Näännyttääkö Israel Gazan asukkaat nälkään?

Propagandistit kohtaavat voimakasta vastustusta eteläafrikkalaisilta aktivisteilta, jotka tuntevat Israelin ja apartheidin ja vastustavat pyrkimyksiä mustamaalata juutalaisvaltiota.

Paul Schneider 3.2.2023

Nykyään yhä useammat ihmiset kutsuvat Israelia apartheidvaltioksi. Joillekin se on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä tapa kanavoida antisemitistisiä tunteita. Toisille se on eräänlainen hyveellisyyden osoittaminen. Ja tietysti on olemassa antisionisteja esimerkiksi Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin kaltaisissa järjestöissä.

Mitä eteläafrikkalaiset sitten sanovat tästä?

No, toisaalta on kirjoittajia kuten Ronnie Kasrils, entinen Etelä-Afrikan ministeri, joka tukee BDS-liikettä, on syyttänyt Israelin johtoa ”natsimaisesta käyttäytymisestä”, on verrannut Israelin lentokenttärajoituksia Gestapon taktiikoihin, on pyrkinyt solmimaan suhteita Hamasiin ja väittää, että olot Israelissa ovat pahemmat kuin Etelä-Afrikan apartheid-aikana.

Sitten on John Dugard, eteläafrikkalainen lakimies ja kirjailija, joka on toiminut YK:n ihmisoikeuskomission (UNCHR) erityisraportoijana. Hän on hienostuneempi kuin Kasrils, mutta hänen sanomansa on sama: israelilaiset ovat oikeudettomia sortajia, palestiinalaiset ovat velvollisuuksista vapaita uhreja ja terrorismia ei ole olemassa. Itse asiassa Dugard on puolustanut palestiinalaisten käyttämiä itsemurhapommittajia ja raketteja ”toimina, jotka on tehty kansallisen vapautussodan yhteydessä kolonialismia, apartheidia tai sotilaallista miehitystä vastaan”. Eräässä haastattelussa hän on sanonut: ”En epäröi sanoa, että Israelin rikokset ovat äärettömän paljon pahempia kuin Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon tekemät rikokset.”

Kasrilsin ja Dugardin kaltaisilla propagandisteilla on paljon vaikutusvaltaa. He kohtaavat kuitenkin myös voimakasta vastustusta toiselta eteläafrikkalaisten kirjailijoiden ryhmältä – ihmisoikeusaktivisteilta, joilla on yksityiskohtaista tietoa Israelista, jotka tuntevat apartheidin omakohtaisesti ja vastustavat aktiivisesti pyrkimyksiä juutalaisvaltion mustamaalaamiseen. Heidän joukossaan eturintamassa on kirjailija Benjamin Pogrund. Vuonna 1933 syntynyt Pogrund työskenteli yli 25 vuotta toimittajana Rand Daily Mail -lehdessä Johannesburgissa ja kirjoitti apartheidin vääryyksistä. Vastineeksi Etelä-Afrikan hallitus vangitsi hänet, peruutti hänen passinsa viideksi vuodeksi ja julisti hänet valtion viholliseksi. Kun Rand Daily Mail suljettiin vuonna 1985 hallituksen painostuksen seurauksena, Pogrundin liberaali maine esti häntä saamasta työpaikkaa. Niinpä hän muutti Lontooseen ja työskenteli siellä kymmenen vuotta kirjailijana ja toimittajana, ennen kuin teki alijan vuonna 1997. Myöhemmin ilmestyi hänen kirjansa ”Drawing Fire: Investigating the Accusations of Apartheid in Israel”. Hän ei epäröi kritisoida Israelia, mutta kiistää sen olevan apartheidvaltio. Kohta kohdalta vertailemalla Pogrund osoittaa, että äänestämisen, demokratian, perusvapauksien, avioliiton, terveydenhuollon, sosiaaliturvan, oikeuden työhön, koulujen, kansalaisuuden, julkisten palvelujen, oikeusjärjestelmän ja muiden tekijöiden osalta vihreän linjan sisäpuolella sijaitsevan Israelin ja apartheid-ajan Etelä-Afrikan välillä ei ole merkittävää samankaltaisuutta.

