Amerikkalaisen kristillisen antisemitismin paluu

Tulevaisuuden vaara ei niinkään piile ilmaistuissa Israelin vastaisissa näkemyksissä, vaan pikemminkin siinä, että Israelin ja Yhdysvaltojen liittouman vastustajat levittävät näkemyksiään käyttämällä vanhoja kliseitä ja meemejä.

Yisrael Medad 23.10.2025

Mitä on tapahtunut niille myötätuntoisille ja ymmärtäväisille kristillisille traditionalisteille, jotka olivat tunnustaneet Israelin ja sen sionistisen identiteetin liittolaisekseen islamismia vastaan taistelussa maailmanlaajuista antiamerikkalaisuutta vastaan? Miksi jotkut ovat luopumassa tästä aatteesta? Miksi toisilla on epäilyksiä? Ja miksi taas toiset ovat nyt kääntymässä kiihkeästi Israelin- ja sionisminvastaisiksi, levittäen piiloviestejä juutalaisvihasta?

Onko kyseessä kiisteltävä muukalaisvihamielisen nationalismin tartunta, vai teologinen viha, jota ei voida asianmukaisesti hillitä?

Huhtikuussa 2024 entinen Fox News -juontaja Tucker Carlson, joka toimii myös poliittisena kommentaattorina ja podcastaajana, esitti ohjelmassaan, joka näennäisesti puolusti palestiinalaisia kristittyjä, aiheen uudelleen hyökkäyksenä Israelia ja Yhdysvaltojen poliittista tukea sekä kristittyjen tukea juutalaisvaltiolle vastaan. Hänen vieraansa oli pastori tohtori Munther Isaac, betlehemläinen luterilainen pappi ja tunnettu palestiinalaismielinen propagandisti, jota jotkut kutsuvat ”antisemitistisen kristinuskon ylipapiksi”. Sattumalta ohjelma lähetettiin 9. huhtikuuta, Deir Yassinin muistopäivänä.

9. huhtikuuta 1948 sionistiset puolisotilaalliset joukot hyökkäsivät Deir Yassinin arabikylään Jerusalemin lähellä, joka oli tuolloin osa Britannian mandaattialuetta Palestiinassa, ja surmasivat yli 100 palestiinalaista arabikyläläistä.

Carlson toisti saman temppun kreikkalaisortodoksisen nunnan Äiti Agapia Stephanopoulosin kanssa, joka syöksi valhetta toisensa perään niin sanotuista todellisuuksista Israelissa sekä Juudeassa ja Samariassa.

Käyttävätkö episkopaalinen Carlson ja äärioikeistolainen poliittinen kommentaattori ja podcastaaja Candace Owens, joka on katolilainen ja toinen tällaisen viestinnän edistäjä, uskonnollista identiteettiään välineenä Israelin vastaisten tunteiden lietsomiseen? Käyttävätkö he vaikutusvaltaansa muokatakseen alitajuisesti juutalaisvastaista narratiivia? Vai onko heidän nativistinen ja/tai eristäytymispolitiikkansa verhottu uskonnollisiin ennakkoluuloihin perustuviin juutalaisvastaisiin kristillisiin perinteisiin?

Puhtaasti poliittisessa mielessä, epäonnistuiko yritys hyödyntää nationalististen konservatiivien ajattelijoita? Vai onko tämä liian synkkä ja osumaton arvio?

Syyskuussa The Atlantic -lehdessä julkaistussa artikkelissa amerikkalainen kommentaattori Jonathan Chait totesi, että ”liike, joka on omistautunut perinteisen kulttuurin palauttamiselle tai maahanmuuton rajoittamiselle, ei ole luonnostaan tuomittu ajautumaan antisemitismiin. Mutta postliberaali amerikkalainen oikeisto ryhtyi tuhoamaan antisemitismin hillinneitä suojakaiteita ajattelematta lainkaan, mitä sen jälkeen saattaisi tapahtua.”

