BILU ja ensimmäiset alijat Palestiinaan

Bilu

Bilu (Palestiinan tienraivaajat) oli liike, jonka tavoitteena oli Israelin maan maatalous-asuttaminen, jonka jäsenet tunnettiin nimellä Bilu'im.

"Bilu" on lyhenne, joka perustuu Jesajan kirjan (2:5) jakeeseen "Jaakobin heimo, lähdetään …"


Historia

Venäjän tsaari Aleksanteri III:n aikaansaama pogromiaalto vuosina 1881–1884 ja vuoden 1882 antisemitistiset toukokuun lait saivat aikaan juutalaisten joukkomuuton Venäjän imperiumista. Ensimmäinen Bilu-tienraivaajaryhmä saapui 6. heinäkuuta 1882 ottomaanien Palestiinaan. Ryhmään kuului neljätoista Harkovan yliopiston opiskelijaa, jota johti Israel Belkind, myöhemmin merkittävä kirjailija ja historioitsija. Lyhyen oleskelunsa juutalaisessa maanviljelykoulussa Mikveh Israelissa, he liittyivät Hovevei Zionin ("Siionin rakastajat") jäseniin perustamaan Rishon LeZionin ("Ensimmäinen Siioniin"), maatalousosuuskunnan, joka ostettiin Ayun Karan arabikylästä. Vesipula, sairaudet ja taloudelliset velat vaivasivat ryhmää ja he hylkäsivät alueen muutamassa kuukaudessa. Sitten he pyysivät apua paroni Edmond James de Rothschildilta ja Maurice de Hirschiltä, ​​jotka antoivat rahoitusta, mikä johti myös paikallisen viiniteollisuuden perustamiseen. Vuonna 1886 Rishon Lezionissa aloitettiin viinitila, josta tuli menestyvä viininviejäyritys.

Talvella 1884 toinen Bilun tienraivaajien ryhmä perusti Gederan. Gedera perustettiin maa-alueelle, jonka Hovevei Zionin Yehiel Michel Pines osti Qatran arabikylästä ranskalaisen Jaffan konsulin profetian mukaisesti.

Israel Belkind (1861 - 1929)

Israel Belkind syntyi Valkovenäjällä lähellä Minskiä. Hän sai heprean koulutuksen isältään, joka oli johtajana heprealaista koulutusta Venäjällä edistävässä liikkeessä. Belkind kävi myös venäläistä gymnasium-koulua ja aikoi mennä yliopistoon, mutta ajautuikin sen sijaan mukaan sionistiseen toimintaan, mikä voimistui Etelä-Venäjän 1881 pogromin seurauksena.

Shevatin (puiden uusi vuosi) ensimmäisenä päivänä (21. tammikuuta 1882) Belkind kutsui ryhmän nuoria juutalaisia ​​kotiinsa ja yhdessä he muodostivat ensimmäisen järjestäytyneen ryhmän perustamaan siirtokuntaa Eretz Yisraelissa. Alun perin nimeltään Davio, lyhenne Exoduksen heprealaisista sanoista: "Puhu israelilaisille, että he menevät eteenpäin", mutta Belkind muutti nimen Biluksi, joka on lyhenne Jesajan (2:5) sanoista: "Beit Yaakov Lechu V'nelcha", "Jaakobin huone, tule ja me menemme." Hän selitti nimimuutoksen merkitystä: "Sen sijaan, että suostuttelemme muita menemään Eretz Yisraeliin, olemme päättäneet muuttaa sinne itse." Diplomaattisia tai poliittisia kanavia välttäen ryhmän tavoite oli käytännöllinen: asettua Eretz Yisraeliin.