Katso myös: Apartheid-valheen torjuminen – totuudella

Pogrund ei myöskään näe apartheidia Länsirannalla. Apartheidin ydin, hän toteaa, on rasistiseen ideologiaan perustuva tahallinen syrjintä. ”Länsiranta ei ole sellainen. Siellä ei ole ideologista tavoitetta syrjiä palestiinalaisia.” Kiista koskee maata. Kyse ei ole rodusta. ”Miten se voisi olla mahdollista? Palestiinalaiset ovat sukulaisia niille palestiinalaisille, jotka asuvat Israelissa ja ovat Israelin kansalaisia, joilla on kansalaisten oikeudet. He ovat samaa sukua.” Lisäksi Länsirannalla asuvat palestiinalaiset, jotka työskentelevät laillisesti Israelissa, ”nauttivat samoista työlaeista kuin israelilaiset”. Ja palestiinalaiset, jotka työskentelevät Länsirannan siirtokuntien teollisuusalueilla, saavat ”Israelin laissa säädetyt palkat ja etuudet”. Siten, Pogrund sanoo, olosuhteet Länsirannalla eivät ”muistuta lainkaan Etelä-Afrikan apartheidin huolellisesti organisoitua ja institutionalisoitua rasismia”.

Vastaavasti rabbi tohtori Warren Goldstein, Etelä-Afrikan päärabbi, on kirjoittanut, että apartheid-syytös ”esittää groteskin vääristyneen kuvan sekä Etelä-Afrikan historiasta että Israelin nykyisestä todellisuudesta”. Tämän herjauksen takana olevana tavoitteena on hänen mukaansa ”riistää Israelilta legitiimiys, kuvata sitä väärin rasismiin perustuvana valtiona ja siten kieltää siltä moraalinen oikeus olemassaoloon”. Lisäksi hän sanoo: ”Ei voi olla suurempaa apartheidin uhrien muiston häpäisyä kuin repiä sana pois Etelä-Afrikan maaperästä, irrottaa se alkuperäisestä merkityksestään ja käyttää sitä aseena toisenlaisen suvaitsemattomuuden edistämiseksi.”

Tätä väärinkäytön teemaa pohtiessaan eteläafrikkalainen musta asianajaja ja aktivisti Olga Meshoe Washington on kirjoittanut: ”Israelin kutsuminen apartheid-valtioksi vähättelee nöyryytystä ja epäoikeudenmukaisuuksia, joita mustat eteläafrikkalaiset ovat joutuneet kestämään, jotka elivät apartheidin aikana ja jotka yhä, yhdessä lastensa ja lastenlastensa kanssa, kantavat sen perinnön arpia. Jos mustat eteläafrikkalaiset nauttisivat samoista oikeuksista kuin israelilaiset arabit, Etelä-Afrikan vapautusliikkeelle ei olisi ollut tarvetta.” Hän jatkaa ja päättää: ”Siksi on moraalisesti vastenmielistä, että kukaan henkilö, organisaatio tai hallitus väärinkäyttää Etelä-Afrikan apartheid-historiaa Israelin suhteen.”

Valitettavasti apartheid-syytökset saavat yhä enemmän vauhtia. Toivotaan siis, että nämä Israelia tukevat eteläafrikkalaiset saavat ansaitsemansa huomion.

Siviilien ahdinko Gazassa on valitettavaa. Yksikään gazalainen ei olisi kuollut tai joutunut kärsimään, ellei Hamas olisi hyökännyt Israeliin, surmannut 1 200 ihmistä ja ottanut noin 250 panttivankia. Yksikään palestiinalainen ei kärsisi tänään, jos Egypti avaisi Rafahin rajaportit heidän poistumisensa mahdollistamiseksi ja jos Yhdysvaltain hallinto ei pakottaisi heitä jäämään Gazaan. He voisivat saada kaiken tarvitsemansa humanitaarisen avun, jos heidät päästettäisiin Siinain niemimaalle tai jos jokin hallitus olisi valmis ottamaan heidät vastaan. Valitettavasti yksikään maa ei ole tarjonnut heille turvapaikkaa huolimatta kansainvälisestä myötätunnosta.

