Putin Uusi Saddam?

Tiistai, 4. marraskuuta 2003

Historiallisen propagandamenestyksensä rohkaisemana - luomalla ex nihilo oikeutuksen Yhdysvaltojen hyökkäykselle Irakiin, jota kansainvälinen oikeus ei lainkaan hyväksy - Washingtonin vaarallisen ryhmän jäsenet, joilla on syviä yhteyksiä turvallisuuspalveluihin ja sotateolliseen kompleksiin, pelottavat Bushovikit, ovat tunnistaneet uuden "terrorismin uhan": Presidentti Vladimir Putin.

Keinot, joita he nyt käyttävät, ovat silmiinpistävän samanlaisia: istutettu "tiedustelu", yleisen mielipiteen manipulointi kesyjen toimittajien ja "voittoa tavoittelemattomien säätiöiden" toimesta sekä ilmeisten valheiden salakavala toistaminen olettaen, että ainakin jotain jää kiinni.

Yhä taantumuksellisemmaksi käyvässä Washington Post -lehdessä hiljattain julkaistussa mielipidekirjoituksessa Bruce Jackson, harmittomalta kuulostavan Project on Transitional Democracies -järjestön puheenjohtaja, syyttää Putinia paitsi tsaarivaltion palauttamisesta, myös korkeimmasta mahdollisesta rikoksesta, joka on Yhdysvaltain poliittisten ja taloudellisten etujen vastustaminen Venäjän historiallisella vaikutusalueella eli IVY-maissa. Pitkään asekaupassa (Lockheed, Martin) palvellut Jackson on nyt Bushin hallinnon kirvesmies. Hän on äärioikeistolaisen Project of the New American Century -järjestön jäsen, ja hän palvelee Paul Wolfowitzin, Richard Perlen ja Donald Rumsfeldin kaltaisten henkilöiden kanssa. Jackson oli mukana keräämässä tukea Irakin sodalle salakavalalla hyökkäyksellä ja taivuttelemassa itäeurooppalaisia presidenttejä allekirjoittamaan surullisenkuuluisan "Vilnan 10" -kirjeen.

Kaikki on sallittua rakkaudessa ja (propaganda)sodassa. Loukatessaan törkeästi maailman juutalaisia Jackson käyttää yhtä Bushovikin kyynisimmistä ulkopoliittisista juonista: antisemitismin häikäilemätöntä hyväksikäyttöä ja juutalaisten kärsimysten halventamista pelkistämällä termi "antisemitismi" epiteetiksi, joka tarkoittaa mitä tahansa Yhdysvaltojen etujen vastaista hallintoa.

Jackson huomauttaa, että kolme tahmeaan loppuun asti ajautuneista liikemagnaateista on juutalaisia, mutta unohtaa mainita, että niin oli kuusi alkuperäisestä seitsemästä oligarkista sekä 90 prosenttia niistä, jotka nykyisin täyttävät oligarkin arvonimen edellytykset. Kun otetaan huomioon nämä suhteet, todellinen yllätys olisi ollut, jos langenneet enkelit olisivat olleet esimerkiksi ortodoksisia hinduja.

Missään Jackson ei tietenkään mainitse niitä kymmeniä venäläisiä juutalaisia liikemiehiä, jotka parhaillaan rakentavat yrityksiään, houkuttelevat ulkomaisia kumppaneita ja nauttivat kaikesta siitä hyvästä, mitä Venäjän ylösnousemus on tuonut tullessaan. On ironista, että Venäjältä tulevasta antisemitistisestä uhasta varoittavista tahoista ei tietääkseni yksikään ole juutalainen.

Mihail Hodorkovski on onnistunut hyvin lyhyessä ajassa karistamaan itseltään erittäin ei kadehdittava maineen. Rehellisyyden nimissä Jukos, joka hankittiin noin 300 miljoonalla dollarilla pahamaineisissa lainoja osakkeita vastaan -huutokaupoissa ja jota hallitaan edelleen suurelta osin offshore-yhtiöiden kautta, on osoittautunut viime vuosina ehdottomaksi tähdeksi. Mutta Hodorkovskin avokätinen rahoitus erilaisille yhdysvaltalaisille uuskonservatiivisille aatteille, osittain hänen Open Russia -säätiönsä kautta (jonka hallituksen yksi jäsen on Henry Kissinger, joka on vastuussa muun muassa Pinochetin vallankaappauksesta ja laittomasta, salaisesta sodasta, joka tuhosi Kambodžan), on antanut hänelle pääsyn Bushin hallinnon taantumuksellisimpiin tekijöihin - Perleen, Dick Cheneyyn ja muihin - jotka kaikki nyt lobbaavat raivokkaasti oligarkin etuja.

