Miten Yhdysvallat, YK ja tiedotusvälineet pelastivat Hamasin natsit kolmekymmentä vuotta sitten
Israel karkotti Hamasin. Maailma pakotti Israelin ottamaan sen takaisin.
Daniel Greenfield | 24. marraskuuta 2023
"Rauhan toivon karkottaminen?" Newsweek kysyi. Rauhan toivo oli Hamas.
Vuosi oli 1992. Clintonin hallinto yritti saada Israelin pääministerin Yitzhak Rabinin ja PLO:n Jasser Arafatin allekirjoittamaan Oslon sopimukset, jotta Israelin sisälle luotaisiin terroristivaltio. Rauhan nimissä. Valitettavasti Hamas jatkoi israelilaisten tappamista.
15-vuotias Helena Rapp oli puukotettu kuoliaaksi bussipysäkillä matkalla kouluun. Muutamaa päivää myöhemmin islamilainen terroristi murhasi samalla tavalla rabbi Shimon Biranin, neljän lapsen isän.
Pääministeri Rabin kyllästyi uusimpiin murhiin ja laittoi 417 islamistiterroristia busseihin ja heitti heidät Libanoniin. Hänen karkottamiensa hirviöiden joukossa oli Hamasin terroristijohtajia.
Kuudessa bussissa olivat Hamasin nykyinen johtaja Ismail Haniyeh, Hamasin perustaja Abdel Aziz al-Rantisi, joka vannoi: "Allahin kautta emme jätä yhtään juutalaista Palestiinaan", Abu Osama, joka auttoi laatimaan Hamasin peruskirjan, jossa vaadittiin juutalaisten tuhoamista, sekä Hamasin perustajajäsenet Mohammed Taha ja Hammad Al-Hasanat, ja Mahmoud Zahar, jotka uhkasivat: "He ovat laillistaneet oman kansansa tappamisen kaikkialla maailmassa tappamalla meidän kansamme", Hamad Al-Bitawi, joka julisti, että "Jihad on kollektiivinen velvollisuus", sekä Abdullah al-Shami, Islamilaisen Jihadin johtaja, ja monet muut nykyiset ja tulevat islamilaisen terrorin johtajat.
New York Times otsikoi uutisensa "Ousted Arabs Shivered and Wait in Lebanese Limbo". Myös Newsweek kuvaili myötätuntoisesti, kuinka Hamasin terroristit "vapisevat kylmässä". Washington Post viipyi heidän käsirautoihinsa kiinnitetyissä "haavoissa". Associated Press varoitti, että seitsemän terroristia "kärsi kuulemma sydänongelmista, korkeasta verenpaineesta tai diabeteksesta".
Todellisuudessa Israel oli varustanut Hamasin ja Islamilaisen Jihadin terroristit sadetakilla, huovilla, elintarvikkeilla ja 50 dollarilla kukin: enemmän kuin tarpeeksi ostamaan kaiken tarvitsemansa Libanonista.
"'Olemme janoisia, kylmiä ja nälkäisiä', sanoi tohtori Abdul-Aziz Rantisi", aloitti Times juttunsa. Siinä mainittiin, että Rantisi suunnitteli nälkälakkoa, ei sitä, että hän oli terroristijohtaja.
Los Angeles Times esitti, että terroristien "sananvapautta" oli loukattu. Se pyysi heitä "määrittelemään Hamasin jäsenyysehdot", ja "monet vastasivat: 'Rukoilemaan ja olemaan hyviä muslimeja'". Näin tiedotusvälineet kertoivat islamilaisesta terroristiryhmästä amerikkalaisille.
Punainen Risti, joka yli kuukauden jälkeen ei ole vieläkään käynyt Hamasin hallussa olevien israelilaisten panttivankien, myös lasten ja vanhojen naisten, luona, oli nopeasti paikalla "kolmen kuorma-autolastillisen verran telttoja, ruokaa, huopia ja vuodevaatteita". Avustusjärjestö pystytti teltat Hamasin terroristeille, jotka olivat ilmeisesti liian laiskoja tai epäpäteviä pystyttämään omia telttojaan.
UNRWA:n johtaja vaelsi Wienistä tapaamaan karkotettuja Hamasin terroristeja.