Epäilemättä monet Gazan asukkaat kärsivät sodan olosuhteiden vuoksi. On kuitenkin tärkeää tunnustaa, että suuri osa heidän ahdingostaan kertovista uutisista on peräisin epäluotettavista lähteistä.

Tiedot toimittaa Hamasin johtama terveysministeriö, joka on Hamasin propagandaväline ja joka ei ole vieläkään myöntänyt, että yksikään terroristi olisi kuollut, vaan kertoo maailmalle ja herkkäuskoisille tiedotusvälineille, että kuolleita on ollut vain siviilejä. Tavoitteena on herättää myötätuntoa ja luoda kansainvälistä painetta Israelia kohtaan sodan lopettamiseksi. Gazan asukkaiden nälkään kuolemista kertovan tarinan levittämisellä on samanlainen tarkoitus, joten Hamasilla ei ole minkäänlaista intressiä sallia avun pääsyä väestön luo.

Raportteja tulee myös ”toimittajilta”. Suurilla uutistoimistoilla ei ole toimittajia Gazan sisällä. Sen sijaan ne luottavat arabilähteisiin, joista monet ovat yhteydessä terroristijärjestöihin tai tietävät, että Hamas karkottaa tai tappaa heidät, jos he eivät levitä väärää tietoa (David Collier, ”Special Report: The ‘Journalists’ Of Gaza”, tammikuu 2024).

Kolmas lähde ovat YK ja kansalaisjärjestöt, joilla on kaksi syytä liioitella tai valehdella Gazan olosuhteista. Ensinnäkin väite, että tilanne on katastrofaalinen, oikeuttaa varainkeruukampanjat. Toiseksi Hamas ei salli niiden raportoida totuutta, eikä kukaan halua vaarantaa pääsyään Gazan kaistalle raportoimalla mitään, mikä saattaisi loukata terroristeja, jotka voivat uhata heidän henkeään tai estää heitä tekemästä työtään. UNRWA:n tapauksessa kauhutarinoiden kertomisen tarkoituksena on perustella sen olemassaolon jatkumista, joka on nyt uhattuna, koska sen henkilöstön jäsenet osallistuivat 7.10. tapahtuneeseen verilöylyyn, tuhannet muut ovat yhteydessä Hamasiin ja sen tiloja käytettiin aseiden varastointiin ja tunnelien piilottamiseen (ks. esim. ”3 000 UNRWA-opettajan ryhmä juhlii Hamasin verilöylyä ja raiskauksia”, UN Watch, 10. tammikuuta 2024; Toimituskunta, ”Hamas oli aivan UNRWA:n nenän edessä”, Wall Street Journal, 11. helmikuuta 2024; Andrew Bernard, ”Gallant: 30 UNRWA:n työntekijää osallistui 7. lokakuuta tapahtuneeseen joukkomurhaan”, JNS, 16. helmikuuta 2024; ”Israel pidätti kahdeksan UNRWA:n työntekijää Hamas-yhteyksien vuoksi”, Maariv, 22. helmikuuta 2024).

Tiedotusvälineet lainaavat myös gazalaisten lausuntoja. Vaikka jotkut ovat Hamasin heikentyessä rohkaistuneet puhumaan totta, suurin osa pelkää edelleen kostotoimia, jos he arvostelevat terroristeja. Heillä on sisäministeriön ohjeet siitä, miten lehdistön kanssa tulee toimia. Ohjeissa sanotaan esimerkiksi: ”Jokainen tapettu tai marttyyriksi joutunut on kutsuttava siviiliksi” (”Hamasin sisäministeriö sosiaalisen median aktivisteille: Kutsukaa kuolleita aina ’viattomiksi siviileiksi’; älkää julkaisko kuvia raketeista, joita ammutaan siviiliväestön keskittymistä”, MEMRI, 17. heinäkuuta 2014).

