Alija/Exodus

Diasporassa elävien Israelin ja Juudan heimojen pakolaisten kokoaminen perintömailleen on Israelin valtion olemassaolon perusta.

Alija: Nimitys juontuu siitä, että maahan muuttavan ajatellaan nousevan Israeliin. 
Vastaavasti maasta pois muuttaja laskeutuu pois Israelista ("jerida").

Aliya (kirjaimellisesti nouseva) on heprealainen sana maahanmuutosta Israelin maahan. 
⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠Nousun merkitys tässä yhteydessä on sekä hengellinen että fyysinen; kaikki juutalaiset ovat koulutettuja uskomaan, että tämä nousu on olennainen osa juutalaisuutta. Se on lopullinen identiteettimuoto yhdestä kansasta, juutalaisesta kansasta, jonka elämä ja kohtalo ovat erottamattomasti sidoksissa Israelin maahan. 
Alijan aaltojen alusta lähtien 1800 -luvun lopulta maahan on saapunut satoja tuhansia maahanmuuttajia. Jokaisen aallon tuoma tausta, perinteet ja asiantuntemus ovat olleet mittaamattoman arvokkaita Israelin moniarvoisen, demokraattisen yhteiskunnan ja modernin talouden kehityksessä.

Juutalaiset ja Israelin maa

Karkotuksensa jälkeen ja roomalaisten valloitettua Jerusalemin vuonna 70, suurin osa juutalaisista hajotettiin ympäri maailmaa. Juutalaisten kansallista ajatusta perintömaastaan ei kuitenkaan koskaan hylätty, eikä myöskään halua palata kotimaahansa.
Vuosisatojen ajan juutalaiset ovat säilyttäneet läsnäolonsa maassa, enemmän tai vähemmän; keskeytymätön kontakti ulkomailla olevien juutalaisten kanssa on rikastanut molempien yhteisöjen kulttuurista, hengellistä ja henkistä elämää.
Sionismi, poliittinen liike juutalaisten palauttamiseksi kotimaahansa, on saanut alkunsa 1800-luvun lopulla ja saa nimensä sanasta "Siion", joka on perinteinen synonyymi Jerusalemille ja Israelin maalle. 
Vastauksena jatkuvaan sortoon ja juutalaisten vainoon Itä -Euroopassa ja pettymykseen emansipaatiosta Länsi -Euroopassa ja sionistisen ideologian innoittamana juutalaiset muuttivat Palestiinaan 1800-luvun loppua kohti mentäessä. Tämä oli ensimmäinen alija-aalto, joka muutti maan kasvot.

Alija

Israelin ulkoministeriön sivuilta (2002):

Israelin valtio on avoin juutalaisten maahanmuutolle ja karkotuksessa eläneiden kokoamiselle; se edistää maan kehitystä kaikkien asukkaiden hyödyksi; se perustuu vapauteen, oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan, kuten Israelin profeetat ovat nähneet jo ennalta.

Alija - diasporassa, karkotuksessa olevien kokoaminen - on sionismin ja Israelin valtion perustavoite

Ukrainan sota-alueilta paenneet ukrainalaispakolaiset saapuvat Ben Gurionin kansainväliselle lentokentälle osana "Israel takaa" (Arvut Yisrael) -operaatiota Ukrainan juutalaisten pelastamiseksi. Lod, 6. maaliskuuta 2022.

Lue lisää kuvan uutisesta tästä.

Paluulaki (1950), joka antaa jokaiselle juutalaiselle oikeuden tulla maahanmuuttajana Israeliin ja tulla maan kansalaiseksi, säädettiin tämän asian konkreettiseksi ilmaisuksi. Valtion perustamisen jälkeen maahan on saapunut yli kaksi ja puoli miljoonaa maahanmuuttajaa. Heidän asiantuntemuksensa ja kykynsä ovat vaikuttaneet mittaamattomasti maan taloudelliseen, tieteelliseen, akateemiseen ja kulttuuriseen elämään.

Näillä sivuilla tarkastelemme alijaa Israeliin muuton maailmanlajuisesta näkökulmasta sekä hieman lähemmin Venäjän / Neuvostoliiton osalta (määriä). 

Viimeksi mainitun naapurina olemme saaneet olla mukana myös Suomen kautta tapahtuneessa juutalaisten alijassa Israeliin, joten jotain siitäkin.

Suomen kautta kulkeneiden olimien määriä tästä.

Jumala kokoaa kansansa Israelin jäseniä, jotka olivat hajotettuina ympäri maailmaa, takaisin omaan maahansa Israeliin. Edelleenkin juutalaisia, uusia siirtolaisia tulee maahan eri puolilta maailmaa ja erikoisesti Ukrainasta (14.000) sekä Venäjältä (30.600), yhteensä kaikista eri maista 58.300 (vuonna 2022; 31.10. mennessä). 
Ei-juutalaisia pakolaisia Ukrainasta on tullut Israeliin noin 32.000, mistä määrästä noin puolet on jo poistunut maasta. 

Kts. Olavi Syvännön talvikirje

Katso ongelmasta: Paluumuuttajat - juutalaisuus Israelissa.

