Venäjän ja Ukrainan sota: Onko Israelin reaktio moraalinen valinta? - mielipide

BRENDA KATTEN
Julkaistu: 16. maaliskuuta 2022

Olin järkyttynyt, kun johtajamme pysyivät aluksi "puolueettomina", kun Ukrainassa pommitettiin viattomia miehiä, naisia ja lapsia. 

Tätä kirjoittaessani Venäjän Ukrainan hyökkäyksen lopputulos ei ole vielä selvillä, mutta lopputuloksesta riippumatta uskon, etten ole ainoa, joka on juuttunut oman moraalikäsityksensä ja muiden mielestä järkevän ratkaisun väliin.

Olen viime viikkoina katsonut televisiota ja seurannut, kuinka Putinin Venäjä pyrkii miehittämään Ukrainan. Putin on valinnut Ukrainan ensimmäiseksi askeleeksi Hitlerin kaltaisessa visiossaan vallata muita maita, jotka olivat alun perin osa entistä Neuvostoliittoa.

Venäjän diktaattori uskoi, että Ukraina olisi "helppo pala". Kuinka väärässä hän olikaan, kun hän kohtasi juutalaisen presidentti Zelenskin innoittaman väestön, joka mieluummin kohtasi kuoleman kuin antoi Venäjän ottaa haltuunsa heidän demokraattisen elämäntapansa. Vastarinta on ollut suorastaan hämmästyttävää, kun otetaan huomioon, että Ukraina on sotilaallisesti yksin.

Ihmetellään, mitä järkeä on Natossa tai YK:ssa, jotka pitävät "oikeaa" ääntä. Mutta pelkillä lämpimillä sanoilla ei voiteta sotilaallisia taisteluita. Kyllä, meitä muistutetaan jatkuvasti siitä, että jos Nato osallistuisi fyysisesti Ukrainan puolesta (joka ei ole Naton jäsen, vaikka se on hakenut jäsenyyttä), se johtaisi maailmansotaan.

Entä jos hyökkäys olisi kohdistunut Nato-maahan? Olisiko reaktio ollut erilainen? Sama argumentti voitaisiin varmasti esittää. Tulos olisi sama kuin nyt: siviilejä kuolisi, koska liian monet eivät pystyisi löytämään turvapaikkaa. Kuulostaako tämä tutulta?

Vaikka Venäjää vastaan on asetettu taloudellisia pakotteita, ne ovat olleet liian vähäisiä ja liian myöhään, mikä on antanut Venäjälle mahdollisuuden pehmentää itseään valmistautumisessa. Pakotteita olisi pitänyt soveltaa jo kuukausia sitten, kun maailma ymmärsi tarkalleen, mitä Putinilla oli mielessä.

MIKÄ on Israelin reaktio? Olin järkyttynyt, kun johtajamme pysyivät aluksi "puolueettomina", kun viattomia miehiä, naisia ja lapsia pommitettiin Ukrainassa.

On totta, että toisella kerralla äänestimme YK:ssa Venäjän hyökkäystä vastaan. Ja kyllä, puolueettomuus antoi pääministeri Naftali Bennettille mahdollisuuden toimia välittäjänä kahden sotaa käyvän osapuolen välillä. Mutta sekään ei näytä vaikuttaneen juurikaan Ukrainan kaupunkien pommituksiin ja Putinin lopulliseen tavoitteeseen miehittää Ukraina.

Johtajamme muistuttavat meitä jatkuvasti siitä, että meidän on pidettävä Venäjä tyytyväisenä, koska Syyrian miehittäjänä se sallii Israelin pommittaa Iranin aseistusta kyseisessä maassa. Uskommeko todella, että voimme luottaa johtajaan, joka uhraa vapaaehtoisesti omaa kansaansa tehdäkseen Ukrainasta Venäjän satelliitin? Voimmeko luottaa maahan, joka vaatii Wienissä parhaillaan käytävissä Iranin ydinvoimaneuvotteluissa, että Yhdysvallat sallisi (ilman pakotteita) kaiken Venäjän ja Iranin välisen kaupan, sotilaallisen ja muun kaupan?

Emmekö ole itse olleet siinä tilanteessa? Entä moraaliset arvot ja oikeudenmukaiset prioriteetit aikana, jolloin Venäjän mahtava, hyvin varustettu armeija muuttuu päivä päivältä häijymmäksi?

Itse en pääse eroon sydäntä särkevästä näystä, kun synnyttämässä olevaa naista kannetaan paareilla Mariupolin piiritetyn, sovitun tulitauon aikana pommitetun äitiys- ja lastensairaalan raunioiden päällä.