Vuonna 2024, huolimatta tiedotusvälineiden laajalle levinneistä väitteistä ja Yhdysvaltain hallituksen väitteistä, joiden mukaan Gazassa vallitsi nälänhätä Israelin ja Hamasin sodan aikana, virallista nälänhätää ei koskaan julistettu arvovaltaisessa Integrated Food Security Phase Classification (IPC) -järjestelmässä. USAID:n johtaja Samantha Power viittasi IPC:hen liittyvään raporttiin julistaakseen nälänhädän, mutta se perustui ennusteisiin, ei vahvistettuihin tietoihin. IPC:n nälänhädän arviointikomitea (FRC) hylkäsi myöhemmin tehdyn USAID:n analyysin, sillä se havaitsi siinä merkittäviä virheitä, kuten suurten elintarvikeavun ja yksityisten toimitusten jättämisen huomioimatta, mikä johti elintarvikepulan liioiteltuihin väitteisiin. Riippumattomat tarkkailijat totesivat myöhemmin, että Gazassa oli huomattavasti enemmän ruokaa kuin USAID väitti, ja nälänhätä vältettiin. Joidenkin YK:n virkamiesten ja tiedotusvälineiden harhaanjohtavat otsikot ja lausunnot jatkoivat kuitenkin nälänhädän esittämistä tosiasiana, vääristäen yleistä käsitystä. IPC:n suunnitteluun osallistuneet asiantuntijat, kuten Nicholas Haan, varoittivat, että ”nälänhädän” termin politisointi heikentää sen merkitystä ja humanitaarisen avun luotettavuutta (Michael Ames, The Gaza Famine Myth, Free Press, 6. toukokuuta 2025).

Mitkä ovat siis tosiasiat?

Humanitaarisen avun tarkastamisesta ja toimittamisesta vastaavan hallituksen alueiden toimintojen koordinaattorin (COGAT) päivitettyjen tietojen mukaan Gazaan on toimitettu seuraava apu 7. lokakuuta 2023 ja 10. lokakuuta 2025 välisenä aikana:

110 815 kuorma-autoa, jotka kuljettivat 2 156 783 tonnia apua maarajanylityspaikkojen kautta.

Noin 1 732 000 tonnia elintarvikkeita, mikä vastaa 79,68 % toimitetusta kokonaistuesta.

Noin 190 000 tonnia majoitusvälineitä COGATin päivitetyn erittelyn mukaan.

Noin 105 000 tonnia sekalaisia ja muita humanitaarisia tarvikkeita.

Arviolta 61 000 tonnia vettä toimitetaan säiliöautoilla ja putkistoilla.

32 000 tonnia keittokaasua, minkä lisäksi muita polttoainetoimituksia seurataan erikseen.

Lisäksi 7 996 tonnia apua toimitettiin lentoteitse 13 209 kuormalavalla (COGAT, 10. lokakuuta 2025).

COGAT ilmoitti myöhemmin, että tulitauon alkamisen jälkeen 10. lokakuuta 2025 ja 7. kesäkuuta 2026 välisenä aikana Gazaan tuotiin vielä 1 778 363 tonnia elintarvikkeita. Tähän sisältyi 891 637 tonnia humanitaarisena apuna ilmoitettua tavaraa ja 886 726 tonnia yksityisen sektorin toimittamaa tavaraa. Myös yli 18 000 tonnia lääkkeitä ja lääkintätarvikkeita tuotiin alueelle tulitauon alkamisen jälkeen. COGAT ilmoitti lisäksi, että ulkoiset vesijohdot ja suolanpoistolaitokset toimittivat yli 70 000 kuutiometriä vettä päivässä, lukuun ottamatta paikallisista kaivoista pumpattua vettä (COGAT, 9. heinäkuuta 2026).

Nämä tilastot ovat ristiriidassa väitteen kanssa, jonka mukaan Israel estäisi avun toimittamista ja aiheuttaisi nälänhädän. Kun apua saapuu, Hamas pysäyttää avustuskuljetukset ja varastaa ruoan, osan pitääkseen itsellään ja osan myydäkseen pimeillä markkinoilla. Gazan asukkaat, joilla ei ole varaa ostaa ruokaa Hamasilta, saattavat joutua olemaan syömättä, vaikka suurin osa pystyykin syömään ainakin yhden aterian päivässä (Zvika Klein, ”Toimittajan huomautukset: ’Gazassa ei ole nälänhätää’ – kommentti”, Jerusalem Post, 8. maaliskuuta 2024).

