Exoduksesta nykyaikaan

Tutkimus piirtää kuvan maailmanlaajuisesta juutalaisväestöstä Exoduksesta nykyaikaan

Amiram Barkat 29.4.2005

Juutalaisväestö Exoduksesta nykyaikaan

Pääministeri Ariel Sharon lainaa mielellään läheisen ystävänsä asianajaja Dov Weissglasin kehittämää teoriaa, jonka mukaan maailmassa eläisi tänä vuonna, 2005, noin 500–800 miljoonaa juutalaista, jos roomalaiset eivät olisi karkottaneet juutalaisia eivätkä he olisi kärsineet lähes 2000 vuoden vainosta.

Professori Sergio Della Pergola heprealaisesta yliopistosta, yksi merkittävimmistä juutalaisen väestön asiantuntijoista, kutsuu tätä arviota "kirjekuoren takaraja-aritmetiikaksi", mutta myöntää, että hänkin lankeaa siihen toisinaan.

Della Pergola itse arvioi, että ideaalisella hypoteettisella skenaariolla, ilman antisemitismiä, vainoa ja assimilaatiota, maailmassa olisi korkeintaan 100-120 miljoonaa juutalaista. Tämä arvio perustuu arvioon, että huipussaan, juutalaisten suuren kapinan aattona roomalaisia vastaan, juutalaisia oli 2 prosenttia sen ajan maailman väestöstä.

"Yhtäältä ei ole epäilystäkään siitä, että karkotukset, vainot ja tuhot ovat johtaneet siihen, että juutalaisten määrä on nykyään paljon pienempi kuin kasvupotentiaali", Della Pergola sanoo. "Toisaalta on muistettava, että monet juutalaisten kaltaiset ihanat kansat katosivat kokonaan historian aikana, jotta juutalaisten ei tarvitse tuntea olevansa huono-osaisia."

Juutalaisviraston koulutusosasto julkaisi äskettäin uuden opinto-ohjelman, joka pyrkii antamaan vastauksia erilaisiin juutalaisdemografiaa koskeviin kysymyksiin. Pamfletti sisältää arvioita juutalaisten lukumäärästä, jotka asuivat maailmassa eri historiallisina aikoina, patriarkka-ajasta nykypäivään.

Ohjelma määrittää esimerkiksi, että Salomon valtakunnan huipulla, noin vuonna 1000 eKr., noin kaksi miljoonaa juutalaista asui Israelin maassa. Toisen temppelin tuhoamisen aattona juutalaisten määrä saavutti huippunsa noin 4,5 miljoonaan - ennätys rikkoutui vasta 1800-luvulla. Keskiajalla maailman juutalaisten määrä pysyi vakaana, noin miljoonassa. Kaikkien aikojen ennätys, 16,5 miljoonaa juutalaista, kirjattiin juuri ennen holokaustia. Viime vuosikymmeninä juutalaisten määrä on pysynyt vakaana noin 13 miljoonassa, ja Israelin väestönkasvua kompensoi diasporan juutalaisten määrän jatkuva väheneminen.

Ohjelman tieteellinen konsultti Della Pergola korostaa toistuvasti, että antiikin ja keskiajan arviot eivät ole tieteellisesti perusteltuja ja niiden tarkoituksena on vain havainnollistaa juutalaisten väestökehitystä.

Hän keräsi numeeriset tiedot tunnetuista kirjallisista lähteistä, joiden uskottavuus on joissain tapauksissa vähintäänkin kyseenalainen. Yksi silmiinpistävä tapaus koskee 1200-lukua eKr., jonka arvio 600 000 viittaa raamatulliseen hahmoon, joka liittyy kertomukseen Egyptistä lähtemisestä, jota monet tutkijat sanovat, ettei sitä koskaan tapahtunut. Della Pergola sanoo, että asettamalla syrjään kysymys sen historiallisesta totuudesta, Raamatun teksti sisältää sisäisen tilastollisen logiikan.

