Yhteiskunnan perustus on perhe

Juha Ahvio kirjoittaa Patmos-blogissa 25.11.2022, että yhteiskunnan perustus on perheinstituutio. 

Juha Ahvio on teologian tohtori, dosentti ja Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja.

Seuraavassa otteita blogikirjoituksesta:

Yhteiskunnan perustus on perhe, perhekunta. Yhteiskunta ei ole sama asia kuin valtio eikä yhteiskunta perustu sen paremmin atomistisriippumattoman yksilön kuin kollektiivisen valtionkaan varaan. Yhteiskunnan perustus on perheinstituutio. Yhteiskunnan hyvinvointi riippuu perheinstituution hyvinvoinnista. Tämä on ikiaikainen totuus, joka on, kaikesta vastaan kapinoinnista ja kumousyrityksistä huolimatta, voimassa yhä edelleen ja tulee pysymään voimassa.

Juuri tästä aiheesta on tuoreesti eli 21.11.2022 kirjoittanut erittäin hyvän Yle-artikkelin tai -kolumnin sosiologian ja kulttuurihistorian dosentti Jari Ehrnrooth. Artikkelin otsikko kuuluu näin: ”Jari Ehrnroothin kolumni: Yhteiskunnan tärkein instituutio ei ole hyvinvointivaltio vaan perhe” ja ingressi puolestaan seuraavasti: ”Kolmannen maailmansodan keikkuessa asiantuntijapuheissa meidän tulisi Suomessa muistaa, että yhteiskuntamme on juuri niin vahva kuin perheemme ja sukumme ovat, esittää Ehrnrooth kolumnissaan”.

Ehrnrooth katsoo, että yhteiskuntamme on juuri niin vahva kuin perheemme ja sukumme ovat. Kun isänmaata on tarve puolustaa, me emme tee sitä hyvinvointivaltion vaan rakkaittemme vuoksi. Juuri näin on asianlaita.

Huomaa ennen kaikkea se, että tässä on väistämättä kyseessä niin sanottu perinteinen perhe, siis sellainen instituutio, joka kumpuaa biologisista todellisuuksista kuten polveutumisesta ja niiden kunnioittamisesta. Tällaisessa kunnioittamisessa on kyse ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” -käskyn vakavasti ottamisesta.

Jumalan luomistekoon perustuva heteronormatiivinen mieheys ja naiseus, isyys ja äitiys, ovat luovuttamaton luomisjärjestys, jota tulee kunnioittaa ja jota vastaan kamppaileminen johtaa kaaokseen ja tuhoon. Tästä syystä homo- ja gender-sateenkaari-ideologiat ovat yhteiskunnan kannalta hajottavan tuhoisia. Perhe yhteiskunnan perusyksikkönä, esivalta ja muut luonnolliset hierarkiat ovat ihmisen olemassaololle välttämättömiä ja hyviä luomisjärjestyksiä. Jokaisen on kunnioitettava vanhempiaan.

Yhteiskunta ei nojaa sopimukseen, kontrahtiin. Yhteiskunta perustuu, kuten konservatismi on korostanut, menneiden, nykyisten ja tulevien sukupolvien orgaanisen yhteyden ja kokonaisuuden varaan. Perhe perustuu sosiobiologisen heteronormatiivisesti miehen ja naisen välisen avioliiton varaan. Kansakunta puolestaan kumpuaa perhekunnista. Isänmaa on suuri kotimme. Perinteisiä perhearvoja puolustava arvokonservatismi on väistämättä luonteeltaan myös kansallismielistä ja isänmaallista.Biologisen isän ja äidin kestävän avioliiton varaan rakentuva perhe pystyy parhaiten kasvattamaan orgaanisiin sosiaalisiin siteisiinsä juurtuneita vapaita yksilöitä, vastuullisen hyveellisiä kansalaisia. Tällainen perhe on lähtökohtaisesti yhteiskunnan paras hyvinvointipalvelu ja turvaverkosto. Kun perheet hajoavat tai kun lasten kannalta ideaalisinta perherakennetta aletaan ohjelmallisesti valtiojohtoisesti huonoilla perhepoliittisilla kannustimilla hylkiä, ovat seuraukset aina asosiaalisia ja valtion vastuuta ja menoja paisuttavia.

