Julistuksen teksti

Seuraava kannanotto Balfourin julistuksesta ja Palestiinan mandaatin teksteistä on käännetty Australian ja Uuden Seelannin juutalaisten digilehdestä:

  • Digital Jewish news daily for Australia and New Zealand, 
    October 30, 2019 by David Singer

Balfourin julistus ja Palestiinan mandaatti 
ovat edelleen avain rauhaan

Balfourin julistus (”Julistus”), annettu 2. marraskuuta 1917, ja 24. heinäkuuta 1922 annettu Palestiinan mandaatti (”Mandaatti”), ovat edelleen avaimet juutalaisten ja arabien välisen konfliktin ratkaisemisessa.

Julistuksen vaatimus perustaa juutalaisille kansallinen koti Palestiinaan oli historiallinen:

2. marraskuuta 1917

Rakas Lord Rothschild,

Minulla on suuri ilo välittää teille, Hänen majesteettinsa hallituksen puolesta, seuraava julistus sympatian osoituksena juutalaisten sionististien pyrkimysten suhteen, joka on esitetty ja hyväksytty kabinetissa.

"Hänen majesteettinsa hallitus suhtautuu myönteisesti juutalaisten kansan kansallisen kodin perustamiseen Palestiinaan ja pyrkii kaikin tavoin helpottamaan tämän tavoitteen saavuttamista. On selvää, että ei tule tehdä mitään, mikä voi vahingoittaa ei-juutalaisten yhteisöjen jo olevaa yhteiskunnallista- ja uskonnollista oikeudellista asemaa Palestiinassa tai juutalaisten nauttimaa oikeudellista ja poliittista asemaa missä tahansa muussa maassa. "

Olisin kiitollinen, jos voisitte tuoda tämän julistuksen sionistiliikkeen tietoon.

Vilpittömästi sinun,

Arthur James Balfour

Vaikkakaan se ei ollut sitova kansainvälisen lain mukaan, - se muuttui toiseksi (eli sitovaksi), kun julistus sisällytettiin mandaatin johdanto-osaan ja Kansainliitto hyväksyi sen yksimielisesti:

Liittoutuneiden suurvallat (the Principal Allied Powers) ovat sopineet Kansainliiton yleissopimuksen 22 artiklan määräysten täytäntöönpanemiseksi antavansa näiden valtioiden valitsemalle mandaatille Palestiinan alueen hallinnon, joka aiemmin kuului Turkin valtakunnalle, päävaltojen asettamissa rajoissa; ja

Liittoutuneiden suurvallat ovat myös sopineet, että mandaatin olisi vastattava Hänen brittiläisen majesteettinsa hallituksen alun perin 2. marraskuuta 1917 antaman ja mainittujen päävaltojen hyväksymän julistuksen täytäntöönpanosta juutalaisen kansallisen kodin perustamiseksi Palestiinaan. On selvästi ymmärrettävä, että mitään ei pitäisi tehdä, mikä voisi vahingoittaa Palestiinan olemassa olevien ei-juutalaisten yhteisöjen kansalaisoikeuksia ja uskonnollisia oikeuksia tai juutalaisten oikeuksia ja poliittista asemaa missä tahansa muussa maassa;

Näin on tunnustettu juutalaisten kansan historiallinen yhteys Palestiinaan ja perusteet kansallisen kodin uudelleenrakentamiseksi kyseisessä maassa,

Liittoutuneiden suurvallat ovat valinneet Hänen brittiläisen majesteettinsa Palestiinan mandaatin haltijaksi;

Liittoutuneiden suurvallat olivat Britannian imperiumi, Ranska, Italia ja Japani.

Heidän vahvistamansa Palestiinan rajat määräytyivät siten kuin ovat nykyisten valtioiden, Israel, Gaza, Juudea ja Samaria (Länsiranta) ja Jordania (jota kutsuttiin silloin Trans-Jordaniaksi), ulkorajat.

Mandaatin 25. artiklan mukaan – Mandaatin saajalla oli oikeus Kansainliiton neuvoston suostumuksella lykätä tai pidättää toimeksiannon sellaisten määräysten soveltamista, joita se voi pitää soveltumattomina paikallisiin olosuhteisiin.

Kansainliiton pääsihteeri välitti 23. syyskuuta 1922 liiton jäsenille tiedoksi Palestiinan mandaatin 25. artiklaa koskevan muistion, jonka Ison-Britannian hallitus esitti liiton neuvostolle 16. syyskuuta 1922 (”Muistio”) ja jonka neuvosto on hyväksynyt.

Muistiossa jätettiin Trans-Jordania (78% Palestiinan alueesta) ulkopuolelle alueesta, joka on mahdollinen alue juutalaisten kansalliskodin perustamiseksi Palestiinassa.

YK:n jatkuva epäonnistuminen näiden Kansaliiton päätösten uskollisessa täytäntöönpanossa on edelleen suurin kompastuskivi juutalaisten ja arabien välisen konfliktin lopettamisessa.

Kansainliiton vuonna 1922 harkitsema kahden valtion ratkaisu - Israel ja Jordania sopimiensa lopullisten rajojen sisällä - jää edelleen ainoaksi toteuttamiskelpoiseksi kahden valtion ratkaisuksi vuonna 2019.