Historiaa Israelin alueen hallinnasta

Lainaus Charles Krauthammerilta - The Weekly Standard, 11. toukokuuta 1998

"Israel on juutalaisten jatkuvuuden ilmentymä: Se on ainoa maa maan päällä, joka asuu samassa maassa, jolla on sama nimi, puhuu samaa kieltä ja palvoo samaa Jumalaa kuin 3000 vuotta sitten. Jos kaivat sen maaperää, löydät keramiikkaa Davidin ajoista, Bar Kokhban aikaisia kolikoita ja 2 000 vuotta vanhoja rullia, jotka on kirjoitettu hämmästyttävän samalla tavalla kuin tänään mainostetaan jäätelöä kadunkulman karkkikaupassa. "

Roomalaisten ajettua juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen  70 jKr. jälkeen, juutalaiset muuttivat Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan. Diasporassa (hajallaan Israelin maan ulkopuolella) he loivat rikkaan kulttuuri- ja talouselämän ja edesauttoivat suuresti yhteiskuntia, joissa he asuivat. 
He jatkoivat kuitenkin kansallista kulttuuriaan ja rukoilivat, että saisivat palata Israeliin, läpi vuosisatojen. 1900-luvun alkupuoliskolla oli juutalaisten maahanmuuttoaaltoja takaisin Israeliin arabimaista ja Euroopasta. 
Brittiläisten vallan aikana Palestiinassa juutalaiset joutuivat kärsimään suurista väkivaltaisuuksista ja verilöylyistä, joita johti arabisiviilit tai naapurimaiden arabivaltioiden joukot. 
Toisen maailmansodan aikana natsihallinto Saksassa tuhosi 
noin 6 miljoonaa juutalaista luoden holokaustin suuren tragedian.

Vuonna 1948 juutalainen yhteisö Israelissa David Ben-Gurionin johdolla palautti itsemääräämisoikeuden muinaiseen kotimaahansa. Nykyisen Israelin valtion itsenäisyysjulistus julistettiin päivänä, jolloin viimeiset brittiläiset joukot lähtivät Israelista (14. toukokuuta 1948).

Israelin synty

Israelin kansa (jota kutsutaan myös "juutalaiseksi kansaksi") jäljittää alkuperänsä Abrahamiin, joka perusti uskonsa siihen, että on vain yksi Jumala, maailmankaikkeuden luoja.
Abrahamia, hänen poikaansa Iisakia ja pojanpoikaa Jaakobia kutsutaan israelilaisten patriarkoiksi. Kaikki kolme patriarkkaa asuivat Kanaanin maassa, joka myöhemmin tunnettiin Israelin maana. Heidät ja heidän vaimonsa on haudattu Makpelan luolaan (Ma'arat HaMachpela), patriarkkojen hautaan, Hebroniin (1.Mooseksen kirja, luku 23).

Nimi Israel on peräisin Jumalan Jaakobille antamasta nimestä (1.Mooseksen kirja 32:28). Hänen 12 poikaansa olivat 12 heimon ydinhenkilöt, joista myöhemmin kehittyi juutalainen kansa. 
Nimi Juutalainen (Jew) on peräisin Juudasta, joka on yksi Jaakobin 12 pojasta (Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef, Benjamin) (2.Mooseksen kirja 1:1). 
Joten nimet Israel, israelilainen tai juutalainen viittaavat samaa alkuperää oleviin ihmisiin.

Aabrahamin jälkeläiset kiteytyivät kansakunnaksi noin vuonna 1300 eKr. heidän lähdettyänsä Mooseksen johdolla pois Egyptistä. Pian Exoduksen jälkeen, Mooses välitti tälle uudelle nousevalle kansalle Tooran ja kymmenen käskyä (2.Mooseksen kirja 20). 40 vuoden Siinain autiomaassa vaeltamisen jälkeen Mooses johti heidät Israelin maahan, joka on Raamatussa mainittu maana, jonka Jumala on luvannut patriarkkojen Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille (mm. 1.Mooseksen kirja 17: 8).

Nykyajan Israelin ihmisillä on sama kieli ja kulttuuri, jotka on muokanneet juutalainen perintö ja uskonto, joka kulkee sukupolvien kautta alkaen perustajaisästä Abrahamista (noin 1800 eaa.). Juutalaiset ovat olleet jatkuvasti läsnä Israelin maassa viimeisten 3300 vuoden ajan.

