Trump tienristeyksessä: sota vai sopimus?

Lähi-idän historiaa eivät juurikaan muovaa pelkästään sopimukset, vaan valta, intressit ja oikealla hetkellä tehdyt päätökset.

Aviel Schneider 12.4.2026

Se, mitä tällä hetkellä on meneillään Washingtonin, Jerusalemin ja Teheranin välillä, muokkaa meidän kaikkien – myös teidän Euroopassa – geopoliittista tulevaisuutta. Imperiumit kilpailevat vaikutusvallasta, ja Israelin maa on jännitteiden keskipisteessä. Jo profeetat kuvasivat maailmaa, jossa suurvallat tekevät päätöksiä ja pienempien kansakuntien on valittava sopeutumisen ja itsensä puolustamisen välillä. Diplomaattisten kaavojen ja sotilaallisen voimankäytön takana ei piile pelkästään kysymys tulitauosta tai tilanteen kärjistymisestä, vaan siitä, kuka määrittelee alueen uuden järjestyksen, kuka hallitsee Hormuzin salmea ja millä hinnalla. Kuten niin usein historiassa, kaikki riippuu kapeasta harjanteesta näennäisen rauhan ja seuraavan yhteenoton välillä. Jälleen kerran Israel on geopoliittisen hetken keskipisteessä.

Mutta ensin katsotaanpa, miten kansalaiset suhtautuvat operaatioon ”Roaring Lion”. I24:n mukaan suurin osa israelilaisista torjuu Donald Trumpin julistaman tulitauon, ja 82 % haluaa taistelujen jatkuvan, kunnes Libanonin Hizbollah on täysin riisuttu aseista. Israelin demokratiainstituutin toisen kyselyn mukaan noin kaksi kolmasosaa kansalaisista tukee ”Roaring Lion” -operaation jatkamista. 57 prosenttia väestöstä uskoo, että pääministeri käynnisti operaation Irania vastaan turvallisuusstrategisista syistä, kun taas 32 % uskoo, että hänen motiivinsa olivat henkilökohtaisia tai poliittisia. 56 prosenttia juutalaisväestöstä ja 51 prosenttia arabiväestöstä uskoo, että Iranin vastustuskyky on osoittautunut vahvemmaksi kuin operaation suunnittelijat odottivat.

Jerusalemissa Iranin kanssa käytyjen neuvottelujen epäonnistuminen ei tullut suurena yllätyksenä. Teheran ei ollut osoittanut lainkaan joustavuutta Islamabadin neuvotteluissa eikä antanut amerikkalaisille todellista neuvotteluvaraa. Pallo on nyt Trumpin kentällä. Yhdysvaltain varapresidentin JD Vancen johtama amerikkalainen valtuuskunta palaa Washingtoniin ja esittää arvionsa presidentille. Osa Trumpin neuvonantajista, samoin kuin Vance itse, näyttää suhtautuvan vastahakoisesti paluuseen sotilaalliseen yhteenottoon. Onkin täysin mahdollista, että he suosittelevat neuvotteluille uuden mahdollisuuden antamista siinä toivossa, että Pakistan voi vaikuttaa Iraniin ja suostutella sen osoittamaan suurempaa joustavuutta.

Kolme keskeistä kiistakohtaa on edelleen ratkaisematta. Ensinnäkin Hormuzin salmen avaaminen uudelleen, jota Iran on valmis harkitsemaan ainoastaan lopullisen rauhansopimuksen puitteissa. Toiseksi noin 400 kilogramman erän korkeasti rikastettua uraania koskeva kysymys. Teheran on esittänyt vastatarjouksia tästä asiasta, mutta sopimukseen ei ole vielä päästy. Kolmanneksi Iran vaatii ulkomailla jäädytettyjen varojen, joiden arvo on noin 27 miljardia dollaria, vapauttamista.

Samalla pöydällä on edelleen useita vaihtoehtoja, kuten Iranin merisaarron asettaminen – johon Trump jo viittasi Truth Social -palvelussa julkaisemassaan viestissä – sekä Israelin kanssa toteutettavien yhteisten ilmaiskujen jatkaminen, jotka kohdistuvat energialaitoksiin ja kansalliseen infrastruktuuriin, jotta Iranin talouden elpymiskykyä voitaisiin heikentää merkittävästi ja lisätä painetta hallintoon. Muita skenaarioita ovat sotilasoperaatio Hormuzin salmessa, strategisesti tärkeän Khargin saaren valtaaminen sekä kohdennetut operaatiot rikastetun uraanin turvaamiseksi tai poistamiseksi. Paljon viittaa siihen, että Yhdysvaltain armeija valmistautuu kaikkiin näihin mahdollisuuksiin.

