ISRAELIN YSTÄVÄT RY 100 VUOTTA


Israel – Jumalan kansa
Seminaari Järvenpäässä 3.5. 2008
Hannu Elo

Shalom, hyvät Israelin Ystävät!

Kuuden päivän kuluttua on päivälleen sata vuotta siitä, kun Helsingissä perustettiin valtakunnallinen Israelin Ystävät-yhdistys. Meillä on aihetta juhlia ja myös katsella taaksepäin tähänastista työtä ja eteenpäin Israelin Ystävien tulevaisuutta.

Mikä antoi alkusysäyksen Suomessa tehtävään juutalaistyöhön ja Israelin ystävyyteen?

Juutalaiset tulivat varsinaisesti Suomeen 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun Venäjän tsaarin armeijan sotilaat saivat perheineen asettua asumaan myös Suomeen ja laillisesti elättää itsensä ja perheensä lähinnä käytettyjen vaatteiden ja pikkutavaroiden myynnillä. Niin Suomen suurimpiin kaupunkeihin, Helsinkiin, Viipuriin ja Turkuun, asettui pysyvästi juutalaisia, jotka rakensivat näihin kaupunkeihin synagogansa. Tästä lähtien suomalaisilla oli keskuudessaan juutalaisia ja jonkinlainen yhteys heihin.

Muualla Euroopassa aikaisemmin aloitettu juutalaistyö oli ensisijaisesti lähetystyötä. Suomeen tämä vaikutti Saksan, Ruotsin ja Englannin kautta. Saksassa juutalaislähetykseen liittyviä laitoksia perustettiin jo 1700-luvulta lähtien. Vuonna 1850 perustettua Baijerin evankelisluterilaista juutalaislähetysyhdistystä johti kuuluisa teologi Franz Delitzsch. Ainoa tuki, jota juutalaiset saivat kristityiltä antisemistismin vanhassa kotimaassa Saksassa, tuli näiltä lähetysseuroilta.

Saksalainen juutalaislähetystyö vaikutti Suomeen rovasti, sittemmin piispa C. H. Alopaeuksen kautta. Hän kävi opintomatkalla Saksassa 1800-luvun puolivälin jälkeen ja sai vaikutteita myös Englannin ja Ruotsin juutalaislähetykseltä. Alopaeus toimi v. 1878-1881 Turussa kristittyjen juutalaisille humanitaarisista syistä perustaman koulun rehtorina. Hän kunnostautui myös valtiopäivillä juutalaisten oikeuksien puolustajana.

Ehkä tärkein vaikutus Suomessa tehtävään juutalaistyöhön oli Paulus Wolff –nimisellä Puolan juutalaisella, joka toimi Ruotsin Juutalaislähetyksen palveluksessa ja teki useita matkoja Suomeen v. 1884-1895. Aluksi Wolff keskittyi julistamaan Jumalan sanaa juutalaisille, myöhemmin hän pyrki herättämään suomalaisia ottamaan vastuuta juutalaislähetyksestä. Eräässä hänen kokouksessaan koki henkilökohtaisen heräämisen uskonnonopettaja Jooseppi Mustakallio, josta tuli myöhemmin Suomen Lähetysseuran johtaja. 

Wolffin työn innoittamana muutamat naiset perustivat v. 1895 ompeluseuran juutalaislasten hyväksi. Lähetysjohtaja Mustakallion kanssa he suunnittelivat koulun perustamista juutalaislapsille. Opettajaksi kutsuttiin viipurilainen opettaja Hilma Lundgren, joka kuitenkin aloitti juutalaislasten koulun ensin Viipurissa. V. 1899 hän muutti Helsinkiin ja aloitti koulupidon juutalaislapsille. Kustannuksista vastasi Suomen Lähetysseura. Koulua kävi pian 30 oppilasta. Hilma Lundgren opetti lapsille avoimesti myös kristinuskoa, mistä syystä hän joutui juutalaisten suureen neuvostoon vastaamaan toiminnastaan. Häntä pyydettiin olemaan puhumatta ”siitä nimestä”, mutta hän kieltäytyi ja jatkoi toimintaansa. Myöhemmin seurakunnan rabbi uhkasi lasten vanhempia synagogasta erottamisella ja kirouksella, jos he vielä päästäisivät lapsensa Lundgrenin kouluun. Useimmat vanhemmat vetivät lapsensa pois ja koulun toiminta loppui v. 1913.

