Historiallinen juutalaisväestön määrä
Juutalaisten väestökeskittymät ovat muuttuneet ajan mittaan valtavasti, mikä on johtunut nykyaikana laajamittaisista väestönsiirroista ja aiemmin väestönsiirtojen, uskonnollisten käännytysten ja assimilaation yhdistelmästä. Väestöliikkeet ovat johtuneet sekä työntö- että vetotekijöistä, joista merkittävimmät työntövoimatekijät ovat olleet karkotukset ja vainot, erityisesti Venäjän keisarikunnan pogromit ja holokausti.
1900-luvulla juutalaisväestö muuttui voimakkaasti, erityisesti laajamittainen muuttoliike Amerikkaan ja Palestiinaan (myöhemmin Israeliin). Israelin itsenäistyminen käynnisti juutalaisten joukkopakolaisuuden arabi- ja muslimimaista. Nykyään suurin osa maailman juutalaisväestöstä on keskittynyt Israeliin ja Yhdysvaltoihin.
Muinaiset ajat
Toorassa on useita lausumia Egyptistä lähteneiden (aikuisten, miespuolisten) heprealaisten määrästä, niiden seitsemänkymmenen Jaakobin pojan ja pojanpojan jälkeläisistä, jotka asettuivat asumaan tuohon maahan. Kaikkiaan, leeviläiset mukaan luettuina, ilmoitettu luku on 611 730. Muiden kuin leeviläisten osalta tämä luku tarkoittaa sotilaspalveluskelpoisia miehiä eli 20-60-vuotiaita; leeviläisten osalta kyse on temppelipalvelusvelvollisista (20-50-vuotiaista miehistä). Tämä tarkoittaisi noin 3 000 000 asukkaan väestöä. Daavidin väestönlaskennassa sanotaan olleen 1 300 000 yli 20-vuotiasta miestä, mikä tarkoittaisi yli 5 000 000 asukkaan väestöä. Babylonista palanneiden maanpakolaisten määräksi ilmoitetaan 42 360. Tacitus ilmoittaa, että Jerusalemissa oli sen kukistumisen aikaan 600 000 ihmistä; Josephus sanoo, että Jerusalemin tuhoutuessa vuonna 70 jKr. tapettiin jopa 1 100 000 ihmistä ja 97 000 myytiin orjiksi. Josephus kuitenkin tarkentaa myös tätä lukua ja toteaa, että Jerusalem piiritettiin pääsiäisen aikana. Suurin osa 1 197 000:sta ei siis ollut kaupungin asukkaita vaan pikemminkin vieraili kaupungissa juhlan vuoksi. Nämä näyttävät (kirjoittaa Jacobs)[2] olevan kaikki muinaiselta ajalta saatavilla olevat luvut, ja niiden luotettavuudesta voidaan kiistellä. 1 100 000 asukasta on verrattavissa ennen 1800-lukua kaikkialla maailmassa olleiden suurimpien kaupunkien asukaslukuun, mutta pinta-alaltaan Jerusalemin vanha kaupunki on vain muutaman prosentin verran sellaisten kaupunkien koosta kuin antiikin Rooma, Konstantinopoli, Edo-kauden Tokio ja Han-dynastian Xi'an. John William Colenso on huomauttanut, että Siinain autiomaassa on vaikea pitää yllä 3 000 000 asukkaan joukkoa.
Cassius Dion (lxix. 14) mukaan Bar Kokhban kapinassa vuosina 132-135 jKr. tapettiin 580 000 juutalaista. Theodor Mommsenin mukaan Egyptissä oli ensimmäisellä vuosisadalla jKr. peräti 1 000 000 juutalaista 8 000 000 asukkaan Egyptissä; heistä 200 000 asui Aleksandriassa, jonka kokonaisväestö oli 500 000 asukasta. Adolf Harnack (Ausbreitung des Christentums, Leipzig, 1902) laskee, että Syyriassa (johon kuului myös Libanon) ja Eufratin itäpuolisilla alueilla oli Neron aikana 60-luvulla jKr. 1 000 000 juutalaista ja Juudeassa 700 000, ja hän laskee, että muissa paikoissa asui vielä 1 500 000 juutalaista, joten hän arvioi, että ensimmäisellä vuosisadalla maailmassa oli 4 200 000 juutalaista. Jacobs huomauttaa, että tämä arvio on todennäköisesti liioiteltu.
