Israelin puolustusvoimat

Israelin puolustusvoimat,
sotilaallinen organisaatio, Israel

Israelin puolustusvoimat (IDF), Israelin asevoimat, jotka käsittävät Israelin armeijan, laivaston ja ilmavoimat.

IDF perustettiin 31. toukokuuta 1948, vain kaksi viikkoa Israelin itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Sen perustamisesta lähtien sen ohjaavat periaatteet ovat muuttuneet maan tarpeeksi puolustautua numeerisesti ylivoimaisilta naapureilta. Tämän opin ensisijainen elementti on usko siihen, ettei Israelilla ole varaa hävitä yhtä sotaa. 

IDF:n suunnittelijat uskovat, että tämä tavoite voidaan saavuttaa vain puolustustavalla, joka käyttää ylivoimaisen voiman nopeaa mobilisointia sodan viemiseksi vihollisen alueelle. Koska Israelin armeijalla on suhteellisen pieni aktiivisen tehtävän osa - 2000-luvun alkupuolen arvioiden mukaan se oli noin 125 000 sotilasta, joista noin kaksi kolmasosaa oli varusmiehiä - tämä tehtävä voidaan saavuttaa vain ylläpitämällä hyvin koulutettua reserviasevoimaa ja aktiivisella tiedustelulla tiedon keräämiseksi. Näitä inhimillisiä voimavaroja täydennettiin vankoilla varhaisvaroitusjärjestelmillä, joka on yksi maailman edistyneimmistä sotanäyttämön ohjusten puolustusverkostoista, ja mekanisoidusta joukosta, johon kuului noin 2500 päätaistelupanssarivaunua ja yli 5000 panssaroitua kuljetusajoneuvoa.

Koska IDF on riippuvainen reserviyksiköistä ylivoimaiselta osin jalkaväen vahvuudestaan, se voitaisiin tarkemmin luokitella kansalaispuolustusvoimaksi, jota täydentää pieni joukko ammattisotilasyksiköitä ja aktiivipalveluksessa olevia varusmiehiä. 

Sotilaspalvelus on pakollista juutalaisille ja druusille, sekä miehille että naisille, ja tšerkessiläisille (Euraasian Kaukasuksen vuoristoalueelta tulleet) miehille. Asevelvollisuuden lykkäämiset ovat opiskelijoiden käytettävissä, ja vapautukset palveluksesta myönnetään naimisissa oleville naisille, naisilla, joilla on lapsia, ja miehille, jotka harjoittavat uskonnonopintoja. Aktiivisen asevelvollisuuden aika on miehillä 32 kuukautta ja naisilla 24 kuukautta; tätä seuraa vuosikymmenien pituinen pakollinen reservipalvelus (naisten ikään 50 vuotta ja miesten ikään 55 vuotta saakka).

IDF:n jalkaväen erikoisyksiköiden joukossa ovat Nahalin prikaati, David Ben-Gurionin perustama yksikkö, joka yhdistää sotilaallisen ja maatalouden koulutuksen. Kfir-prikaati, joka on erikoistunut kaupunkitaisteluun ja terrorismin torjuntaan; taistelupioneerijoukot; ja laskujoukot. IDF:n komentaja on pääesikunnan päällikkö, joka on puolustusministerin siviilivalvonnan ala. Ilmavoimien ja laivaston päälliköt raportoivat esikuntapäällikölle (ensimmäinen esikuntapäällikkö oli Yaacov Dori), samoin kuin alueelliset komentajat ja erilaisten puolustuslinjojen päälliköt. Yksi tällainen osasto on tiedustelujoukot, jotka yhdessä Mossadin (ulkoiset operaatiot) ja Shin Betin (sisäiset operaatiot) kanssa muodostavat Israelin tiedustelu- ja vastatiedustelupalvelun kolme pilaria.

Asevoimat

Sotilasasiantuntijat pitävät Israelin puolustusvoimia (IDF) yleensä yhtenä hienoimmista asevoimista maailmassa. IDF:n oppia on muokattu Israelin perustamisen jälkeen maan tarpeella estää hyökkäys vihamielisten arabinaapureidensa numeerisesti ylivoimaisilta ja maantieteellisesti edistyneiltä voimilta. 

Tämä oppi sisältää IDF:n uskomuksen, jonka mukaan Israelilla ei ole varaa menettää yksittäistäkään sotaa, joka mielessä pitäen päämäärä voidaan saavuttaa vain puolustustavalla, johon sisältyy verraton tiedeyhteisö ja ennakkovaroitusjärjestelmät sekä hyvin koulutettu, nopeasti mobilisoitu reservikomponentti yhdistettynä strategisella voimavaralla, joka koostuu pienestä, hyvin koulutetusta, aktiivipalveluksessa olevasta sotaväestä, joka pystyy viemään sodan vihollisalueelle, saavuttamaan nopeasti sotilaalliset tavoitteet ja vähentämään nopeasti vihamielisiä voimia.