Israelilaisten hallinto Israelin maassa alkaa Joosuan (noin 1250 eKr.) valloituksista. Vuodet 1000–587 eKr. tunnetaan "Kuninkaiden ajanjaksona". 
Huomattavimpia kuninkaita olivat kuningas Daavid (1010–970 eKr.), joka teki Jerusalemista Israelin pääkaupungin, ja hänen poikansa Salomo (970–931 eKr.), joka rakensi ensimmäisen temppelin Jerusalemiin Vanhan testamentin mukaisesti.

Vuonna 587 eKr. babylonialainen Nebukadnessarin armeija valloitti Jerusalemin, tuhosi temppelin ja karkotti juutalaiset Babyloniaan (nykypäivän Irak).

Tämän jälkeen Israelia ja sen aluetta hallitsivat vieraat valtakunnat.

Juudea ja Samaria, Juutalaisen kansan sydänmaa 4000 v. Israelilaiset ovat asuttaneet alueita, joita palestiinalaiset vaativat itselleen, jo tuhansia vuosia sitten.

Eretz Israel

Termi "Eretz Israel" on nykypäivän sana termille "Israelin maa", joka voidaan kirjoittaa muotoon אֶרֶץיִשְׂרָאֵלis. Se on juutalaisen kansan perinteisen alueen nimi, joka sijaitsee Levantin eteläosassa. Raamatun ja uskontojen yhteydessä Israelin maata kutsutaan myös nimillä Palestiina, Pyhä maa, Luvattu maa ja Kanaanin maa. Tämän alueen määritelmät näet Tirahista eli heprealaisesta Raamatusta. Israelin maa oli mainittu Hesekiel 47:ssä, 4. Mooseksen kirja 34:ssä, 2. Mooseksen kirja 23:ssa ja 1. Mooseksen kirja 15:ssä. Noin yhdeksän kertaa Israelin maa tai Eretz Israel mainitaan Tirahissa=Heprealaisessa Raamatussa, joka viittaa sanaan "Danista Beersebaan". Ja tämä alue määritellään myös "Hamatin suulta Egyptin purolle".

Näillä raamatullisella Israelin maalla ja aikoinaan Eretz Israeliksi kutsutulla maalla on laajempi ero muinaiseen israelilaisten maahan ja myöhemmin juutalaisen kansan valtakunnaksi nimettyyn maahan. Ja kun aika kuluu, Israelin yhdistynyt kuningaskunta sisältyy nyt Israelin maahan, joka koostuu myös kahdesta eri kuningaskunnasta, joita kutsutaan Juudan kuningaskunnaksi ja Israelin kuningaskunnaksi (Samaria), Herodian kuningaskunnaksi ja Hasmonean kuningaskunnaksi, joista tulee eri maiden johtajia, joilla on erilaiset rajat samoilla maantieteellisillä alueilla.

Juutalaisen uskonnon usko viittaa siihen maahan, jossa sovelletaan juutalaisen kansan lakia, ja sulkee pois muut alueet, joilla näitä juutalaisia lakeja ei käytetä. Heprealaisen Raamatun mukaan siinä todetaan, että Herra Jumala luo Israelin maan juutalaisen kansan alueeksi. Tämän voi lukea Toorasta erityisesti 2. Mooseksen kirjasta ja 1. Mooseksen kirjasta sekä myös edeltävistä profeetoista.  Jos luet Mooseksen kirjaa, siellä todettiin, että Jumala luo Israelin maan kaikille Abramin seuraajille. Ja tässä jakeessa todettiin myös, että tätä maata koskien, on Herran Jumalan ja Abramin välillä tehty sopimus, joka on tarkoitettu kaikille hänen seuraajilleen.

Aiempien vuosien ajan nimi Abram muuttuu Abrahamiksi, sopimuksella, että maata koskeva sopimus siirtyy Iisakille, Abrahamin pojalle, edelleen israelilaisille, jotka ovat Abrahamin pojanpojan, Jaakobin, seuraajia. Evankeliset sionistit väittävät myös, että Israelin maa on jumalallisen oikeuden maa, tai ainakin moraalisen, historiallisen tai teologisen perustan perusteella maa, joka on luvattu juutalaiselle kansalle. 

Koko Kansainliiton mandaattijakson ajan, joka kestää vuodesta 1920 vuoteen 1948, sana Israelin maa tai Eretz Israel oli myös osa Palestiinan mandaattia ja jota pidetään virallisena hepreankielisenä nimenä. Palestiinan mandaatin asiakirjoissa on käytetty sanaa "Palestine" tai Palestina, joka voidaan kirjoittaa muodossa פלשתינה, jota seurasi aina Eretz Israelin kaksi ensimmäistä alkukirjainta, jotka ovat Yod ja Aleph.