Helsingin juutalaisten keskuudessa herättivät suurta huomiota juutalaislähetyksen kokoukset, joita järjesti Israelin Ystävät Helsingissä –niminen paikallisyhdistys vuodesta 1904 lähtien. Niissä vieraili Naphtali Rudnitzy –niminen juutalainen pastori. Kuka hän oli ja mistä hän ilmestyi?

Rudnitzky oli syntynyt Ukrainassa v. 1869. Tutkittuaan Raamattua hän vakuuttui 21-vuotiaana siitä, että Jeesus on juutalaisille luvattu Messias ja alkoi todistaa uskostaan. Hänen sukunsa hylkäsi hänet ja hän muutti Saksaan, missä opiskeli papiksi. Toimittuaan lyhyen aikaa seurakunnan pappina hän omistautui juutalaisten evankeliointityöhön muuttaen asumaan Berliiniin, jossa asui vakituisesti 100 000 juutalaista ja lisäksi muualta tulleita juutalaisia opiskelijoita. Kokouksiin tuli paljon kuulijoita. Lähellä asui myös mm. Galitsian, Unkarin ja Venäjän juutalaisia. Rudnitzky myös keskusteli juutalaisten kanssa, kävi kodeissa ja evankelioi kaduilla jakaen traktaatteja.

Rudnitzky piti kokouksia myös kristityille perustaen esirukouspiirejä tukemaan työtään. Suomessa hän vieraili ensimmäisen kerran v. 1903. Jo seuraavana vuonna perustettiin Suomeen paikallisyhdistyksiä työn tukemiseksi, mm Helsinkiin. Vuonna 1907 Rudnitzky vieraili Suomessa kuukauden ajan ja puhui mm. Helsingin juutalaisille. 

Rudnitzkyn vaikutuksesta päätettiin v. 1908 perustaa valtakunnallinen yhteisjärjestö eri puolilla Suomea jo toimiville Israelin Ystävien paikallisyhdistyksille. Perustavassa kokouksessa Helsingissä 9.5.1908 oli edustajia Helsingistä, Oulusta, Sortavalasta, Mikkelistä ja Tampereelta. Puhetta johti sotarovasti V. Lindqvist Turusta. Rudnitzky puhui tilaisuudessa tuoden esiin sen, että Kristus on purkanut erottavan väliseinän juutalaisten ja pakanoiden väliltä, ja asettaen toiminnan tavoitteeksi rauhansanoman viemisen niille, jotka eivät tunne Rauhanruhtinasta. Rudnitzky luotti siihen, että turvautuminen Raamattuun auttaa ratkaisemaan vaikeimmankin juutalaiskysymyksen.

Mielenkiintoista on, miten yhdistyksen tarkoitus määriteltiin sääntöjen ensimmäisessä pykälässä:

”Israelin Ystävät yhdistyksen tarkoituksena on toimia evankeliumin levittämiseksi Israelin kansan keskuuteen.”

Tätä ajateltaessa on muistettava, että Israelin valtiota ja siinä asuvaa kansaa ei silloin ollut olemassa – vielä 40 vuoteen! Miten siis voidaan selittää ajatus evankeliumin levittämisestä Israelin kansan keskuuteen? – Tähän voidaan ilmeisesti vastata, että ajatuksen pohjana on ollut luottamus Jumalan profeetalliseen sanaan, jonka mukaan Israelin kansa tullaan kokoamaan hajaannuksesta takaisin omalle maalleen ja että se todella tulee jälleen olemaan kansa. Ikään kuin tätä ennakoiden se nähtiin jo sitä ennen, hajaannuksensa aikana, nimenomaan Israelin kansana, jolle on Jumala on antanut lupauksensa, eikä vain epämääräisemmin juutalaisina, jotka ovat enemmän tai vähemmän mukautuneet elämään ja asumaan hajallaan muiden kansojen keskuudessa.

Oli miten oli, olennaista on se, että yhdistyksen tarkoitukseksi määriteltiin avoimesti evankeliumin levittäminen. Tätä täydensi sääntöjen kohta, jossa määriteltiin yhdistyksen yhteiskristillinen luonne:

”Yhdistys toimii evankelisessa hengessä olematta suoranaisesti liittynyt mihinkään erityiseen kirkkokuntaan.”

Yhdistyksemme perustettiin siis Suomen eri puolilla toimivien juutalaislähetysryhmien yhteisjärjestöiksi. Tätä selvensi myöhemmin vielä se, että Israelin Ystävät –yhdistys kutsusta liittyi Suomen Lähetysneuvostoon, mistä lähtien yhdistystä yhteistyösopimuksessa nimitettiin ”lailliseksi lähetysseuraksi”. Yhdistyksemme kuuluu edelleen Suomen Lähetysneuvostoon.

