Antisemitismiraportti 2018
Yhdistyneet Kansakunnat ja antisemitismi: raportti vuosilta 2008–2017
UN WATCH-raportti
TIIVISTELMÄ
Antisemitismi on maailmanlaajuinen vitsaus, joka vaatii globaalia vastareaktiota. Viimeisen vuosikymmenen aikana maailmanlaajuisesti lisääntyneiden tappaviien iskujen suhteen - Kansasista Kööpenhaminaan, Mumbaista Toulouseen - Yhdistyneillä Kansakunnilla on ainutlaatuinen rooli juutalaisiin kohdistuneen vihan, yllyttämisen ja väkivallan torjunnassa.
Antirasismi on Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen ihmisoikeus-mekanismien määrittelevä ideologia. Silti aivan liian usein, kuten dokumentoidaan tämän raportin kattavassa tutkimuksessa YK:n keskeisten virkamiesten, virastojen ja asiantuntijoiden toiminnasta viime vuosikymmenen aikana, näyttää siltä, että YK näkee rasismia kaikkialla mutta antisemitismiä ei missään.
On huomattavia poikkeuksia. Pääsihteeri Antonio Guterres on edeltäjiensä Ban Ki-moonin ja Ko Annanin tavoin esittänyt joukon myönteisiä lausuntoja antisemitismin torjunnasta. Yleiskokous järjesti vuonna 2015 epävirallisen antisemitismiä käsittelevän kokouksen. YK:n holokaustin tiedotusohjelma muistetaan ja sen pohjalta opetetaan holokaustista, näin tavoitetan laaja yleisö ympäri maailmaa.
UNESCO julkaisi äskettäin Etyj:n kanssa julkaisun, jonka tarkoituksena on auttaa päättäjiä antisemitismin torjunnassa koulutuksen avulla. Huolimatta siitä, että se on toistuvasti hyväksynyt yksipuoliset päätöslauselmat, jotka tuomitsevat Israelin ja heikentävät Jerusalemin ja Hebronin muinaista juutalaista perintöä, UNESCO isännöi myös, alun perin lykkäämisen jälkeen, näyttelyä juutalaisten kansan 3000 vuotta vanhasta yhteydestä Israelin maahan.
Valitettavasti poikkeukset kuitenkin vahvistavat säännön. Yli vuosikymmenen ajan, jolloin juutalaisia kohtasi verilöyly Intiassa, Ranskassa, Belgiassa, Tanskassa ja muualla - joko juutalaisessa koulussa, museossa, synagogassa tai supermarketissa -, YK:n ensisijaiset virastot ja syrjinnän torjumisesta vastuussa olevat virkamiehet ovat suurimmaksi osaksi sulkeneet silmänsä antisemitismin suhteen.
YK:n täysistunnot, kuten yleiskokous ja ihmisoikeusneuvosto, jotka antavat satoja päätöslauselmia vuodessa, myös rotuun ja uskontoon perustuvaan syrjintään liittyvissä aiheissa, eivät ole onnistuneet käsittelemään antisemitismin uhkaa muutoin kuin muutamalla ohimenevällä sanalla, jotka sisältyvät yleisiin lausuntoihin. Vuoteen 2010 saakka sekä yleiskokous että ihmisoikeusneuvosto hyväksyivät vuosittaiset päätöslauselmat, joissa keskityttiin "islamin ja muslimien kunnianloukkauksiin" ja joissa määrättiin erityiskertomuksista, mutta juutalaisten vastaiseen vihaan ja väkivaltaan puuttumista ei koskaan ollut.
Vuosina 2006--2016 pääsihteeri Ban Ki-moon antoi yli 100 tuomiota terrori-iskuista maailmanlaajuisesti. Kun hyökkäys kohdistui uskonnollisiin palvojiin, moskeijoihin tai kristittyihin papistoihin, hänen tuomionsa sisälsi voimakasta kieltä väkivallan kohdistumisesta ihmisiä kohtaan heidän uskonnollisten vakaumustensa vuoksi.
Sitä vastoin hän pidättäytyi käyttämästä yhtä vahvaa kieltä juutalaisten kohteisiin kohdistuneista terrori-iskuista, joista monia hän ei tuominnut lainkaan. Vuosikymmenessä, jota leimaa järkyttävä antisemitistinen väkivalta, herra Ban oli usein hiljaa. Vaikka hän oli valmis nopeasti tuomitsemaan muslimien vastaisen elokuvan tai yksityisten tahojen lausunnon, hän ei onnistunut käsittelemään yleistä, valtion hyväksymää yllyttämistä antisemitismiin Lähi-idässä, mukaan lukien Iranin holokaustin kieltäminen, juutalaisten salaliittoteoriat ja kehotukset kansanmurhaan.
