Sefardijuutalaiset

Sefardijuutalaiset  on yksi juutalaisten diasporaryhmistä, jonka alkuperä on nykyisten Espanjan ja Portugalin alueilla. Sieltä heidät karkotettiin 1490-luvulla uskonnollisen puhdistuksen seurauksena ja he asettuivat muualle Välimeren ympäristöön sekä muun muassa Alankomaihin.

Sefardit ovat ylläpitäneet alkujaan Lähi-idässä muodostuneen juutalaisen kansan kulttuuria ja uskontoa, mutta kehittäen diasporan aikana myös joitakin omia, muiden juutalaisryhmien tavoista erottuvia perinteitään. Sefardiyhteisössä esimerkiksi kehittyi ladinon kieli.

Laajemmin ymmärrettynä sefardijuutalaisiksi mielletään myös erilliseen juutalaisten diasporaryhmään kuuluvat mizrahit, koska he ovat omaksuneet sefardeilta uskonnollisia tapoja.

Nimityksen etymologia

Nimi sefardi on suomennos Espanjaa tarkoittavasta heprean sanasta s'farád (סְפָרַד). Sana viittaa Vanhan Testamentin Obadjan kirjassa mainittuun paikkaan Səphāradh. Tämän on tulkittu tarkoittavan Espanjan aluetta, mutta tutkijoilla ei ole asiasta yksimielisyyttä; osa ajattelee sen tarkoittavan esimerkiksi Sardesta tai Kreikkaa. Joka tapauksessa keskiaikaan mennessä termin merkitys Espanjana oli vakiintunut juutalaisten keskuudessa.

Historia

Iberian niemimaalla on asunut juutalaisia jo ainakin Rooman valtakunnan myöhäisempien vuosisatojen ajoilta asti, erään uskomuksen mukaan jo kuningas Salomon ajalta asti. Iberian niemimaalla asuneista juutalaisista ei kuitenkaan ole paljon tietoa ennen visigoottien valtakunnan aikaa.

Juutalaisten elämä kävi vaikeaksi visigoottien hallitessa Hispaniaa. 700-luvulla islaminuskoiset maurit valloittivat Iberian niemimaan. Maurien vallan alla juutalaiset saivat harjoittaa uskontoaan vapaasti ja alkoi niin kutsuttu espanjanjuutalaisen kulttuurin kulta-aika. 

Juutalaiset menestyivät muun muassa lääke- ja luonnontieteen sekä filosofian parissa. Sovussa eläneiden juutalaisten ja muslimien välit alkoivat kuitenkin kiristyä 1000-luvulla. Tilanne kärjistyi ensimmäistä kertaa Córdoban verilöylyssä 1066, kun muslimit tappoivat tuhansia juutalaisia. Almohadien noustua valtaan juutalaisten olot kävivät tukaliksi ja moni muutti niemimaan pohjoisiin, kristittyjen hallitsemiin osiin. Kristittyjen vallattua muslimeilta niemimaan eteläosatkin takaisin alettiin juutalaisia käännyttää kristinuskoon. Lopulta ne, jotka eivät kääntyneet, karkotettiin Espanjasta vuonna 1492. Moni muutti Portugaliin, jossa juutalaisuus oli vielä sallittua. Vuonna 1497 ei-kristityt karkotettiin kuitenkin myös Portugalista.

Tämän jälkeen suuri osa sefardeista asettui Pohjois-Afrikkaan ja muihin Ottomaanien valtakunnan alueille (etenkin Turkkiin ja Kreikkaan), sekä muun muassa Ranskaan, Alankomaihin ja Italiaan. Muslimimaissa juutalaisilla oli dhimmi-asema (Dhimmi on islamilaisessa valtiossa asuva monoteistiseen uskontoon kuuluva henkilö, erityisesti kristitty, juutalainen tai zarathustralainen, joka alistuu islamin määräämään asemaan); heitä kohdeltiin toisen luokan kansalaisina, mutta he saivat kuitenkin vapaasti harjoittaa uskontoaan. Euroopassa sefardit menestyivät ja vaurastuivat. 

Pohjois-Amerikkaan ensimmäiset sefardit asettuivat vuonna 1654. Yhdysvaltain vanhin juutalainen seurakunta Congregation Shearith Israel oli pääasiassa sefardijuutalaisten perustama ja sefardit muodostivat enemmistön Yhdysvaltojen juutalaisista valtion perustamisesta 1800-luvun puoliväliin asti, mikä muuttui aškenasijuutalaisten suurten muuttoaaltojen myötä.

Toisen maailmansodan jälkeen

Yli puolet Euroopan sefardiväestöstä kuoli natsi-Saksan keskitysleireillä toisen maailmansodan aikana.

Israelin valtion perustamisen jälkeen suhtautuminen juutalaisiin muslimimaissa muuttui huomattavasti aiempaa negatiivisemmaksi johtaen syrjimiseen ja jopa hengenvaaraan. 1950–1960-luvuilla kymmeniä tuhansia Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän juutalaisia muutti Israeliin. Monien muslimimaiden hallitukset itse karkottivat juutalaiset ja pakottivat näitä luovuttamaan omaisuutensa, mikä vaikutti sefardisiirtolaisten asemaan myös Israelissa: he olivat yleensä aškenaseja riippuvaisempia sosiaaliavustuksista ja asuivat aluksi leirimajoituksissa huonoissa oloissa.

Nykyisessä Israelissa sefardi-käsitettä käytetään usein myös useimmista Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueen juutalaisista johtuen näiden ryhmien käyttämästä jumalanpalveluksen sefardiittirituaalista, vaikka he eivät polveutuisikaan Espanjasta tai Portugalista karkotetuista juutalaisista.

Vuonna 2013 Portugalissa tuli voimaan laki, joka oikeuttaa sefardijuutalaisten jälkeläiset saamaan maan kansalaisuuden. Vastaava laki tuli voimaan Espanjassa vuonna 2014.