Rudnitzky sai toimintaansa tukea englantilaiselta juutalaislähetysjärjestöltä (The Hebrew Christian Testimony to Israel) ja suomalaisten tuki ohjautui aluksi sen kautta. Rudnitzky jatkoi lähetystyötään vaikeissa olosuhteissa ensimmäisen maailmansodan aikana mm. vankileireissä Berliinissä ja sen ympäristössä saavuttaen satoja tuhansia ihmisiä, kunnes Berliinin juutalaisyhteisön vaikutuksesta hänen työnsä kiellettiin. Rudnitzky siirtyi tekemään työtään Skandinaviaan. Myöhemmin v. 1917 hän siirtyi Puolaan ja Liettuaan, missä asui miljoonia juutalaisia, ja teki työtä kurjuuteen joutuneiden juutalaisten keskuudessa mm. Kovnossa, Grodnossa, Bialystokissa, Varsovassa ja Lodzissa vieden heille myös lahjoja ruotsalaisilta kristityiltä. V. 1918 Rudnitzky teki lähetystyötä Etelä-Venäjällä ja Ukrainassa, mm. Kiovassa, jossa oli paljon juutalaisia. 

Ensimmäisen maailmansodan aikana tavallista useammat juutalaiset halusivat muuttaa pois myös Suomesta, etenkin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Israelin Ystävät –yhdistys pyrki auttamaan maastamuuttajia mahdollisuuksiensa mukaan.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Rudnitzky jatkoi evankelioimistyötään Berliinin juutalaisten parissa, mutta antisemitistit alkoivat häiritä kokouksia. Rudnitzky kävi taas Suomessa v. 1923 yli vuosikymmenen kestäneen tauon jälkeen. Sen jälkeen hän aluksi Potsdamissa asuen teki työtään Saksa juutalaiskeskuksissa, mm. Berliinissä, Hampurissa ja Frankfurt am Mainissa. Vuonna 1927 Rudnitzky vieraili taas Suomessa.

Israelin Ystävät –yhdistys rekisteröitiin v. 1923. Yhdistyksen tarkoitus ilmaistiin lähes samoin sanoin kuin yhdistystä perustettaessa:

”Yhdistyksen tarkoituksena on toimia yhteiskristilliseltä perustalta evankeliumin levittämiseksi Israelin kansan keskuuteen.”

Yhdistys jatkoi Rudnitzkyn työn tukemista.

Antisemitismi alkoi 1920 –luvun alusta lähtien vähitellen nousta myös Suomessa. Siionin viisasten pöytäkirjat julkaistiin Suomessa ruotsiksi v. 1919 ja suomeksi v. 1920. Vuonna 1922 ilmestyi nimimerkin J. W.W. kirjoittama antisemitistinen kirjanen ”Juutalaisten maailmanhistoriallinen merkitys entisaikaan Jumalan kansana ja nykyään saatanan joukkona”. Israelin Ystävät –yhdistys järjesti valistukseen perustuvan puolustustaistelun, jonka kärjessä olivat rovasti Onni Ronimus, kirkkoherra Arnold Schalin ja neiti Anna Lagus.

Vuodesta 1932 lähtien Saksan kansallissosialistinen liike alkoi aktiivisesti korostaa myös kristittyjen piirissä rotu- ja kansallisuusoppejaan ja piti juutalaislähetystä kansakunnan vaarana. Tarkoituksena oli toteuttaa arjalaislaki myös kirkossa, niin että ei-arjalainen ei saa toimia pappina. Tämä merkitsi vaikeuksia Rudnitzkylle.

Saksan kristittyjen uskonliike vaati v. 1933 suurkokouksessaan arjalaislakien täytäntöönpanoa Saksan kirkossa, Vanhan Testamentin poistamista käytöstä ja Uuden Testamentin säilyttämistä vain siltä osin kuin se vastasi ”saksalaista henkeä”. Kristinusko oli puhdistettava kaikesta juutalaisuudesta.

Rudnitzkylle kävi v. 1933 selväksi, että Saksassa ovet oli häneltä suljettu. Hän päätyi Saksasta ensin Sveitsiin ja sitten Pariisiin.