Belkind oli ensimmäisen Bilu-tienraivaajien ryhmän johtaja, joka saavutti Eretz Yisraelin heinäkuussa 1882. Hän työskenteli ensin Mikveh Yisraelissa ja Rishon LeTzionissa ja muutti sitten Gederaan, ensimmäiseen viralliseen Bilu-yhteisöön. Belkind ei kuitenkaan onnistunut sopeutumaan maataloustyöhön, ja omistautui sen sijaan koulutukseen. Hän opetti ensin yksityisessä koulussa Jaffassa ja muutti sitten Jerusalemiin opettamaan Alliance Israelite Universelle -yliopistossa. Hänen tavoitteensa opettajana oli yhdistää juutalaiset arvot käytännön työhön. Vuonna 1903 Belkind perusti maatalouskoulun Shfeyaan, lähellä Zikhron Yaakovia, Chisinauin (Moldovan pääkaupunki) pogromin orvoiksi jääneille nuorille, mutta koulu lopetettiin kolme vuotta myöhemmin rahan puutteen vuoksi.

Vuoden 1906 jälkeen Belkind vaelsi ympäri Eretz Yisraelia ja ulkomailla, eikä koskaan löytänyt pysyvää kotia. Hän oli julkaissut useita oppikirjoja opettajan toimensa ohella ja jatkoi sitten työtä kirjailijana. Hän laati monia artikkeleita senaikaisiin lehtiin ja kirjoitti suosittuja historiaa käsitteleviä artikkeleita. Hän oli ”HaMeir” -lehden, joka oli siirtokunnan kuukausittainen julkaisu ja Yishuvin, toimittaja, ja Yhdysvalloissa ensimmäisen maailmansodan aikana hän julkaisi muistelmansa ”Palestiinan juutalaisen siirtokunnan ensimmäiset vaiheet” (1918). Vuonna 1928 hän julkaisi Venäjällä maantieteellisen teoksen ”Israelin maa tänään”. Belkind kuoli Berliinissä vuonna 1929, minne hän oli mennyt hakemaan hoitoa, ja hänet haudattiin myöhemmin Rishon LeTzioniin.

Petah Tikva

Petah Tikva (suom. toivon portti) on kaupunki Israelin Keski-Israelin hallintoalueella. Kaupunki on perustettu vuonna 1878 ja se oli Israelin ensimmäinen juutalainen moshava. Sittemmin Tel Avivin liepeillä sijaitseva kaupunki on kasvanut nopeasti. Vuoden 2017 lopussa kaupungin asukasluku oli 240 357.

Petah Tikvan ensimmäiset asukkaat olivat Jerusalemista saapuneita juutalaisia siirtolaisia. Nimensä Petah Tikva eli toivon portti se sai Hoosean kirjan kohdan 2:17 mukaan. Petah Tikvan siirtolaiset olivat aluksi yrittäneet ostaa maata läheltä Jerikoa, mutta kun tähän ei saatu lupaa osmaniviranomaisilta, päädyttiin ostamaan Petah Tikvan alue. Sen vieressä oli Mulabbis-niminen arabikylä. Petah Tikvasta tuli ensimmäinen juutalainen moshava, mutta yhteisö ei aluksi ottanut menestyäkseen. Aluetta vaivasi malaria, minkä lisäksi varhaiset sadot epäonnistuivat. Vuonna 1882 Petah Tikvan asukasluku oli vain 66. Lopulta siirtolaiset muuttivat etelään lähelle Yehudin arabikylää. Uusia siirtolaisia saapui Petah Tikvaan vuonna 1883. He törmäsivät samoihin ongelmiin kuin edeltäjänsä, mutta nyt he saivat taloudellista tukea Edmond de Rothschildilta. Malarian riivaamia soita kuivatettiin ja soiden tilalle perustettiin sitrushedelmäviljelmiä. Siirtokunta oli Rothschildin hallinnassa aina vuoteen 1900 saakka, jolloin hän luovutti sen Jewish Colonization Association -järjestölle. Vuonna 1900 Petah Tikvan asukasluku oli 818.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Petah Tikva jäi turkkilaisten ja alueelle edenneiden brittien armeijoiden eturintamien väliin. Lopulta britit valtasivat sen vuonna 1917. Sodan jälkeen paikalle alkoi saapua suurempia määriä juutalaisia siirtolaisia. Arabit yrittivät hyökätä Petah Tikvaa vastaan vuonna 1921, mutta paikalliset joukot torjuivat hyökkäyksen brittijoukkojen tuella. Vuoteen 1938 mennessä Petah Tikvan asukasluku oli jo noin 20 000 ja siitä tehtiin hallinnollisesti kaupunki vuonna 1939. 1930-luvulla Petah Tikva tunnettiin myös juutalaisten maanalaisten aseellisten joukkojen toiminnan keskuksena. Kaupungin kasvu nopeutui entisestään vuoden 1948 jälkeen. Kasvuun on vaikuttanut etenkin läheinen Tel Aviv, jonka reuna-alueella Petah Tikva sijaitsee.

