Rauhanneuvosto selitti:
Miten se toimii ja kuka sitä johtaa
Yleisneuvoston yläpuolella toimii toimeenpanokomitea, joka on tärkein strateginen ja päätöksentekoelin. Sen puheenjohtajana toimii Trump, jolla on veto-oikeus.
Shimon Sherman 25.1.2026
Presidentti Donald J. Trump allekirjoitti torstaina Davosissa pidetyssä Maailman talousfoorumissa Rauhanneuvoston peruskirjan, mikä merkitsi hallinnon Gazan rauhanaloitteen toisen vaiheen virallista alkamista.
Trumpin hallinnon mukaan allekirjoitustilaisuuteen, johon osallistui alueellisia johtajia ja kansainvälisiä talousalan johtajia, siirtää Yhdysvaltojen strategian painopisteen nykyisestä tulitauosta kohti Gazan kaistan ”demilitarisointia, jälleenrakennusta ja siviilihallintoa”.
Toisessa vaiheessa luodaan alueelle uusi hallintokehys, jonka tarkoituksena on korvata Hamas ja aiemmat kansainväliset avustusrakenteet keskitetyn sidosryhmien neuvoston avulla. Peruskirjan ehtojen mukaisesti rauhanneuvosto on nyt itse nimittänyt itsensä ensisijaiseksi viranomaiseksi, joka vastaa jälleenrakennusvarojen ohjaamisesta ja siirtymän valvonnasta siviilihallintoon.
”Nykyisen Trumpin suunnitelman koko rakenne on erittäin vaikuttava ponnistus, joka on monin tavoin ennennäkemätön”, eversti (res.) Eran Lerman, Jerusalemin strategia- ja turvallisuusinstituutin (JISS) varapuheenjohtaja, kertoi JNS:lle. ”Tähän suuntaan tähtääviä ajatuksia kansainvälisestä valvonnasta on ollut jo vuosia, ja tämä toteutus on ylivoimaisesti konkreettisin ja edistynein kaikista näistä ohjelmista.”
Lerman lisäsi kuitenkin, että suunnitelma on vasta hyvin alkuvaiheessa ja ”toistaiseksi se on olemassa vain paperilla”.
Kansainvälinen valvonta
Äskettäin perustettu Rauhanneuvosto on organisoitu monitasoiseen hierarkiaan, joka koostuu useista valvontakomiteoista. Sen perustana on Rauhan yleisneuvosto, valtionpäämiehistä koostuva täysistuntoelin.
Vaikka kutsut on lähetetty yli 60 maalle, mukaan lukien kaikki paavista Valko-Venäjän diktaattoriin Aleksander Lukashenko, vain 35 maata on toistaiseksi hyväksynyt jäsenyyden. Huomionarvoista on, että useimmat Euroopan maat, mukaan lukien Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Saksa, ovat kieltäytyneet paikasta rauhanneuvostossa, mikä on johtanut Lähi-idän arabivaltioiden merkittävään valta-asemaan rauhanneuvostossa.
Tämä kokous toimii aloitteen kansainvälisen legitiimiyden perustana, vaikka peruskirja myöntää nimenomaisesti elinikäiselle puheenjohtajalle, Yhdysvaltain presidentille Donald Trumpille, yksinomaisen valtuuden kutsua uusia jäseniä ja nimittää oman seuraajansa. Peruskirjan ehtojen mukaan maat voivat hyväksyä kolmen vuoden kiertävän toimikauden ilman kustannuksia, mutta miljardin dollarin käteissuoritus neuvoston rahastoon takaa pysyvän paikan.
Yleisneuvoston yläpuolella toimii toimeenpanokomitea, joka on tärkein strateginen ja päätöksentekoelin. Komitean puheenjohtajana toimii presidentti Trump, jolla on absoluuttinen veto-oikeus, ja sen tehtävänä on ”toteuttaa käytännössä” neuvoston visio. Keskeisiä jäseniä ovat Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubio, joka toimii diplomaattisena johtajana, sekä vanhempi neuvonantaja Jared Kushner, hallinnon ”Uusi Gaza” -vision pääarkkitehti.
Heidän joukkoonsa kuuluvat Yhdysvaltain erityislähettiläs Steve Witkoff, Ison-Britannian entinen pääministeri Tony Blair sekä Apollo Global Managementin pääomasijoitusjohtaja Marc Rowan. Komiteaa täydentävät Maailmanpankin pääjohtaja Ajay Banga ja Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden varaneuvonantaja Robert Gabriel, jotka tuovat mukanaan sekä institutionaalista taloudellista painoarvoa että operatiivista strategiaa.
