Netanyahun koalitio hyväksyi kiistanalaisen lain, joka heikentää oikeuskanslerin valtaa

Lakiesitys hyväksyttiin lopullisessa toisessa ja kolmannessa käsittelyssä äänin 65–51, ja sitä pidetään yhtenä tärkeimmistä laeista, joiden läpiviemistä koalitio on ajanut.

Jerusalem Post 15. heinäkuuta 2026

Knessetin täysistunto hyväksyi keskiviikkona kiistanalaisen lakiesityksen, jolla pyritään heikentämään merkittävästi oikeuskanslerin valtaa vaikuttaa hallitukseen ja valvoa sen toimintaa.

Lakiesitys hyväksyttiin lopullisessa toisessa ja kolmannessa käsittelyssä 65 kansanedustajan äänestäessä puolesta ja 51 vastaan. Lakiesitystä pidetään yhtenä niistä keskeisistä lainsäädäntöhankkeista, joiden läpiviemistä pääministeri Benjamin Netanyahun koalitio on ajanut hallituskauden aikana.

Lain hyväksyminen tapahtuu keskellä hallituksen jatkuvaa kiistaa oikeuslaitoksen ja yleisen syyttäjän Gali Baharav-Miara kanssa.

Lakiesityksen esitti kansanedustaja Simcha Rothman (Uskonnollinen sionistipuolue) – joka johtaa Knessetin perustuslaki-, laki- ja oikeusvaliokuntaa, jossa lakiesitystä käsiteltiin – yhdessä muiden koalition kansanedustajien kanssa.

Lakiesitys rajoittaa oikeuskanslerin valvontavaltuuksia

Lakiesityksen keskeinen ehdotus antaa hallitukselle mahdollisuuden jättää huomiotta oikeuskanslerin oikeudelliset lausunnot, joita pidetään yleensä toimeenpanovallan kannalta sitovina, ellei tuomioistuin toisin päätä.

Toinen keskeinen ehdotus poistaa oikeuskanslerilta yksinomaisen valtuuden esittää valtion kantaa tuomioistuimessa. Lakiesitys avaa hallitukselle myös mahdollisuuden päättää, miten oikeuskansleri erotetaan ja nimitetään.

Nykyinen menettely oikeuskanslerin erottamiseksi edellyttää eläkkeellä olevan korkeimman oikeuden tuomarin johtamaa komiteaa. Hallitus oli äänestänyt Baharav-Miara erottamisesta viime vuoden elokuussa, mutta korkein oikeus kumosi myöhemmin kyseisen päätöksen.

Israelin demokratiainstituutti (IDI) on todennut, että lainsäädännöllä muutettavat toiminnot ovat tärkeimmät välineet, joiden avulla oikeuskansleri voi turvata oikeusvaltion periaatteet.

IDI lisäsi, että lakiesitys voisi ”heikentää lainvalvontajärjestelmän riippumattomuutta, vahvistaa hallituksen asemaa ja poistaa sen valtaa rajoittavia mekanismeja tavalla, joka horjuttaisi Israelin demokratiaa sekä oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien suojelua”.

Oikeustieteilijät ovat myös varoittaneet, että lakiesitys antaisi hallitukselle ennennäkemättömän vallan sen tärkeimmän oikeudellisen haasteen suhteen. Lain on määrä tulla voimaan 1. tammikuuta 2027, tulevien vaalien jälkeen.

Laki velvoittaa hallituksen hyväksymään 30 päivän kuluessa lain voimaantulosta uuden päätöksen oikeuskanslerin nimittämis- ja erottamismenettelystä.

Israelin oikeuskansleri ei ole pelkästään Yhdysvaltojen tai Ison-Britannian oikeusministerin vastine.

Israelin oikeuskanslerin rooliin yhdistyy useita tehtäviä: hallituksen oikeudellinen neuvonantaja, lain tulkitsija toimeenpanovallan käyttäjälle, valtion edustaja tuomioistuimessa, valtion syyttäjälaitoksen johtaja sekä lopullinen päätäntävalta merkittävissä rikosasioissa, joissa on osallisina korkeita virkamiehiä.