Integroitu meri-, ilma- ja maavoimat kattava organisaatio, IDF, koostuu pienestä joukosta aktiiviupseereita, varusmiehiä ja reserviläisiä. Reserviläiset suorittavat noin 20-50 päivää asepalvelusta ja koulutusta vuodessa, mutta kansallisen hätäreservin aikana sitä voidaan jatkaa loputtomiin.

Koska IDF on riippuvainen väestön reserviläisistä miehistötarpeen täyttämiseksi, se on edelleen pääasiassa suositumpi puolustusrakenne kuin ammattiarmeija. Siksi siviili-sotilassuhteet perustuvat vahvasti armeijan alistamiseen siviilivalvontaan. IDF:n esikuntapäällikön, maan korkeimman armeijanpäällikön, nimittää hallitus puolustusministerin suosituksen perusteella, joka valitsee nimitettävän IDF:n upseereista. 

Koulutus on tärkeä osa Israelin sotilaallista menestystä, ja IDF ylläpitää laajaa sotilaskoulujen ja korkeakoulujen verkostoa värvättyjen henkilöstön ja upseerien kouluttamiseksi. Lisäksi erityisjoukot, Nahal, yhdistävät armeijan ja maatalouden koulutuksen ja vastaavat myös uusien puolustussiirtokuntien perustamisesta Israelin rajojen varrelle. Nuorisopataljoonat hoitavat esisotilaskoulutusta nuorille sekä koulussa että sen ulkopuolella. Israelin hallitus myös määrää IDF:n tarjoamaan koulutuspalveluja äskettäin maahanmuuton tehneille aina, kun sitä tarvitaan.

Historia

Israelin puolustusvoimien (IDF) historia kietoutuu alkuvaiheessa Haganan historiaan.

Hashomer 

Hashomer ("Vartija") oli juutalainen puolustusorganisaatio Palestiinassa, joka perustettiin huhtikuussa 1909. Se oli Bar-Giora -ryhmästä kasvanut yksikkö, ja se hajotettiin Haganan perustamisen jälkeen vuonna 1920. Hashomer vastasi juutalaisten siirtokuntien turvallisuudesta Yishuvissa, vapauttaen juutalaisyhteisöt ulkomaisten konsulaattien ja arabivartijoiden riippuvuudesta, heidän turvallisuutensa takaamiseksi.

Ennen vuotta 1948: Vuoden 1947 YK:n jakosuunnitelma, jolla jaettaisiin Britannian mandaatin alue Palestiinassa, aiheutti maan muuttumisen epävakaammaksi ja se joutui sisällissodan kaltaiseen tilanteeseen juutalaisten ja arabien kesken, kun arabiasukkaat hylkäsivät suunnitelmat, jotka mahdollistaisivat juutalaisen valtion perustamisen. Suunnitelman (Plan Dalet) pohjalta Hagana yritti turvata jakosuunnitelmassa juutalaisvaltiolle ja juutalaisasutukselle osoitetut alueet, jotka olivat arabivaltiolle osoitetuilla alueilla. 

David Ben-Gurion julisti Israelin itsenäisyysjulistuksen 14. toukokuuta 1948. Hänen ensimmäinen käskynsä oli Israelin puolustusvoimien (IDF) muodostaminen.

IDF perustui henkilöstöön, joka oli palvellut Haganassa ja Palmachissa, ja joka julistettiin ainoaksi lailliseksi asevoimaksi Israelissa. Toinen tärkeä resurssilähde oli Euroopasta tulleet maahanmuuttajat. Jotkut heistä olivat holokaustista selviytyneitä ja toiset toisen maailmansodan veteraaneja.

Itsenäisyysjulistuksen jälkeen vuonna 1948 arabiarmeijat hyökkäsivät Israeliin. Egypti tuli etelästä, Libanon ja Syyria pohjoisesta, ja Jordania idästä, jota tukivat Irakin ja Saudi-joukot. Kairon radiossa puhunut arabiliiton sihteeri Azzam Pasha julisti sen olevan "tuhoamissota ja merkittävä verilöyly." 

Sodan alkuvaiheessa IDF oli heikompi sekä lukumäärältään että aseistukseltaan. Hyökkäävällä arabiarmeijalla oli 270 panssarivaunua, 150 kenttätykkiä ja 300 lentokonetta. IDF:llä oli nolla lentokonetta ja kolme panssarivaunua. Monista syistä arabit eivät koskaan onnistuneet hyödyntämään lukumääräistä ylivoimaansa. Israelilaiset onnistuivat puolustamaan itseään käytännöllisesti katsoen kaikilla taistelukentillä, lukuun ottamatta Itä-Jerusalemia. Ensimmäisen aselevon jälkeen 11. kesäkuuta - 8. heinäkuuta israelilaiset onnistuivat saamaan uusia joukkoihin ilmoittautumisia ja asevarusteita. IDF:n merkittäviä saavutuksia ovat Eilatin (Um Rashrash) ja Nasaretin valloitukset sekä Galilean ja Negevin haltuunotot.

