uhkia kohtaan.

Laub ja Boruchowitch ovat suurelta osin huolissaan länsimaiden ja muslimimaailman vääristyneestä moraalista, mutta vaikutusvaltainen toimittaja Rino Tzror on huolissaan siitä, että Israelin oma moraalittomuus johtaa sen tuhoon. Uudessa apokalyptisessa elokuvassaan Jews, Third Time Tzror väittää, että menneisyys enteilee Israelin tulevaisuutta, ja päätyy siihen synkkään johtopäätökseen, että nyky-Israel noudattaa täsmälleen samaa kaavaa, joka on johtanut tuhoon kahdesti aiemmin: Daavidin ja Salomonin valtakausien jälkeen ja Hasmonen-dynastian tuhoutuessa. Molemmat olivat seurausta sisäisistä riidoista, joita Tzror pitää nyky-Israelille ominaisina ja jotka lopulta tuhoavat tämän "kolmannen juutalaisen valtakunnan".

Jos meidät on tuomittu toistamaan menneisyyttä, niin tämä kolmas juutalaisvaltio, joka pian juhlii 75-vuotista itsenäisyyttään, on saavuttamassa aikarajansa. Kaksi edellistä juutalaista valtakuntaa kesti vain 80 ja 66 vuotta. Tzror on vakuuttunut siitä, että nyky-Israelin olosuhteet heijastavat niitä olosuhteita, jotka edelsivät kahta edellistä romahdusta. Hänen mukaansa Israelin instituutiot ovat romahtamassa, ja korruptio, varkaudet ja seksuaalinen moraalittomuus ovat yleisiä. Jos Israel ei ota huomioon varoitusmerkkejä, sen kohtalo on sinetöity. Vuonna 2007 Yediot Aharonot -päivälehdessä julkaistussa kolumnissaan, josta edellä mainittu elokuva lopulta kuoriutui, Tzror päätyy Theodor Herzlin sanoihin: "Jos te tahdotte sitä, se ei ole unta", mikä tarkoittaa, että Israelin tulevaisuus ei ole niinkään kiinni Jumalasta kuin korkeaan moraaliin sitoutuneista israelilaisista.

Lukuisat samanhenkiset juutalaiset antavat Israelille vain kapean väylän paeta muuten ennustettavissa olevaa loppua. He uskovat, että Israel voidaan pelastaa vain, jos se lopettaa "miehityksen", ja vain, jos israelilaisista tulee jotenkin esimerkki moraalisesta elämästä. Se, onko tämä kanta järkevä vai ei, on toisarvoista. Tärkeää on se, että hyvää tarkoittavat, mutta pessimistiset juutalaiset uskovat luonnostaan, että Israelin tulevaisuus voidaan taata vain täyttämällä kutsu olla "valo kansoille". Tämä odotus on suorastaan hämmästyttävä.

Tämän pessimismin hälventää kuitenkin toinenkin kirja, Adam Reuterin ja Noga Kainanin kirja Israel - menestyksen maa (2017). Nämä kaksi israelilaista, joiden asiantuntemus on yritysmaailmassa, pyrkivät hälventämään huolia juutalaisvaltion tulevaisuudesta. He kirjoittavat, että loputon valittaminen ei yksinkertaisesti heijasta todellisuutta, vaan johtuu pikemminkin Israelin tiedotusvälineiden maalaamasta vääristyneestä kuvasta. Toisin kuin Tzror, Reuter ja Kainan eivät ole löytäneet todisteita Israelin yhteiskunnan pysähtyneisyydestä, taantumasta tai heikkenemisestä.

Kirjoittajat väittävät, etteivät he millään tavoin palvele poliittista agendaa. "Kirjassa kartoitetaan tosiasioita", he korostavat, ja tekevät sen "tuomitsematta tai puolueellisesti". He päätyvät siihen, että "Israelin valtio on taloudellisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja ympäristöllisen menestyksen saareke". He ennustavat, että Israelin menestyksen mahdollistavat tekijät vaikuttavat kansakuntaan vielä pitkään tulevaisuudessakin.

"Israelin kohtaamat haasteet", he kirjoittavat kirjan esipuheessa, "ja kyvyt, joita se kehittää selviytyäkseen näistä haasteista, näkyvät jokaisella kirjassa käsitellyllä osa-alueella". Israelin valtio kamppailee ja voittaa. Jopa nimi - 'Israel' - annettiin Jaakobille sen jälkeen, kun hän voitti Jumalan enkelin." Läpi kirjan kirjoittajat vertailevat 1900-luvun alkupuoliskon Israelissa elämistä nykypäivään. He pohtivat, onko Israelissa turvallista asua, ja esittävät sitten tietoja, jotka paljastavat, että "turvallisuussyistä Israelissa eletään nykyään rauhallisinta aikaa sen perustamisen jälkeen".

Reuter ja Kainan toteavat, että 1950-luvulta lähtien tulot henkeä kohti ovat kasvaneet 2 400 prosenttia, kun ne Egyptissä ovat kasvaneet vain 800 prosenttia ja Jordaniassa 640 prosenttia. Israelissa on meneillään kolme vallankumousta, he toteavat: Vesi, energia ja liikenne. Ensimmäistä kertaa historiassaan Israel on ratkaissut vesikriisinsä rakentamalla massiivisia suolanpoisto- ja jätevedenpuhdistamoja. Viimeaikaiset löydöt valtavista merten ulkopuolisista maakaasuvarannoista ja uusiutuvien energialähteiden kehittäminen ovat myös tehneet Israelista energiariippumattoman. Vaikka Israel on edelleen alikehittynyt, se investoi kymmeniä miljardeja dollareita infrastruktuuriinsa. Uusi Tel Avivista Jerusalemiin kulkeva junarata lyhentää kaupunkien välisen matkan vain 38 minuuttiin. Tel Avivin metropoliin rakennetaan pian uusi metro. Ja menestysten luettelo jatkuu.

Kaikilla mitattavissa olevilla parametreillä mitattuna Israel on menestys, ja Reuter ja Kainan päättelevät, että moderni juutalaisvaltio on tullut jäädäkseen. Jos kriteeri "missä maassa olisit mieluummin syntynyt?" kertoo maan hyvinvoinnista, melko varma tulevaisuus on taattu Sveitsille, Australialle, Norjalle ja Ruotsille, joissa useimmat ihmiset olisivat halunneet syntyä. Tutkimuksessa mukana olleista 50 valtiosta Israel sijoittuu 20. sijalle ennen sellaisia maita kuin Italia, Japani ja Iso-Britannia. Israelilaiset haluaisivat yleisesti ottaen syntyä mieluummin Israelissa.

Olipa optimisteista ja pessimisteistä mitä mieltä tahansa, on syytä mainita, että he eivät ole ottaneet huomioon Israelin uudelleensyntymisen ensisijaista motiivia - juutalaisen kansan kaksituhatta vuotta vanhaa toivetta palata Jerusalemiin ja esi-isiensä maahan. Sana "ihme" esiintyy lukemattomia kertoja nyky-Israelin historiassa, ja hyvästä syystä. Israelin metafyysisen ulottuvuuden sivuuttaminen merkitsee kaiken ymmärtämistä väärin - Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin juurista aina Israelin kuuluisan nerokkuuden lähteeseen. Maalliset ennustukset kukoistuksesta tai synkkyydestä ovat parhaimmillaankin spekulatiivisia. Israelin tulevaisuuden tuntemiseksi on tutkittava Raamatun todellisia, aitoja profetioita, jotka ennustavat Israelille loistavaa tulevaisuutta, mutta joka ostetaan lukemattomien juutalaisten verellä.