Vähemmän selvää on se, miksi Hodorkovski oli niin naiivi, että hän jakoi heille ominaisen harhakäsityksen siitä, että Yhdysvaltojen määräysvalta ulottuu koko planeetalle ja että Washingtonin tuki ratkaisisi hänen yhä vakavammat ongelmansa kotimaassaan. Jos hänen yhdysvaltalaiset tukijansa saivat hänet vakuuttuneeksi tästä, he ovat varmasti tehneet hänelle suuren karhunpalveluksen.

Jukos oli ensimmäinen venäläinen yritys, joka oli oppinut ymmärtämään Putinin hallituksen aikaansaamat syvälliset muutokset: kun omistusoikeus on turvattu aiemmista väärinkäytöksistä huolimatta ja poliittinen ja taloudellinen tilanne on vakaa, yrityksen arvostusta nostamalla voidaan saavuttaa paljon enemmän vaurautta kuin omaisuutta poistamalla. Heidän esimerkkiensä seuraaminen on saanut aikaan historiallisen noususuhdanteen osakkeiden hinnoissa.

Useimmat Hodorkovskin kollegat pitivät vastineeksi vaadittuja myönnytyksiä (verojen maksaminen ja politiikkaan sekaantumisen lopettaminen) pienenä hintana. On syvästi valitettavaa, että Jukos pyrki yhä enemmän lisäämään vaikutusvaltaansa, ei vain öljykentillä ja pääomamarkkinoilla, vaan myös ostamalla valtion duuman määräysvallan.

Torstaina Putin tapasi suurimpien investointipankkien johtajat ja rauhoitteli heitä uudistusten tulevasta suunnasta. Kun arkkireformisti German Gref hymyili hänen vierellään, 

Putin sanoi tinkimättömästi, että hän hyökkäisi korruptiota vastaan kaikkialla, missä sitä esiintyy - olipa kyse sitten byrokratiasta, yksityisestä sektorista tai duumasta - mutta että Jukosin vähemmistöosakkeenomistajien etuja suojeltaisiin kiihkeästi. 

Hän oli voimakas, selkeä ja hämmästyttävän hyvin perillä markkinakysymyksistä. Putin toisti, että kyse ei ole mistään yleisestä hyökkäyksestä muita oligarkkeja vastaan eikä yksityistämisen tulosten tarkistamisesta - historian saatossa ne, jotka ovat jättäneet hänen sanansa huomiotta, ovat tehneet sen omalla kustannuksellaan.

Presidentti ilmoitti myös, että Gazpromin suoja-aita puretaan "muutamassa kuukaudessa". Tämän toimenpiteen vaikutus voi hyvinkin olla suurempi kuin Jukos-saagan kiistatta kielteiset vaikutukset. Gazpromin avaaminen ulkomaisille sijoituksille lähes kaksinkertaistaisi yhdessä yössä Venäjän painoarvon tärkeimmässä vertailuindeksissä, MSCI-indeksissä, mikä mekaanisesti saisi aikaan valtavan ostoaallon ulkomaisten rahastojen keskuudessa.

Tämänhetkistä myllerrystä pidemmälle katsottuna Venäjän edistymiseen seuraavien neljän vuoden aikana vaikuttava keskeinen kysymys ei ole yhden oligarkin kohtalo vaan tulevat duuman vaalit. Mielipidemittaukset osoittavat, että Putinin puolueen suosio on noussut jyrkästi, ja puolue on saamassa huomattavan enemmistön seuraavaan parlamenttiin. Selvä voitto uudistaisi Putinin presidenttikauden alussa vallinneen rohkean uudistusajattelun, ennen kuin duuma taipui oligarkkien lobbaukselle.

Venäjä on historiallisesti pärjännyt parhaiten, kun se on luottanut omiin sisäisiin vahvuuksiinsa - Jacksonin käytettävissä oleva koalitio voi puuskuttaa ja puuskuttaa, mutta Putinin talo on tehty kivestä.

 

Eric Kraus on Sovlink Securitiesin päästrategi. Hänen täydelliset näkemyksensä löytyvät osoitteesta www.sovlink.ru