Punaisen Ristin kansainvälisen komitean paikallinen päävaltuutettu Bernard Pfefferle itki: "He eivät selviä talvesta tuolla ulkona tällaisena." Itse asiassa he selvisivät hienosti.
YK:n apulaispääsihteeri James O. C. Jonah, Ranskan humanitaarisista asioista vastaava ministeri Bernard Kouchner ja monet muut ulkomaiset arvohenkilöt yrittivät vierailla Hamasin terroristien luona.
Ranskan suurlähettiläs Daniel Husson pyysi tapaamista Hamasin terroristien kanssa "ilmaistakseen Ranskan myötätunnon heidän asialleen".
Amnesty International järjesti kirjekampanjan, jossa ruikutettiin, että Hamasin karkotetut "elivät teltoissa pakkasessa" ja vaadittiin "karkotettujen turvallista paluuta Israeliin". B'Tselem, Israelin sisällä toimiva terrorismia kannattava "ihmisoikeusryhmä", tuomitsi karkotukset "räikeänä ihmisoikeusloukkauksena". Lokakuun 7. päivän iskujen aikana B'Tselemin hallituksen jäsen Vivian Silver sai surmansa terroristien toimesta, joiden puolesta hän oli käyttänyt elämänsä.
B'Tselem oli ollut yksi niistä terroristeja kannattavista ryhmistä, jotka olivat alun perin haastaneet karkotukset Israelin vasemmistolaisessa korkeimmassa oikeudessa pyrkiessään pitämään Hamasin Israelin sisällä.
Tiedotusvälineet uutisoivat armottomasti Hamasin karkotetuista samalla tavalla kuin ne eivät olleet uutisoineet heidän uhreistaan. Lopulta Abdel Aziz al-Rantisi oli pitänyt ennätykselliset 1 500 lehdistötilaisuutta. Aina kun islamilaiset terroristit aivastelivat, paikalla oli kirjeenvaihtaja kirjoittamassa siitä, valokuvaaja ottamassa siitä kuvaa ja ihmisoikeusaktivisti tuomitsemassa Israelia siitä.
Vaikka kaikki oli valetta.
"Karkotetuilta palestiinalaisilta loppuu vesi", kuului Washington Postin otsikko. Samassa jutussa lehti mainitsi, että he saivat vetensä purosta. Toisissa jutuissa valitettiin, että heiltä loppui vesi lumen ympäröimänä.
Todellisuudessa Hamasilla ja islamilaisilla terroristeilla oli runsaasti ruokaa ja vettä. Jopa New York Timesin artikkeli myönsi, että "torstaina palestiinalaiset sanoivat paastonneensa päivän aikana säilyttääkseen ruokavarastot, jotka olivat kutistuneet vermikuliin ja perunoihin, ja juomavesi oli täysin loppunut.". Tänään Associated Pressin toimittaja kuitenkin sanoi, että karkotetut miehet keittivät riisiä, kikherneitä ja lihakonservia, ja että joillakin oli kananmunia."
Viikko karkotuksen jälkeen New York Times väitti, että Hamasin terroristit alkaisivat "kuolla keuhkokuumeeseen" muutamassa päivässä. Kukaan heistä ei kuollut edes seitsemän kuukauden jälkeen.
Todellisuudessa he viettivät ylellisiä uskonnollisia juhlia Hizbollahin ja Iranin IRGC:n terroristien kanssa.
Israel oli heittänyt Hamasin terroristit Libanoniin, mutta Hizbollahin liittolaishallitus kieltäytyi ottamasta heitä vastaan ja tukki tien panssarivaunuilla estääkseen heitä lähtemästä. Libanonin hallitus ei sallinut avun kulkua Hamasin terroristeille, mutta päästi toimittajat ja kuvausryhmät läpi dokumentoimaan Hamasin johtajien "vapinaa".
Egyptin Gazan saartopolitiikkaa ennakoiden Libanon esti Hamasin terroristeja pääsemästä maahan. Kansainvälinen yhteisö ja tiedotusvälineet syyttivät Israelia eikä Libanonia, joka esti heitä pääsemästä alueelleen.
YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi yksimielisesti päätöslauselman 799, jossa tuomittiin Hamasin terroristien karkotukset ja vaadittiin Israelia "varmistamaan kaikkien karkotettujen turvallinen ja välitön paluu miehitetyille alueille".
