Putin on meidän kaikkemme

maanantai, 17. marraskuuta 2003

Presidentti Vladimir Putin on viime aikoina sanonut paljon oikeita asioita oligarkkisen kapitalismin järjestelmän puutteista. Joskin hieman myöhässä - neljä vuotta sen jälkeen, kun eräs samojen oligarkkien ryhmistä nimitti hänet presidentiksi - Putin on kuitenkin kaivanut esiin, että yksityistämisen seurauksena miljardeja dollareita tienanneet ihmiset ovat valmiita käyttämään "kymmeniä tai satoja miljoonia" näiden omaisuuksien pelastamiseen.

Kuten hän sanoi äskettäisessä lehdistötilaisuudessa Italiassa: "Tiedämme, miten nämä rahat käytetään - mihin lakimiehiin, mihin yrityksiin ja PR-yrityksiin, mihin poliitikkoihin, osittain siksi, että tällaisia kysymyksiä esitetään."

Otan vapauden jatkaa presidentin syvällistä ajatusta. Ehkä oligarkkijärjestelmän vaarallisin puute ei ole ulkomaisten toimittajien yksityistäminen bisnes-klaanien toimesta - ei edes Le Monde -toimittajan, jota Putinin "asiantuntijat" eivät ole vielä ympärileikkauttaneet - vaan valtion ylimmän johtoportaan ja maan lainvalvontaelinten ylimmän johtoportaan yksityistäminen.

Havainnollistukseksi mainitsen esimerkin 1990-luvun lopun poliittisesta elämästä. Silloinen valtakunnansyyttäjä Juri Skuratov sekaantui varomattomasti niin sanottua perhettä lähellä olevien oligarkkien juonittelua koskevien tapausten tutkintaan. Onneton syyttäjä joutui välittömästi "hukkaan" - ei siis ulkokäymälään, vaan sänkyyn joidenkin VIP-prostituoitujen kanssa. Kaiken kaikkiaan ei paha poliittinen kuolema, voisi sanoa.

Vakuuttaakseen yleisön siitä, että Skuratov oli poliittinen ruumis, valtiollinen televisio esitti kuitenkin ensin skandaalinauhan, jossa oli alaston valtakunnansyyttäjä, ja sen jälkeen ruudulle ilmestyi kaksi maan parasta lainvalvojaa. Kutsun heitä lainvalvoja S:ksi ja lainvalvoja P:ksi. Heidän tehtävänään oli todistaa, että onnettoman Skuratovin sukupuolielimet, jotka näkyivät ohimennen videonauhalla, olivat aitoja.

Lainvalvoja S. istui hiljaa, punaisena kuin punajuuri, katse tiukasti lattiassa. Järjestyksenvalvoja P. kertoi iloisesti ja innostuneesti hänen ja S:n johtaman viraston yhdessä tekemästä tutkimuksesta, jossa todettiin videonauhan ja siinä kuvattujen henkilöiden ja elinten aitous.

Kuten hieman myöhemmin kävi ilmi, kyseessä oli presidentti Boris Jeltsinin järjestämä ratkaiseva valintakoe ehdokkaiden valitsemiseksi hänen seuraajakseen Venäjän presidentiksi.

Kului useita vuosia, ja tiettyjen oligarkkien jokapäiväinen toiminta toi jälleen kerran syyttäjänviraston ja samat lainvalvontaviranomaiset yhteen - tällä kertaa kuitenkin hieman erilaisessa yhdistelmässä. Sisäministeriö, jota aikoinaan johti lainvalvoja S., kiinnostui varomattomasti Tri Kitan huonekalukaupan tapauksesta - mahtipontisesta "tapauksesta", johon osallistui nouseva oligarkkiklaani, joka koostui lainvalvoja P:n aikoinaan johtaman elimen alumneista.

Lainvalvoja U., joka ilmeisesti muisteli edeltäjänsä kadehdittavaa kohtaloa tai kenties tietyistä valtiollisista syistä, riensi leveällä rintakehällään ja voimakkaalla vartalollaan puolustamaan uusia "isänmaallisesti suuntautuneita" oligarkkeja.

Ja kumpia oligarkkeja te suositte - Jeltsinin vai Putinin?

Jeltsinin aikakauden oligarkit ryöstivät näköjään enemmän - vaikka Putinin aikakauden oligarkit ovat vasta pääsemässä vauhtiin.

Näiden uusien isänmaallisesti suuntautuneiden oligarkkien myötä ihmiset ovat kuitenkin alkaneet pudota kuin kärpäset.

Jo noin kymmenkunta ihmistä, jotka ovat tavalla tai toisella joutuneet kosketuksiin Tri Kitan salaisuuksien kanssa, on menehtynyt. Jutun avaintodistaja Sergei Pereverzev ammuttiin kuoliaaksi puolustusministeriön eliittisairaalan hyvin vartioidulla osastolla.

Tutkiva toimittaja ja valtion duuman edustaja Juri Štšekotšikhin kuoli kliinisessä keskussairaalassa saatuaan salaperäisen myrkytyksen.

Valinta ei ole helppo. On hyvä, että meillä on presidentti, jonka uran elämäkerrassa yhdistyvät ja syntetisoituvat venäläisen kapitalismin kaksi osatekijää niin luontevasti.

Totisesti, Putin on meidän kaikkemme.

 

Riippumaton poliittinen analyytikko Andrei Piontkovski kommentoi asiaa Moscow Timesille näin.