Ensimmäisellä vuosisadalla Babylonian juutalaisyhteisössä, jonne juutalaiset karkotettiin Babylonian valloituksen jälkeen sekä Bar Kokhban kapinan jälkeen vuonna 135 jKr., oli jo nopeasti kasvava, arviolta miljoonan juutalaisen väkiluku, joka kasvoi arviolta kahteen miljoonaan vuosien 200 jKr. ja 500 jKr. välisenä aikana sekä luonnollisen kasvun että uusien juutalaisten maahanmuuton myötä Israelin maasta, mikä muodosti noin kuudesosan maailman juutalaisväestöstä tuona aikana. [1200-luvun kirjailija Bar Hebraeus antoi luvuksi 6 944 000 juutalaista roomalaisessa maailmassa; Salo Wittmayer Baron piti lukua vakuuttavana. Luku seitsemästä miljoonasta roomalaisen maailman sisällä ja miljoonasta sen ulkopuolella hyväksyttiin laajalti ensimmäisen vuosisadan puolivälissä, myös Louis Feldmanin toimesta.
Nykytutkijat kuitenkin hyväksyvät nykyään, että Bar Hebraeus perusti lukunsa Rooman kansalaisten kokonaismäärän laskentaan, ja Eusebiuksen Chroniconiin on kirjattu 6 944 000 juutalaista. John R. Bartlett hylkää Baron luvut kokonaan ja väittää, että meillä ei ole mitään tietoa juutalaisten väestömäärästä antiikin maailmassa: 97-103 Louis Feldman, joka aiemmin oli lukujen aktiivinen kannattaja, toteaa nyt, että hän ja Baron olivat väärässä.
Keskiaika
Keskiajan juutalaisten lukumäärästä Benjamin Tudela, noin vuonna 1170, luettelee yhteensä 1 049 565 juutalaista, mutta näistä 100 000 on peräisin Persiasta ja Intiasta, 100 000 Arabiasta ja 300 000 eräästä tunnistamattomasta ”Thanaimista”, jotka olivat todennäköisesti pelkkiä arvauksia itäisistä juutalaisista, joita hän ei henkilökohtaisesti kohdannut. Tuohon aikaan juutalaisia ei todennäköisesti ollut paljon enempää kuin 500 000 niissä maissa, joissa hän vieraili, eikä todennäköisesti enempää kuin 750 000 kaikkiaan. Ainoat todelliset tiedot keskiajalta koskevat erityisiä juutalaisyhteisöjä.
Keskiaika oli pääasiassa karkotusten aikaa. Vuonna 1290 Englannista karkotettiin 16 000 juutalaista, vuonna 1306 Ranskasta 100 000 ja vuonna 1492 Espanjasta noin 200 000. Saksassa karkotuksia tapahtui pienempiä mutta useammin, joten 1500-luvun alussa jäljellä oli enää neljä suurta juutalaisyhteisöä: Frankfurtissa 2 000, Wormsissa 1 400, Prahassa 10 000 ja Wienissä 3 000 (Heinrich Grätz, Geschichte der Juden x. 29). Joseph Jacobs arvioi, että viiden vuosisadan aikana, vuodesta 1000 vuoteen 1500, 380 000 juutalaista tapettiin vainojen aikana, mikä vähensi juutalaisten kokonaismäärän maailmassa noin 1 000 000:een. 1500- ja 1600-luvuilla juutalaisväestön pääkeskukset olivat Puolassa ja Välimeren maissa, Espanjaa lukuun ottamatta.