Juutalaisten tilanne Saksassa oli suomalaisten Israelin Ystävien tiedossa. Kuitenkin jotkut Saksassa käyneet suomalaiset papit pitivät tärkeänä, että kansallissosialismi voittaa bolševismin, jota pidettiin kristinuskon suurimpana uhkana. Israelin Ystävät ry:n keskuudessa vaikuttaneiden eräiden pappien kanta esti Israelin Ystäviä esittämästä v. 1933 julkista protestia Saksan juutalaisvainoja vastaan. Sen sijaan muualla Pohjoismaissa otettiin näkyvästi kantaa Saksan juutalaisvainoja vastaan jo vuosina 1932 -1933.

Rudnitzky vieraili Suomessa vuosina 1935 ja 1936 puhuen Israelin Ystävät ry:n vuosikokouksissa.

Israelin Ystävät ry:n suomenkielinen osasto alkoi v. 1937 pientä ”lehteä antisemitismin vastustamiseksi ja Messias-valon viemiseksi Israelille”. Lehden nimeksi annettiin ”Israelin Ystävä”. Päätoimittaja Paavo Attila otti kantaa Israelin ja juutalaisten ystävyyden puolesta ja antisemitismiä vastaan viitaten mm. raamatunkohtaan Obadja 12-15, jossa varoitetaan liittymästä Jumalan kansan, juutalaisten, vainoajiin sen ahdistuksen aikana ja luovuttamasta sen pakolaisia. Israelin Ystävät noudatti tätä toiminnassaan auttaen juutalaisia pakolaisia.

Naphtali Rudnitzky teki työtään Tshekkoslovakian Brnossa 70-vuotiaaksi vuoteen 1939 asti, kunnes saksalaiset miehittivät Tshekkoslovakian ja Ruotsin konsuli haki hänet turvaan Ruotsiin. Rudnitzky, suomalaisen Israelin Ystävät –yhdistyksen isä, oli ehtinyt 40 vuoden aikana tavoittaa evankeliumin sanalla varovaisesti arvioiden satojatuhansia Euroopan juutalaisia, ennen kuin hänen kunnioitettava elämäntyönsä päättyi. Hän kuoli Ruotsissa v. 1940.

Hitlerin liitettyä Itävallan Saksaan v. 1938 Suomeen alkoi tulla juutalaispakolaisia Ariadne-laivalla Stettinistä. Suomen hallitus ja sen sisäministeri Urho Kekkonen noudattivat pidättyväistä pakolaispolitiikkaa, eikä juutalaisilla juurikaan ollut Suomeen yrittämistä. Suomeen jääneistä pakolaisista lasketaan 117 olleen juutalaisia.

Israelin Ystävät ry järjesti v. 1938 keräyksen juutalaispakolaisten hyväksi. Helsingin, Viipurin ja Turun juutalaiset seurakunnat järjestivät käytännössä juutalaispakolaisten ylläpidon. Israelin Ystävät osallistui perustetun juutalaispakolaisten auttamiskomitean työhön. Juutalaispakolaisten keskuudessa tehtiin myös pienimuotoista lähetystyötä.

Sota-aikana esiintyi myös hyvin juutalaisvastaisia mielipiteitä. Kun Paavo Attila eräässä puheessaan v. 1943 kehotti suomalaisia siunaamaan juutalaisia, paikallisen seurakunnan edustaja esitti sanomalehdessä vastineen, jossa väitti juutalaisia syyllisiksi sotaan ja suomalaisia sankarivainajia heidän uhreikseen.

Suomessa sodan aikana olleita juutalaispakolaisia viranomaiset kohtelivat yleensä huonosti. Muutamat Israelin Ystävien ja Suomen Lähetysseuran avainhenkilöt, erityisesti Rauha Moisio, auttoivat heitä heidän vaikeuksissaan ja veivät heille myös hengellistä sanomaa.

Sodan jälkeen Israelin Ystävät ry:n toiminta jatkui, mutta hiljaisena ja yhdistyksen jäsenmäärä väheni muutamiin kymmeniin. Yhdistyksen lehti lakkasi ilmestymästä v. 1945.
Vuonna 1946 perustettiin kuitenkin Israel-työn yhteiselin Suomen Lähetysseuran, Israelin Ystävät ry:n, Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen, Saalem-seurakunnan ja Siion-seurakunnan yhteisvoimin. Vuodesta 1950 alkaen tuettiin Suomen Lähetysseuran työtä Jerusalemissa mm. ruoka- ja vaatepaketein sekä rahalahjoin. Elintarvikepaketteja lähetettiin myös Keski-Euroopan juutalaispakolaisille sekä Haifan ja Sofian juutalaisille.