Lisäosoitus siitä, etteivät palestiinalaiset näe nälkää, tulee julkkiskokki José Andrésilta, jonka World Central Kitchen -järjestö on tarjonnut Gazassa yli 32 miljoonaa ateriaa, eli noin 350 000 päivittäin. Järjestö on perustanut Gazaan 65 keittiötä ja aikoo perustaa vähintään 35 lisää toiveenaan tarjota yli miljoona ateriaa päivässä sen jälkeen, kun Yhdysvallat on rakentanut kelluvan laiturin, jonka kautta Gazaan voidaan tuoda lisää apua (Christina Morales ja Monika Pronczuk, ”José Andrésin World Central Kitchenin apu voi lähteä Gazaan perjantaina, viranomaiset kertovat”, New York Times, 7. maaliskuuta 2024).

Samaan aikaan monet israelilaiset ovat ymmärrettävästi vihaisia siitä, että apua annetaan Gazan asukkaille ja Hamasille. Samalla kansainvälinen yhteisö ei ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta painostaa Hamasia antamaan apua jäljellä oleville 58 israelilaiselle panttivangille. Hamas suostui osana viimeisintä tulitaukosopimusta sallimaan lääketarvikkeiden toimittamisen heille; todisteita siitä, että mitään niistä olisi annettu panttivangeille, ei kuitenkaan ole, ja lisäksi Israel löysi Nasserin sairaalaan tekemässään ratsiassa avaamattomia lääketarvikelaatikoita, joissa oli panttivankien nimiä (”Sairaalaraidissa löydettiin avaamattomia lääketarvikelaatikoita, joissa oli israelilaisten panttivankien nimiä”, i24 News, 18. helmikuuta 2024). Kuukausia sitten vapautetut panttivangit paljastivat saaneensa vain vähän ruokaa, joten on todennäköisempää, että nälkiintyneitä ovat juuri ne israelilaiset, joita on pidetty vankeina yli viisi kuukautta (Rachel Clarke, ”Vähän ruokaa, pahoinpitelyä ja täitä: mitä vapautetut israelilaiset panttivangit kertovat Hamasin vankeudesta”, CNN, 20. joulukuuta 2023).

Helmikuussa 2025 julkaistiin israelilainen tutkimus, jonka toteuttivat terveysministeriön, Sheba Medical Centerin, Shaare Zedek Medical Centerin, Tel Avivin yliopiston, Haifan yliopiston, Jerusalemin heprealaisen yliopiston ja Negevin Ben-Gurionin yliopiston asiantuntijoiden tekemässä israelilaisessa tutkimuksessa todettiin, että tammikuusta heinäkuuhun 2024 Gazaan saapuneet elintarvikelähetykset täyttivät kansainväliset humanitaariset standardit kuuden seitsemästä kuukaudesta ja tarjosivat keskimäärin 3 004 kaloria henkilöä kohden päivittäin, lukuun ottamatta helmikuuta, jolloin toimitukset vähenivät kovien taistelujen aikana. Tutkijat analysoivat COGATin, YK:n ja avustusjärjestöjen tietoja ja vahvistivat, että Gazaan tuotiin riittävästi elintarvikkeita – mukaan lukien viljaa, vihanneksia ja proteiineja. Silti jakelu Gazan sisällä häiriintyi vakavasti ryöstelyjen, hallinnon puutteen ja logististen ongelmien vuoksi (Ido Efrati, ”Tutkimus: Gazaan tuodun ruoan määrä täytti kansainväliset avustustandardit ainakin kuuden kuukauden ajan vuonna 2024”, Haaretz, 15. helmikuuta 2025).

Kolme kuukautta myöhemmin IPC antoi ankarat varoitukset Gazan humanitaarisesta tilanteesta ja ennusti, että 2,1 miljoonaa ihmistä joutuu kärsimään akuutista ruokaturvattomuudesta, ja joka viides on vaarassa kuolla nälkään toukokuun ja syyskuun 2025 välisenä aikana. IPC:n analyysin mukaan myös 70 500 alle viisivuotiasta lasta kärsii akuutista aliravitsemuksesta seuraavan vuoden aikana, joista 14 100 tapausta on vakavia. Näiden havaintojen valossa IPC on vaatinut vihollisuuksien välitöntä lopettamista, jatkuvaa humanitaarisen avun pääsyä alueelle sekä siviilien ja avustustyöntekijöiden suojelun tehostamista (@theipcinfo; @theipcinfo; @theipcinfo, 12. toukokuuta 2025).

