Korvia huumaavat valheet Israelista ja juutalaisista

Libanonista Gazan avustuslaivueeseen – vääristely hallitsee julkista keskustelua, kun taas todellisuus sivuutetaan.

Fiamma Nirenstein 5. toukokuuta 2026

Jo jonkin aikaa – ainakin 7. lokakuuta 2023 lähtien – valheet juutalaisista ja Israelista ovat nousseet hallitsevaksi julkiseksi keskusteluksi, joka peittää alleen kaikki muut kuvaukset todellisuudesta.

Tässä on kolme esimerkkiä:

Libanonin osalta luemme ja kuulemme tiedotusvälineistä, että Israel pyrkii miehittämään osan maasta ja että sen sotilaat jatkavat taisteluja etelässä tulitauosta huolimatta, samalla kun Libanonin väestö kärsii. Hezbollahista tai israelilaisten todellisesta kärsimyksestä ei puhuta juuri lainkaan.

Totuus on tämä: Israel yrittää estää Hezbollahia terrorisoimasta väestöään pohjoisessa, kuten se on tehnyt jo vuosia – etenkin 7. lokakuuta lähtien – toistuvista sopimuksista huolimatta. Iran antaa käskyt; Hezbollah toimii ja rikkoo tulitaukoja.

Jatkuvan uhan alla elävät israelilaiset eivät voi jäädä koteihinsa. Lapset eivät käy koulua. Sireenit soivat taukoamatta. Dronet ja ohjukset tuhoavat, haavoittavat ja tappavat. Kokonaiset yhteisöt ovat lamaantuneet – taloudellisesti ja sosiaalisesti.

Libanonin presidentti Joseph Aoun, vaikka häntä on kehotettu puuttumaan asiaan, ei vastusta Hizbollahia eikä ryhdy sen aseistariisumiseen, kuten Israel vaatii. Samaan aikaan Israel toimii edelleen maltillisesti odottaen vastausta Beirutista, kun Pohjois-Israelin asukkaat anovat normaalin elämän palauttamista.

Toinen valhe: että Global Sumud -laivueen pysäyttäminen olisi ollut kansainvälisen oikeuden vastaista. Tässä tarvitaan hieman tervettä järkeä. Kuvittele, että kymmeniä aluksia täynnä terrorismin kannattajia Espanjasta, Ranskasta ja Italiasta – jotka eivät tuo apua, vaan pyrkivät yhteenottoon – yrittäisi rantautua rannikollesi.

Mikä tahansa maa toimisi estääkseen tällaisen tilanteen ilmeisistä turvallisuussyistä. Gazassa tällainen laivue voisi myös kätkeä aseita ja mahdollistaa meriteitse tapahtuvan tunkeutumisen kohti Israelin satamia Ashkelonia ja Ashdodia.

Laillisuuden osalta San Remon käsikirja – joka käsittelee aseellisia konflikteja merellä – tekee selväksi, että julistettu merisaarros on laillinen kansainvälisillä vesillä, kun aseellisten konfliktien lakia sovelletaan.

Tämä pätee kiistatta Hamasiin, joka on järjestö, jolla on sotilaallisia voimavaroja, asevarastoja ja alueellista hallintaa. Tällaisissa olosuhteissa aluksia voidaan pysäyttää, takavarikoida ja ohjata hallitulle satamalle. Ilmoitetun saarron täytäntöönpanon laiminlyönti tekisikin itse laista merkityksettömän.

Kolmas tapaus: juutalainen nuorukainen nimeltä Eitan, joka 25. huhtikuuta ampui ilmakiväärillä kahta Italian kansallisten partisaanien liiton (ANPI) jäsentä vapautuspäivän mielenosoituksen aikana Roomassa. Poikaa syytettiin murhayrityksestä, häntä parjattiin ja kuvailtiin israelilaisten julmuuden loogiseksi seurauksena, mutta nyt syyte on hylätty.

Silti tiedotusvälineiden uutisointi ja televisiokeskustelut menivät niin pitkälle, että ”juutalaisprikaati” kriminalisoitiin – sitä ei enää kuvattu sankarillisena juutalaisten antifasistien ryhmänä, joka saapui Israelin valtiota edeltävästä ajasta auttamaan Italian vapauttamisessa, vaan se esitettiin sen sijaan rikollisjärjestön kaltaisena.

Viesti oli selvä: juutalaiset kuvataan aggressiivisina, dominoivina toimijoina – olettamus, jota nyt sovelletaan laajasti kaikkeen, mitä Israel tekee. Poikaa kuvattiin tarkka-ampujaksi ja syytettiin murhayrityksestä.

Silti italialaisissa tiedotusvälineissä ei tehty yhteyttä tämän tapauksen ja leviävän antisemitismin välillä, joka 29. huhtikuuta kohdistui kahteen juutalaiseen uhriin Lontoon Golders Greenissä.

Kolme tapausta juutalaisten kriminalisoinnista? Tuskin. Niitä on satoja joka päivä kouluissa, eri mediakanavilla ja poliittisessa keskustelussa Euroopassa ja ympäri maailmaa.

Liian usein se ei jää sanoihin, vaan päättyy väkivaltaan.