Suomen¬juutalaisten henkinen vahvuus
Syksyllä 1942 valtaosa Eurooppaa oli saksalaisen sotilassaappaan alla ja heitä pelkäsivät niin juutalaiset kuin monet muutkin.
Suomessa kasvaneiden oman maan juutalaisten käytös kertoi kuitenkin korostetusti päinvastaisesta. Heidän asenteensa saksalaisia kasvokkain kohdatessaan on ollut suorastaan haastava: "Minä en teitä pelkää!"
Yksittäistapauksia, joissa on sääntö
- Salomon Klass – Kiestingissä hyvin taistellut kapteeni Salomon Klass kertoi telttaansa kiitoskäynnille tulleelle, everstin johtamalle saksalaisupseerien seurueelle, että hän osasi hyvin saksaa, koska juutalaisena hänen kotikielensä oli jiddish. Saksalaisten reaktio oli yllättynyt, mutta asiallinen, vaikkakin vierailu päättyikin samantien.
- Leo Skurnik puolestaan, kuultuaan saksalaisten ehdottavan hänelle rautaristiä, pyysi esimiestään kenraali Siilasvuota kertomaan saksalaisille, että hän pyyhkii persettään moisella ristillä. Näin Siilasvuo tekikin ja myöhemmin saksalaiset vaativat Skurnikin luovuttamista heille rangaistavaksi, mihin Siilasvuo ei tietenkään suostunut.
- Lotta Dina Poljakoff kävi saksalaisten esikunnassa katsomassa rautaristiä ja poistui paikalta sitä vastaanottamatta.
- Mikael Livson – Ilmavoimien esikunnassa toiminut Mikael Livson kieltäytyi tervehtimästä saksalaisia upseereita. Saksalaiset valittivat asiasta, mutta Livsonin esimiehet eivät valituksista piitanneet. – Suomen armeija on ollut ainoa armeija maailmassa, jossa juutalainen sai jättää tervehtimättä saksalaisia omien esimiestensä hyväksynnällä.
- Liikkeenharjoittaja Livsonilla, Mikael ja Aron Livsonin isällä, oli vaatetusliike Kotkassa, jossa Suomenlahden satamakaupunkina oli myös saksalaisia merimiehiä. Liikkeenharjoittaja Livson ei kuitenkaan halunnut palvella saksalaisia, vaan poisti heidät kaupastaan. – Tänä päivänä Livson saisi syytteen syrjinnästä!
- Tykkimies Bolotovsky määrättiin kesällä 1942 Syvärin rintamalla tulkiksi. Saksalaisten ihmeteltyä hänen hyvää saksankielentaitoaan, Bolotovsky vastasi, että "...on strategisesti tärkeätä tietää vihollisen kieli. Minähän olen juutalainen ja Sinä saksalainen."
Nämä tapahtumat, jotka suomalaisten silmissä ovat olleet pieniä ja jopa hupaisia, ovat kansallissosialistien rotuoppien näkökulmasta olleet pöyristyttäviä. Ne ovat myös osoittaneet heille, että Suomen juutalaisten asema yhteiskunnassa oli vahva, eivätkä he tunteneet itseään millään lailla alempiarvoisiksi taikka pelokkaiksi saksalaisten edessä. Tapausten yhteydessä tulee myös selvästi esiin, että muut suomalaissotilaat tukivat heitä saksalaisvastaisessa asennoitumisessa.
Armeija poliittisen johdon takana
Vaikka julkisuudessa ei asiasta tuolloin tiedettykään, olivat Suomen päättäjät ottaneet varsin tiukan asenteen maan koskemattomuuden suhteen jo ennen jatkosodan alkua. Mannerheimin arvovalta takanaan kenraali Heinrichs oli kesäkuussa 1941 varoittanut saksalaisia "syvän vakavasti jokaisesta yrityksestä muodostaa jonkinlainen Quisling-hallitus, mikä heti katkaisisi kaiken yhteistyön jatkamisen Suomen ja Saksan välillä."
Myös suurlähettiläs Kivimäki oli - diplomaattisen kohteliaasti toki - vaatinut Saksalta Suomen sisäisten asioiden kunnioittamista. Loppuvuodesta 1942 Kivimäki saattoikin ilmoittaa, että "Führer on käskenyt Saksaa olemaan sekaantumatta Suomen sisäisiin asioihin." – Milloin Hitler oli käskynsä antanut, ei ole tiedossa.
Suomenjuutalaisten henkinen vahvuus-internetsivu löytyy tästä.