COGATin mukaan IPC:n väitteet, joiden mukaan Gaza ”kohtaa nälänhädän” ja miljoonat ovat vaarassa kuolla nälkään, perustuvat spekulatiivisiin ennusteisiin, jotka eivät ole toistuvasti toteutuneet, sekä virheellisiin ja pelotteleviin oletuksiin. IPC ei kerää tietoja itsenäisesti, vaan se nojaa vahvasti YK:n lähteisiin, jotka tulitauon aikana edustivat vain murto-osaa Gazaan saapuneesta avusta. Se jättää myös huomiotta humanitaaristen taukojen aikana toimitetut valtavat määrät elintarvikeapua. Ilman läpinäkyvyyttä, luotettavaa menetelmää tai vastuullisuutta IPC:n raportteihin ei voida luottaa, etteivätkö ne kuvastaisi tarkasti tilannetta paikan päällä (@cogatonline, 13. toukokuuta 2025).

Jopa kansainvälisen median siteeraamat huolestuttavimmat raportit ovat usein romahtaneet tarkemman tarkastelun alla. Yksi surullisen kuuluisa esimerkki on toukokuulta 2025, jolloin useat tiedotusvälineet väittivät, että 14 000 vauvaa voisi kuolla Gazassa 48 tunnin kuluessa avun puutteen vuoksi. Tämä väite, joka attribuoitettiin YK:n virkamiehelle ja perustui IPC:n ennusteisiin, ”selvennettiin” myöhemmin tarkoittamaan, että 14 000 pientä lasta voisi joutua kärsimään vakavasta akuutista aliravitsemuksesta koko vuoden ajan ja vain jatkuvissa pahimmissa olosuhteissa. Nämä toistuvat liioittelut saivat Israelin hallituksen hylkäämään IPC:n analyysit spekulatiivisina ja virheellisiin tietoihin perustuvina, sillä niissä aliarvioidaan avustustoimituksia, etenkin humanitaaristen taukojen aikana. Pelkästään tammi–maaliskuun tulitaukojakson aikana Gazaan saapui yli 25 000 kuorma-autoa, mutta tämä virta jätettiin IPC:n malleissa lähes huomiotta. Vaikka kukaan ei kiistä monien palestiinalaisten kohtaamia vaikeuksia, nämä toistuvat vääristelyt heijastavat sitkeää puolueellisuutta, jossa sensaatiohakuisuus asetetaan tarkkuuden edelle, mikä herättää epäilyksiä näiden tiedotusvälineiden motiiveista (Noah Rothman, ”Yet Another Gaza Famine That Wasn’t”, National Review, 21. toukokuuta 2025).

Vaikka Gazan nälänhädästä ilmoitettiin ja raportoitiin laajalti, myöhemmät tiedot, käyttäytymismallit ja olosuhteet paikan päällä eivät vastaa sitä, miltä todellinen nälänhätä näyttäisi. Nälänhätä on tekninen luokitus, joka edellyttää selkeitä todisteita, kuten korkeaa kuolleisuutta, akuuttia aliravitsemusta ja yhteiskunnallista romahdusta, joita ei ole ilmennyt riippumattomissa raporteissa sen jälkeen, kun Gazan tulitauko astui voimaan lokakuussa 2025. Aiemmin yleinen avustuskuljetusten ryöstely väheni nopeasti, ja videoissa näkyy nyt rauhallisia katuja ja toimivia markkinoita, mikä herättää kysymyksiä IPC:n ja muiden elinten motiiveista, jotka julistivat Gazan kaistan humanitaarisen tilanteen nälänhädäksi (Ken Isaacs, ”Jos Gazan nälänhätä oli todellinen, miksi se hävisi niin nopeasti?”, Fox News, 14. marraskuuta 2025).

