Vakoilijasta tuli poliitikko

Lauantai, 1. tammikuuta 2000

Vladimir Putin: Vakoilijasta tuli poliitikko

BBC News Online, Stephen Mulvey

Vladimir Putin on presidentti Boris Jeltsinin valitsema seuraaja, ja Venäjän parlamenttivaalit osoittivat, että hän on myös kansan suosikki.

Elokuussa tapahtuneeseen nimitykseensä asti hän oli vähän tunnettu henkilö, joka oli työskennellyt suurimman osan urastaan Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun KGB:n palveluksessa, muun muassa useita vuosia vakoilijana Saksassa.

Muutamassa viikossa hänestä oli tullut maan suosituin poliitikko, ja vuoden loppuun mennessä hänestä oli tullut virkaatekevä presidentti.

Meteorimainen nousu

Putinin meteorimainen nousu alkoi vuonna 1996, kun hänet kutsuttiin Pietarista Moskovaan aloittamaan työt presidentin hallinnossa, ja hänestä tuli Jeltsinin sisäpiirin, niin sanotun "perheen", jäsen.

Seuraavan vuoden maaliskuussa hänestä tuli presidentin hallinnon varapäällikkö, ja heinäkuussa 1998 hänet nimitettiin johtamaan liittovaltion turvallisuuspalvelua, joka on yksi lakkautetun KGB:n seuraajista.

Jopa tässä tärkeässä asemassa hän piti matalaa profiilia. Hän on kaukana karismaattisuudesta, sillä hänellä on ilmeettömät, naamioituneet kasvot, hän hymyilee harvoin ja puhuu hiljaa.

Vuosien ajan hänellä oli maine "harmaana kardinaalina", miehenä, joka käyttää valtaa hiljaa, kulissien takana.

 Elokuussa hän joutui kuitenkin yhtäkkiä poliittiseen valokeilaan, ja entistä eminence grisea (voimallinen taustavaikuttaja) alettiin nopeasti pitää toiminnan miehenä.

Vastauksena tšetšeenien islamististen taistelijoiden tunkeutumiseen naapurimaahan Dagestaniin Putin määräsi Venäjän armeijan karkottamaan heidät.

Sitten hän syytti tšetšeeneitä Venäjän kaupungeissa tapahtuneista kerrostalopommi-iskuista ja käski joukkojen jatkaa Tšetšeniaan kapinallisten kitkemistä ja tuhoamista.

Kremlin vastaanotolla pitämässään loppuvuoden puheessa hän sanoi, että Venäjällä oli velvollisuus palauttaa kansallinen kunnia Tšetšeniassa, jossa Venäjän armeija joutui nöyryytetyksi vuosien 1994-96 konfliktissa.

"Emme salli, että venäläisten kansallista ylpeyttä poljetaan", hän sanoi. "Olemme varmoja maamme voimasta ja vauraudesta."

Liberaalien valtakirjat

Huolimatta Putinin tämänhetkisestä imagosta vahvana miehenä jotkut Venäjän tunnetuimmista liberaaleista ja uudistajista ovat kuitenkin tukeneet häntä.

Hänen edeltäjänsä pääministerinä Sergei Stepashin kuvaili 47-vuotiasta "kunnolliseksi ja rehelliseksi mieheksi".

Kommunismin romahtamisen jälkeen vuonna 1991 hän työskenteli Pietarin pormestarin Anatoli Sobtshakin kanssa.

Kun Sobtshak menetti vallan vuonna 1996, toinen uudistaja, varapääministeri Anatoli Tšubais, suositteli häntä presidentin virkaan.

Joulukuun lopussa internetissä julkaistussa esseessä, jota monet pitävät Putinin presidenttiehdokkuuden manifestina, Putin sanoi kannattavansa markkinataloutta, mutta sellaista, joka on mukautettu Venäjän olosuhteisiin.

"Voimme luottaa arvokkaaseen tulevaisuuteen vain, jos onnistumme yhdistämään markkinatalouden ja demokratian periaatteet luontevasti Venäjän realiteetteihin", hän kirjoitti.

Hänen mukaansa venäläiset luottavat edelleen vahvaan, holhoavaan valtioon: "On turha spekuloida, onko tämä perinne hyvä vai huono. Se on olemassa ja pysyy toistaiseksi hallitsevana. Tämä on otettava huomioon erityisesti sosiaalipolitiikassa."

Hänen mukaansa Venäjä ei ole vielä valmis klassiseen liberalismiin, eikä se tule pian, jos koskaan, muistuttamaan Yhdysvaltoja tai Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

Hän arvosteli sekä neuvostojohtajia, jotka eivät hänen mukaansa onnistuneet tekemään Neuvostoliitosta vapaata tai kukoistavaa maata, että Neuvostoliiton jälkeisiä uudistajia, jotka hänen mukaansa olivat tehneet vältettävissä olevia virheitä.

Kuten Jeltsin ennen häntä, Putinilla on kuitenkin läheiset suhteet moniin näistä uudistajista.

Venäjän äskettäisissä parlamenttivaaleissa hän sai yleisön tuen Oikeistovoimien liitolta (the Union of Right-Wing Forces), jota johtaa kaksi nuorta liberaalia, entinen pääministeri Sergei Kirijenko ja entinen varapääministeri Boris Nemtsov.

Tämän puolueen yhteys Putiniin auttoi sitä sijoittumaan neljänneksi, kun taas Putinin itsensä äänestämä puolue - Kremlin-myönteinen Yhtenäisyysblokki - tuli toiseksi. Putin on ensimmäinen Venäjän pääministeri, jolla on näin merkittävä tuki parlamentissa.

Vaikka hän on nyt antanut julkilausuman talous- ja sosiaalipolitiikastaan, hänen kykyjään tällä alalla ei ole vielä juurikaan testattu.

Hänellä on ollut onnea, että öljyn hinnan nousu on helpottanut Venäjän monivuotista rahapulaa hänen ensimmäisten virkakuukausiensa aikana.

Hänen valtava suosionsa venäläisten äänestäjien keskuudessa riippuu edelleen lähes täysin sotilaallisesta menestyksestä Tšetšeniassa, ja siihen liittyy riskejä.

Vaikka Venäjän armeija on yrittänyt pysytellä tšetšeenitaistelijoiden ulottumattomissa ja alistanut heidät sen sijaan säälimättömille ilmapommituksille, on olemassa vaara, että venäläisten tappiot lisääntyvät.

Jos ne nousevat viimeisimmän Tšetšenian sodan 1994-1996 tasolle, muun muassa Putin joutuisi vastuuseen.

Tämä on yksi syy siihen, miksi Jeltsinin äkillisen eläkkeelle siirtymisen aiheuttamat ennenaikaiset presidentinvaalit ovat Putinin etu. Kun äänestys on maaliskuussa eikä kesäkuussa, hänellä on paremmat mahdollisuudet tulla valituksi presidentiksi ennen kuin Tšetšenian konflikti kärjistyy.