Viimeinen taso on Gazan johtokunta, joka toimii suorana linkkinä korkean tason strategien ja paikalla toimivan hallinnon välillä. Johtokuntaan kuuluu monia johtokomitean alemman tason jäseniä sekä alueellisia toimijoita, kuten Egyptin tiedustelupäällikkö Hassan Rashad; Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kansainvälisen yhteistyön valtioministeri Reem Al Hashimy; Ali al-Thawadi, Qatarin pääministerin vanhempi avustaja; sekä Turkin ulkoministeri Hakan Fidan.
Johtokuntaa täydentävät alankomaalainen diplomaatti Sigrid Kaag sekä israelilais-kyproslainen kiinteistökehittäjä Yakir Gabay, jonka odotetaan valvovan jälleenrakennushankkeiden käytännön toteutusta.
Paikallishallinto
Johtokunnan ja paikallishallinnon välistä kuilua siltaa suoraan Nickolay Mladenov, äskettäin nimitetty Gazan korkea edustaja ja johtokunnan johtaja. Bulgarialainen diplomaatti ja entinen YK:n Lähi-idän rauhanprosessin erityiskoordinaattori Mladenovin tehtävänä on huolehtia hallinnon, jälleenrakennuksen ja turvallisuustoimien päivittäisestä koordinoinnista Gazan siviiliviranomaisten ja johtokunnan välillä.
”Suurin osa israelilaisista kunnioittaa ja luottaa Nikolay Mladenoviin. Tutustuimme häneen, kun hän toimi YK:n lähettiläänä”, Lerman totesi. ”Hänellä on syvällinen ymmärrys Israelin kannasta ja hän suhtautuu erittäin kriittisesti palestiinalaishallintoon ja sen korruptioon. Meillä ei ole vaikeuksia hyväksyä tätä nimitystä.”
Samaan aikaan Gazan kaistan siviilihallinto on siirretty Gazan hallinnon kansalliselle komitealle (NCAG), joka on 15-jäseninen palestiinalaisten teknokraattien elin. Toimeksiantonsa mukaisesti NCAG vastaa julkisten palvelujen palauttamisesta, infrastruktuurihankkeiden hallinnoinnista ja siviililaitosten valvonnasta.
Komitean puheenjohtajana toimii Ali Shaath, Gazassa syntynyt rakennusinsinööri, joka on aiemmin toiminut palestiinalaishallinnon suunnittelu- ja kansainvälisen yhteistyön varaministerinä sekä liikenne- ja viestintäministeriön alivaltiosihteerinä. Shaath kuuluu merkittävään gazalaiseen klaaniin, jolla on syvät historialliset siteet Fatahiin.
Useilla NCAG:n avainjäsenillä on pitkä historia palestiinalaishallinnon hallinto- ja turvallisuusaloilla. Sisäasiain- ja sisäisen turvallisuuden salkusta vastaa Sami Nasman, palestiinalaishallinnon yleisen tiedustelupalvelun veteraaniupseeri ja elinikäinen Fatah-jäsen.
Nasman, joka tuomittiin vuonna 2016 poissaolevana 15 vuodeksi vankeuteen Hamasin johtamassa tuomioistuimessa syytettynä Gazan kaistan vakauden horjuttamisesta, vastaa Gazan paikallisen poliisitoiminnan johtamisesta. Muita palestiinalaishallinnon taustalla olevia jäseniä ovat Adnan Abu Warda (oikeusministeri), entinen tuomari palestiinalaishallinnon korkeimmassa perustuslakituomioistuimessa, sekä Osama Al Saadawi (asuntoasiainministeri), entinen palestiinalaishallinnon yrittäjyys- ja voimaannuttamisasioista vastaava valtioministeri.
Kansalliskomitean talous- ja kauppavastuualuetta hoitaa Ayed Abu Ramadan, Gazan kauppakamarin nykyinen johtaja. Abu Ramadan on toiminut myös Palestine Islamic Bankin johtajana; kyseessä on rahoituslaitos, jolla on perinteisesti ollut läheisiä yhteyksiä Hamasin hallitsemiin rahoitusrakenteisiin. Israelilaiset turvallisuusvalvojat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että Palestine Islamic Bank on helpottanut Hamasin kanssa sidoksissa olevien yritysten liiketoimia.
Vaikka NCAG:ta esitetään teknokraattisena elimenä, Kairossa oleva Hamasin johto on julkisesti ohjeistanut omia hallintovirastojaan valmistautumaan siviilivallan luovuttamiseen komitealle, samalla kun se on korostanut, että sen ”sotilaallinen” siipi ei kuulu komitean toimivallan piiriin.
Vaikka NCAG vastaa siviilihallinnosta, Trumpin suunnitelman turvallisuus- ja demilitarisointiosuutta johtaa International Stabilization Force (ISF), jota komentaa Yhdysvaltain kenraalimajuri Jasper Jeffers. Jeffers, joka toimi äskettäin Israelin ja Hizbollahin välisen tulitauon tarkkailijana Libanonissa, on valtuutettu valvomaan turvallisuusoperaatioita ja sotilaallisen infrastruktuurin purkamista.