1200-luvun alkuun mennessä maailman juutalaisväestö oli laskenut kahteen miljoonaan 1. vuosisadan huippulukemasta, joka oli kahdeksan miljoonaa, ja mahdollisesti puoleen tästä määrästä, ja vain 250 000 näistä kahdesta miljoonasta asui kristityillä mailla. Monet tekijät olivat tuhonneet juutalaisväestön, kuten Bar Kokhban kapina ja ensimmäinen ristiretki. Juutalaisväestö ei ollut enää elossa.
Cecil Roth arvioi, että vuoteen 1500 mennessä Saksassa, Ranskassa ja Itävallassa asui yhteensä noin 150 000 historiallista askenasimia; suurin osa heistä karkotettiin Puolaan ja Liettuaan, jossa asui jo muutama kymmenen tuhatta juutalaista. Roth arvioi Itä-Euroopassa askenasimia edeltäneiden juutalaisten määräksi noin 230 000, jotka menettivät identiteettinsä knaaneina ja romaniotteina askenasialaisen liturgian hyväksi. Rothin arvion perusteella Edgar Polomé ja Werner Winter olivat kyseenalaistaneet Itä-Euroopan juutalaisten määrän vielä enemmän ja arvioivat, että ennen askenasien saapumista näitä itäisiä juutalaisia oli noin 300 000. Uudempien tutkimusten mukaan Itä-Eurooppaan tapahtui kuitenkin askenasien joukkomuuttoja Keski-Euroopasta länteen, jotka suuren syntyvyyden vuoksi imivät sisäänsä ja korvasivat suurelta osin Itä-Euroopan aiemmat ei-askenasijuutalaisryhmät (joiden lukumäärää väestötieteilijä Sergio Della Pergola pitää vähäisenä). Geneettiset todisteet viittaavat myös siihen, että jiddishinkieliset Itä-Euroopan juutalaiset polveutuvat suurelta osin askenasijuutalaisista, jotka muuttivat Länsi- ja Keski-Euroopasta Itä-Eurooppaan myöhäiskeskiajalla ja jotka sen jälkeen kokivat korkean syntyvyyden ja geneettisen eristyneisyyden.
Eräät israelilaiset geenitutkijat arvioivat, että nykyiset askenasijuutalaiset polveutuvat noin 25 000 henkilöstä, jotka elivät vuonna 1300 jKr. Shai Carmin ym. tuoreempi tutkimus osoitti vielä pienemmän populaation, jossa nykyiset askenasijuutalaiset polveutuvat yleisesti vain noin 350 henkilöstä, jotka elivät noin vuonna 1350 jKr. ja jotka olivat sekoittuneet tasaisesti Lähi-idän ja Euroopan syntyperään.
Nykyaika
Hollantilainen tutkija Adriaan Reland julkaisi vuonna 1714 kertomuksen vierailustaan ottomaanien Palestiinaan. Epävirallisessa väestönlaskennassaan hän kertoi, että koko maassa, erityisesti Jerusalemissa, Tiberiaksessa, Safedissa ja Gazassa, oli merkittäviä juutalaisväestöjä. Myös Hebronissa oli merkittävä juutalaisyhteisö. Yhdessä nämä yhteisöt muodostivat niin sanotun vanhan jishuvin.
Jacobsia seuraten Jacques Basnage arvioi 1700-luvun alussa Euroopan juutalaisten kokonaismääräksi 1 360 000, mutta Puolan ensimmäisen jaon yhteydessä vuonna 1772 pidetyn väestönlaskennan mukaan Puolan-Liettuan kansainyhteisön juutalaisia oli 308 500. Tämän jälkeen juutalaisten määrä oli noin 1 000 000. Koska nämä muodostivat suurimman osan Euroopan juutalaisista, on kyseenalaista, oliko heidän kokonaismääränsä yli 400 000 1700-luvun puolivälissä, ja kun mukaan lasketaan islamin maissa asuvat juutalaiset, koko maailman juutalaisten määrä ei tuolloin voinut olla paljon yli 1 000 000.