Hän totesi lisäksi, että Edmund Burke -säätiön järjestämässä National Conservatism -konferenssissa perustaja Yoram Hazony valitti, että postliberaaliin oikeistoon on järkyttävällä tavalla soluttautunut antisemitistejä. Chait siteerasi häntä sanoneen: ”En uskonut, että näin voisi tapahtua oikeistossa. Olin väärässä.”

Jotta asiaa ei ymmärrettäisi väärin, kristillinen sionismi on erittäin elinvoimainen. Sen odotetaan myös aloittavan vastarinnan niille rumille muodoille, joita ”kristillisenä” tunnistautuva anti-Israel-ajattelu on ottamassa. Siitä huolimatta siitä lähtien, kun Hanan Ashrawi, PLO:n johtokunnan jäsen, julisti vuonna 2001, että ”Jeesus oli palestiinalainen” (vaikka muistan hänen sanoneen niin jo vuonna 1991 Madridin konferenssissa minun läsnäollessani), sekä ”Christ at the Checkpoint” -konferenssien ja vuonna 2009 julkaistun Kairos-asiakirjan myötä on ryhdytty yhteisiin ponnisteluihin Uuden testamentin osien sekä sionismia tukevan historian uudelleenkirjoittamiseksi.

Itse asiassa syyskuun lopussa World & Politics -lehdessä julkaistu raportti osoittaa, että vaikka evankelikaalien tuki Israelille pysyy vakaana, Infinity Conceptsin ja Grey Matterin tekemä tutkimus on havainnut, että tulevaisuudessa saattaa tapahtua sukupolvenvaihdos. Merkit viittaavat siihen, että vain 29 % alle 35-vuotiaista evankelikaaleista uskoo juutalaisten olevan Jumalan valittu kansa.

Epäilemättä merkittävä poliittinen ja institutionaalinen osa evankelikaalista liikettä sekä muita kristillisiä kirkkoja, erityisesti Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, pysyy tuessaan varsin horjumattomana. Tuleva vaara ei niinkään piile ilmaistuissa Israelin vastaisissa näkemyksissä, vaan pikemminkin siinä, että jotkut näistä Israelin ja Yhdysvaltojen liittouman vastustajista edistävät näkemyksiään hyödyntämällä vanhanaikaista juutalaisvihaa sekä ilkeämielisiä propagandistisia kliseitä ja meemejä.

Vaikka heitä onkin harvassa, uusien kristillisten antisionistien vaikutusvalta YouTuben, podcasteja ja muiden sosiaalisen median alustojen kautta, yhdistettynä heidän asemaansa vakiintuneissa poliittisissa foorumeissa ja elimissä, tarjoaa heille merkittävän yleisön. Edellä mainittu sukupolvien välinen kuilu on myös ratkaiseva tekijä; todisteita siitä löytyy Nuorten republikaanien johtoryhmän chatista, vaikka sitä ei nimenomaisesti määriteltäisikään ”kristilliseksi”.

Toinen tekijä on kehittyvä kristillinen-palestiinalainen teologia. Van Leer -instituutin julkaisemassa hepreankielisessä akateemisessa katsausartikkelissa, joka on julkaistu sarjassa ”Theory and Criticism”, annetaan erinomainen – vaikkakin myötämielinen ja suhteellisen kritiikitön – katsaus Jamal Khaderin, Geries Khouryn, Raheb Mitrin, Rafiq Khouryn ja muiden ajatuksiin. Nämä henkilöt ovat kääntäneet Toisen temppelin aikakauden historian päälaelleen, luoneet uudenlaisen korvaavan ajattelutavan ja määritelleet Jeesuksen hahmon. Ja se toimii heidän kannaltaan.

On olemassa sekä juutalaisia että kristittyjä, jotka ovat uskollisia Siionille ja pyrkivät pysäyttämään tämän aallon. Mutta asiaan on kiinnitettävä enemmän huomiota ja panostettava enemmän. Jopa Israelin vankka liittolainen, kuten edesmennyt Charlie Kirk, Turning Point USA:n perustaja, oli epäröivä hylkäämään liittoutumia ympäristönsä Israelin vastaisten aktivistien kanssa.

Se on ratkaiseva rintama taistelussa Jerusalemin puolesta. Eikä sitä voida sivuuttaa.