Nykyinen hallitus on toistuvasti joutunut ristiriitaan Baharav-Miaran kanssa väittäen, että hän estää tahallaan poliittisia aloitteita. Ministerit ja koalition kansanedustajat ovat syyttäneet häntä ”noitavainojen” järjestämisestä.

Kaksi keskeistä erimielisyyttä, joita hallituksella on ollut Baharav-Miaraa kohtaan, koskivat hänen kieltäytymistään peruuttamasta Netanyahua vastaan käynnissä olevaa oikeudenkäyntiä kesken prosessin sekä hänen vaatimustaan panna täytäntöön korkeimman oikeuden päätökset varojen takavarikoimisesta haredi-yhteisön (ultraortodoksisten) asevelvollisuuden kiertäjiltä.

Baharav-Miara nimitettiin virkaan edellisen hallituksen kaudella. Hän on varoittanut myös kyseisestä lainsäädäntöehdotuksesta.

Lakiesitystä on muutettu Knessetin valiokuntakokouksissa ensimmäisen käsittelyn jälkeen, jotta lainsäädäntöprosessia voitaisiin nopeuttaa ennen Knessetin taukoa tulevien vaalien alla.

Koalitio on toteuttanut lainsäädäntörynnäkön saadakseen läpi mahdollisimman monta lakiesitystä tällä viikolla ennen taukoa. Toinen kiistanalainen lakiesitys, josta äänestetään pian, tähtää laajamittaisiin uudistuksiin Israelin yleisradiotoiminnassa, jota johtaa viestintäministeri Shlomo Karhi.

Yksi keskeinen seikka, joka poistettiin lakiesityksestä, oli yritys jakaa oikeuskanslerin nykyiset tehtävät ja toimivaltuudet kahden erillisen viranhaltijan kesken: oikeuskanslerin ja yleisen syyttäjän.

Knessetin perustuslaki- ja oikeusvaliokunta on pitänyt kuukausien ajan maratonkokouksia lakiesityksestä, jotta se saataisiin läpi ennen hallituksen toimikauden päättymistä.

Kannattajat ylistävät uudistusta, vastustajat hakevat muutosta oikeudesta

Kannattajien mielestä lakiesitys on demokraattinen korjausliike liian voimakkaaseen oikeusviranomaiseen. Vastustajien mielestä se on yksi hallituksen oikeusjärjestelmän uudistuksen merkittävimmistä osista, joka heikentää oikeuskanslerin roolia.

Heti lain hyväksymisen jälkeen korkeimpaan oikeuteen jätettiin vetoomuksia lain kumoamiseksi.

Vetoomukset jättivät Israelin laadukkaan hallinnon liike (MQG), Israelin kansalaisoikeusjärjestö, kansanedustaja Gilad Kariv (Demokraatit) sekä Zulat-instituutti.

MQG tuomitsi lainsäädännön ja kutsui sitä ”jälleen yhdeksi lenkiksi hallintojärjestelmän uudistuksen ketjussa: laiksi, joka antaa hallitukselle oikeuden päättää itse, ettei oikeudellinen lausunto ’heijasta lakia’”.

Oikeusministeri Yariv Levin ja muut koalition kansanedustajat ylistivät lakiesityksen hyväksymistä. Levin totesi, että ”tänään hyväksytty laki on toinen keskeinen pilari oikeuslaitoksen uudistuksessa”.

Netanyahun syrjäyttämistä tavoittelevan oppositioryhmän johtajat tuomitsivat lakiesityksen hyväksymisen ja lupasivat kumota sen tulevien vaalien jälkeen.

Yashar-puolueen johtaja Gadi Eisenkot totesi, että kyseessä oli ”räikeä yritys neutraloida Israelin valvojat ja purkaa oikeusvaltio”.

Hän varoitti, että tämä luo vaarallisen ennakkotapauksen, jossa hallitus ”asettaa itsensä lain yläpuolelle ja hylkää jokaisen demokraattisen valtion perustavanlaatuisimman velvollisuuden”.