Vielä 1960-luvullakin Israelin Ystävät ry:n jäsenmäärä oli koko Suomessa vain muutamia kymmeniä henkiä ja yhdistyksen toimintaa uhkasi jo täydellinen kuihtuminen. Yhteistyössä ruotsalaisen Sällskapet Judarnas Vänner –järjestön kanssa alettiin tukea Kaarlo Syvännön raamattuyötä Israelissä, josta tulikin yksi Israelin Ystävien avustusten pääkohteista vuosikymmenten ajaksi.

Sitten 1970-luvulla Israelin Ystävien toimintaan alkoivat puhaltaa uudet tuulet, kun maassamme aloitettiin suurimittainen matkailu Israeliin. Matkoja järjesti silloin matkatoimisto Ihannematkat, jonka toimitusjohtajasta, Holger Nystedtistä, tuli myös Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja. Yhdistyksen jäsenmäärä kohosi pian tuhansiin!

Tätä seurasi kuitenkin yhdistyksen talouden romahdus. Vuonna 1977 valittiin uudeksi toiminnanjohtajaksi Toivo Asikainen, joka sai kovalla työllä yhdistyksen talouden jaloilleen.

Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin v. 1978 teologian tohtori Per Wallendorf. Israelin Ystävien lehdelle annettiin v. 1972 uusi nimi, ”Shalom”. Sen toimituskuntaan saatiin arvostettuja nimiä kuten professori Aapeli Saarisalo, piispa Elis Gulin, rehtori Risto Santala, maisteri Rauha Moisio ja rovasti Väinö E. Hyvönen. Päätoimittajana toimi v:sta 1977 Toivo Asikainen.

Yhdistyksen tehtävää uudelleen määriteltiin Shalom-lehdessä julkaistussa artikkelissa. Aikaisempaan verrattuna samoja keskeisiä painotuksia olivat edelleen evankelisuus ja yhteiskristillisyys, josta tosin käytettiin nimitystä ”ekumeeninen perusta”. Lisäksi korostettiin luottamusta koko Raamattuun Jumalan ilmoituksena, evankeliumin välittämistä juutalaisille ja israelilaisille, antisemitismin vastustamista, Israelin ja juutalaisen ajattelun lähestymistä, myönteistä suhtautumista myös arabikansoihin ja sovintoon pyrkimistä Aabrahamin jälkeläisten kesken sekä Israelin jälleenrakentamisen tukemista.

Israelin Ystävät ry:n toiminta alkoi monipuolistua merkittävästi saaden uusia toimintamuotoja ja painotuksia.

Israelin Ystävät ry alkoi ottaa julkisesti kantaa Israelin ja juutalaisten poliittiseen asemaan liittyviin ajankohtaisiin kysymyksiin kuten Syyrian juutalaisten sorrettuun asemaan. Avattiin Shalom Shop –kauppa israelilaisten muistoesineiden ja kirjallisuuden myyntiä varten.

Vuonna 1977 päätettiin alkaa tukea Jerusalemissa toimivaa Misgav Ladach-sairaalaa, joka palveli sekä juutalaisia, arabeja että kristittyjä. Tästä muodostui pitkäaikainen ja merkittävä avustuskohde.

Sitten 1980-luvulla Israelin Ystävät ry otti julkisuudessa näkyvästi kantaa muutamiin Israeliin liittyviin kuumiin poliittisiin kysymyksiin. Tällaisia olivat Jasser Arafatiin Suomeen kutsuminen, Irakin suurlähetystön kysely suomalaisten liikeyritysten juutalaisista omistajista ja johtohenkilöistä sekä PLO:n Helsingin toimiston perustaminen.

Israelin Ystävät ry:n järjestötoimintaa vahvistettiin ja laajennettiin perustamalla useita uusia paikallisosastoja ja luomalla koko maata kattava organisaatio sääntöineen.

Alettiin järjestää suuria valtakunnallisia kokouksia mm. Finlandia-talossa ja myös Israel-konferensseja. Tunnettujen kotimaisten puhujien ohella niissä esiintyi myös tunnettuja israelilaisia henkilöitä, kuten Israelin Suomen suurlähettiläitä, joihin oli luotu hyvät suhteet.

Yhdistyksen täyttäessä 75 vuotta vuonna 1983 toiminnanjohtaja Jukka Riippa kävi tervehtimässä Israelin pääministeriä Menachem Beginiä ja luovutti hänelle Israelin Ystävät ry:n juhlastandaarin. Yhdistyksen puheenjohtaja Toivo Asikainen pääsi puolestaan tapaamaan Israelin presidenttiä, Chaim Herzogia.