Jos oletetaan, että nämä luvut ovat kohtuullisia, lisääntyminen muutaman seuraavan vuosisadan aikana oli huomattavan nopeaa. Saksassa kasvua hillitsivät lait, joilla rajoitettiin juutalaisten määrää tietyissä kaupungeissa, ja ehkä vielä enemmän ylikansoitus; Jacobs mainitsee, että Prahassa oli 7 951 juutalaista vuonna 1786 ja 5 646 juutalaista vuonna 1843 ja Frankfurtissa 2 214 juutalaista vuonna 1811.
Chubinsky kertoo, että vuonna 1840 Etelä-Venäjän juutalaiset olivat tottuneet asumaan kolmetoista henkilöä talossa, kun taas muun väestön keskuudessa keskiarvo oli vain neljästä viiteen (Globus, 1880, s. 340). Nopea kasvu johtui epäilemättä varhaisesta avioitumisikärajasta ja pikkulasten kuolemien vähäisestä määrästä vakiintuneissa yhteisöissä. Pitkään tiedossa olleet tärkeimmät tiedot koskevat Alankomaita, Unkaria, Puolaa ja Württembergiä; ks. kaavio oikealla.
Jacobs esittelee Jewish Encyclopedia -teoksessa joitakin todisteita siitä, että juutalaisten määrän kasvu on saattanut tänä aikana ylittää väestön määrän kasvun, mutta huomauttaa myös, että tällaiset kasvuluvut ovat usein hyvin harhaanjohtavia, sillä ne eivät välttämättä osoita luonnollista kasvua, joka johtuu syntyneiden määrän kasvusta kuolemantapausten ylijäämään nähden, vaan maahanmuuton aiheuttamasta lisäyksestä. Tämä pätee erityisesti Saksaan 1800-luvun alkupuolella, jolloin Galiciasta ja Puolasta kotoisin olevat juutalaiset käyttivät hyväkseen kaikkia tilaisuuksia muuttaa länteen. Arthur Ruppin kirjoitti 1800-luvun loppupuolella, kun Venäjän juutalaisia estettiin väkisin asettautumasta Saksaan, ja osoitti, että juutalaisväestön kasvu Saksassa oli melkein kokonaan pysähtynyt syntyvyyden laskun ja mahdollisesti maastamuuton vuoksi. Samoin Englannissa ja Yhdysvalloissa oli kyseisenä ajanjaksona huomattavaa juutalaisten maahanmuuttoa.
Tätä todellisen määrän kasvua tasoitti jonkin verran juutalaisuudesta kääntyminen pois. Vaikka halakhan (juutalaisen lain) mukaan juutalainen, joka kääntyy juutalaiseksi, on edelleen juutalainen, suuressa osassa Eurooppaa tuona aikana vallinneessa vainon ilmapiirissä kääntymiseen liittyi yleensä juutalaisen identiteetin hylkääminen, ja kristinuskoon kääntyneitä ei yleensä enää pidetty osana juutalaista yhteisöä. Juutalaistietosanakirjassa on joitakin tilastoja juutalaisten kääntymisestä protestantismiin, roomalaiskatolilaisuuteen, kreikkalaiskatolilaisuuteen ja ortodoksiseen kristinuskoon. Tuloksena on, että noin 2 000 eurooppalaista juutalaista kääntyi kristinuskoon vuosittain 1800-luvulla, mutta 1890-luvulla määrä oli lähempänä 3 000:ta vuodessa - 1 000 Itävallan-Unkarissa, 1 000 Venäjällä, 500 Saksassa ja loput anglosaksisessa maailmassa. Osittain tätä tasapainottivat noin 500 juutalaisuuteen kääntynyttä henkilöä vuodessa, jotka olivat pääasiassa entisiä kristittyjä naisia, jotka avioituivat juutalaisten miesten kanssa. Venäjällä, Galiciassa ja Romaniassa käännynnäisten määrä jäi maastamuuton varjoon: 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä todennäköisesti 1 000 000 juutalaista muutti tältä Euroopan alueelta, pääasiassa Yhdysvaltoihin, mutta monet myös Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.
