Historiaa Israelin alueen hallinnasta

Lainaus Charles Krauthammerilta - The Weekly Standard, 11. toukokuuta 1998

"Israel on juutalaisten jatkuvuuden ilmentymä: Se on ainoa maa maan päällä, joka asuu samassa maassa, jolla on sama nimi, puhuu samaa kieltä ja palvoo samaa Jumalaa kuin 3000 vuotta sitten. Jos kaivat sen maaperää, löydät keramiikkaa Davidin ajoista, Bar Kokhban aikaisia kolikoita ja 2 000 vuotta vanhoja rullia, jotka on kirjoitettu hämmästyttävän samalla tavalla kuin tänään mainostetaan jäätelöä kadunkulman karkkikaupassa. "

Roomalaisten ajettua juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen  70 jKr. jälkeen, juutalaiset muuttivat Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan. Diasporassa (hajallaan Israelin maan ulkopuolella) he loivat rikkaan kulttuuri- ja talouselämän ja edesauttoivat suuresti yhteiskuntia, joissa he asuivat. 
He jatkoivat kuitenkin kansallista kulttuuriaan ja rukoilivat, että saisivat palata Israeliin, läpi vuosisatojen. 1900-luvun alkupuoliskolla oli juutalaisten maahanmuuttoaaltoja takaisin Israeliin arabimaista ja Euroopasta. 
Brittiläisten vallan aikana Palestiinassa juutalaiset joutuivat kärsimään suurista väkivaltaisuuksista ja verilöylyistä, joita johti arabisiviilit tai naapurimaiden arabivaltioiden joukot. 
Toisen maailmansodan aikana natsihallinto Saksassa tuhosi 
noin 6 miljoonaa juutalaista luoden holokaustin suuren tragedian.

Vuonna 1948 juutalainen yhteisö Israelissa David Ben-Gurionin johdolla palautti itsemääräämisoikeuden muinaiseen kotimaahansa. Nykyisen Israelin valtion itsenäisyysjulistus julistettiin päivänä, jolloin viimeiset brittiläiset joukot lähtivät Israelista (14. toukokuuta 1948).


Israelin synty

Israelin kansa (jota kutsutaan myös "juutalaiseksi kansaksi") jäljittää alkuperänsä Abrahamiin, joka perusti uskonsa siihen, että on vain yksi Jumala, maailmankaikkeuden luoja.
Abrahamia, hänen poikaansa Iisakia ja pojanpoikaa Jaakobia kutsutaan israelilaisten patriarkoiksi. Kaikki kolme patriarkkaa asuivat Kanaanin maassa, joka myöhemmin tunnettiin Israelin maana. Heidät ja heidän vaimonsa on haudattu Makpelan luolaan (Ma'arat HaMachpela), patriarkkojen hautaan, Hebroniin (1.Mooseksen kirja, luku 23).

Nimi Israel on peräisin Jumalan Jaakobille antamasta nimestä (1.Mooseksen kirja 32:28). Hänen 12 poikaansa olivat 12 heimon ydinhenkilöt, joista myöhemmin kehittyi juutalainen kansa. 
Nimi Juutalainen (Jew) on peräisin Juudasta, joka on yksi Jaakobin 12 pojasta (Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef, Benjamin) (2.Mooseksen kirja 1:1). 
Joten nimet Israel, israelilainen tai juutalainen viittaavat samaa alkuperää oleviin ihmisiin.

Aabrahamin jälkeläiset kiteytyivät kansakunnaksi noin vuonna 1300 eaa. heidän lähdettyänsä Mooseksen johdolla pois Egyptistä. Pian Exoduksen jälkeen, Mooses välitti tälle uudelle nousevalle kansalle Tooran ja kymmenen käskyä (2.Mooseksen kirja 20). 40 vuoden Siinain autiomaassa vaeltamisen jälkeen Mooses johti heidät Israelin maahan, joka on Raamatussa mainittu maana, jonka Jumala on luvannut patriarkkojen Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille (mm. 1.Mooseksen kirja 17: 8).

Nykyajan Israelin ihmisillä on sama kieli ja kulttuuri, jotka on muokanneet juutalainen perintö ja uskonto, joka kulkee sukupolvien kautta alkaen perustajaisästä Abrahamista (noin 1800 eaa.). Juutalaiset ovat olleet jatkuvasti läsnä Israelin maassa viimeisten 3300 vuoden ajan.

Israelilaisten hallinto Israelin maassa alkaa Joosuan (noin 1250 eKr.) valloituksista. Vuodet 1000–587 eaa. tunnetaan "Kuninkaiden ajanjaksona". 
Huomattavimpia kuninkaita olivat kuningas Daavid (1010–970 eKr.), joka teki Jerusalemista Israelin pääkaupungin, ja hänen poikansa Salomo (970–931 eKr.), joka rakensi ensimmäisen temppelin Jerusalemiin Vanhan testamentin mukaisesti.

Vuonna 587 eKr. babylonialainen Nebukadnessarin armeija valloitti Jerusalemin, tuhosi temppelin ja karkotti juutalaiset Babyloniaan (nykypäivän Irak).

Tämän jälkeen Israelia ja sen aluetta hallitsivat vieraat valtakunnat.