Moshava

Moshava (kirjaimellisesti siirtokunta) oli juutalaisten maaseutuasutuksen muoto ottomaanien Palestiinassa, jonka vanhan jishuvin jäsenet perustivat 1870-luvun lopusta lähtien ja juutalaisten sionistisen maahanmuuton kahden ensimmäisen aallon - ensimmäisen ja toisen alijan - aikana.

Historia

Moshavassa, toisin kuin myöhemmissä yhteisöllisissä siirtokunnissa, kuten kibbutsissa ja moshavissa (monikko moshavim), kaikki maa ja omaisuus ovat yksityisomistuksessa. Ensimmäiset moshavat perustivat Osmanien Palestiinassa jo asuneet juutalaisyhteisön jäsenet ja sinne saapuneet ensimmäisen alijan pioneerit. Varhaisten moshavien talous perustui maatalouteen ja muistutti ulkoasultaan Itä-Euroopan viljanviljelykyliä. Maatilat perustettiin leveän pääkadun molemmille puolille.

Vanhoja moshavia kartalla

Petah Tikvan, joka tunnetaan "moshavien äitinä" (Em HaMoshavot), perustivat vuonna 1878 vanhan jishuvin jäsenet sekä Gai Oni, josta tuli myöhemmin Rosh Pinna, ensimmäisen alijan saapumisen myötä. Ensimmäisen Aliyah-kauden neljä ensimmäistä moshavotia olivat Rishon LeZion, Rosh Pinna, Zikhron Ya'akov ja Yesud HaMa'ala.

Näiden varhaisten siirtokuntien liikkeellepaneva voima oli Euroopassa toimiva Hovevei Zion -liike, jonka haarat toimivat taloudellisesti itsenäisinä siirtokuntayhdistyksinä.

Moshavaa hallinnoitiin peruskirjalla, jossa hahmoteltiin yhteisölliset periaatteet, jotka loivat liiton tai siteen asukkaiden välille.