PANIIKKIPAKO VENÄJÄLTÄ 
(tämä kuvaa miksi juutalaiset siirtyvät maasta toiseen)

Paul Johnson, Juutalaisten historia, s.365

Vuodesta 1881 lähtien tämä julma, kasvava ja kumulatiivisesti ylivoimainen paine Venäjän juutalaisuuteen tuotti väistämättömän seurauksen - juutalaisten paniikkipaon Venäjältä länteen. 1881 oli siis juutalaisten historian tärkein vuosi sitten vuoden 1648, tosiasiassa juutalaisten karkottamisen jälkeen Espanjasta vuonna 1492. Sen seuraukset olivat niin laajoja ja perustavanlaatuisia, että sitä on pidettävä myös maailman historian avainvuotena. Ensimmäinen iso muuttoryntäys tuli vuosina 1881–82. Sen jälkeen juutalaisia lähti keskimäärin 50 000–60 000 vuodessa. Moskovan karkotusten myötä 110 000 venäläistä juutalaista lähti vuonna 1891 ja 137 000 juutalaista vuonna 1892.

Pogromivuonna 1905–6 yli 200 000 juutalaista lähti. Exodus ei suinkaan rajoittunut Venäjälle. Vuosina 1881–1914 yli 350 000 juutalaista lähti Itävallan Galiciasta. Lisää juutalaisia ​​muutti Liettuasta, missä heitä myös vainottiin. Lopputuloksena ei ollut juutalaisväestön vähentyminen Itä-Euroopassa. 

Vuonna 1914 Venäjällä oli vielä viisi ja puoli miljoonaa juutalaista ja Itävallan imperiumissa kaksi ja puoli miljoonaa juutalaista. Muuttoliike teki sen, että otettiin väestön luonnollinen kasvu, noin kaksi ja puoli miljoonaa, ja siirrettiin se muualle.

Siinä oli merkittäviä vaikutuksia sekä juutalaisille että maailmalle. 

Näistä siirtolaisista yli kaksi miljoonaa meni yksinomaan Yhdysvaltoihin, ja ilmeisin ja näkyvin seuraus oli siis massiivisen amerikkalaisen urbaanin juutalaisuuden luominen. Tämä oli täysin uusi ilmiö, joka muutti ajan myötä koko juutalaisten vallan ja vaikutusvallan tasapainon maailmassa, ja se tuli melko äkillisesti. 

Alkuperäinen juutalaisten siirtokunta Amerikassa oli pieni ja hidas laajentumaan. Vielä vuonna 1820 Yhdysvalloissa oli vain noin 4 000 juutalaista, ja vain seitsemän alkuperäisestä kolmetoista osavaltiosta tunnusti heidät poliittisesti.

LANDSMANNSCHAFTEN

LANDSMANNSCHAFTEN, maahanmuuttajien hyväntekeväisyysjärjestöt, jotka on perustettu ja nimetty jäsenten syntymäpaikan tai Itä-Euroopan asuinpaikan mukaan keskinäistä apua, kotikaupunkiapua ja sosiaalisia tarkoituksia varten. 

Jo Britannian mandaatin aikana ja erityisesti Israelin valtiossa monet maahanmuuttajat perustivat järjestöjä paikkansa tai lähtömaansa mukaan. Kaupungista tai alueelta (kuten Bialystokista tai Bessarabiasta) kotoisin olevat auttoivat sieltä tulevia yksittäisiä maahanmuuttajia ja sivistivät suullisesti ja kirjallisesti yhteisöjensä holokaustin tuhoamaa muistoa. 

Kattavammat organisaatiot, erityisesti Saksasta ja Itävallasta tulleita maahanmuuttajia 1930 -luvun puolivälissä ja lopussa (Hitaḥdut Olei Merkaz Europa), lopulta jopa liittyivät poliittisiin puolueisiin (Aliyah Ḥadashah), jotka myöhemmin sulautuivat yishuvin perinteisiin puolueisiin. 

He ovat myös kehittäneet keskinäisen avun ja hyvinvointilaitosten verkostoja, kuten vanhainkoteja. Erityinen rooli on ollut Neuvostovenäjältä ja Länsi- ja merentakaisista maista - Britanniasta, Latinalaisesta Amerikasta, Yhdysvalloista ja Kanadasta - tulleiden maahanmuuttajien liitoilla, jotka vaikuttivat suuresti Juutalaistoimiston syntyyn ja hallituksen kehittämään maahanmuutto- ja sopeutumis-järjestelmään maahanmuuttajien erityistarpeisiin liittyen. Maahanmuuttajien tuomien erilaisten ei-juutalaisten kulttuuri- ja kielellisten perinteiden vaalimiseen ei juurikaan pyritty. 

Jotkut itäeurooppalaiset ryhmät auttoivat jiddish-kirjallisuuden julkaisemista; Italialaiset maahanmuuttajat muodostivat Dante Alighieri -yhdistyksen; monet ei-heprealaiset sanomalehdet (mukaan lukien unkarilaiset ja venäjänkieliset) palvelivat maahanmuuttajien tiedon tarpeita jne. 

Näiden ilmiöiden silmiinpistävin piirre on kuitenkin niiden nopea katoaminen seuraavassa, Israelissa syntyneessä tai Israelissa kasvatetussa, sukupolvessa.