Joulukuussa 2025 palestiinalais-amerikkalaisen aktivistin Ahmed Fouad Alkhatibin jakamat videokuvat osoittivat hänen mukaansa Gazassa sijaitsevan salaisen, Hamasin ylläpitämän varaston, joka oli täynnä kasoittain vauvanruokaa, maitojauhetta ja lasten ravintopirtelöitä. Hän väittää, että nämä varastot piilotettiin tarkoituksellisesti nälänhädän pahimpina kuukausina pahentamaan puutetta ja vahvistamaan terroristijärjestön nälänhädän narratiivia. Alkhatib väittää, että näiden tarvikkeiden äskettäin dokumentoitu hävittäminen, joka on tullut esiin humanitaarisen avun tulvan jälkeen, osoittaa, että Hamas oli hamstrannut tuotteita kuukausien ajan samalla kun se syytti julkisesti Israelia Gazan kaistalla vallitsevasta nälästä (@afalkhatib, 8. joulukuuta 2025).

Ratkaisevaa on, että IPC:n joulukuun 2025 raportissa tunnustetaan nimenomaisesti, ettei Gazassa ole nälänhätää, vaikka siinä edelleen varoitetaankin akuutista elintarviketurvan puutteesta pahimmissa skenaarioissa, kun taas COGAT dokumentoi, että pelkästään tulitauon aikana Gazaan saapui päivittäin 600–800 kuorma-autoa, joista noin 70 % kuljetti elintarvikkeita, yhteensä lähes 30 000 elintarvikekuorma-autoa ja yli 500 000 tonnia elintarvikkeita, määrät, jotka ylittävät kansainvälisesti hyväksytyt ravitsemustarpeet. Joulukuun keskustelu korostaa toistuvaa kaavaa: osittaisiin tai valikoituihin tietoihin perustuvia pelottelevia ennusteita, joita seuraa hiljainen myöntäminen siitä, että nälänhädän kynnysarvot eivät täyttyneet, sekä todennettuja todisteita laajamittaisesta avun virtauksesta, jonka vaikutusta heikentävät pääasiassa sisäiset jakeluongelmat, Hamasin avun ohjaaminen muihin tarkoituksiin ja hamstraaminen, markkinoiden romahtaminen sekä tehokkaan siviilihallinnon puuttuminen Gazan alueella. Tosiasioihin perustuva arviointi tunnustaa siis siviilien aidon kärsimyksen, mutta hylkää kertomuksen tahallisesta nälkäpolitiikasta – johtopäätös, jonka sekä IPC:n omat havainnot että sen raporttiin vastauksena esitetyt dokumentoidut avustustiedot vahvistavat (”COGAT:n vastaus IPC:n raporttiin”, COGAT, 19. joulukuuta 2025).

Elokuussa 2026 UNICEFin johtamassa ravitsemusklusterin tutkimuksessa mitattiin lasten painoa, pituutta ja olkavarsien ympärysmittaa ja havaittiin, että paino-pituussuhteella mitattuna akuutti aliravitsemus oli Gazassa vain 0,2–0,8 % – eli sama tai alle sodan edeltävän tason (0,8 %) ja selvästi alle Egyptissä (2,9 %) ja Jordaniassa (2,0 %) raportoidut luvut. Tulokset heikensivät myös IPC:n elokuussa 2025 tekemän nälänhädän luokituksen tilastollista perustaa. Koska paino-pituus-suhdetta koskevia tietoja ei tuolloin ollut saatavilla, IPC oletti, että 15 prosentin olkavarsien ympärysmitan osuus vastasi nälänhädän julistamiseen vaadittavaa 30 prosentin paino-pituus-suhteen kynnysarvoa, perustuen indikaattoreiden väliseen arvioituun 2:1-suhteeseen. Uudet Gazan tiedot osoittivat päinvastaista: paino-pituus-suhdeluvut olivat johdonmukaisesti alhaisempia kuin olkavarsien ympärysmitan luvut, mikä osoitti, että IPC:n käyttämä suhde ei pätenyt Gazaan (Mark Zlochin, ”How a United Nations study shatters the Gaza starvation narrative”, Jewish Chronicle, 3. elokuuta 2026).