ISF toimii kuitenkin tällä hetkellä ilman pysyvää armeijaa. Presidentti Trump on vahvistanut, ettei Gazaan lähetetä yhdysvaltalaisia taistelujoukkoja, ja useat potentiaaliset joukkojen lähettäjät, kuten Azerbaidžan, ovat kieltäytyneet osallistumasta. Vaikka esimerkiksi Italia ja Indonesia käyvät edelleen keskusteluja joukkojen lähettämisestä, mitään sitoumuksia ei ole vielä vahvistettu.
”ISF:llä ei ole sitoutuneita joukkoja, ja se on olemassa vain paperilla”, Lerman selitti. Hän totesi lisäksi, että vaikka Jeffersillä ”on erittäin vaikuttava ansioluettelo”, hän ”toimii yksin”.
Lerman lisäsi, että ”vaikka joukkoja sitoutuisikin, minusta on erittäin vaikea uskoa, että ISF olisi missään vaiheessa siinä asemassa, että se voisi marssia alueelle ja aktiivisesti riisua Hamasin aseista. Tässä vaiheessa ISF ei ole paperitiikeri, vaan pelkkä paperiasiakirja.”
”Uusi Gaza” -suunnitelma
Erilaisten hallintorakenteiden lisäksi Trumpin hallinto pyrkii yhdistämään tämän ponnistuksen laajaan jälleenrakennussuunnitelmaan. Alueen tulevaisuutta koskevan taloudellisen ja rakenteellisen suunnitelman esitteli vanhempi neuvonantaja Jared Kushner, joka hahmotteli monivaiheisen jälleenrakennushankkeen, jonka arvioidaan vaativan vähintään 25 miljardia dollaria alkurahoitusta.
”Uusi Gaza” -yleissuunnitelma, jonka on osittain suunnitellut Gabay, visioi Gazan kaistan muuttumista vapaamarkkinatalouden keskukseksi vuoteen 2035 mennessä. Suunnitelman tavoitteisiin kuuluu Gazan bruttokansantuotteen nostaminen 10 miljardiin dollariin ja kotitalouksien keskimääräisen vuositulon nostaminen yli 13 000 dollariin.
Ehdotuksen ytimessä on rannikkoturismialueen luominen Gazan Välimeren rannikolle. Davosissa esitellyissä visualisoinneissa näkyi noin 180 monikäyttöistä pilvenpiirtäjää, mukaan lukien luksushotellit, huvilat ja liiketilat.
Sisämaahan on suunniteltu asuinalueita, teollisuuskomplekseja ja datakeskuksia, jotka kattavat yli 25 neliökilometriä (noin 6 200 eekkeriä). Tukevia infrastruktuurihankkeita ovat uusi merisatama, lentokenttä, alueelliseen logistiikkakäytävään kytketty tavarajunarata sekä Rafahin ”kolmen osapuolen rajanylityspaikka”, joka helpottaa tavaraliikennettä Gazan, Egyptin ja Israelin välillä.
Jälleenrakennus on määrä aloittaa 100 päivän ”jälleenrakennussprintillä”, joka keskittyy Gazan eteläosaan. Suunnitelmassa painotetaan ”Uuden Rafahin” kehittämistä, johon on tarkoitus sisällyttää yli 100 000 työntekijöiden asuntoa, terveydenhuoltolaitoksia ja kouluja. Alkuvaiheiden tavoitteena on valmistua kolmen vuoden kuluessa.
Näiden hankkeiden rahoittamiseksi Yhdysvaltain hallitus on ilmoittanut järjestävänsä kansainvälisen sijoituskonferenssin Washingtonissa lähiviikkoina, jossa Rauhanneuvosto toivoo saavansa merkittäviä sitoumuksia yksityiseltä sektorilta ja alueellisilta sidosryhmiltä.
Jerusalemin huoli
Jerusalem on suhtautunut rauhanneuvoston perustamiseen monimutkaisesti, mikä johtuu pääasiassa strategisen koordinoinnin puutteesta Washingtonin ja pääministerin kanslian välillä. 17. tammikuuta pääministerin kanslia julkaisi virallisen lausunnon, jossa todettiin, että Gazan toimeenpanevaa neuvostoa koskevaa ilmoitusta ”ei ollut sovittu Israelin kanssa ja se on ristiriidassa sen politiikan kanssa”.
Tätä kitkaa pahensi Davosissa allekirjoitetun sopimuksen yksipuolinen luonne, sillä allekirjoitus eteni huolimatta Jerusalemin pyynnöistä saada lisäselvityksiä hallituksen toimeksiannosta ja erityisesti sen valvonnasta Israelin turvallisuusetujen suhteen.