Vuosina 2008--2014 toiminut ihmisoikeuksien päävaltuutettu Navi Pillay tuomitsi nopeasti myös muslimien vastaiseksi katsotun elokuvan sekä Charlie Hebdon "haitalliset" sarjakuvat. Juutalaisia vastaan tehdyistä murhanhimoisista fyysisistä hyökkäyksistä, kuten ampumisesta Toulousen juutalaisessa koulussa, Pillay kuitenkin tyypillisesti oli hiljaa. Mikä pahempaa, Pillay ja hänen ihmisoikeusvaltuutetun toimistonsa (OHCHR) tahrivat toistuvasti juutalaisia järjestöjä "yhden asian lobbaajina" pyrkien estämään antisemitisminismin esille ottamista YK:n vuonna 2009 pidetyssä rasismia käsittelevässä Durban II -konferenssissa, kuten se teki ensimmäisessä konferenssissa 2001 Durbanissa, Etelä-Afrikassa.
Nykyinen korkea komissaari Zeid Ra'ad al-Hussein ei ole vain sulkenut silmiään antisemitistisiltä yllyttämisiltä ja väkivaltaisilta hyökkäyksiltä - vaikka hän on puhunut Myanmarin muslimeihin kohdistuvasta yllyttämisestä - mutta on toistuvasti, kuten muutkin YK:n virkamiehet, sitoutuneet useilla lausunnoilla, joita holokaustin tutkija Deborah Lipstadt on kutsunut softcore (”vihjailevan pornografiseksi”)-holokaustin kieltämiseksi, joilla pyritään poistamaan juutalaisten osuus holokaustista.
YK: n ihmisoikeusneuvoston rasismin ja uskonnonvapauden erityisraportoijien olisi oltava ensimmäisiä YK:n asiantuntijoita, jotka puuttuvat juutalaisten vastaiseen syrjintään ja väkivaltaan. Peräkkäiset toimeksiantajat eivät kuitenkaan ole viimeisen vuosikymmenen aikana päässeet kommentoimaan lisääntynyttä antisemitismiä, mukaan lukien juutalaisten murhiin yllyttämiset arabi- ja muslimimaailmassa tai tappavat iskut Euroopassa ja muualla. Sitä vastoin he puhuivat muiden kohderyhmien puolesta.
Lopuksi; ihmisoikeuskomitean kaltaisten asiantuntijaelinten, jotka tarkastelevat maiden kansainvälisten sopimusten noudattamista, tulisi valvoa sopimusvaltioita myös tarkasti mahdollisten antisemitististen yllyttämisten tai väkivallan varalta, joka asettaa juutalaiset vaaraan tai loukkaa heidän oikeuksiaan harjoittaa vapaasti juutalaista uskontoa. Ihmisoikeuskomitean loppuhavaintojen tarkastelu lukuisien valtio-osapuolten osalta - mukaan lukien arabi- ja muslimivaltiot, joissa antisemitistinen yllyttäminen on levinnyt, samoin kuin muut valtiot, jotka ovat kokeneet runsaasti antisemitistisiä tapauksia viimeisen kymmenen vuoden aikana - paljastaa, että antisemitismiä pidetään vain rajallisena huolenaiheena.
Vastaavasti tutkimuksemme rotusyrjinnän poistamista käsittelevästä komiteasta (CERD) osoittaa, että sen päätelmät useista maista - mukaan lukien Argentiina, Tanska, Ranska, Saksa, Kreikka, Iran, Irak, Jordania, Kuwait, Libanon, Marokko, Oman, Qatar, Venäjä, Ruotsi, Turkki, Arabiemiirikunnat, Ukraina ja Venezuela - mainitsivat harvoin väkivaltaisia hyökkäyksiä juutalaisia kohtaan tai muita antisemitismin muotoja, vaikka niissä kiinnitettiin huomiota islamofobiaan tai romanien syrjintään.
Lisäksi vaikka arabi- ja muslimimaailman antisemitistinen yllyttäminen on innoittanut kauhistuttavia antisemitistisiä hyökkäyksiä maailmanlaajuisesti, CERD käsitteli vihapuhetta näissä maissa vain silloin, kun puhe oli suunnattu muille ryhmille - mutta ei koskaan, kun kohteena olivat juutalaiset.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tässä raportissa todetaan viime vuosikymmenen kattavien todisteiden perusteella, että Yhdistyneiden Kansakuntien ensisijaiset virkamiehet ja elimet, joiden pitäisi tuomita antisemitismi ja torjua niitä, ovat, poikkeuksia lukuun ottamatta, epäonnistuneet siinä.
Nyt on johtajuuden aika. Kehotamme pääsihteeri Antonio Guterresia ja korkeaa komission jäsentä Zeidiä tunnustamaan maailman elimen todistettavissa oleva epäonnistuminen antisemitismin suhteen ja laatimaan toimintasuunnitelman YK:n tärkeimpien sidosryhmien, erityisesti sen ihmisoikeuskoneiston, mobilisoimiseksi täyttämään velvollisuuksiaan ottaakseen hoidettavakseen juutalaisiin kohdistuva kiihkoilu, viha tai väkivalta maailmanlaajuisesti.
Raportti toimitettiin kirjeellä YK:n pääsihteerille Antonio Guterresille
11. heinäkuuta 2018, kaksi päivää sen jälkeen, kun se esitettiin kuulemistilaisuudessa Israelin Knessetissä.
YK koostuu kolme neljäsosaltaan mielivaltaisesti käyttäytyvistä maista, jotka ovat täynnä vihaa Israelia kohtaan.
Pahinta on, että heillä on esteetön mahdollisuus vihaan, vain siksi, että se on Israel.