Myös Israel valmistautuu mahdolliseen nopeaan paluuseen sotaan. Jerusalemin ja Washingtonin välistä yhteistyötä pidetään poikkeuksellisen tiiviinä, sekä poliittisesti Benjamin Netanyahun ja Trumpin välillä että molempien maiden asevoimien ja tiedustelupalvelujen välillä. Israelissa ollaan tyytyväisiä Yhdysvaltain Pakistanissa vierailleen valtuuskunnan omaksumaan kovan linjan. Molemmilla valtioilla on suurelta osin samat punaiset viivat ja ehdot Iranin suhteen. Erityisen tervetulleeksi Jerusalemissa otetaan kanta, jonka mukaan huono sopimus olisi pahempi kuin ei sopimusta lainkaan. Toinen keskeinen tekijä ovat Persianlahden valtiot. Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kaltaisten maiden kerrotaan painostavan Washingtonia ylläpitämään sotilaallista painostusta ja jatkamaan konfliktia, kunnes Teheranissa tapahtuu mahdollinen hallinnonvaihdos. Tällä alueellisella painostuksella voi olla huomattava vaikutus Trumpin päätökseen.

Ratkaiseva kysymys on edelleen: miten Trump reagoi? Kun otetaan huomioon amerikkalaisten joukkojen, mukaan lukien ilma- ja maavoimien, jatkuva laajamittainen sijoittaminen alueelle, uuden sotilaallisen eskaloitumisen todennäköisyys vaikuttaa varsin suurelta. Trump on kuitenkin edelleen arvaamaton. Tähän lisätään se, että tuki sodan jatkamiselle Yhdysvalloissa on käymässä yhä rajallisemmaksi. Öljyn hinnan nousu voi luoda lisää poliittista painetta, mikä todennäköisesti vaikuttaa myös Trumpin päätökseen. Tilanne on siis edelleen jännittynyt, ja päätös on viime kädessä yhden miehen käsissä: Donald Trumpin.

Israelissa Trumpin lähipiiristä tulevia raportteja seurataan huolestuneina, etenkin väitteitä, joiden mukaan Netanyahu olisi ”raahannut” presidentin sotaan ja esittänyt hänelle epärealistisia skenaarioita Iranin hallinnon nopeasta romahtamisesta. Jerusalemissa tämä kuvaus torjutaan jyrkästi. Viranomaisten mukaan missään vaiheessa ei väitetty, että hallinto romahtaisi sodan aikana. Arvio oli pikemminkin aina ollut, että romahdus saattaisi tapahtua muutaman kuukauden tai vuoden kuluessa sotilaallisen iskun jälkeen. Toisaalta Netanyahu välitti Israelin kansalle, että sodan kuluessa iranilaiset saattaisivat rohkaistua ja aloittaa vallankumouksen kaduilla. Useissa persiankielisissä videopätkissä Netanyahu rohkaisi iranilaisia tekemään juuri niin.

Lisäksi Israelin kerrotaan esittäneen operatiivisia ehdotuksia, mukaan lukien aseistettujen kurdijoukkojen käyttö. Trump kuitenkin hylkäsi tämän vaihtoehdon Turkin painostuksesta. Itse asiassa suuren aseistetun kurdijoukon, johon ilmeisesti Mossad ja CIA olivat mukana, sanottiin olevan valmiina, mutta sitä pidäteltiin poliittisesti Recep Tayyip Erdoganin suoran puuttumisen jälkeen. Israel oli myös varoittanut jo varhaisessa vaiheessa mahdollisuudesta, että Iran sulkisi Hormuzin salmen. Trump oli varautunut tähän skenaarioon, mutta pidättäytyi aluksi ennaltaehkäisevistä toimista. Näin ollen myöhempi saarto ei tullut yllätyksenä.

Mikäli sota syttyisi uudelleen, seuraukset olisivat välittömiä ja kauaskantoisia. Väestölle se tarkoittaisi ennen kaikkea paluuta poikkeustilaan, jossa soi sireenit, käytetään suojia ja arki määrittyy jälleen epävarmuuden vallitessa. Siviililentoliikenne Israeliin ja sen ilmatilassa rajoitettaisiin jälleen voimakkaasti tai keskeytettäisiin kokonaan, kansainväliset lentoyhtiöt peruuttaisivat reittejään, ja maa voisi joutua väliaikaisesti eristyksiin. Samalla hyökkäykset kriittiseen infrastruktuuriin, taistelujen laajeneminen useille rintamille – erityisesti Libanoniin – sekä uusi eskalaatio Persianlahdella ja mahdolliset häiriöt Hormuzin salmessa ovat edelleen todennäköisiä. Taloudelliset seuraukset tuntuisivat välittömästi: öljyn hinnan nousu, toimitusketjujen häiriöt ja kasvava globaali paine.

Kansainvälinen paine kohdistuisi yhä enemmän Israeliin, etenkin koska yhä useammat katsovat, että Jerusalem ajoi Washingtonin tähän sotaan. Raamatun historian valossa kansakuntien Israelille kohdistama paine ei ole mitään uutta. Israelin historia osoittaa yhä uudelleen, että suurimman paineen ja eristyneisyyden hetkinä todellinen kysymys on, luottaako kansa yksinomaan poliittisiin liittoutumiin vai omaan lujuuteensa ja kutsumukseensa. Ratkaiseva kysymys ei siis ole pelkästään se, palaako sota, vaan se, miten Israel suhtautuu siihen.