Yahya Sinwar
Yahya Sinwar (s. 29. lokakuuta 1962) on palestiinalainen poliitikko, joka on ollut Gazan kaistaa hallitsevan sunnalais-islamistisen poliittisen ja sotilaallisen Hamas-järjestön johtaja vuodesta 2017.
Hän syntyi Khan Yunisin pakolaisleirillä Egyptin hallitsemassa Gazassa vuonna 1962 perheeseen, joka oli karkotettu tai paennut Ashkelonista vuoden 1948 arabien ja Israelin sodan aikana. Hän suoritti opintonsa Gazan islamilaisessa yliopistossa, jossa hän sai kandidaatin tutkinnon arabian opinnoista.
Israel tuomitsi hänet neljään elinkautiseen vankeusrangaistukseen kahden israelilaissotilaan ja neljän palestiinalaisen, joita hän piti yhteistyökumppaneina, sieppauksen ja tappamisen järjestämisestä vuonna 1989.
Vuonna 2008 israelilaiset lääkärit leikkasivat hänet vankilatuomiota suorittaessaan ja poistivat aivokasvaimen hänen pelastamisekseen. Sinwar istui tuomiostaan 22 vuotta, ja hän oli vanhin palestiinalaisvanki, joka vapautettiin 1 026 muun vangin joukossa vuonna 2011 tehdyssä vankienvaihdossa IDF:n sotilaasta Gilad Shalitista, jota Hamas oli pitänyt panttivankina viisi vuotta.
Hamas on hallinnoinut Gazan aluetta sen jälkeen, kun Hamas otti Gazan alueen haltuunsa kesäkuussa 2007. Hamasin hallitusta Gazassa johti Ismail Haniya vuodesta 2007 helmikuuhun 2017, jolloin Yahya Sinwar korvasi Haniyan Hamasin johtajana Gazan kaistalla.
Katso myös: Sinwar muuttaa sotilaallista strategiaa
Marraskuussa 2012 Hamasin "puolustussodan" aikana Sinwar tapasi Iranin vallankumouskaartin Quds-joukkojen kenraalin Qassem Soleimanin Teheranissa ja sen jälkeen, kun hänet vuonna 2017 valittiin ryhmän johtajaksi Gazassa, hän vaali tiiviimpää yhteistyötä Hamasin, Hizbollahin ja Iranin välillä. Vuonna 2015 hänen uskotaan valvonneen Hamasin komentajakollegansa Mahmoud Ishtiwin kidutusta ja teloitusta, jota syytettiin kavalluksesta ja homoseksuaalisuudesta.
2023 Israelin ja Hamasin välinen sota
Israel on pitänyt Sinwaria yhtenä vuoden 2023 lokakuun 7. päivän hyökkäyksen toteuttajista. Iskussa kuoli noin 1 200 israelilaista ja yli 200 siepattiin Gazan kaistan puolelle. Israelissa Sinwaria pidetään iskun pääsyyllisenä, mutta sotilasoperaationa sen taustatekijäksi epäillään myös Izz ad-Din al-Qassam -prikaatien johtajaa Muhammad Deifiä. Kun Israel aloitti vastauksena oman hyökkäyksensä Gazan kaistalle, Sinwar on mahdollisesti piilotellut alueen laajassa tunneliverkostossa.
Kolme viikkoa kestäneen konfliktin jälkeen vuoden 2023 Israelin ja Hamasin välisessä sodassa Sinwar ehdotti kaikkien israelilaisvankien vapauttamista vastineeksi kaikkien konfliktissa siepattujen panttivankien vapauttamisesta. Sinwarin kerrottiin käyneen panttivankien luona sodan alkupäivinä ja luvanneen, ettei heille tapahtuisi mitään pahaa. Kun yksi panttivangeista sanoi, että Sinwarin pitäisi hävetä, hän vaikeni.
Marraskuun 7. päivänä sen jälkeen, kun Israel oli saartanut Gazan kaupungin, se väitti "vanginneensa" Sinwarin bunkkeriin Gazan kaupungissa. Israelin sotilasviranomaiset väittivät myöhemmin, että hän on Khan Yunisissa maanalaisessa bunkkerissa. Israelin väitetysti Gazaan pudottamissa lentolehtisissä julistettiin 400 000 dollarin palkkio Sinwarin olinpaikkaa koskevista tiedoista. Reutersin mukaan Sinwarin, Deifin ja neljän muun Hamasin johtajan karkottaminen Gazasta on Israelin tulitaukoesityksen ehtona.
Helmikuuhun 2024 mennessä IDF uskoi, että Sinwar oli siirtynyt Rafahiin Khan Younisista. IDF:n mukaan Sinwar on jatkuvasti liikkeellä eikä näin ollen pysty henkilökohtaisesti johtamaan Hamasin joukkoja. IDF julkaisi 13. helmikuuta 10. lokakuuta päivätyn valvontakameran kuvamateriaalin, jossa Sinwar, hänen vaimonsa ja lapsensa sekä hänen veljensä Ibrahim ovat Hamasin tunnelikompleksissa Khan Younisissa. IDF ilmoitti keräävänsä tiedustelutietoja ja kuulustelevansa Hamasin komentajia ja heidän sukulaisiaan Sinwarin löytämiseksi.
20.2.2024
Sinwaria ei ole nähty julkisuudessa sen jälkeen, kun 7. lokakuuta Hamasin johtamassa iskussa Israelissa kuoli noin 1 200 ihmistä, enimmäkseen siviilejä. Tuhannet Etelä-Israeliin tunkeutuneet hyökkääjät syyllistyivät hirvittäviin julmuuksiin, joihin kuului myös laajaa seksuaalista väkivaltaa, ja veivät samalla 253 panttivankia mukanaan Gazaan.