Bushin ensimmäinen hallinto äänesti päätöslauselman puolesta, vaikka se oli kohauttanut olkapäitään, kun Kuwait oli vuotta aiemmin karkottanut 200 000 "palestiinalaista" panssarivaunujen ja joukkojen avulla.
"Luulen, että odotamme hieman liikoja, jos pyydämme Kuwaitin kansaa suhtautumaan suopeasti niihin, jotka olivat vakoilleet sinne jätettyjä maanmiehiään, jotka olivat raa'asti kohdelleet siellä olevia perheitä ja sen kaltaisia asioita", presidentti George H. W. Bush oli todennut.
Israelilaisten piti kuitenkin suhtautua suopeasti Hamasin terroristien joukkomurhaan. Bushin hallinto "tuomitsi jyrkästi" karkotukset.
Bill Clinton ei ollut yhtään parempi.
"Jaan Israelin kansan vihan, turhautumisen ja raivon. Ja ymmärrän, miltä heistä tuntuu. Heidän on suhtauduttava hyvin päättäväisesti tähän Hamas-ryhmään, joka on ilmeisesti taipuvainen kaikenlaiseen terroritoimintaan", pian virkaansa astuva Clinton sanoi. "Toisaalta olen huolissani siitä, että tämä karkotus voi mennä liian pitkälle ja vaarantaa rauhanneuvottelut."
"Emme ole varmoja siitä, että tuleva presidentti Clinton ja hänen tiiminsä ymmärtävät täysin islamilaisen fundamentalismin aiheuttaman vaaran", Rabin oli todennut ennen tapaamistaan Bill Clintonin kanssa.
Clintonin hallinto ei enimmäkseen varmasti ymmärtänyt. Mutta ei myöskään Rabin.
Pääministeri Rabin oli vain väliaikaisesti karkottanut Hamasin ja Islamilaisen Jihadin terroristit kahdeksi vuodeksi parantaakseen kotimaista imagoaan ja saadakseen rauhallista aikaa rauhanneuvotteluille. Hänen vasemmistolaisten ja äärivasemmistolaisten puolueidensa koalitio jakautui pian hänen ja tulevan pääministerin Shimon Peresin äärivasemmistolaisen kabinettikoalition välille. "Kukaan ei nauti näiden ihmisten kärsimyksistä", Peres sanoi. "Israel karkotti heidät, mutta se ei tarkoittanut satuttaa heitä."
Vasemmistokoalition Meretz-puolue kutsui Hamasin karkottamista "törkeäksi ihmisoikeuksien loukkaukseksi".
Clintonin hallinnon, joka varoitti, ettei se suojelisi Israelia YK:n pakotteilta, ja oman vasemmistokoalitionsa jäsenten painostuksesta Rabin tarjoutui päästämään Hamas-terroristit takaisin, jos he lupaisivat "pidättäytyä terrorismista ja väkivallasta rauhanneuvottelujen ajaksi". Terroristit kieltäytyivät lupaamasta tätä. Niinpä hän suostui ottamaan heistä yli sata nyt ja loput vuoden kuluttua. Hamas alkoi palata Israeliin vuonna 1993. 30 vuotta sitten.
Israel oli karkottanut Hamasin ja Islamilaisen Jihadin johdon ja ottanut heidät sitten takaisin.
Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Rabin oli suostunut ottamaan Hamasin terroristit takaisin, World Trade Centeriin tehtiin pommi-isku islamilaisen ryhmän toimesta, joka Hamasin tavoin oli lähtenyt Muslimiveljeskunnasta.
"Taistelumme murhaavaa islamilaista terroria vastaan on myös tarkoitettu herättämään maailma, joka makaa unessa. Kehotamme kaikkia kansoja ja kaikkia ihmisiä kiinnittämään huomionsa todelliseen ja vakavaan vaaraan, joka uhkaa maailman rauhaa tulevina vuosina. Kuoleman vaara on ovellamme", Rabin oli varoittanut. Mutta maailma jatkoi horrostamistaan. Ja niin teki myös Israel.
Vuonna 2023 Israelilla ja maailmalla on mahdollisuus kumota tai toistaa vuoden 1993 virheet.