Israelin ystävyysjärjestöjen perustama yhteinen Israelin Ystävyystoimikunta alkoi 1980-luvulla järjestää Finlandia-talossa suuria yhteisiä Israel-juhlia, jotka nostattivat yhteishenkeä ja halua puolustaa Israelin oikeuksia.

Israelin Ystävät ry perusti v. 1981 julkaisutoimintaansa varten oman yhtiön, Shalom-Kustannus Oy:n. Merkittävä edistysaskel otettiin, kun yhdistyksen toimisto muutti v. 1983 Helsingin keskustassa sijaitsevasta ahtaasta yksiöstä Tampereelle avariin toimistotiloihin.
Vuonna 1984 liittokokous hyväksyi yhdistykselle uudet, liittomuotoisen yhdistyksen säännöt.

Liiton avustustyö keskittyi 1980-luvulla Kaarlo Syvännön raamattujakeluun Israelissa. Sen ohella avustettiin merkittävästi Misgav Ladach-sairaalaa ja Ma’alotin koulukeskusta sekä muita humanitaarisia avustuskohteita. Jad Hashmonan moshavi oli paitsi merkittävä avustuskohde myös suomalaisten matkailijoiden suosima vierailukohde.

Vuonna 1989 Israelin Ystävät ry:n piirijärjestöjen edustajat kutsuttiin koolle pohtimaan liiton yhtenäistä linjaa sekä paikallisosastojen, piirien ja liiton yhteistoimintaa. Vuosikymmenen lopulla yhdistykseen kuului jo 74 paikallisosastoa ja jäsenmäärä oli parhaimmillaan noin
10 000.

Suosittuja Israelin matkoja järjesti ensi sijassa Toiviomatkat, jonka vuotuiset matkustajamäärät lähes kaksinkertaistuivat 1980-luvun aikana noin 7500:aan.

Neuvostoliiton politiikassa alkoivat puhaltaa uudet tuulet

Sitten 1980-luvun lopulla Neuvostoliiton politiikassa alkoivat puhaltaa uudet tuulet, joita luonnehdittiin sanoilla ”avoimuus” ja ”uudistus”. Neuvostokansalaisia koskevia matkustusrajoituksia helpotettiin huomattavasti ja niin myös Neuvostoliiton miljoonien juutalaisten valtava patoutunut muuttopaine alkoi purkautua. Muutto alkoi loppuvuodesta 1989 myös Suomen kautta ja ensimmäiset perheet pääsivät matkustamaan Israeliin. Muistan elävästi tuon ajan suuren innostuksen maassamme ja silloisen uskon israelilaisten paluuta lupaavien Raamatun profeetallisten kirjoitusten toteutumiseen.

Muuttoliikettä auttamaan perustettiin loppuvuodesta 1989 erityinen yhdistys, Gesher Hajetsia, joka sitten olikin eturivissä toimimassa käytännön asioissa. Myös Israelin Ystävät ry:n exodustoiminta organisoitiin johdollani syksystä 1989 lähtien valtakunnallisesti, piireittäin ja paikallisesti. Perustimme myös exodustyön tukirahaston, jolle jäsenemme lahjoittivat jo ensimmäisenä täytenä toimintavuotena, v. 1990, yhteensä 600 000 mk. Innostus ja uhrivalmius olivat suuria!

Yhdessä Gesher Hajetsian, ICEJ:n Suomen osaston ja Karmel-Yhdistyksen kanssa sovittiin yhteistyöstä ja annettiin siitä yhteinen julkilausuma. Juutalaistoimisto lähetti Suomeen asiamiehensä hoitamaan muuttoasioita heidän puoleltaan. Pietarissa oli myös yhdyshenkilöt käytännön järjestelyjä varten.

Muuttoliikkeen huippu oli heti vuonna 1990, jolloin Neuvostoliitosta muutti pois yhteensä 213 000 juutalaista, joista noin 1600 Suomen kautta Israeliin. Muutto jatkui runsaana koko 1990-luvun ajan. Entisen Neuvostoliiton alueelta on vuosina 1989-2007 muuttanut yli miljoona juutalaista, joista noin 12 000 Suomen kautta. Exodustyöstä tuli Israelin Ystävien toiminnan pääkohde.