Sota jatkui 20. heinäkuuta 1949 asti, jolloin aselepo Syyrian kanssa allekirjoitettiin. Siihen mennessä IDF oli onnistunut karkottamaan egyptiläiset Gazan alueelta, Jordania otti haltuunsa Länsirannan, mukaan lukien Itä-Jerusalem.

IDF:n alku

Israelin puolustusvoimat saivat alkunsa toisen maailmansodan aikana Ison-Britannian kuninkaallisessa armeijassa palvelleista juutalaisista upseereista ja sotilaista, jotka ostivat aseita ja perustivat maanalaisia puolisotilaallisia ryhmittymiä, jotka tunnettiin nimellä Hagana

Muutos useista maanalaisista puolisotilaallisia ryhmittymistä valtionarmeijaksi ei ollut yksinkertaista. Monet Haganassa pitivät luonnollisena korkean komentoasemansa siirtyvän uuden armeijan johtotehtäviksi. Väliaikaisen valtioneuvoston ensimmäisen lain, hallituksen ja oikeudellisen järjestelyn 18 §:n mukaan "väliaikaisella hallituksella on valtuudet perustaa maalla, merellä ja ilmassa toimivia asevoimia, joilla on lupa suorittaa kaikki tarvittavat ja oikeudelliset toimet maan puolustamiseksi". Tämän kysymyksen arkaluonteisuuteen viittaa kahden viikon viivästyminen ennen kuin, 26. toukokuuta 1948, David Ben-Gurionin väliaikainen hallitus  julkaisi Israelin puolustusvoimien asetuksen numero 4. Se käsitti IDF:n perustamisen, asevelvollisuustehtävät, uskollisuuden valan ja muiden olemassaolevien asevoimien kieltämisen. Asetuksen täytäntöönpano määrättiin puolustusministerille David Ben-Gurionille. Hänen ensisijainen tehtävänsä oli poliittisiin puolueisiin kuuluvien sotilasjärjestöjen purkaminen. Tämä johti sarjaan yhteenottoja Palmachin johtajien kanssa, joka tunnetaan nimellä Kenraalin kapina.

Armeija perustettiin virallisesti 31. toukokuuta. Tähän sisältyi olemassa olevien Hagana- ja Palmach-prikaatien uudelleennimeämiset ja asettaminen yhden keskuskomennon alaisiksi. Sen virkamiehet alkoivat antaa uskollisuudenvalan 27. kesäkuuta. Lehi ja Irgun tulivat keskushallinnon alaisiksi seuraavina kuukausina.

Useista muista asetuksista huolimatta puolustusministerin todellista roolia ja vastuuta ei määritelty. Ei myöskään ollut laillista määritelmää kapinetin siviilivaltuudesta armeijan suhteen.

Alkuaikojen kaluston puutteiden ja vähäisyyden vuoksi IDF panosti jatkossa koulutukseen ja erityisesti tiedusteluun ja vakoiluun. Israelin puolustusvoimia pidetään Lähi-idän vahvimpina. Israelin puolustusmenot ovat Lähi-idän kriisin vuoksi hyvin korkeat. Yhdysvallat on antanut Israelille vuosittain miljardien dollarien kehitysapua, josta suuri osa sotilasapuna.

Kalusto

Israelilla on itsenäinen kyky laukaista tiedustelusatelliitteja samalla tavoin kuin Venäjä, Yhdysvallat, Ison-Britannia, Ranska, Kiina, Intia ja Japanikin pystyivät. Israelin puolustusvoimat ovat kehittäneet sekä satelliitit (Ofeq) että laukaisijat (Shavit). Israel on esimerkiksi Venäjän ja Yhdysvaltojen ohella yksi harvoista maista, jotka eivät ole allekirjoittaneet maamiinat kieltävää Ottawan sopimusta.

Tunnettuja israelilaisia aseita ovat muun muassa Uzi-konepistooli, Galil- ja TAR-21-rynnäkkökiväärit, Desert Eagle -pistooli ja Merkava-panssarivaunu: ensin mainittu on merkittävä vientituote.

Israelilla uskotaan olevan noin 100–400 ydinaseen arsenaali. Virallisesti Israelin hallitus ei ole myöntänyt tai kieltänyt ydinaseidensa olemassaoloa. Israelin ydinaseohjelma alkoi 1950-luvulla ja maalla on uskottu olleen ydinaseita jo 1960-luvulta alkaen. Israel ei ole ratifioinut ydinsulkusopimusta.


Enemmän tietoa löytyy wikipedin sivulta Israelin puolustusvoimat
ja englanniksi sivulta Israel Defense Forces

Internet-sivut ovat englanninkielisiä!

IDF:N esikunta: General Staff of the Israel Defense Forces⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠

IDF:N entiset esikuntapäälliköt: Chief of the General Staff (Israel), nykyisin Herzi Halevi, joka korvasi 16.1.023  Aviv Kochavin tehtävässä