IHRAn antisemitismimääritelmä

The International Holocaust Remembrance Alliance IHRA (Kansainvälisen holokaustin muistoa kunnioittavan liitto) on määritellyt antisemitismin.

IHRA:n 26. toukokuuta 2016 pitämässä kokouksessa sen 31 jäsenvaltiota hyväksyivät ei-sitovan mallimääritelmän antisemitismille:

”Antisemitismi on tietty juutalaisia koskeva näkemys, joka voi ilmetä vihana juutalaisia kohtaan. Antisemitismin retoriset ja fyysiset ilmentymät on suunnattu juutalaisiin tai muihin kuin juutalaisiin henkilöihin ja/tai heidän omaisuuteensa, juutalaisyhteisön instituutioihin ja uskonnollisiin tiloihin.”

Katso tarkemmin määritelmän sisältäviä asioita tästä.

IHRA:n antisemitismin määritelmän väitetään tukahduttavan Israelin arvostelun.

Palestiinan solidaarisuuskampanjan (PSC) johtaja Ben Jamal syytti Israelia "maailmanlaajuisen kampanjan koordinoinnista", jonka tarkoituksena oli "lavastaa Palestiinan puolesta tapahtuva aktivismi joksikin vihamieliseksi, ääriliikkeeksi ja antisemitismiksi". Hän vaati, että Kansainvälisen holokaustin muistoliitto IHRA:n (International Holocaust Remembrance Alliance) kirjoittama juutalaisvastaisen rasismin kansainvälisesti tunnustettu määritelmä "tyhjentää antisemitismin kaikesta merkityksestä".

Jamalin huomautus on yksi esimerkki siitä, että ei-juutalaiset pyrkivät yhä useammin kertomaan juutalaisille, mikä on antisemitismiä.

Kuvitelkaa, että mustat protestoisivat rasistisina pitämiään lausuntoja vastaan, ja huomautusten tekijät sanoisivat, että he esittivät oikeutettua kritiikkiä, eikä mustilla olisi oikeutta sanoa niitä rasistisiksi. Kukaan ei hyväksyisi tätä väitettä. Sama ajatus pätee seksistisiin tai homofobisiin huomautuksiin tai politiikkoihin.

Juutalaisia kohdellaan eri tavalla. Antisemitistisiä lausuntoja esittävät ihmiset kertovat juutalaisille, että he ovat antisemitismin määrittelijöitä. IHRA:n tapauksessa määritelmästä eivät ole sopineet vain juutalaiset, vaan sen on hyväksynyt tai kannattanut 39 kansakuntaa, 26 Yhdysvaltain osavaltiota, Euroopan unioni, Amerikan valtioiden järjestö ja Euroopan neuvosto.

Jamal sanoi, että on tarpeen "vastustaa antisemitismin ja Israelin oikeutetun kritiikin yhdistämistä, joka sisältyy IHRA:n antisemitismin määritelmään".

Tämä on yleisesti käytetty olkiukko, jota määritelmän vastustajat käyttävät, ja he jättävät huomiotta sen, että määritelmässä todetaan nimenomaisesti: "Israeliin kohdistuvaa kritiikkiä, joka on samanlaista kuin mihin tahansa muuhun maahan kohdistuva kritiikki, ei voida pitää antisemitistisenä."

On kuitenkin olemassa selvä ero Israelin hallituksen politiikkaa koskevan kritiikin, jota voi lukea mistä tahansa israelilaisesta sanomalehdestä, ja antisemitismin välillä. IHRA antaa esimerkkejä siitä, milloin raja ylittyy:

  • Juutalaisia kansana tai Israelia valtiona syytetään holokaustin keksimisestä tai liioittelusta.
  • Juutalaisten kansalaisten syyttäminen siitä, että he ovat uskollisempia Israelille tai juutalaisten väitetyille prioriteeteille maailmanlaajuisesti kuin oman kansakuntansa eduille.
  • Juutalaisten itsemääräämisoikeuden kieltäminen esimerkiksi väittämällä, että Israelin valtion olemassaolo on rasistinen pyrkimys.
  • Sovelletaan kaksinaismoraalia vaatimalla siltä sellaista käyttäytymistä, jota ei odoteta tai vaadita miltään muulta demokraattiselta kansakunnalta.
  • Käytetään klassiseen antisemitismiin liittyviä symboleja ja kuvia (esim. väitteet juutalaisten tappavan Jeesuksen tai veriteko) Israelin tai israelilaisten luonnehtimiseen.
  • Verrataan Israelin nykyistä politiikkaa natsien politiikkaan.
  • Juutalaisten pitäminen kollektiivisesti vastuussa Israelin valtion toimista.