Israelin keskeinen kiistanaihe on al-Thawadin ja Fidanin ottaminen johtokunnan jäseniksi, mikä johtuu Turkin ja Qatarin pitkäaikaisesta tuesta Hamasille. Hallituksen virkamiehet ovat väittäneet, että sellaisten maiden ottaminen mukaan, jotka ovat historiallisesti tarjonneet turvapaikkaa Hamasin johdolle, vahvistaa käytännössä terroristijärjestön poliittista asemaa. Pääministeri Benjamin Netanyahu toisti nämä huolenaiheet Knessetissä ja vannoi jälleen 20. tammikuuta, että ”Gazan kaistalla ei tule olemaan turkkilaisia tai qatarilaisia sotilaita”.
Israelin turvallisuusviranomaisten keskuudessa suurimpana huolenaiheena on vaatimus jälleenrakennuksen aloittamisesta, kun Hamas on edelleen osittain aseistettu.
Äskettäisessä JISS:lle laaditussa analyysissä eversti (res.) professori Gabi Siboni ja prikaatikenraali (res.) Erez Winner kirjoittivat, että suunnitelman onnistuminen riippuu ”Hamasin aseistariisumisen tinkimättömästä noudattamisesta, tiukasta valvonnasta jokaisessa vaiheessa sekä Hamasin tai alueellisten toimijoiden yritysten estämisestä heikentää sen täytäntöönpanoa”.
He väittivät, että siirtyminen siviilijohtoisen jälleenrakennuksen vaiheeseen samalla, kun terroritunneliverkostoja kartoitetaan edelleen, luo riskin, jossa ”jälleenrakennusprosessin aloitus” tapahtuu ennen kuin Hamasin ”sotilaalliset” voimavarat on täysin purettu.
”Yrittää viedä tätä suunnitelmaa eteenpäin ilman Hamasin aseistariisumista on kuin tuottaa Hamlet-näytelmää ilman prinssiä. Ilman tätä avaintekijää ei ole suunnitelmaa eikä Gazalle normaalia tulevaisuutta”, Lerman sanoi.
Viimeisen jäljellä olevan panttivangin, rajapoliisin ylikersantti Ran Gvilin, paluu on edelleen ehdoton edellytys sille, että Israel voi osallistua suunnitelmaan täysimääräisesti. Niin sanotun ”Ran Gvili -lausekkeen” nojalla Israelin hallitus on ilmoittanut, ettei se salli Gazan hallintoa käsittelevän kansallisen komitean (NCAG) toimia täysimääräisesti tai avata Rafahin rajanylityspaikkaa uudelleen, ennen kuin Gvilin jäännökset on palautettu.
Panttivankien ja kadonneiden perheiden foorumi julkaisi 14. tammikuuta julkilausuman, jossa se kehotti pääministeriä kunnioittamaan yksityistä sitoumustaan, jonka mukaan ”Israel ei siirry sopimuksen toiseen vaiheeseen ennen kuin Gvili on tuotu kotiin”, ja väitti, että eteneminen ilman hänen paluutaan merkitsisi Israelin merkittävimmän vaikutusvallan menettämistä.
Analyytikot ovat lisäksi kyseenalaistaneet suunnitelman pitkän aikavälin toteutettavuuden, kun otetaan huomioon Gazan väestön radikalisoitunut tilanne.
Michael Milshtein, Moshe Dayanin Lähi-idän ja Afrikan tutkimuskeskuksen palestiinalaisopintojen foorumin johtaja, on huomauttanut, että nykyisten tietojen mukaan ”aseellisen taistelun” kannatus on edelleen jopa 70 prosenttia.
Hän esitti, että pelkästään taloudellisiin kannustimiin perustuvat yhteiskunnalliset muokkaushankkeet, kuten Yhdysvaltain hallinnon painopiste 40 miljardin dollarin investoinneissa, eivät välttämättä onnistu radikaalisuuden vähentämisessä.
Milshtein kritisoi ”väärää uskomusta, että todellisuutta ja yleistä mielipidettä voidaan muokata mekaanisesti, että pelkät taloudelliset kannustimet voivat muuttaa olemassaoloa ja että nämä ovat luotettavia perusteita politiikalle – uskomusta, joka oli yksi 7. lokakuuta paljastuneista keskeisistä epäonnistumisista.”
Tämä arvio viittaa siihen, että ilman perustavanlaatuista muutosta Gazan yhteiskunnallisessa keskustelussa ”Uusi Gaza” -visio saattaa kohdata jatkuvan sisäisen uhan, jota mikään pääomamäärä ei voi neutraloida.
30.9.2025
Trumpin suunnitelma Gazalle:
toivoa vai illuusiota?
Perusteellinen analyysi presidentti Trumpin laajasta suunnitelmasta Gazan sodan lopettamiseksi ja palestiinalaisalueen muuttamiseksi.
Lue ==> tästä.