Mein Kampf
7.4.2013
Oronin Sunnuntaipakina: Henry Tandeyn armollisuus
Kun Israelissa tänä iltana aloitetaan Holokaustin Muistopäivän vietto, Oron ei voinut olla suuntaamatta ajatuksiaan samoihin teemoihin. Tähän antoi lisäpuhtia Saksassa aivan viime päivinä hyvinkin vilkkaaksi puhjennut keskustelu eräästä kirjasta, jonka tekijänoikeudet ovat vapautumassa kenen tahansa vapaaseen käyttöön vuoden 2015 lopussa.
Kirjan nimi sattuu olemaan Mein Kampf (Taisteluni), tekijänään muuan Adolf Hitler. Kirja sai alkunsa joitakin vuosia I maailman- sodan päättymisen jälkeen, heinäkuussa 1924, jolloin ´Adawolf´ (muinaissaksaa: jalosusi) Adolf Hitler aloitti kirjansa sanelemisen Saksan Landsbergissa, vankilassa, jonne hän oli päätynyt osallisuudestaan Baijerissa edellisenä vuonna tapahtuneeseen ´Olutvallankaappaukseen´ (tai oikeammin: kaappauksen yritykseen, jossa Baijerin osavaltiohallinto yritettiin kaataa).
Hitler oli moninkertaisesti katkeroitunut I maailmansodan kulusta ja varsinkin sen raskaasta lopputuloksesta, Saksan tappiosta. Hän oli 25-vuotias saapuessaan lokakuussa 1914 Baijerin 16. reservijalkaväkirykmentin sotilaana rintamalle. Hitler osallistui yli 40 taisteluun - näiden joukossa useita I maailmansodan historiallisia sotanäyttämöjä kuten esimerkiksi Ypres, Fromelles, Somme, Artois ja Marne. Hänen katsottiin toimineen vaikeissakin tilanteissa urhoollisesti ja kurinalaisesti, mistä hänet palkittiin II luokan Rautaristillä ja ylennyksellä korpraaliksi - jolle tasolle hänen sotilaallinen ylenemisensä sitten pysähtyikin.
Kirjan kirjoittaminen oli Hitlerille suoranainen pakkomielle, jota osaltaan kuvastaa kirjalle alunperin kaavailtu nimikin: Neljä ja puoli vuotta taistelua valheita, typeryyttä ja pelkuruutta vastaan.
Mutta kuten niin perinjuurin tavallista kirjallisissa piireissä yhäkin, Hitlerin kustannustoimittaja Max Amann piti Hitlerin kaavailemaa nimeä aivan liian pitkänä ja hankalana. Ja niin kirja sai nimekseen Mein Kampf, jonka ensimmäinen laitos ilmestyi 1925. Ja juuri tässä teoksessa nähdään Hitlerin ensimmäiset poliittiset teesit: mihin Hitler tähtää, millainen on luonteeltaan kansallissosialistinen puolue, mitkä ovat saksalaisuuden kulmakivet, tarpeet ja tulevaisuus. Ja ennen kaikkea: mitkä olivat Hitlerin rotunäkemykset, eritoten käsitykset juutalaisuudesta, jota Hitler piti kaiken pahan alkuna ja juurena.
Kirja oli surkeaa saksaa: täynnä ´yhdeksän pisteen´ kielioppivirheitä, sekavia virkkeitä, epäjohdonmukaisuuksia, ylipitkiä sanoja ja muuta sanallista sekametelisoppaa. Mutta tämä ei estänyt kirjaa yltämästä suorastaan käsittämättömään menestykseen: kirjaa ostettiin omaan luentaan ja lahjaksi - jopa hää- ja ristiäislahjaksi! Runsaassa vuosikymmenessä Mein Kampf käännettiin hyvän matkaa toiselle kymmenelle kielelle ja sitä myytiin reippaasti yli viisi (5) miljoonaa kappaletta! Monissa elämänvaiheissaan rahapulasta ja niukkuudesta (vaikkakaan ei enää!) kärsinyt mies sai kirjallisesta aikaansaannoksestaan myös huomattavan paljon rahaa!
Mutta nyt on käymässä niin, että kun kansainväliset tekijänoikeussopimukset on rajattu niin, että kaikki kirjalliset oikeudet vapautuvat yleiseen käyttöön 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen, on noussut esiin Suuri Huoli. Suuri Huoli siitä, että millainen mahtaakaan syntyä siitä rynnäköstä, kun monet jo nyt uudelleenjulkaisuaikomuksiaan oirehtineet kustannustalot ryntäävät täyttämään maailman kirja- markkinoita jo heti vuoden 2016 alussa. (Hitlerin kuolemasta, 30.4.1945, tulee kuluneeksi 70 vuotta)
Saksassa tilanne huolestuttaa monia poliittisia (ja arvatenkin myös kirjallisia) tahoja siihen mittaan, että on käynnistynyt useita selvityksiä siitä, miten Mein Kampfin uusi tuleminen olisi juridisin keinoin estettävissä.
Mutta vain harvat tietävät (tai enää muistavat), että Mein Kampf oli hyvin vähällä jäädä koskaan kirjoittamatta, koko natsi-Saksa syntymättä, II maailmansota sotimatta ja Holokaustin kauhutkin kokematta, jos pohjoisranskalaisen Marcoingin pikkukaupungin laitamilla ei olisi osoitettu suurta inhimillistä armollisuutta.
II maailmansota oli jo aivan loppuvaiheissaan, ja niin kuin varsinkin tämän päivän nuorilla on tapana sanoa, ihan finaalissa oli tuossa vaiheessa myös muuan korpraali Hitler. Jalosusi hoiperteli rintamalinjojen välissä niin lopen uupuneena, että ei jaksanut vihollisen kohdatessaan enää edes asettaan nostaa.
´Vihollinen´, brittiarmeijan sotilas, tämänkertaisen Sunnuntai-pakinamme nimihenkilö Henry Tandey, yhdytti tajuttomuuden rajamailla vaeltaneen saksalaiskorpraalin juoksuhaudan reunalta ja kun näki tämän olevan jo aivan muissa maailmoissa, laski aseensa ja viittilöi vastustajaansa jatkamaan laahustamistaan omien joukkojensa suuntaan. Sittemmin selvisi, että Tandeyn armahtama korpraali ei ollut kukaan muu kuin Adolf Hitler.
Jossittelu on tietysti turhaa. Mutta ilman Henry Tandeyn armollisuutta (jota hän itse jälkikäteen syvästi katui) Euroopan historia olisi saattanut muotoutua aivan ratkaisevasti erilaisella tavalla kuin sittemmin tapahtui.