"Raamattu puhuu 70 miehestä, jotka menivät Egyptiin Jaakobin kanssa, ja 600 000 miehestä, jotka lähtivät sieltä 430 vuotta myöhemmin", hän sanoo. "Tuo arvio on varmasti mahdollinen demografisesti, jos otaksutaan, että keskimääräinen elinikä oli 40 vuotta ja lapsia kotitaloutta kohden kuusi."

Suhteellisen suuri määrä arvioita on julkaistu juutalaisen väestön koosta ensimmäisellä vuosisadalla, aikana ennen toisen temppelin tuhoa. Nämä arviot perustuvat kirjallisiin lähteisiin, kuten Flavius Josephusen ja roomalaisten kansan komentajien.

Columbia Universityn professori Salo Baron, jota pidettiin eräänä tärkeimpänä tuota aikaa koskevana juutalaisuuden tutkijana, arvioi juutalaisten lukumääräksi maailmassa tuolloin 8 miljoonaa. Varovaisemmat tutkijat, kuten israelilainen Dr. Magen Broshi, arvioivat sen lähemmäksi kahta miljoonaa.

Della Pergola arvioi eri arvioiden keskiarvon saaden 4,5 miljoonan arvionsa. Hänen pääasiallinen lähteensä keskiajalta oli Tudelan Binyaminin, joka matkusti ympäri Eurooppaa ja Lähi-itää vuonna 1170, päiväkirja.

"Tudelan arviot ovat melko uskottavia paikoista, joissa hän itse vieraili", Della Pergola sanoo. "Mutta luottaessaan muihin lähteisiin, hänen arvionsa kuulostavat melko epätodennäköiseltä."

Ohjelman kuvaamat demografiset suuntaukset ovat vähemmän kiistanalaisia kuin numeeriset tiedot. Yksi mielenkiintoinen ilmiö, jota käsiteltiin, on se, että juutalaisten leviäminen keskiajalla meni suurelta osin päällekkäin arabien valloitusten kanssa: Nykyiseltä Irakilta ja Arabian niemimaalta juutalainen ydin siirtyi Pohjois-Afrikkaan ja Espanjaan (Sefardijuutalaiset). Toinen laajentumissuunta oli Etelä-Ranskasta pohjoiseen Saksaan ja Keski-Euroopan -alueelle, joka tunnettiin nimellä Ashkenasi.

Toinen merkittävä ilmiö oli Itä-Euroopan nousu suurimmaksi juutalaiskeskukseksi 1500- ja 1900-luvuilla. Tudelan aikana Itä-Euroopassa asui hyvin vähän juutalaisia. Della Pergola sanoo, että Tudela itse panee merkille juutalaisten vähäisen läsnäolon ja huomaa, että siellä oli kylmä. Askenazista sekä Mustaltamereltä ja Balkanilta Itä-Eurooppaan saapuneet juutalaiset lisääntyivät hämmästyttävän nopeasti, lähinnä luonnollisen kasvun ansiosta. Muutaman vuosisadan sisällä Itä-Euroopassa asui kaksi kolmasosaa kaikista juutalaisista.

Della Pergola katsoessa tulevaisuuteen, hän näkee Israelista jatkavan kasvuaan suurimmaksi juutalaisten väestökeskukseksi, mennen ohi Yhdysvaltojen. Tuorein Yhdysvaltain juutalaistutkimus vuosilta 2000–2001 osoitti juutalaisten määrän vähentyneen noin puolella miljoonalla, 5,7 miljoonasta 5,25 miljoonaan, mikä johtuu alhaisesta syntyvyysluvusta ja lähes 50 prosentin seka-avioliitoista.

Della Pergola sanoo kuitenkin, että Yhdysvaltain luku nousee lähes 9 miljoonaan, jos lasketaan mukaan kaikki sellaisen kotitalouden jäsenet, jossa on vähintään yksi juutalainen.

"Jopa tuo ekspansionistinen arvio on minimalistinen verrattuna niiden Yhdysvalloissa asuvien lukumäärään, joilla on paluulain nojalla oikeus muuttaa Israeliin. Luku on ilmeisesti yli 10 miljoonaa", hän sanoo.