Rishon LeZion

Rishon LeZion (Ensimmäisenä Siioniin) on Israelin neljänneksi suurin kaupunki, joka sijaitsee Israelin keskustan rannikon tasangolla 8 km:n päässä Tel Avivista etelään. Se on osa Gush Danin pääkaupunkiseutua.

Ensimmäiseen alijaan kuuluneet Venäjän imperiumin juutalaiset maahanmuuttajat perustivat sen vuonna 1882, ja se oli Petah Tikvan jälkeen toinen juutalaisten maatila-asutus, joka perustettiin Ottomaanien Palestiinaan 1800-luvulla. Vuodesta 2017 se oli Israelin neljänneksi suurin kaupunki, jonka asukasluku oli 254 384.

Nimi Rishon LeZion on johdettu raamatullisesta jakeesta: "He ovat ensin Siionille, ja minä annan ilmoituksen Jerusalemille" (Minä ensimmäisenä sanon Siionille: "Katso, katso, siinä ne ovat!" ja annan Jerusalemille ilosanomantuojan) (Jesaja 41:27) ja käännetään kirjaimellisesti "Ensin Siioniin".

Rishon LeZion perustettiin 31. heinäkuuta 1882 kymmenen Hovevei Zion -pioneerin toimesta Harkovasta, Ukrainasta (tuolloin Venäjän valtakunnasta) Zalman David Levontinin johdolla. Reuven Yudalevich oli myös ryhmän jäsen. Jaffan Haim Amzaleg, brittiläinen varakonsuli, osti 835 hehtaarin (337,91 ha) maata kaakkoon nykypäivän Tel Avivista, joka on osa Ayun Karan arabikylän kaupunkikuntaa (kirjaimellisesti ”suihkulähde”) Mustafa Abdallah ali Dajanilta. Amzaleg allekirjoitti uudisasukkaille julistuksen, jonka mukaan mikään tämän maan rakenteista ei tule koskaan olemaan hänen omiaan.

Hiekkaisen maaperän ja veden puutteen aiheuttamien ongelmien lisäksi uusilla tulokkailla ei ollut kokemusta maataloudesta. Paroni Rothschild toi mukaan asiantuntijoita, jotka porasivat vettä ja havaitsivat pohjavesipöydän epätasaiseksi. Kaivoja rakennettiin 20–25 metrin syvyyteen. Biluimien saapuessa siirtokunta alkoi hitaasti kehittyä. 23. helmikuuta 1883 uudisasukkaat löysivät vettä kaivoista. Tämän kunniaksi kylän tunnukseen oli kirjoitettu jae Raamatusta: "Olemme löytäneet vettä." (1.Mooseksen kirja 26:32.)

Nuoren kylän seppä Itzhak Leib Toporovski takoi vuonna 1883 ensimmäisen rauta-auran Israelin maahan, ja loi vuonna 1885 lipun, josta myöhemmin tuli Israelin lippu. Se nostettiin salkoon ensimmäisen kerran osana kylän 3. vuosipäivän juhlia.

Israelin lippu

Israelin lipun varhainen kehitys oli osa sionismin syntyä 1800-luvun lopulla. Jacob Askowith ja hänen poikansa Charles suunnittelivat "Juudan lipun", joka asetettiin esille 20. heinäkuuta 1891 B'nai Zion Educational Societyn salissa Bostonissa, Massachusettsissa, Yhdysvalloissa. Lippu perustui perinteiseen ṭallitiin eli juutalaiseen rukoushuiviin, ja se oli valkoinen, jossa oli kapeita sinisiä raitoja reunoilla, ja sen keskellä oli muinainen kuusisakarainen Daavidin kilpi, jossa oli sinisin kirjaimin sana Maccabee. Bostonin Isaac Harris esitteli tämän lippuidean vuonna 1897 ensimmäisessä kansainvälisessä sionistikongressissa, ja muut, kuten David Wolfsohn, kehittivät samankaltaisia malleja. Sionistiliike ja toisen maailmansodan aikana Britannian armeijan juutalaisprikaati käyttivät muunnelmia.

✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡✡            

Sinivalkoinen lippu, joka otettiin virallisesti käyttöön noin viisi kuukautta Israelin valtion itsenäisyysjulistuksen jälkeen vuonna 1948, esittää juutalaiseen uskontoon liittyviä symboleja.

Lippu suunniteltiin itse asiassa ensimmäisen kerran vuonna 1897 sionistisen liikkeen lipuksi, ja se valittiin Israelin valtion visionäärin Theodor Herzlin ehdottaman "seitsemän tähden" lipun sijasta, jossa seitsemän tähteä symbolisoi seitsemää työtuntia päivässä hänen visioimassaan idyllisessä valtiossa.
(Sivulta A Brief History of Israel's National Flag)


Moshava

Määritelmä moshava: Israelissa oleva itsenäisten maanviljelijöiden, jotka omistavat ja viljelevät omaa maatansa, asutusalue tai siirtokunta.

Moshava oli eräänlainen juutalaisten maaseudun asutuksen muoto ottomaanien Palestiinassa, jonka vanhan Yishuvin jäsenet (ennen 1. alijaa alueella olleita juutalaisia) perustivat 1870-luvun lopusta lähtien ja juutalaisten sionististen maahanmuuttojen kahden ensimmäisen aallon - ensimmäisen ja toisen alijan - aikana.

Moshavassa, toisin kuin myöhemmissä yhteisösiirtoloissa, kuten kibbutsi ja moshav (tietyntyyppinen osuuskunnallinen yksittäisten maatilojen maatalousyhteisö kibbutsien tavoin), kaikki maa ja omaisuus ovat yksityisomistuksessa. Ensimmäisen moshavan perustivat juutalaisyhteisön jäsenet, jotka jo asuivat siellä, sekä ensimmäisen alijan tienraivaajat, jotka saapuivat Ottomaanien Palestiinaan. Varhaisen moshavan talous perustui maatalouteen ja se muistutti ulkomuodoltaan Itä-Euroopan viljanviljelyskyliä. Maatilat perustettiin leveän pääkadun molemmille puolille.

Petah Tikva, joka tunnetaan nimellä "Moshavan äiti" (Em HaMoshavot), perustivat vuonna 1878 Old Yishuvin sekä Gai Onin jäsenet, viimeksimainitusta tuli myöhemmin Rosh Pinna ensimmäisen alijan saapuessa. Ensimmäisen alija-ajanjakson neljä ensimmäistä moshavaa olivat Rishon LeZion, Rosh Pinna, Zikhron Ya'akov ja Yesud HaMa'ala.

Näiden varhaisten siirtokuntien liikkeellepaneva voima oli Hovevei Zion -liike Euroopassa, jonka haaraosastot toimivat taloudellisesti itsenäisinä siirtokuntien yhteisöinä.

Moshavan pohjana oli peruskirja, jossa hahmoteltiin yhteisöllisiä periaatteita, jotka loivat asukkaiden välisen liiton tai siteen.

Hovevei Zion

Hovevei Zion ([Ne, jotka ovat] Siionin rakastajia) tunnetaan myös nimellä Hibbat Zion, viittaa useisiin järjestöihin, jotka perustettiin vuonna 1881 vastauksena antijuutalaisiin pogromeihin Venäjän imperiumissa, ja ne perustettiin virallisesti ryhmänä Leon Pinskerin johtamassa konferenssissa vuonna 1884.

Järjestöjä pidetään nykyisin modernin sionismin edelläkävijöinä ja perustan rakentajina. Monet ensimmäisistä ryhmistä perustettiin Itä-Euroopan maihin 1880-luvun alussa tarkoituksena edistää juutalaisten maahanmuuttoa Palestiinaan ja kehittää juutalaissiirtokuntia, erityisesti maatalouden alalla. Suurin osa näistä pysyi pois politiikasta.