1800-luvun lopulla arviot juutalaisten määrästä maailmassa vaihtelivat noin
6 200 000:sta (Encyclopædia Britannica, 1881) 10 932 777:ään (American Jewish Year Book, 1904-1905). Tätä voidaan verrata arvioihin, joiden mukaan juutalaisten määrä oli noin puolet tästä määrästä vain 60 vuotta aikaisemmin, vaikka vertailun vuoksi Euroopan kokonaisväestöä koskevat arviot osoittavat myös sen kaksinkertaistuneen vuosien 1800 ja 1900 välillä.
Jewish Encyclopedian artikkelissa, johon tämä keskustelu suurelta osin perustuu, arvioidaan, että sefardijuutalaisia oli 1800-luvun lopulla vain 314 000. Tuoreemmat tutkimukset viittaavat siihen, että tämä arvio on alhainen. Samassa lähteessä annetaan kaksi hyvin erilaista arviota Falashan, Etiopian juutalaisten, määrästä, jotka vaihtelevat 50 000:n ja 200 000:n välillä; ensin mainittu olisi verrattavissa heidän nykyiseen väestöönsä.
Maailmanlaajuinen juutalaisväestö arvioitiin noin 11 miljoonaksi vuonna 1945 toisen maailmansodan ja holokaustin aiheuttamien huomattavien tappioiden jälkeen. Kesti 15 vuotta, ennen kuin juutalaisväestö kasvoi miljoonalla ja oli 12 miljoonaa vuonna 1960. 1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin juutalaisväestö oli pysähdyksissä, ja sen väestönkasvu oli lähes olematonta. Kuitenkin 1990-luvulta lähtien on havaittu väestökasvua, joka johtuu suurelta osin Israelin kiihtyvästä väestönkasvusta. Juutalaisväestön määrä oli 13 miljoonaa vuonna 1995 ja 14 miljoonaa vuonna 2010. Kasvu jatkui, ja vuonna 2020 väkiluku on 15 miljoonaa. Juutalaisväestö ei kuitenkaan ole vielä palautunut toista maailmansotaa edeltäneeseen noin 16,5 miljoonan asukkaan kokoonsa. Pew Research Centerin vuonna 2017 tekemän tutkimuksen mukaan juutalaisten määrän maailmassa odotetaan kasvavan 14,3 miljoonasta vuonna 2015 16,4 miljoonaan vuonna 2060.
Maailmanlaajuista juutalaisväestöä muokkaavat Israelin ja juutalaisen diasporan vastakkaiset väestökehityssuuntaukset. Israelissa juutalaisväestön määrä on kasvanut merkittävästi, ja se on kasvanut vuoden 1948 noin 630 000:sta lähes 6,9 miljoonaan vuonna 2021. Sitä vastoin juutalaisväestön määrä diasporassa, joka alkoi noin 10,5 miljoonasta vuonna 1945, pysyi suhteellisen vakaana 1970-luvun alkuun asti, jolloin se alkoi laskea ja oli arviolta 8,2-8,3 miljoonaa vuoteen 2000 mennessä, minkä jälkeen se vakiintui. Vuonna 2021 yli 85 prosenttia maailman juutalaisväestöstä asui kahdessa maassa: Israelissa ja Yhdysvalloissa. Lisäksi 23 maata, joissa on yli 10 000 juutalaista, muodostavat 14 prosenttia, ja 77 maata, joissa kussakin on alle 10 000 juutalaista, muodostavat loput 1 prosenttia.
Arvio maailman juutalaisten ydinväestöstä (1945-2020):