Silloin 1990-luvulla exodustyö oli yhdistyksemme suurin avustuskohde, johon jäsenemme lahjoittivat 2,7 milj. mk. Toisena suurena lahjoituskohteena säilyi Kaarlo Syvännön raamattutyö, johon lahjoitettiin 2,1 milj. mk ja kolmantena Misgav Ladach-sairaala, 1,6 milj. mk. Neljänneksi kohteeksi olivat nousseet messiaaniset juutalaiset, noin miljoona markkaa. Jad Hashmonan vanhustentalon rakennushanketta varten kerättiin noin 700 000 mk, ja lisäksi tuli vapaaehtoisten rakentajien suuriarvoinen työpanos. Näiden kohteiden ohella avustettiin monia muita, lähinnä sosiaalisen toiminnan kohteita. Kaikkiaan Israelin Ystävät ry lahjoitti 1990-luvun aikana Israeliin noin 10 milj. mk ja lisäksi suuren määrän vapaaehtoisten työtä. Vuosikymmenen aikana lähinnä rakennus- ja hoitotyöhön osallistui useita satoja vapaaehtoisia.

Suomessa vieraili kiertueilla useita juutalaisia Israelista, Venäjältä ja myös Yhdysvalloista. He edustivat Israelin valtiota, avustuskohteita ja kasvavassa määrin messiaanisia juutalaisyhteisöjä.

Liitto järjesti vuosittain Israel-konferenssin, joka kokosi väkeä ympäri Suomea. Puhujina esiintyi merkittäviä juutalaisia Israelista, mutta myös tunnettuja suomalaisia poliitikkoja ja kirkon edustajia sekä tunnettuja musiikin esittäjiä. Tunnetuimpiin puhujiin kuului v. 1998 Israel-gaalassa vieraillut Ehud Olmert, silloinen Jerusalemin pormestari.

Israelin Ystävät ry toimi yhteistyössä mm. ystävyysjärjestöjen yhteisen Israel-Ystävyystoimikunnan kanssa, joka järjesti suuria Israel-juhlia Finlandia-talossa ja Tampere-talossa.

Tultaessa 2000-luvulle toinen intifada ja siihen liittynyt terrorismi pelottivat Venäjän juutalaisia. Monet Venäjän juutalaiset alkoivat pitää Venäjää turvallisempana asuinpaikkana, ja niin muuttoliike Israeliin alkoi hiljentyä sekä kokonaisuudessaan että Suomen kautta. Lentoyhtiö El Al lopetti lennot Helsingistä Tel Aviviin ja Juutalaistoimisto puolestaan lopetti toimintansa Suomessa v. 2003. Muutto jatkui sen jälkeen hiljaisena. Kaiken kaikkiaan vuosina 1989-2007 tapahtunut muutto saavutti historiallisen merkityksen ja jäi aikakirjoihin yhtenä historian suurimmista juutalaisten muuttoaalloista.

Liiton monipuolinen avustustoiminta ja yhteistoiminta ovat tällä vuosikymmenellä keskittyneet entistä enemmän messiaanisiin juutalaisiin, jotka ovat nousseet selvästi suurimmaksi avustuskohteeksi. Toisena kohteena on ollut exodustyö ja kolmantena raamattutyö. Näiden ohella on useita lähinnä sosiaalisen työn avustuskohteita. Voidaan sanoa, että Israelin ystävien avustustoiminta ulottuu Israelissa kehdosta vanhuuteen kattaen olennaisimmat hoitotyön alat. Niihin kuuluvat syntyvyyden edistäminen, lastenkodit, terveydenhuolto ja vanhustenhuolto. Avustuksia lähetettiin kaikkiin kohteisiin viime vuonna yhteensä yli 250 000 euroa, mikä on 50% enemmän kuin 1990-luvun vuosikeskiarvo.

Tällä vuosikymmenellä Israelin Ystävien vieraina on käynyt yli 20 messiaanisten seurakuntien edustajaa lähinnä Israelista. Suhteet messiaanisiin seurakuntiin ovat kasvaneet yhä laajemmiksi. Heidän ohellaan on vieraillut Israelin valtion ja muiden yhteisöjen edustajia.

Uutena, nopeasti kasvaneena toimintamuotona Israelin Ystävien toimintaan ovat tulleet raamattuleirit. Vuosina 2006 ja 2007 pidettiin jo yli 20 leiriä vuodessa. Vapaaehtoisina leirityössä palveli yli sata henkeä. Liittohallitus perusti v. 2007 raamattuleirien toimikunnan lähinnä ohjaamaan leiritoiminnan opetusta.

Vapaaehtoistyötä tehdään erilaisissa hoitoalan laitoksissa, joihin kuuluu kaksi erityislastenkotia, kehitysvammalaitos, hoitolaitos, kuntoutussairaala ja vanhusten keskus.

