Katina-laiva

Poika dokumentoi äitinsä kokemukset Aliyah Bet -aluksella

Katinan tarina on sellainen, jota on harvoin kerrottu aiemmin.

Jerusalem Post; Julkaistu: 6. TAMMIKUUTA 2022


Vielä kaksi vuotta sitten Oded Tira, entinen valmistajien liiton puheenjohtaja ja tykistön päällikkö, ei tiennyt, että hänen äitinsä Dina Torres piilotteli sankaritarinaa menneisyydestään.

"Eräänä päivänä pari vuotta sitten äitini ja minä aloimme puhua hänen menneisyydestään, ja pyysin häntä kertomaan minulle joitakin kokemuksiaan siitä, miten hän oli saapunut Israeliin Aliyah Betin toimesta - koodinimi, joka annettiin laittomalle maahanmuutolle Israeliin mandaattikaudella. Hän ei ollut koskaan kertonut minulle mitään yksityiskohtia; hän oli kai tukahduttanut nämä muistot suurimman osan elämästään", Tira kertoo.

Torres oli selvinnyt matkasta Katina-laivalla, hiililaivalla, jonka Beitar-nuorisoliike oli muuntanut vuoden 1938 lopulla, jotta se voisi kuljettaa siirtolaisia laittomasti Palestiinaan, joka oli edelleen Britannian hallinnassa. Pyhään maahan pyrkivät juutalaiset nousivat laivaan Romanian Constantzassa, joka oli varustettu riittävillä elintarvikkeilla ja varusteilla 10 päivän matkaa varten. Vaikea matka kesti lopulta kolme ja puoli kuukautta, jonka aikana matkustajat kärsivät lähes epäinhimillisistä olosuhteista.

Tänä aikana Aliyah Betin komentajat, jotka oli komennettu alukselle, olivat tekemisissä yhä vaikeamman tilanteen kanssa, johon kuului useita matkustajien kuolemia ja organisaation sisäisiä riitoja. Ja kun matkustajat vihdoin pääsivät maihin, heistä tuli väline Beitarin ja Haganan välisessä valtataistelussa.

Tämän äitinsä kanssa käydyn keskustelun jälkeen Tira, joka toimii Jabotinsky-instituutin johtokunnassa, alkoi tehdä tutkimusta järjestön arkistossa, josta hän löysi muutamia asiakirjoja, joissa oli yksityiskohtia Katinan matkasta. Tämä herätti hänen kiinnostuksensa, ja niinpä Tira otti seuraavaksi yhteyttä Jabotinsky-instituutin puheenjohtajaan Yossi Ahimeiriin, joka yhdisti hänet laivan komentajana toimineen tohtori Zelik Paolin tyttäriin.

Tira järjesti tapaamisen näiden naisten ja Torresin äidin välille, minkä jälkeen Torres alkoi hiljalleen avautua tästä tuskallisesta tarinasta, jota hän oli pitänyt lukkojen takana kaikki nämä vuodet. "Katinan matkaan liittyvät asiakirjat eivät todellakaan tarjonneet paljon tietoa matkasta. Vasta kuultuani äitini puhuvan kokemuksistaan tajusin, miten uskomaton tämä tarina todella oli", Tira kertoo.

Tira alkoi kirjoittaa ylös kaikki Katinan matkasta saamansa tiedot, ja jossain vaiheessa hän tajusi, että hänellä oli tarpeeksi materiaalia kootakseen sen kirjaksi Sefinat Hatalot (Kärsimyksen laiva), jonka Matar julkaisi äskettäin hepreaksi. Se on Katinan matkaan perustuva fiktiivinen kertomus, joka sisältää mahdottoman rakkaustarinan ja myös vakoilua.

Kirjassa Tira kutsuu laivaa nimellä Katisos, ja hän muutti myös päähenkilöiden nimet. Viisi kuukautta sitten kuollut Tiran vaimo Zaza (Shlomit) oli se, joka alun perin ehdotti, että Tira kirjoittaisi äitinsä tarinan kirjan muotoon.

"Äitini syntyi Tšekin tasavallassa, ja hän ja isäni alkoivat suunnitella siirtolaisuutta Israelin maahan vuonna 1938", Tira lisää. "He olivat molemmat innokkaita sionisteja, ja isäni oli revisionisti ja Jabotinskyn vahva kannattaja, joka ennusti sodan puhkeavan pian.