Kun Trumpin hallinto ilmoitti, että IHRA-määritelmää voidaan käyttää kansalaisoikeuslain vastaisen syrjintätarkoituksen määrittämiseen, kriitikot toistivat Jamalin kommentit. Esimerkiksi U.S. Campaign for Palestinian Rights -järjestön toiminnanjohtaja Yousef Munayyer sanoi: "Tämä toimeenpanomääräys on selkeä sorron väline, joka kohdistuu aktivismiin palestiinalaisten vapauden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta kampuksilla, ja se on vain naamioitu syrjinnän vastaiseksi politiikaksi".

Louis D. Brandeis Center for Human Rights Under Law -järjestön puheenjohtajan ja päälakimiehen Alyza Lewinin mukaan "IHRA:n määritelmässä tai toimeenpanomääräyksessä ei ole mitään sellaista, mikä estäisi ketään arvostelemasta Israelin hallituksen politiikkaa". Hän lisää: "Yhdysvalloissa ei ole lainvastaista esittää rasistisia tai juutalaisvastaisia kommentteja. Amerikassa ensimmäinen lisäys suojelee oikeutta ilmaista itseään kiihkoilijana." Hän lisää kuitenkin, että "ensimmäinen lisäys ei suojaa eikä estä rasistisia tai antisemitistisiä kommentteja esittäviä henkilöitä leimaamasta heitä rasisteiksi ja antisemitisteiksi."

Sionisminvastaisuus on antisemitismiä.

Moni väittää juutalaisvastaisuuden peittämiseksi vihaavansa vain "sionisteja", "israelilaisia", "siirtokuntia" tai "uudisasukkaita", ei juutalaisia, mutta nämä ovat vain kiertoilmauksia. Juutalaisvaltion vastustamisesta on tullut yhteiskunnallisesti hyväksyttävä tapa ilmaista juutalaisvastaisia asenteita. Kuten brittiläinen kirjailija Howard Jacobson totesi: "Israelista on tullut [antisemitismin] veruke... Kaikki sanomattomat asiat, kaikki asiat, joita he tietävät, etteivät he voi sanoa juutalaisista holokaustin jälkeisessä liberaalissa yhteiskunnassa, he voivat sanoa nyt uudelleen." Israelista on tullut juutalaisvastaisuus. Israel on poistanut aiheen käytöstä.  Se on tila, jossa kaikki on jälleen sallittua."

Euroopan unioni antoi vuonna 2022 julkilausuman, jossa todettiin: "Antisemitistisellä vihalla ei ole sijaa maailmassamme, eikä ole väliä, naamioidaanko se sionisminvastaisuudeksi vai tuleeko se äärioikeistolaisilta tai -vasemmistolaisilta ääriaineksilta tai islamistisilta ja muilta uskonnollisilta fundamentalisteilta. Me eurooppalaiset emme voi - emmekä aio pysyä välinpitämättöminä kasvavan antisemitismin edessä.

Kun ihmiset arvostelevat sionisteja, he tarkoittavat juutalaisia. Silloin puhutaan antisemitismistä.

-Martin Luther King

"Kaikki juutalaiset eivät ole sionisteja, aivan kuten kaikki juutalaiset eivät noudata sapattia tai kosher-ruokavaliota", selittää Alyza Lewin, Louis D. Brandeis Center for Human Rights Under Law -järjestön puheenjohtaja ja päälakimies. 
"Kuitenkin aivan kuten on antisemitismiä hyökätä juutalaisia vastaan, ahdistella tai syrjiä heitä sapatin tai kashrutin noudattamisen perusteella, on myös antisemitismiä hyökätä juutalaisia vastaan, ahdistella tai syrjäyttää juutalaisia, jotka puolustavat, ilmaisevat tai tukevat juutalaisen identiteettinsä sionistista osaa."