Nainen kiidätettiin toiseen sairaalaan - mutta traagisesti sekä äiti että vauva kuolivat. Associated Pressin mukaan äiti saapui leikkaukseen lantio murskaantuneena ja lonkka siirtyneenä, ja vauva synnytettiin keisarileikkauksella, mutta hän syntyi kuolleena.

Länsimaat menettivät moraalisen kompassinsa, kun Yhdysvallat jätti Afganistanin Talebanille; näemme, miten Afganistan ei ole vain taantunut demokraattisesti, vaan sen väestö kärsii päivittäin.

Juutalaisina meidän pitäisi muistaa, mitä tapahtui toisen maailmansodan aikana. Liittoutuneet olivat tietoisia Auschwitzin kaasukammioista, joissa yli miljoona ihmistä murhattiin barbaarisesti. Silti päätettiin olla pommittamatta Auschwitziin johtavia rautatielinjoja, koska, kuten meille kerrottiin, armeijoiden oli keskityttävä sodan voittamiseen.

Syyskuu 1941, Kiova. Saksan natsit keräsivät Babyn Yarin alueelle 
34 000 juutalaista, jotka luulivat, että heidät oli tarkoitus sijoittaa muualle. Sen sijaan heiltä otettiin kaikki arvoesineet ja riisuttiin vaatteet, minkä jälkeen heidät ammuttiin järjestelmällisesti kuoliaaksi, ja ruumiita levitettiin maahan loputtomiin.

Maaliskuu 2022 Kiova. Venäläiset hyökkääjät hyökkäsivät Babyn Yarissa televisiotorniin ja tuhosivat samalla muistomerkin, joka oli pystytetty 34 000 vuonna 1941 ammutun juutalaisen muistoksi.

Putin puhuu Ukrainasta natsivaltiona, vaikka presidentti Zelenskyn isoisä oli selviytynyt holokaustista, jossa kuolivat hänen kolme veljeään. Ei ole yllättävää, että Zelensky allekirjoitti kansainvälisen holokaustin muistoliittouman (International Holocaust Remembrance Alliance) jäsenyyden.

Jos jonkin maan pitäisi ymmärtää, mitä on kohdata vihollinen yksin, Israel on varmasti eturintamassa kokenut eristyksen kerta toisensa jälkeen lyhyen olemassaolonsa aikana - olipa kyse sitten itsenäisyyssodasta, jolloin jäimme nuorena valtiona kohtaamaan hyvin varustetut arabien armeijat, tai kuuden päivän sotaa edeltävästä ajasta, jolloin YK:n hätäjoukot (UNEF) karkotettiin Siinain niemimaalta, mikä johti egyptiläisten joukkojen keskittämiseen sinne ja lopulta Tiranin salmen sulkemiseen israelilaiselta laivaliikenteeltä. 

Samanaikaisesti Jordanian, Irakin, Saudi-Arabian, Syyrian ja Libanonin joukot lähestyivät kohti Israelin rajaa. Koska asuin tuolloin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, kuuntelin ahkerasti Chaim Herzogin radiosta saamia päivityksiä tilanteesta, enkä ollut ainoa, joka tunsi, että tämä oli Israelin loppu. Olimme järkyttyneitä ja pettyneitä siitä, ettei yksikään maa ollut valmis auttamaan puolustaakseen meitä.

Seurasin ja kuuntelin Ukrainan presidentti Zelanskyn virtuaalista puhetta Euroopan parlamentille ja Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneelle, jonka johdosta hän sai aplodit seisaaltaan. Mutta missä oli sotilaallinen apu hänen rohkeiden - monien siviilitaistelijoiden - auttamiseksi?

Zelensky huutaa sotilaallista apua, kuten Rautakupoli-pattereita, joita Israel valitettavasti esti Yhdysvaltoja siirtämästä Ukrainalle peläten sen vahingoittavan suhteitamme Venäjään.

Venäjä - jossa toimittajat pakenevat maasta, joka ei enää salli avointa raportointia ja joka on sulkenut Twitter- ja Facebook-mediakanavat; maa, jossa rohkeita mielenosoittajia Venäjän kaduilla hakataan fyysisesti ja pidätetään; maa, joka hyökkää ydinlaitoksiin ajattelematta uutta Tšernobyliä. Voiko Israel luottaa tähän maahan?

Entä moraali tällaisena aikana? Kuka olisi sopivampi lainattavaksi kuin suuri rabbi Hillel. "Jos minä en ole itseni puolella, kuka on minun puolellani? Ja jos olen vain itseäni varten, mikä minä olen? Ja jos ei nyt, milloin sitten?"  

• Kirjoittaja on Israel, Britannia ja Kansainyhteisö -yhdistyksen puheenjohtaja. Hän on myös julkisten asioiden puheenjohtaja ESRA:ssa, joka edistää maahanmuuttajien integroitumista Israelin yhteiskuntaan. Esitetyt näkemykset ovat vain hänen omiaan.