"Siksi hän kannusti aktiivisesti kannattajiaan lähtemään Euroopasta ennen kuin oli liian myöhäistä ja muuttamaan Palestiinaan. Äitini kuvaili, kuinka hän oli siirtynyt etuoikeutetusta elämästä - nuoruudessaan hän oli nauttinut tenniksen pelaamisesta ja vuorikiipeilystä - yhtäkkiä joutuakseen laivalle keskelle valtamerta ja taistelemaan hengissä pysymisestä."

Laiva oli alun perin rakennettu 50 merimiehen käyttöön, mutta siihen oli tungettu 750 pakolaista. "Ruokaa oli hyvin vähän, saniteettitilat olivat olemattomat, eikä meillä ollut paikkaa, missä nukkua", Tira kertoo. "Lisäksi pian laivan lähdön jälkeen myrskyjen seurauksena laivaan alkoi tihkua vettä.

"Toisella kerralla, kun vesisäiliö rikkoutui, matkustajat joutuivat pesemään itsensä ja harjaamaan hampaansa suolaisella merivedellä. Ripuli- ja aivokalvontulehdustapauksia oli useita, ja valitettavasti monet ihmiset kuolivat matkan aikana. Lyhyesti sanottuna vanhempani ja kaikki muut kärsivät suuresti tämän vaikean matkan aikana, joka tapahtui epäinhimillisissä olosuhteissa."

KIRJASSA kuvataan yksityiskohtaisesti useita matkan aikana sattuneita tapahtumia, muun muassa yksi helmikuussa 1939 sattunut tapaus. Katina oli yrittänyt päästä lähelle rannikkoa Herzliyan lähellä, mutta koska siellä oli lukuisia brittijoukkoja vartioimassa rantoja, se ohjattiin Kyprokselle.

Sen jälkeen, kun se oli viipynyt merellä useita viikkoja, toinen siirtolaisalus, Jifo B, joka oli myös ollut matkalla Israelin maahan, lähetettiin tuomaan Katinalle lääkkeitä ja ruokaa. Valitettavasti Jifo B ajoi karille ja upposi, joten sen 500 matkustajaa liittyi Katinalla jo olleisiin 750 matkustajaan.

"Jifo B:n matkustajat, jotka olivat matkustaneet riittävän suurella veneellä, johon kaikki mahtuivat, olivat hämmästyneitä Katinan olosuhteista", Tira lisää.

Toinen kirjassa kerrottu tarina liittyy naiseen, jonka aviomies sai kiinni pettämisestä yhden merimiehen kanssa, minkä jälkeen hän hakkasi naisen melko pahasti. Kapteeni, johon viitattiin nimellä tohtori Sol, päätti ottaa aviomiehen pois laivalta ja laittaa hänet veneeseen, mikä herätti melkoista kritiikkiä.

"Tällaisten hankalien asioiden kanssa laivan komentaja tohtori Paol joutui kamppailemaan päivittäin. Toisinaan hänen oli tehtävä päätöksiä, jotka eivät olleet suosittuja", Tira lisää.

Miten matkustajat reagoivat tohtori Paolin päätöksiin?

"Luulen, että useimmat heistä ymmärsivät, että kyseessä oli ainutlaatuisen monimutkainen tilanne, ja olivat kiitollisia hänen vahvoista johtamiskyvyistään. Kirjassa kuvaan aluksen kapteenin ja tohtori Paolin välistä vuorovaikutusta, joka tapahtuu sen jälkeen, kun kaikki matkustajat ovat poistuneet aluksesta.

"He istuvat yhdessä kannella ja rentoutuvat hetken tämän haastavan matkan jälkeen. On selvää, että heille on kehittynyt hyvin tiivis suhde yhdessä koettujen monimutkaisten päivien ja hyvän tiimityön tuloksena."

Kaksi vuotta sitten Katinan Israelin rannoille saapumisen 80-vuotispäivän kunniaksi jotkut Katinalla matkustaneiden siirtolaisten jälkeläiset päättivät järjestää tapaamisen muiden Katinan matkustajien jälkeläisten kanssa, mukaan lukien Tira, komentajan tyttäret, ja Eran Segal, Moshe Segalin, joka on kuuluisa siitä, että hän puhalsi shofariin Jom Kippurin päättyessä Länsimuurilla uhmaten brittiläisen mandaattivaltuuskunnan lakia, pojanpoika.

Oliko kirjan kirjoittaminen sinulle terapeuttinen kokemus?

"Ehkä", Tira sanoo vakava ilme kasvoillaan. "Tärkein syy kirjan kirjoittamiseen oli historiallinen oikeudenmukaisuus. Minusta on tärkeää, että ihmiset tietävät tästä tuskallisesta matkasta; että he saavat tietää traumoista, joita ihmiset kokivat yrittäessään niin kovasti päästä juutalaisten maahan.