Entiseen tapaan on vuosittain järjestetty Israel-konferensseja ja Israel-seminaareja, joissa kuullaan merkittäviä puhujia ja muita esiintyjiä.

Israelin Ystävät ry on julkisesti ilmaissut Suomen valtion johdolle kantansa eräisiin Israeliin liittyviin poliittisiin kysymyksiin. Tällaisia olivat YK:n, ml. Suomen, vuonna 2000 hyväksymä päätös, jossa tuomittiin Israelin valtion palestiinalaisiin kohdistama voimankäyttö, vuonna 2004 kannanottomme Suomen valtion rahoittamiin palestiinalaislasten Israelin vastaisiin, propagandistisiin oppikirjoihin ja viimeksi kannanottomme Libanonin sotaan v. 2006.

Tiedotuksessa Shalom -lehteä alettiin vuodesta 2000 lähtien julkaista täysinä värinumeroina. Vuodesta 2004 lähtien alettiin lähettää Radio Deissä 15 minuuttia kestävää ohjelmaa nimellä ”Shalom”. Tiedostusta kehitettiin myös liiton kotisivuilla.

Yhteistyötä on tehty mm. Israelin suurlähetystön, muiden Israelin ystävyysseurojen, mutta ennen kaikkea oman yhdistyksen paikallisosastojen ja piirien sekä kenttäväen kanssa. Yhdistyksen lähes sata paikallisosastoa ovat vaivojaan säästämättä järjestäneet yleisötilaisuuksia, raamattuleirejä, tehneet exodustyötä ja keränneet varoja moniin avustuskohteisiin. Kaikesta tästä haluan Israelin Ystävät ry:n puolesta lausua lämpimät kiitokset! Ilman teitä toiminta ei olisi ollut mahdollista.

Kun katsomme taaksepäin yhdistyksen sadan vuoden historiaa vuodesta 1908 tähän päivään vuonna 2008, näemme taustalla valtavia historiallisia tapahtumia ja muutoksia, kuten vallankumoukset, maailmansodat, natsismi ja juutalaisten joukkotuho, holokausti, Israelin valtion perustaminen ja muut suuret maailmanpolitiikan muutokset, jotka ovat ilmestyneet näkyviin ja vyöryneet eteenpäin ikään kuin omalla painollaan ilman että meillä suomalaisilla Israelin Ystävillä on ollut paljoa mahdollisuuksia vaikuttaa niihin.

Yhdistyksellämme on kuitenkin ollut jokseenkin johdonmukaisena ja suurena tavoitteenaan alusta alkaen ja tähän saakka viedä evankeliumin ilosanomaa Israelin kansan keskuuteen ja myös auttaa Israelin jälleenrakentamista eri tavoin. Meidän tavoitteenammehan on sääntöjemme mukaan toimia Jumalan sanan pohjalta Israelin jälleenrakentamiseksi niin hengellisesti, henkisesti kuin aineellisestikin.

Kaiken pohjana on eri kirkkoja ja seurakuntia edustavien suomalaisten kristittyjen yhteistyö yhteisen näyn ja tehtävän toteuttamisessa. Meidän yhdistyksemme syntyyn ja alkuvuosikymmenten työhön on ratkaisevasti vaikuttanut kahden messiaanisen juutalaisen, Paulus Wolffin ja Naphtali Rudnitzkyn, näky juutalaisten ja Israelin kansan evankelioinnista. Nyt, sata vuotta myöhemmin me olemme läheisessä ja laajassa yhteydessä nimenomaan Israelin messiaanisten yhteisöjen kanssa ja saamme antaa niille voimakkaan tukemme. Alkuperäinen näky kantaa hedelmää myös nykyään.

Hyvät Israelin Ystävät!

Me saamme katsoa kiitollisina meitä edeltäneiden sukupolvien ja vastuunkantajien työtä, johon tässä puheessa esittämääni tarkemmin ja monipuolisemmin voitte tutustua lukemalla yhdistyksemme uunituoreen juhlajulkaisun ”Israelin Ystävät ry 1908-2008”.

Me saamme toivorikkain mielin katsoa eteenpäin tuleviin vuosiin ja vuosikymmeniin, odottaen Messiaamme Jeesuksen paluuta kunniassaan ja käyttäen siihen asti leivisköitämme Jumalan valtakunnan työssä ja erityisesti Israelin kansan hyväksi ja pelastukseksi. Kiitän kaikesta tähänastisesta työstänne Israelin hyväksi ja toivotan teille kaikille hyvää matkaa eteenpäin!