On syytä ymmärtää, että tarkastellaan asiaa sitten sekulaaristi pelkistetyn darvinistisen sosiobiologian näkökulmasta Ehrnroothin tapaan tai luonnonoikeusfilosofian ja klassisen kristillisten luomisen teologiaan nojaavien lähtökohtien mukaan, voidaan todeta ja tulee todeta, että perhe, perinteinen perhe, on nimenomaan niin sanotusti luonnollinen instituutio.

Vaikka darvinistien omissa joukoissa saatetaan esittää keskenään hyvinkin ristiriitaisia käsityksiä biologisen evoluution ja kulttuurievoluution välisestä suhteesta, on merkille pantavaa, että johdonmukaisimpina darvinisteina esiintyvien sosiobiologien käsitykset tukevat avioliiton ja perheen merkitystä koskevien johtopäätöstensä osalta niitä linjauksia, joihin päädytään myös älykkään suunnittelun ja klassisen luonnonoikeusajattelun pohjalta. Perinteinen avioliitto ja perhe perustuvat yhteisen ihmisluontomme edellytyksille, jotka eivät ole kulttuurisidonnaisia konstruktioita. Tätä tosiasiaa ei siten voida ykskantaan kumota edes darvinismiin vetoamalla.

Kirjassani Avioliitto ja perhe puolustan ja perustelen samoja linjauksia kuin dosentti Ehrnrooth hänen katsoessaan, että perheen ensisijaisuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että se ei ole vain yhteiskunnan perusta vaan myös henkilökohtaisen elämän tärkein tuki ja turva. Perheen piiri ympäröi meitä käännekohdissa syntymästä kuolemaan.

Nyt, meidän aikanamme, on todellisuutta se, että sekä niin sanotut sosiaaliliberaalit oikeistolaiset että avoimen vasemmistoradikaalit punavihreät ainekset yhdessä ajavat perinteisen perheen vastaista sateenkaarihenkistä radikaalivallankumousta edistyksen, vapauden ja tasa-arvon nimessä ja varsin valtiojohtoisesti, jopa EU- ja YK-henkisen ylivaltiollisen globalistisesti.

Heteronormatiivisessa avioliittoinstituutiossa, joka on hyvä luomisjärjestys ja joka liittyy elimellisesti Jumalan kuvan käsitteeseen mieheyden ja naiseuden kautta, ihminen miehenä ja naisena osallistuu ainutlaatuisella tavalla Jumalan eli Luojan työhön uuden ihmiselämän aikaan saamisessa. Avioliittoinstituutiossa Jumala liittää miehen ja naisen yhteen ja toisiinsa niin kiinteästi, että heistä muodostuu ”yksi liha”, 1. Ms. 2:24. Aviopuolisot, yhdeksi muodostuneina mutta toiminnalliset eronsa säilyttäen, osallistuvat ainutlaatuisesti Luojan työhön välittäessään ihmiselämän jälkeläisilleen.

Jumalan kuvaksi luodun ihmisen ihmisluonto on yhteisöllisen sosiaalinen. Ihmisyhteisöt ovat aina rakentuneet isyyden ja äitiyden, perhekuntien ja polveutumisen perustukselle. Heimo- ja kansakunnat puolestaan ovat kummunneet orgaanisesti tältä perustalta. Tästä syystä orgaaniset, historialliset ja paikalliset sosiaaliset tavat, käytännöt ja perinteet velvoittavat. Konkreettinen historia velvoittaa ihmistä ja hänen yhteisöään.

Voit lukea koko Ahvion blogi-kirjoituksen Patmos.fi sivuilta.