"Äitini kuunteli kirjan ääniversion, mikä oli hänelle hyvin tunteikas kokemus. Hänen oli kuitenkin vaikea kuunnella muutamia kohtia, koska ne toivat mieleen muistoja vaikeista ajoista. Luulen siis, että kirjoitin sen osittain myös äidilleni."

Miksi luulet, ettei kukaan ole aiemmin kirjoittanut Katinan tarinasta?

"En oikein tiedä, mutta minulla on teoria. Luulen, että se ei sopinut kansalliseen eetokseen, valtavirran ajattelutapaan, koska alkuvuosina valtiovalta oli vasemmiston hallinnassa. Koska Katina oli Beitarin alus, se oli kätevää jättää pois historiankirjoista.

"Kun isäni vihdoin saapui Israeliin, hän liittyi heti Haganaan, koska ainoa tapa löytää työtä oli ryhtyä Mapainikiksi (Mapainik on puhekielen termi Mapain, historiallisen Israelin työväenpuolueen, jäsenelle tai kannattajalle). Toisin sanoen Katinan tarinan tukahduttaminen saattoi olla poliittinen päätös.

"Laivalla oli muuten Hashomer Hatza'irin jäseniä, mikä osoittaa, että Israelin ulkopuolella eri sionistiset järjestöt suhtautuivat toisiinsa hyväksyvämmin kuin heidän kollegansa Israelin sisällä. Katina, joka oli Beitarin laiva, ei ollut ongelma päästää Hashomer Hatza'irin kannattajia mukaan matkalle."

Vuosien varrella on kerrottu monia tarinoita Aliyah Bet -siirtolaislaivoista, jotka yrittivät saapua esivaltiollisen Israelin rannoille. Luuletko, että joku yritti tahallaan haudata Katinan tarinan?

"Harkitsin tätä teoriaa varmasti kirjaa kirjoittaessani. Vertasin tätä tarinaa jatkuvasti esimerkiksi Exoduksen tarinaan, jota muistellaan palkitussa elokuvassa, jonka pääosassa on Paul Newman. Sanotaanpa vain, että Hagana ja keskusta-vasemmistolainen johto Israelissa olivat tuolloin erittäin menestyksekkäitä PR-pyrkimyksissään. Heillä oli suurempi tuki yhteisöltä sekä suuremmat resurssit."

Kirjan julkaisemisen jälkeen Tira on saanut runsaasti puheluita Katinan matkustajien jälkeläisiltä. "Vähän aikaa sitten", Tira kertoo surullisen hymyn kera, "radiohaastattelun jälkeen sain puhelun naiselta, joka kertoi, että hänen vanhempansa olivat matkustaneet Katinalla, mutta eivät olleet suostuneet kertomaan mitään yksityiskohtia kokemuksistaan.

"1950- ja 1960-luvuilla Israeliin tulleet Aliyah Bet -siirtolaiset tekivät kaikkensa salatakseen siirtolaisasemansa. 'Pakolaiseksi' kutsuminen oli tuohon aikaan yksi kirvelevimmistä kommenteista, joita ihminen saattoi saada. Nykyään pidämme heitä sankareina, mutta niin ei ollut silloin. Muistan nähneeni, miten nöyryytetyksi vanhempani tunsivat itsensä, kun ihmiset puhuivat heistä halventavasti."

Kenen toivot lukevan kirjasi?

"No, ensinnäkin toivon, että kaikki niiden rohkeiden sielujen lapset ja lapsenlapset, jotka löysivät tiensä Israeliin aivan järkyttävissä olosuhteissa, lukevat kirjan. Jokaisella aluksella on oma monimutkainen tarinansa.

"Toivon, että nuoret lukevat kirjan, jotta he osaisivat arvostaa sitä, mitä heidän vanhempansa joutuivat kokemaan päästäkseen Israelin maahan". En usko, että monet lapset tietävät nykyään paljonkaan näistä kokemuksista, ja pelkään, että tämä osa juutalaisten historiaa pyyhkiytyy pois yleisestä tietoisuudesta.

"Nykyajan nuoret ovat tottuneet siihen, että heille tarjotaan kaikki hopealautasella, eivätkä he ole tietoisia niistä vaikeuksista, joita heidän esi-isänsä kävivät läpi rakentaakseen nykyaikaisen Israelin valtion. Heidän on opittava tästä.

"Nykyään kaikki on nopeaa ja viestit ovat lyhyitä. Siksi kirjoitin kirjan historiallisena romaanina enkä vain kuivien faktojen koosteena."